1. huhtikuuta 2017

Kun poni päätti olla villi

Karvakasan haku tarhasta, oi kevät ja karvanlähtö!
Blogi oli jonkin aikaa suljettuna ulkoasumuutoksen takia, mutten oikein vieläkään saanut siitä mieleistäni. En oikein ole edes varma millaisen haluaisin, mutta koska jotain muutosta piti saada aikaan, niin mennään sitten tällä. Pitkästä aikaa teki mieli myös kirjoittaa ja kertoa hieman kuulumisia ponin kanssa. Pari viikkoa sitten olimme viimein taas Jarin estevalmennuksessa ja ovat kyllä niin hyviä! Vaikkei olisi itse edes hyppäämässä, niin näitä valmennuksia on niin hauska seurata. En ollut taas päässyt hyppäämään ponilla ainakaan puoleentoista viikkoon, joten vähän mietitytti aluksi miten mahtaakaan sujua. Alkuverkka menikin suhteellisen hyvin ja tasaisesti, hieman olisin kaivannut lisää energisyyttä ponilta itseltään, mutta kyllä sekin löytyi tunnin edetessä.

Kerran hypättiin pikkuokseri ehkä hieman turhan kaukaa, kun poni lähti pomppuu yllättäen, mutta kuski oli silti kohtuu hyvin mukana.

On ihanaa kun Roopella on hypätessä niin innokas ilme, tästä se tykkää!
Aloitimme hyppäämisen inhokistani, eli ravilähestymisestä. Varsinkin monesti alkuun tahmean ponin kanssa se ei ole kovin mukavaa, mutta varmasti opettavaista ja toistojen myötä lopulta myös helpompaa. Meillä oli aika lyhyt lähestyminen, maapuomi ja sitten hyppy ristikolle. Tästä jatkoimme kaarevalla linjalla pienelle okserille. Askeleita tai metrimäärää en todellakaan muista, mutta taidettiin saada se joka kerta aikalailla helposti oikein. Tulimme tätä verkkatehtävää jonkin aikaa ja nostimme okseria muutamiin kertoihin. Tämän jälkeen jatkoimme saman okserin parissa, mutta hyppäsimme sitä ennen pystyn melko lyhyellä lähestymisellä. Nämä esteet olivat suoralla linjalla. Roope alkoi olla jo aika hyvin kuulolla ja menossa, sillä tämän saimme tulla laukassa. Rutiinin puute sai kuskin kuitenkin hieman himmailemaan ja varmistelemaan, enkä oikein päästänyt poni menemään. Tästä sainkin kuulla palautetta pariin kertaan ja koitin sitten asiaa korjata parhaani mukaan. Alkoihan sekin linja sitten sujua paremmin edeten!


Nyt mennään, pidä kiinni! Hypätessämme muutaman esteen rataa poni innostui ja pinkaisi eteenpäin pariinkin kertaa. Sekä kuskilla että katsomolla oli hauskaa!

Tämä este tuli heti tuon ylemmän vauhtikuvan jälkeen. Roope oli kyllä super innokas!
Okserilinjojen jälkeen siirryimme hyppäämään pientä rataa. Lähdin vielä sillekin hieman turhan varovaisesti matkaan ja heti toisen esteen jälkeen Jari pyysi meitä aloittamaan alusta. Sitten jokin meni oikein ja alkoi sujua huomattavasti paremmin, vaikkei meillä alussakaan nyt huonosti ollut mennyt. Rata alkoi oikeassa laukassa ja ykköselle oli lyhyt lähestyminen sekä melko tiukkakin kaarre lyhyeltä sivulta. Sen jälkeen jokin määrä askelia alhaalla näkyvälle pystylle, toisen päädyn ja kulman kautta laukaten ylempänä näkyvässä kuvassa oleva este periaatteessa lävistäjällä ja lopuksi vielä kaarevalla tiellä pysty kohti samaa päätä kuin mistä aloitimme tehtävän. Ensimmäisen yrityksen jälkeen Roope eteni hyvin ja hyppäsi innokkaasti. Sitä sai jarrutella ja rauhoitella, jottei menisi ihan sähläykseksi ja villiksi! Kulmasta poni teki spurtin seuraavalle esteelle ja ennen viimeistä estettä Jarikin joutui vain sanomaan "rauhassa, rauhassa". Oli ihanaa kun poni innostui niin kovin hyppäämisestä ja lähti omalla moottorilla liikkumaan. Silloin se luonnollisesti on helpompi ja vaivattomampi ratsastaa, ponnistuspaikat löytyvät kuin itsestään ja hyppääminen on kivaa. Ponin sille päälle sattuessa katsojatkin monesti ihastelevat, että voi kun se on söpö kun liikkuu noin ja ei siitä ratsastuskoulutuntien tahmatassusta uskoisi. Jarikin on jo oppinut, että alussa poni saattaa olla hidas ja ottaa johonkin väliin enemmän askelia, mutta tunnin edetessä askelmäärä yleensä vähenee ja Roope löytää sisäisen esteponinsa.

Tämä oli radan toinen este, joka me hypättiin lopuksi kahden esteen radassa vähän nostettuna.

Kaikki kuvat on napattu videoista, joista kiitos Emmi L.
Hypättyämme radan pariin kertaan hyväksytysti, Jari pyysi meitä tulemaan vielä kerran radan kaksi ensimmäistä estettä hieman korotettuina. Nostin laukan, Roope lähti innokkaasti liikkeelle, sitten se teki pitkällä sivulla jonkin oudon liikkeen ja madaltui. Seuraavaksi vauhti pysähtyi töksähtäen ja tajusin putoavani. Jotkut sanoivat, että ajattelivat nyt sattuneen, kun tulin kuulemma niin vauhdilla alas. Tömpsähdin suoraan takapuolelleni, joten kyllähän se vähän tuntui muttei varsinaisesti sattunut. Itse en ole ihan varma mitä oikeasti tapahtui, sillä tuo ei harmillisesti tallentunut videoille. Tilanteen nähnyt kaverini sanoi, että Roope teki jonkinlaisen potkun/pukin ja kiemuran kohti seinää, sitten se ehkä kompuroi ja kävi aika matalalla, minkä jälkeen totesi, että kun kerran on jo siinä asennossa niin vetäiseepä päänkin alas ja pysähtyy. En odottanut putoavani maneesissa tuolla tapaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin! Tämän vuoden eka putoaminen siis suoritettu ja onneksi sen suuremmitta vammoitta. Kiipesin samantien takaisin selkään ja hyppäsimme viimeisen linjan onnistuneesti ja sujuvasti. Sen jälkeen menikin puoli maneesia, kunnes sain Roopen siirtymään raviin, mutta en valita. Tunnin lopussakin oli vielä jännitysmomentteja, kun Roope päätti vielä hypätä pakoon maneesin ovella odottanutta ratsukkoa. Että sellainen valmennus tällä kertaa, seuravaa innolla odottaen! Ensi postauksessa vieraileekin luultavasti yksi toinen poni, jonka kanssa olen nyt puuhaillut useamman viikon verran
-Hanna


1 kommentti:

  1. Haluun nähdä villiponivideon joskus! :D Ihanaa kun ponski näyttää hyppäävän innokkaasti :)

    VastaaPoista