Sivut

7. syyskuuta 2017

Blogin elvytystä vielä kerran

Ehdoton suosikki heppaystäväni Saarenmaalla on tämä kimo ponineiti!

Haluaisin kirjoittaa ja aikaakin olisi, mutta jostain syystä motivaatio on ollut täysin hukkateillä jo pidemmän aikaa. Piti tulla monia postauksia kesällä Engalnnista, kuviakin olisi löytynyt, mutta jostain syystä en vain ole saanut itseäni koneen ääreen ja kirjoittelemaan. Nyt päätin kuitenkin yrittää vielä kerran, sillä en ole vielä ihan valmis blogia hautaamaankaan. Jos tilanne ei tästä kuitenkaan parane, niin taitaa se olla ainoa vaihtoehto. Kerrottavaa ja jaettavia kuvia olisi vaikka kuinka paljon, niin kesältä Briteistä kuin elokuun lyhytlomalta Saarenmaaltakin. Koska tällä hetkellä hevosrintamalla ei juuri tapahdu, niin ainakin muutamat seuraavista postauksista tulevat varmasti sisältämään juttua parilta viime kuukaudelta. Jälleen kerran en myöskään ole tyytyväinen blogin ulkoasuun ja koska en ole mikään huippumuokkaaja ja koodienkäyttäjä, niin tuntuu ettei siitä koskaan tule aivan mieleistä. Jotain muutosta blogin ulkoasu ja välilehdet tulevat kuitenkin kokemaan lähitulevaisuudessa. Myöskin kaikki postausideat ja muut kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita ja toteuttaisin kivoja ideoita mielelläni.

Toinen ihana heppaystävä Saarenmaalta on Hektor, joka muutti viime viikolla uuteen kotiin Suomeen. Onneksi kuitenkin kaverilleni, niin sitä pääsee nyt helposti moikkamaan ja saa kuulla ponin kuulumisia. :)

Sakke 5.v kanssa harjoiteltiin esteratsastuksen saloja, on hän ihana suokkiherra!
Suomessa olen ollut nyt vajaan kuukauden minkä aikana olen käynyt tallilla neljä kertaa ja ratsastanut vain kerran. Mulla on ollut niin paljon muuta ohjelmaa, olen pitänyt ihan lomaa ja myös miettinyt tämän hetkistä motivaationtasoa ratsastusta kohtaan. Enköhän tästä syksyn mittaan kuitenkin hommaudu taas valmennuksiin, mahdollisesti myös tallitöiden ja kotitallin kisojenkin pariin. Olen pohtinut tulevaa valmennuskaveria syksylle, enkä ole päätynyt oikein mihinkään. Tallista löytyy kyllä hevosia, mutta mikä sitten olisi mieleisin vaihtoehto? Välillä tuntuu ettei mikään ole täysin sitä mitä haluaisin, mutta koska omaa ei tälläkään hetkellä voi hommata, niin on tyydyttävä siihen mitä tarjolla on ja oltava tyytyväinen että tarjolla on edes jotakin! Voihan sekin olla vaihtoehto, että menisin vähän kaikilla tai edes muutamalla, enkä ottaisi mitään vakiratsua tällä hetkellä.
Niin kuin jo mainitsin, niin tarvitsen heppailukaverin vain loppuvuodeksi, sillä tammikuu alusta on toivottavasti luvassa jälleen jotakin uutta, mutta vielä en uskalla sanoa sitä julkisesti. Seuraavan postauksen voisin kirjoitella meidän reissusta ihanalle Saarenmaalle, mutta siihen asti HYVÄÄ ALKUSYKSYÄ! 
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti