9. kesäkuuta 2017

Terveiset Englannista




Heippa kaikki! Viimeiset päivät Suomessa menivät yhdessä hujauksessa ja niin on menneet ensimmäiset päivät täälläkin. Nyt vietän ensimmäistä vapaata ja takana on jo kolme kokonaista päivää. Toisaalta lyhyt aika, mutta toisaalta tuntuu olevan ikuisuus kun lähdin Suomesta! Matka tänne sujui ongelmitta ja tuntui menevän nopeasti. Helsinkiin lentokentälle matkustin yhdessä Irlantiin töihin menevän ystäväni kanssa ja koska lentomme lähtivät kahdenkymmenen minuutin välein, niin saimme hengailla vielä kentälläkin hyvän tovin yhdessä. Olihan siinä pieni jännitys päällä miten matka sujuu, millainen paikka oikeasti on yms. Lensin siis Gatwickille ja siltä oli vain noin 20 minuutin matka tilallle. Matkalla ehdimme jutustella omistajan ja tulevan pomoni kanssa ja saatuani tavarani kesäkotiini, lähdimme vielä läheiseen pubiin syömään, sillä nälkä oli aikamoinen kun en ollut koko päivänä syönyt kunnolla. Mukaan tuli myös yksi toinen työntekijä, joka asuu samassa talossa mutta on töissä toisessa paikassa tällä hetkellä.


Aloitin työt heti seuraavana päivänä ja pääsin tutustumaan muutamiin muihin työntekijöihin, näkemään paikkoja ja tietenkin hevoset. Työt aloitetaan siinä 7.30-8 aamulla ja lopetetaan about 17-18 aikoihin. Hevosten kanssa kuitenkin kun ollaan, niin aikatauluthan saattaavat tunnetusti muuttua päivän mittaan. Esimerkiksi eilen pääsin töistä vasta noin 19, sillä olimme useamman tunnin isoissa kisoissa yhden hevosen kanssa. Mieluummin kuitenkin olin siellä kuin kököttämässä talolla ja kuluttaen aikaani vaikka selaillessa hitaasti toimivaa nettiä. Kisojen lisäksi kävin eilen myös yhden toisen työntekijän kanssa ratsastamassa läheisellä kukkulalla, josta avautuivat kyllä upeat näkymät kilometrien päähän. Ratsuna mulla oli tosta kertaa ihana 6.v Tommy. Kaikki hevoset joiden kanssa olen ollut tähän mennessä tekemisissä ovat olleet kyllä mukavia ja hyvin käyttäytyviä. Ne ovat iloisia, uteliaita ja näkee että niistä pidetään hyvää huolta. Läheiselle kukkulalle mennessämme ratsastamme ensin pikkutietä jolla kulkee myös autoja ja olenkin saanut hämmästellä niiden suhtautumista meihin. Kaikki autot ovat oikeasti hidastaneet tai pysähtyneet meidät nähtyään ja antaneet tietä. Jos ravatessamme auto on tullut vastaan, niin olemme jatkaneet ravia ja auto on antanut tietä. Tästä saisivat kyllä autoilijat Suomessa ottaa mallia.. Liikenteestä puheen ollen, olen jo täysin tottunut tähän väärin päin kulkevaan liikenteeseen. Tosin olen ollut liikkeellä vasta ainoastaan auton kyydissä, joten voi olla että kävelen suoraan auton alle kun ensimmäisen kerran olen itse varsinaisesti liikenteen seassa.

Täältä upealta näköalapaikalta näki kilometrien päähän ja jopa Lontooseen asti. Harmi vaan kun sää oli pilvinen, niin ei nähnyt niin hyvin kuin voisi.
Valmiina kisoihin!
Kisa-alue oli valtava ja siellä oli kaikkea myyntikojuista erilaisiin kilpailuihin, esityksiin sekä tivolilaittesiin.
Tiistaina kaupassa käydessämme pääsin näkemään lähimmän kylän sekä lähimmän kaupungin, kun kävimme toisella tallilla valmennuksessa hevosten kanssa. Tuonne kaupunkiin voisin lähteä joku vapaa bussilla (ja jatkaa vaikka junalla Lontooseen), mutta tänään päätin vain nukkua pitkään ja hengailla rauhassa tilalla, lukea ja katsoa vähän koulujuttuja. Kun joku päivä sinne päädyn seikkailemaan, niin katsotaan löydänkö ikinä takaisin. Tänään meidän olisi illemmalla tarkoitus lähteä porukalla syömään Guildfordiin. Tähän mennessä olen viihtynyt hyvin, kaikki ihmiset ovat olleet mukavia ja ottaneet hyvin vastaan. Olen myös pärjännyt kohtalaisella englannillani ja eiköhän sitäkin opita tässä koko ajan lisää! Joskus en todellakaan olisi uskonut itsestäni, että lähden paikkaan, jossa kukaan ei puhu suomea ja englannilla on vaan pakko pärjätä, mutta vuosien mittaa on tullut rohkeutta lisää. Vaikeinta on muistaa kaikki asiat kun on ihan uusi paikka ja ei esimerkiksi edes tiedä missä mitäkin säilytetään ja kenen laidun on mikäkin. Hevosten nimet on alkaneet painua päähän jo aika hyvin, siitä on siis hyvä jatkaa. Eihän tässä vaiheessa voi vielä vaatiakaan muistamaan ja tietämään miten kaikki tehdään, kun en ole ollut täällä viikkoakaan. Seuraavalla kerralla voisin varmaan hieman esitellä tätä paikkaa tai kertoilla työpäivästä. Mitään tavallista päivää ei taida olla, sillä nämäkin kaikki kolme takana olevaa päivää ovat olleet ihan toisistaan poikkeavia.
-Hanna



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti