11. toukokuuta 2017

Vauhdin hurmaa

Yhtä mun lempparipuuhista!
Nyt on lennot Englantiin ostettu ja lähtö alkaa tuntua vähän todellisemmalta. Välillä pitää itseään muistutella, miten hyvä tuuri kävi kun sain paikan maasta missä olen aina halunnut käydä ja mikä oli ykköstoiveitani sekä vielä juuri kenttätallille! Sain myös tietää, että blogin pitäminen paikanpäältä onnistuu ja kuvia on lupa julkaista. En siis malta odottaa että pääsen jakamaan seikkailujani tännekin! Pistän jossain vaiheessa pystyyn kysymyspostauksen Englantia koskien, joten sinne ovat tervetulleita kaikenlaiset kysymykset aiheesta. :) Nyt kuitenkin vielä mukavia heppajuttuja Suomesta! Viime postauksessa lupailin kertoa ensimmäisestä peltokerrasta tänä keväänä ja sitä siis luvassa.

Kuvista kiitos Emmiina K.

Pelto oli houkutellut ratsastamaan jo kauemminkin ja viime viikoksi laukkarata vihdoin äestettiin ja pääsimme kaverini kanssa nauttimaan vähän vaihdikkaamasta menosta. Vähintään yhtä paljon tykkäsivät myös hevoset! Ratsuna mulla oli Elton, jonka kanssa ollaan edelleen jatkettu treenejä monipuolisesti muutaman kerran viikossa. Hepat meinasivat häipyä paikalta jo alkukäynneissä, kun kiersimme peltoa ja aina yhtä jännittävä pusikkokulma ehkä rapsahti tai liikahti. Saimme kuitenkin vältettyä joukkopaon ja rauhallinen kävelyvauhti jatkui vielä hetken. Elton oli ihan täpinöissään kun keräilin ohjat käteen. Aluksi mun piti ottaa tuollainen ylimpänä ollut kuva, mutta kun poni ei meinannut pysyä neljällä jalallla ja paikoillaan, niin päätin ottaa kyseisen kuvan vasta ratsastuksen lopuksi. :D Asiaan vaikutti varmasti myös se että kaverimme oli jo kävellyt rataa pellon toiseen päähän ja Elton vain odotti koska saa itse mennä. Taisipa se muutamaan kertaan huutaakin kaverin perään.


Nämä kuvat napattu videolta, joten laatukin huonompi.



Käveltyämme vielä ohjat kädessä rataa pitkin, pääätin viimein siirtyä raviin. Poni nosti kuitenkin vain laukkaa ja jäi pomppimaan lähes paikoilleen. Kyllä se siitä eteenkin sitten lähti ravaamaan ja menimme molempiin suuntiin muutaman ravikierroksen. Tein myös muutamia siirtymisiä sekä ravista käyntiin että ravin sisällä. Poni kuunteli hyvin vaikka olikin todella innokas ja lähti siltä aika kiva ravilisäys! Vastaäestetty pohja oli myös hyvää treeniä pelkän hauskanpidonkin lisäksi ja vaikka radalle oli muodostunut hyvä käyttökelpoinen ura, niin ravasimme välillä myös sen sivussa raskaammalla pohjalla. Ravailuiden jälkeen lähdimme vihdoin tekemään sitä hauskinta, eli laukkaamaan. Otettiin molempiin kierroksiin muutamia laukkakierroksia rauhallista laukkaa. Istuin aluksi tarkoituksella alhaalla satulassa ja tarkoituksena oli säilyttää hyvä kontrolli poniin ja mennä koulutyylisesti. Tämän takia meillä oli kangetkin päässä, mutta eihän ponilla (tai juuri kuskillakaan) riittänyt keskittymistä koulutuuppailuihin. Toivathan ne kuitenkin ihan eri tuntuman poniin ja menimme varmasti enemmän mun vauhtia, kuin mitä ilman.

 Tästä linkistä pääsee näkemään videopätkän meidän menosta. :)

Rauhallisten kierrosten jälkeen annoin ponin vihdoin mennä sen haluamaa vauhtia. Tallilta pois päin pyysin hieman reippaampaa laukkaa, kaarretta ennen vähän kiinni sillä harmillisesti kaarteet ovat sen verran tiukat ettei niihin voi mennä täysillä. Elton, kuten monet tallilla kauemmin olleet hevoset, tietää kyllä hyvin että sen kaarteen jälkeen saa lähteä kovaa. Sanoinkin ponille kaarteen loppuessa, että tiedät kyllä. Ja ei tarvinnut muuta tehdä, kuin hieman hellittää ohjasta ja ponihan lähti. En ole varma ollaanko Eltonin kanssa aikaisemmin karautettu niin reippaasti! Eihän sen karvaiset ponijalat mene niin kovaa kuin joillain muilla, mutta iha reippaasti ja iloisesti se laukkasi. Oli myös ihanaa antaa sen vain mennä ja nauttia kyydistä, pelkäämättä ponin tekevän jotain tyhmää. Tiesin sen myös antavan kiinni ja vaikka se ei heti niin tekisikään, niin ei haittaisi. Vaikka joskus jännitinkin aika paljon maastoesteiden hyppäämistä pellolla, niin tällaisten laukkatreenien tekeminen on aina ollut kivaa. On myös ihanaa huomata miten paljon hevosetkin tykkäävät kyseisestä puuhasta ja varsinkin kun pääsevät pitkän talven jälkeen ensimmäisiä kertoja. Nyt kun talvetkin ovat olleet sen verran vähälumisia, ettei hankilaukkoja ole päässyt tekemään. Toivottavasti lauantaina on hyvä keli ja pääsisimme taas ponin kanssa treenailemaan!
-Hanna
Joko sinä olet päässyt tekemään samaa tai hyppäämään maastoesteitä?



2 kommenttia:

  1. "poni ei meinannut pysyä kahdella jalalla"... siis kahdella vai neljällä? :'DD Mutta kiva postaus, hauska lukea teidän peltolaukoista kun itse en moista uskalla harrastaa, sama juttu noissa maastoesteissä... :'D Mutta kyllä mun ratsu hyppäs viime viikolla ojan yli, se ehkä lasketaan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsiis korjasin :D Ja onhan oja esteenä sama kun hauta!

      Poista