22. tammikuuta 2018

Carterin kuulumisia

Lunta on tosi kivasti tällä hetkellä ja kirpeät pakkaspäivät ovat tehneet maisemasta niin kauniin! Harmi vaan että maastoillessa jäätyy itse niin nopeasti.

Vuoden alun "erikoispostauksien" jälkeen ihan tavallisia kuulumia pitkästä aikaa. Onhan tässä joulun ja uuden vuoden jälkeen jo tapahtunutkin kaikkea! Carter voi tällä hetkellä hyvin ja vuosi on lähtenyt ihan onnistuneesti käyntiin. Ollaan treenailtu tavalliseen tapaan koulua sekä pidetty sopivasti vapaita maastoilun sekä taluttelujen merkeissä. Tällä hetkellä treenaillaan kahdestaan, satunnaisia kavereiden pitämiä "tunteja" lukuunottamatta, mutta jossain vaiheessa aletaan mahdollisesti käydä tunneilla ihan viikoittain. Tunnit ovat pyörineet uudella tallilla nyt muutaman viikon ja niitä hieman sivusta seurailleena vaikuttaa kyllä hyvältä ja suurelta muutokselta parempaan aikaisemmasta. Varsinaisia valmennuksi ei ole tällä hetkellä vaan C:n kanssa tunneilla aloittaessamme tulemme käymään perus ratsastuskoulutunneilla. Meillä on tietenkin tasoryhmät ja tulen toivottavsti mahtumaan mukaan samaan ryhmään kavereiden kanssa samalle tuntipaikalle kuin missä meillä oli valmennustunti monta vuotta. Paljon muutoksia, mutta suurin osa parempaan suuntaan. Rakkaasta paikasta tulee vielä hieno! Onhan se tietysti outoa kun tutut asiat muuttuu monien vuosien jälkeen, mutta siihen on vain totuttava ja ainakin itse odotan vain innolla mitä kaikkea tulee tapahtumaankaan esimerkiksi kesään mennessä.

Korvahuput ovat tallillamme tällä hetkellä selvästi muotia ja mekin menimme mukaan villitykseen. Todellissuudessa Carter ei hattua tarvitse, mutta käytän sitä toisinaan ihan vain ulkonäöllisestä syystä.
Tässä näkyy myös meidän toinen korvahuppu, kun innostuin ostamaan ihanan blingihatun! Jarin puomivalmennukseen laitoin etujalkoihin myös uudet suojat tukemaan, vaikka normaalissa treenissä en niitä käytäkään.

Vaikka sanoinkin ettemme ole käyneet tunneilla niin yhdessä valmennuksessa sentään olimme viime sunnuntaina, kun Jari kävi pitämässä puomi -ja estevalkkuja. Me osallistuimme puomeille, kun hevonenhan ei enää hyppää. Olen ollut Jarin valkussa viimeksi toukokuussa Roopen kanssa hyppäämässä joten olihan jo aikakin! Nämä valkut ovat aina niin hyviä, joka kerta saa hyödyllisiä neuvoja, tunnilla ei tarvitse stressata mitään ja samalla on hauskaa, vaikka tehdäänkin tosissaan. Teimme tunnillamme erilaisia puomilinjoja hakien tasaisuutta ja rentoutta, niin hevoselle kuin ratsastajalle. Itselläni onkin jokin uusi ongelma varinkin pidemmille puomisarjoille lähestyessä etten osaa vain olla. Vaikka hevonen tulisi hyvin ja oikealla askeleella, niin tulee jokin viime hetken paniikki ja otan joko ohjalla taakse tai ratsastan pohkeella eteen. Tämän tapahtuessa muutama metri ennen ensimmäistä puomia menee hevonenkin sekaisin ja sähellämme parin ensimmäisen yli vain yrittäen selviytyä. Viimeisen puomit pääsemme aina sitten kunnialla yli ja tajuan tekeväni virheen aina kun olen jo juuri tehnyt sen. Nytkin tulimme ensin hyvin, sitten sähläsin pari kertaa jonka jälkeen maltoin olla taas tekemättä ihmeellisyyksiä ja ei mitään ongelmaa.

Rakkain ♥

Nappasin tämän kuvan videolta, joten laatu sen mukainen. Tuoreita kuvia mulla ei ole tällä hetkellä ratsastuksesta ollenkaan.

Valitin tästä asiasta Jarille ja miten musta tuntuu puomia lähestyessä kuin siinä olisi suurikin este! Samoin tuntuu että sählään kauheasti ja meno näyttää kamalalta, mutta mun pitäisi unohtaa se koska todellisuudessa ongelmat eivät näkyneet päälle päin ja tiedostan kyllä itsekin että suurin ongelma on vain pään sisällä. Eiköhän se asia saada tästä kuitenkin treenillä kuntoon ja voin onneksi laittaa aina halutessani esimerkiksi yksittäisen puomin jota ylitän laukassa ja harjoittelen olemaan tekemättä tyhmiä paniikkiratkaisuja (mitään hätäähän ei oikeasti ole) ja löytämään vain hyvää rytmiä ja paikkaa. Jari tulee nyt jatkossa käymään useammin meitä valmentamassa joten kunnon puomitreenejä ainakin on luvassa. Vaikka meidän pääasiallinen laji yhdessä on nyt koulu, niin puomit ovat siihenkin hyvää harjoittelua sekä mielenvirkistystä hyppäämistä rakastavalle hevoselle ja tietenkin myös kuskille. Lisäksi meidän hieroja suositteli puomityöskentelyä jumpaksi hevosen selälle ja pepulle. Seuraava puomivalkku jää multa valitettavasti väliin Helsingin reissun takia, mutta nyt maanantaina pääsemme kokeilemaan Heiskasen Hannan kouluvalmennusta, mistä olen kyllä hyvin innoissani. Kiva päästä pitkästä aikaa kunnon kouluvalmennukseen!

Kävelyvapaan itselleen hommannut kenkäpuoli päiväkävelyllä.

Reppana kun rauhoittavat alkoivat vihdoin toimia. Tosin jos raspausvälineitä olisi taas näytetty olisi C luultavasti laittanut edelleen vastaan.

Hierojasta puheen ollen Carterilla on ollut nyt yhdellä viikolla taas hyvinvointiviikko, kun joulukuussa ensi kertaa käynyt hieroja kävi taas hoitamassa hepan. Mitään isompaa ei tälläkään kertaa löytynyt ja saatiin kehuja hevosen jo parempaan muuttuneesta ulkomuodosta sekä jälleen ohjeeksi treenata lihasköyhää selkää ja peppua. Harmi kun hankitreeniä ei nyt oikein pääse kunnolla tekemään kovan kuoren takia, mutta mäkiä ja epätasaista maastoa onneksi löytyy niiden puomien lisäksi. Kengittäjäkin poikkesi taas löymässä irtokengän kiinni, sillä jälleen kävellessämme maastossa C onnistui polkaisemaan yhden irti ja lähes täysin samassa kohtaa kuin viimeksi! Se hankkikin itselleen kävelyvapaan, sillä en halunnut kengättä ratsastaa. Jos kenkä olis pudonnut takajalasta niin olisin vielä voinut kokeilla miten heppa liikkuu, mutta kengän pudottua huonoimmasta etusesta en miettinyt vaihtoehtoja hetkeäkään. Mulla oli tuolloin hyvä treeni-into, mutta C:n hyvinvointi menee aina ykköseksi ja vajailla kengillä sen ei enää tarvitse juosta, sitä se on tehnyt elämänsä aikana ihan tarpeeksi.

Viime maaanantaina eläinlääkäri kävi katsomassa hepan hampaat ja kolmesta tutkittavasti C:llä oli parhaassa kunnossa. Vähän oli poskessa jälkeä ja normaalia kulumaa, mutta ikäisekseen hyvät hampaat. Raspaus ei ollutkaan niin yksinkertainen operaatio tämän lähes kaikkeen hyvin ja rennosti suhatutuvan hevosen kohdalla, vaan herra 17-vuotta käyttäytyi huonoiten. Ell kuitenkin totesi, että annetaan se seniorille anteeksi. Ensimmäinen ja viimeinen raspattava menivät sen suuremmitta ongelmitta, toiselle yksi rauhoittava oli juuri sopiva mutta jälkimmäinen ei meinannutkaan sitten enää  pystyssä pysyä. C:llä ei ollut tätä ongelmaa, sillä rauhoittavan jälkeen pelkkä suunkaan vedellä huuhtelu ei sopinut. Hetken yrityksen jälkeen laitettiin toinen rauhoittava ja kun senkin jälkeen laitettiin vielä vastaan oli kolmaskin piikki tarpeen. Avustimme kaverin kanssa ja kun muut pitelivät hevosten päätä pystyssä telineellä, me koitimme estää C:tä nostamasta pään kattoon. Vitsailinkin että kohta nukutetaan se toimenpiteeseen. Ja ei tosiaankaan neljäskään rauhoittava olisi ollut pahaksi! Kolmella saatiin homma kuitenkin hoidettua ja sen jälkeen hepalla menikin useampi tunti toipua. Muutaman tunnin jälkeen maneesissa kävellessämme ajattelin jo ettei se koskaan tokene normaaliksi, mutta iltaruuilla se oli jo niin hereillä että sai syötävää.

Sähköt huomattu!

Muuten emme ole onneksi *kop kop* tarvinneet eläinlääkäriä, vaikka Carter onnistuukin hankkimaan erikokoisia ja muotoisia reikiä melkeimpä viikoittain. Uusin tuli pari päivää sitten yöllä talliloimen alle lautaseen. Melkoinen mysteeri kolikonkoisen karvattoman laikun syntyminen on, sillä loimessahan ei ole jälkeäkään. Myöskin syksyllä huonon satulavyön aiheuttamat hiertymät ovat tehneet paluun. Onneksi näistäkin on vain karva lähtenyt, mutten kyllä tiedä mistä nyt kiikastaa. Huonoon satulavyöhönhän hankin heti karvan suojaksi ja hiertymät paranivat. Jokin aika sitten hankin uuden pehmeäreunaisen nahkavyön ja niin palasivat myös hiertymät, joten nyt ollaan taas jouduttu käyttämään karvaa. Yritä näitä nyt sitten ymmärtää! Uusin hauska juttu Carterilta ja sen tarhakaverilta oli karata. Ne lähtivät nauttimaan vapaudesta kaksi päivää peräkkäin, kahdesta eri tarhasta. Nyt viimein saimme hankittua tarvittavat sähkötarpeet, vaihdoimme tarhaa ja langat sekä sähköt kulkemaan. Hepat olivat kyllä silminnähden hyvin innoissaan ja onnessaan päästessään taas pihalle! Toivottavasti nyt myös pysyvät uudessa hienossa tarhassaan, jota voisin väittää nyt langat kireinä ja puutolppineen tallin kauneimmaksi.
-Hanna




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti