2. huhtikuuta 2018

Tarinoita Englannista osa 1

Squirrellin kanssa maastossa, yksi mun suosikkihevosista. Tämä hevonen tuli meille yllättäen yksistä kilpailuista. Pomo ei kai tuntenut tämän omistajaa, mutta hevosen kanssa oli ollut ongelmia kuljetuksessa ja niin tämä annettiin pomolleni sillä periaatteella että ota itsellesi tai ammu se. No ei ammuttu, vaan tästä paljastui yksi ihanimmista hevosista!

Ollessani viime kesän Englannissa, sain julkaistua vain vaivaiset kaksi postausta vaikka tarkoitus oli päivitellä ihan viikoittain kuulumisia. Koska tarinoita ja kuvia tuolta ajalta on kuitenkin runsaasti, niin kirjoitin näitä postauksia jälkikäteen ja nyt vihdoin saan jopa julkaistuakin! On hullua ajatella miten nopeasti aika meneekään, kun viime vuonna näihin aikoihin suunniteltiin kovaa vauhtia tulevaa kesää muiden ulkomaille lähtevien kavereiden kanssa, valittiin sopivia maita, lähetettiin hakemuksia ja jännitettiin yhdessä. Oman paikkani löysin lähes tasan vuosi takaperin, sillä huhtikuun ensimmäisellä viikolla sovimme työpaikasta. Tällä hetkellä mulla on kokemusta ulkomailta kahdesta eri maasta ja kolmesta erilaisesta paikasta, joita voisinkin vertailla keskenään jossakin postauksessa. Jos mitään aiheeseen liittyviä kysymyksiä nousee mieleen, niin laita rohkeasti kommenttia. Vastailen kyllä mielelläni ja itse aikoinani ensimmäistä kertaa ulkomaille lähdöstä haaveillessa ja erilaisia paikkoja selaillessa tuli kyllä etsittyä ja luettua niin paljon erilaisista kokemuksista kuin vain infoa löytyi.


Ekoilla viikoilla pääsin mukaan valmennusreissulle ja kisareissulle. Tämä tila oli tosi kivannäköinen! Oltiin liikkeellä yleensä tällä isolla hevosautolla ja välillä mukana oli myös pienempi auto.
Ja jotkut sanoo että Engalannissa on huono sää! Viime kesänä oli kunnon helteet, joissa työnteko ei tosin ollut kovin mukavaa. Loppukesä nautittiin siedettävimmistä lämpötiloista. Tämä kuva on otettu varustehuoneen ikkunasta laitumille ja kentälle päin.

En muista yhtään ajettiinko tänne kisapaikelle tunti vai vähän reilu.. Mutta kiva paikka jokatapauksessa hienoilla maisemilla. Paikalla oli paljon kisaajia vaikka kyseessä olivat matalamman tason kilpailut. Huomion kiinnittivät myös lukuisat miesratsastajat. Eräskin vanha mies oli jotenkin kovin sympaattinen, kun hääri yksinään hevostaan hoitaen ja yritti lastata sitä koppiin.
Englannin paikka tuli sattumalta vastaan Facebookin heppatyöryhmässä ja sen ollessa mielenkiintoinen, laitoin sähköpostia johon sain nopeasti vastauksen ja yhteydenoton myös facessa. Asioiden sopiminen oli mutkatonta ja helppoa, sain kuulla perustiedot paikasta ja nähdä kuvia sekä kysellä mieltä askarruttavia asioita. Saapumispäivän sovimme kesäkuun alkuun, varasin lennot itselleni ja perillä mut haettiin kyytiin lentokentältä. Mitään hirveän erikoisia maatoiveita mulla ei ollut, mutta täytyy myöntää että eniten selailin paikkoja juurikin jo kauan haaveena olleesta Englannista ja tunsin itseni lähes lottovoittajaksi saatuani lähes täydelliseltä kuulostavan paikan. Tässä postauksessa on tarkoitus kertoa hieman lisää paikan hevosista sekä työstä itsestään, mutta haluan sanoa tähän alkuun vielä sen, että monestihan kuulee että ulkomaille hevoshommiin pääsee vain alan kouluista tai sitten suhteilla. Tai jos pääsetkin muuten, niin et ainakaan hyvään paikkaan. Itse voin kumota nämä väitteet, sillä mulla ei ole mitään hevosalankoulutusta enkä ole saanut yhtäkään työpaikkaa suhteiden avulla. Silti olen saanut töitä ihan hyvistä paikoista, vaikka tietenkin kaikkien tallien tapaan näissäkin on omat miinuksensa. Jos siis haaveilet ulkomaille töihin lähdöstä, niin selaa paljon vapaita paikkoja ja ota mielenkiintoisiin paikkoihin rohkeasti yhteyttä. Aina pääsee myös pois tai voi vaihtaa paikkaa! Itse sovin aluksi olevani töissä vain kesän, mutta kerroin myös ettei minulla ollut kiirettä kotiin, vaan kaiken mennessä hyvin voisin olla kauemminkin. 

Nämä kilpailut olivatkin sitten vähän suurempi tapahtuma isompine luokkineen, koirakisoineen, maailmanpyörineen ja erilaisine myyntikojuineen. Oli kyllä todella mielenkiintoista ja erilaista katsottavaa! Täältä saatoit ostaa kisojen seuraamisen lisäksi itsellesi vaikka porealtaan.

Tämä kuva samoista kisoista, meiltä osallistui mukaan yksi hevonen "pitämään vain hauskaa". Lisäksi meiltä oli mukana omassa kilpailussaan myös muutama lammas.
Mun työpaikka oli yhden perheen kotitila ja sijaitsi melkolailla Lontoon ja Englannin etelärannikon puolessa välissä Surreyssä, eli aika täydellisellä paikalla. Itse tilasta ja asumisestani kerron toisella kertaa, sillä muuten tämä postaus venyy aivan liian pitkäksi. Sanottakoon nyt kuitenkin että paikka oli vanha ja sen tilukset laajat. Hevosia oli tallissa alkuun 11, joista yksi oli kylläkin poni, mutta elokuussa lähtiessäni pois oli määrä noussut neljällä hevosella, joista kaksi tuli laitumelta takaisin treeniin ja kaksi olivat uusia. Näiden hevosten lisäksi isoilla laitumilla oli varsoja kasvamassa, senioreita nauttimasta eläkepäivistä sekä lomakauttaan viettäviä hunting-hevosia. Ihan tarkkaa määrää en tiedä, mutta yhteensä hevosia oli suurin piirtein 25. Kaikki hevoset olivat omia, iso osa omia kasvatteja ja ikähaarukka oli yksivuotiaasta reiluun parikymppiseen ja tähän väliin mahtui niin nuoria tulevaisuuden lupauksia kuin tämän hetken kansainvälisentason kenttähevosiakin. Aktiivisessa treenissä oli kesän aikana 10 hevosta, kolme palailivat töihin kevyemmällä treenillä ja poni laihdutti. Itse pääsin ratsastamaan näistä hevosista kahdeksalla. Kaikki hevoset joiden kanssa olin tekemisissä, olivat pääasiassa hyväkäytöksisiä eikä niiden selässä tarvinnut pelätä henkensä puolesta. Tietenkin näilläkin oli joitakin huonoja tapoja, jotka ärsyttivät melko paljonkin välillä eikä niitä voinut laittaa edes nuoren iän piikkiin tai sen että ovat reaktiivisia kilpahevosia. Kaikesta kuitenkin selvittiin, enkä tarkoita etteikö hevosilla saisi olla yhtään luonnetta tai niiden pitäisi olla pystyynkuolleita, mutta osa huonosta käytöksestä oltaisiin mielestäni voitu varmasti välttää tekemällä asioita toisin. Suurimmilta osin hevoset olivat kuitenkin mukavia ja ongelmattomia käsitellä ja niitä kohdeltiin ja pidettiin hyvin.

Karsinan siivous oli tarkkaa hommaa, samoin kuin se että tila on aina siisti ja varsinkin päivän päätteeksi kaikki on paikoillaan. Päivän aikana porukka kuitenkin jätti huolettomasti tavaroita sinne tänne ja esimerkiksi riimut ja loimet jäivät lojumaan lattialle. Olihan se melko ärsyttävää, sillä itse laitoin kaiken heti paikoilleen ja sain sitten päivän päätteeksi juosta siivoamassa muiden sotkuja. Vei tuplasti aikaa kiertää tallit ja viedä tavaroita paikoilleen sen sijaan että ne oltaisiin laitettu heti.

Rolo nauttimassa laitumella vapaapäivästä.

Doon auttaa lakaisemaan! Yksi mun lemppareista. Oikeastaan mulla oli yksi suosikki ylitse muiden ja sen lisäksi kolme muuta joista pidin hieman loppuja enemmän.
Itse pidin paljon siitä, että suurin osa hevosista sai olla koko yön (noin 17-08) ulkona laitumella ja päivisin ne olivat karsinoissa tai pienemmissä tarhoissa liikutuksen lisäksi. Tämä hieman vaihdellen esimerkiksi sään mukaan, sillä silloin kun lämpötila oli koko päivän kolmissakymmenissä, vietiin hevoset pihalle vasta myöhemmin illalla ja päivällä yritettiin vain pitää talli viileänä. Laitumilla treenissä olevat hevoset olivat yksinään loukkaantumisriskin takia ja jos niiden huomattiin riehuvan, ne otettiin sisälle. Ei niitä tietenkään öisin kytätty, joten silloin ne saivat halutessaan juostakin! Yksi asia joka aiheutti hieman mietittävää oli loimitus, sillä lähes kaikilla hevosilla oli aina jokin loimi päällä ja vain kovimmilla helteillä ne saivat nakuilla tai olla ötökkäloimella. Muuten niitä puettiin puuvillaloimiin, fleeceen, vuorettomiin ja vuorellisiin ulkoloimiin. Pahimmillaan taisi yhtenä viileämpänä päivänä muutamilla hevosilla olla kaksi talliloimea ja ulos laitettiin yöksi vielä 100g ulkoloimi.. Ja lämpötila oli oikeasti ehkä sen 15 astetta, pientä tuulta tai tihkusadetta ja tällöin en ollut enää ainoa jonka mielestä päällä oli hieman liikaa. Tuolloin mietin vain, jos nämä hevoset tulisivat Suomeen, niin mitä niille täällä puettaisiin päälle? Muuten hevoset hoidettiin ilman että mun tarvi sitä sen enempää ihmetellä. Kengittäjä, hieroja ja eläinlääkäri kävivät tarpeen mukaan, heinä oli hyvää ja muu ruokinta jokaiselle selvästi erikseen suuniteltu, hevoset olivat siistejä ja varusteet huollettiin päivittäin käytön jälkeen.


5-vuotias Tommy oli yksi mun suosikeista ja sillä ratsastinkin eniten. Tästä hevosesta varoiteltiin, että se voi potkia esim. takajalkoja harjatessa, suojia laittaessa tai loimittaessa, mutta mulla ei ollut kertaakaan ongelmaa sen kanssa kun asiat tehtiin rauhassa. Huomasin kyllä että varoitus piti ihan paikkaansa sillä toisen työntekijän hoitaessa hevosta hätäisesti, meinasi sieltä tulla potku. Taluttaessa se oli myös toisinaan melkoinen jyrä ja vaikka se toisinaan ratsastaessakin koitti keksiä pieniä jekkuja ja aina selkään mennessä oli pieni jännitys että mitähän tänään, niin tykkäsin siitä kovasti alusta asti. Lähes poikkeuksetta meillä meni kuitenkin hyvin ja jotekin Tommy muistutti joiltain piirteeltään useampaakin tuttua hevosta, esimerkiksi Vaavia Saarenmaalta tai Ciaota kotoa.

Jo paikalle matkustaessa mulla oli jonkinlainen käsitys mitä työtehtäviä mulla tulisi olemaan ja millaiset työajat. Työnimike oli groom ja tein samoja hommia kuin kaikki muutkin. Näihin kuuluivat kaikki perus tallityöt mm. karsinansiivouksineen, tarhaamiset, ruokinnat ja varusteidenpesut. Lisäksi laitoin hevosia kuntoon ratsastukseen, olin mukana kilpailuissa, liikutin hevosia ja autoin eläinlääkäriä ja kengittäjää. Koko kesän aikana ratsastin kentällä kaksi kertaa ja muuten kävimme maastossa kävelemässä/ravaamassa. Tämä oli työssä ehkä suurimpia asioita miksen halunnut jäädä pidemmäksi aikaa, sillä alunperin sanottiin että pääsisi ratsastamaan ihan kunnolla ja kehittymään ratsastuksessa. Samanlainen kuva työstä oli ollut myös toisella vain kesän töissä olleella tytöllä. Maastossa ratsastuksessa ei ole mitään vikaa ja sainkin ihailla upeaa Englannin maaseutua, mutta koko kesä pelkkiä käynti -ja ravilenkkejä alkoi olla liikaa, varsinkin kun alunperin sanottu työnkuva oli eri. Lisäksi olisin suoraan valinnut jonkun vaellustallin, jos olisin halunnut vain maastoilla. Päästyäni suurimman harmituksen yli, menin loppuajan sillä asenteella että nyt vain nautin niistä maisemista ja kivoista hevosista. Työaikojen suhteenhan hevosala on omanlaisensa, töitä tehtiin kunnes tuli valmista ja vaikka päivien perusrutiinit olivat samat niin ei mikään päivä ollut kuitenkaan samanlainen. Mulla oli töitä viisi päivää viikossa ja tästä pidettiin aina kiinni, mikä oli todella tietysti hieno asia. Vapaalla sain sitten tehdä mitä halusin ja jos sain pidettyä ne putkeen, pääsin tekemään parin päivän reissuja ympäri eteläistä Englantia. Ihan paras tunne oli, kun rankkana työpäivänä tiesi pääsevänsä muutaman tunnin päästä pidemmälle vapaalle ja lähtevänsä pariksi päiväksi Lontooseen! Työt aloitettiin aamuisin 7.30, noin 14 aikoihin pidettiin tunnin mittainen ruokatauko ja valmiita oltiin siinä 17 maissa. Tai näin ainakin parhaimmillaan oli. Alussa mulle sanottiin, että tule tallille 7.30-8 aikoihin, joten olin varmaan kuukauden päivät siellä yleensä aina aamulla 7.40, kunnes sain kuulla olevani myöhässä ja töiden alkavan aina puolelta. Jälkeeni saapui yleensä aina muutama työntekijä ja hekin saivat henkilöstä riippuen kuulla saman. Tämä ei tapahtunut pomon puolelta, joten tiedä mitä mieltä hän asiasta oli enkä ruvennut sitä sen enempää vatvomaan. Totesin vain että sorry ja jatkossa olin tallilla puolelta. Ainoastaanhan tässä ärsytti, että olin ainakin kuukauden tullut "myöhässä" mutta asiaa ei voinut sanoa aikaisemmin. Kerran menin tallille jo 6 aikoihin kisoihin lähdön takia ja silloinkin kysyttiin haluanko mennä aamulla auttamaan.


Karsinoissa oli joko tällainen olkikuivitus tai sitten purua. Ihanaa oli, että kuiviketta sai laittaa kunnolla eikä siinä pihistelty, sillä sen haluttiin olevan myös mukava hevosille. 
Näissä kuvissa esiintyvä neiti-B oli myös nuori hevonen, josta tykkäsin paljon ja jolla taisin ratsastaa toiseksi eniten. B oli tamma ja sen kyllä myös huomasi toisinaan. Se inhosi vesilätäköitä ja mieluiten hyppäsi niiden yli. Toisaalta se oli myös todella fiksu, sillä muiden hevosten häipyessä paikalta ratsastajineen peuroja pakoon, jäimme me tämän neidin kanssa vain katselemaan taustalle että mitä oikein tapahtuu.

Toinen lähes jokapäiväinen ärsytyksen aihe oli ruokatauko, jonka tosiaan piti olla tunnin ja joka toisinaan oli ehkä viisi minuuttia. Jos tauolle päästiin vaikkapa puoli tuntia normaalista myöhempään, ei sitä suinkaan pidetty saman verran pidempään. Ymmärrän että työt piti saada ajallaan tehtyä, enkä itsekään halunnut venyttää päivää loputtomiin, mutta pitää sitä nyt ehtiä syödä. Tallilta kartanolle käveli noin 5min suuntaansa ja varsinkin kun töitä oli painettu hellelukemissa vähintään kuusi tuntia ja muutamassa minuutissa piti ehtiä syödä, käydä vessassa ja mahdollisesti vaihtaa vaatteita ja kiitää takaisin tallille, niin ei ihme että päivän päätyttyä olin melko kuollut. Monesti söinkin banaanin tai myslipatukan kävellessäni takaisin tallille. Onneksi suurin osa ei kuitenkaan ollut tälläisiä päiviä ja toisinaan meille tuotiin kesken töiden jäätelöä tai suklaata, eikä elämä ollutkaan enää niin kamalaa. Jos töinä ei ollut mitään ihmeellistä, olimme nopeita, eikä pomo päättänyt ratsastaa normaalista poiketen enää iltapäivällä, niin saatoimme olla valmiita viideltä. Normaalisti päivä venyi kuitenkin noin puoli tuntia pidempään ja välillä haahuilimme väsyneinä vielä kuudelta ympäri talleja vähän sillä fiiliksellä että eikö tämä ikinä lopu. Hyvin usein, varsinkin niillä helteillä, olin töiden jälkeen niin väsynyt että saatoin istua seinää tuijottaen tunninkin kunnes jaksoin raahautua suihkuun ja syödä tai sitten nukahdin vahingossa parin tunnin päikkäreille. Illalla sitä kummasti virkistyi ja nukkumaan lähdin aina liian myöhään, katuen sitä taas aamulla. Parina iltana mua pyydettiin apuun tallille vielä illalla viemään hevosia ulos, kun ne kuumuuden takia olivat seisoneet pidempään tallissa. Tällöin pahoiteltiin, kun jouduin töihin vaikka ilta oli vapaa ja sitten kiiteltiin kovasti kun tulin. Tietysti menin, kun olin kerran paikalla. En tiedä oltiinko avustani oikeasti niin kiitollisia vai oliko se vain sellaista englantilaista kohteliaisuutta, mutta jokatapauksessa oli kiva kuulla kiitosta työstään.

Ratsuna Doon.

Mun ykkössuosikki, Kevin! Harmillisesti tämä hevonen oli laitumella lomalla varmaan puolet kesästä joten tutustuin siihen vasta myöhemmin. Se oli leppoisi ja sympaattinen ruuna, joka toi mulle hieman mieleen Carterin ja jonka olisin voinut pakata mukanani Suomeen. Ehdittiin onneksi tehdä yhdessä useampia maastolenkkejä ennen lähtöäni ja työpäivä oli aina vähän tavallista kivempi kun huomasin Kevinin olevan ratsuni.

Työkavereina mulla oli pomon lisäksi kuusi tyttöä, joista yksi oli "head groom", yksi oli töissä parina päivänä viikossa ja yksi belgialainen joka oli myöskin töissä vain kesän. Oikeastaan yhtä lukuunottamatta kaikki olivat mukavia ja heidän kanssaan oli helppo tehdä töitä. Hieman epämieluisat fiilikset tätä yhtä kohtaan olivat myös belgialaisella kaverillani ja pystyimmekin onneksi puhumaan asiasta yhdessä, sillä olimmehan molemmat paikassa uusia. Nämä asiat olivat toisaalta pieniä, mutta lopulta kuitenkin sen verran ärsyttäviä että olivat varmasti osasyy meidän molempien aikaisempaan töiden lopettamiseen. Myös pomo oli todella mukava ja normaali hevosihminen, mutta alkoi ehkä käyttäytyä jotenkin viileämmin meitä kohtaa kun ilmoitimme koska haluamme lopettaa. Pääasiassa itselläni ei ollut hänen kanssaan kuitenkaan ongelmia ja loppuaikakin töissä sujui hyvin. Mulle myös maksettiin palkkaa aina ajallaan ja ollessamme porukalla esim. syömässä, hän maksoi ruuat. Työporukassa oli myös yleensä hyvä fiilis ja muakin pyydettiin usein mukaan ajanviettoon työajan ulkopuolella ja aina löytyi joku jonka kyydillä pääsi kauppaan tai jolta kysyä neuvoa. 

Tulipahan muuten pitkä postaus, kiva jos jaksoit lukea loppuun asti! Pari samantyylistä olisi vielä tulossa, onneksi sain fiilikset kirjoitettua pois päästä niin näitä voi lukea sitten myöhemminkin kun ei ehkä kaikkea enää muista. Toivottavasti postaus ei ollut liikaa valitusta, halusin kertoa asiat niin kuin ne musta tuntuivat ja kaikkihan ärsyttävät kuitenkin erilaiset asiat. Päällimmäiset fiilikset viime kesästä ovat kuitenkin positiiviset ja olen iloinen että lähdin reissuun ja koin paljon hienoja juttuja. Näin jälkeen päin olen myös miettinyt mitä olisin voinut tehdä itse toisin ja olisinko sittenkin voinut jäädä pidemmäksi aikaa ja jos, niin olisinko edelleen Englannissa? Mietin myös mitä olisin tehnyt, jos olisin ollut siellä vielä kun Carter tuli myyntiin. Jos olisin saanut hevosen sinne, olisin varmaankin tyytynyt treenaamaan hevosia vain maastossa ja ratsastamaan sitten omaa hevostani tai jos asiat eivät näinkään olisi toimineet, olisimme voineet siirtyä muualle. Asuntoedultaan, palkaltaan ja sijainniltaanhan työpaikkani oli mitä ihanteellisen.
-Hanna

1 kommentti:

  1. Itse nyt näin Englannissa yli vuoden työskenneenä pystyn hyvin samaistumaan pariinkin asiaan mistä kirjoitit.

    Loimitus on ollut itsellänikin täällä varsinkin alkuun iso ihmetyksen aihe, koska monella on tosiaan 2-3 Loimea aina päällä vaikka lämpö olisi reilu +8. Toisaalta jokainen on täällä myös täysin klipattu, mitä Suomessa harvemmin näkee. Ihmeellinen oli kyllä tuo lounastauko teillä.. Työajat nyt hevosten parissa heittelee paljon, mutta itselläni ei ole (onneksi) tullut tilannetta, että ei olisi kerennyt syömään.

    On ihan mielenkiintoista päästä lukemaan myös muiden kokemuksia tästä maasta ja nähdä, kuinka erilaisia talleja täälläkin on. Itse työskentelen isommalla kilpatallilla, eikä maastoilua juuri tehdä. Pääosin itse treenaankin hevosia ulkokentällä ja huonommalla säällä maneessissa.

    Kiva postaus!

    VastaaPoista