30. huhtikuuta 2017

Kisakauden avaus


Kaikki ratsastuskuvat ©Emma P. Kiitos!


Muutama viikko sitten avattiin meidän kisakausi Roopen kanssa kotitallin estekisoissa. Voi hyvin olla, että samalla myös päätettiin meidän yhteinen kisaura näihin kilpailuihin. Outoa, toisaalta tuntuu että vastahan hyppäsimme ensimmäiset kisamme ja toisaalta taas aivan kuin olisin ratsastanut ponilla aina. Jos tämä nyt oli tässä, niin en voi olla kuin tyytyväinen kisojen tulokseen ja iloinen meidän yhteisestä vajaasta kahdesta vuodesta. Paljon tuli opittua ja koettua ponin kanssa.

Hyppäsimme kisoissa vain 80cm luokan ja olimme luokan ensimmäiset lähtijät. Toisaalta meille sopiva paikka, sillä pääsemme radalle heti verkan jälkeen ja poni ei ehdi unohtaa miten liikutaan vuoroamme odotellessa. Toisaalta taas olisi kiva olla luokan loppupäässä, sillä silloin tietäisi vähän miten pitäisi ratsastaa mahdollista sijoitusta ajatellen. Nyt pitikin siis vain ratsastaa mahdollisimman reippaasti ja tietenkin puhdasta rataa tavoitellen. Koska hyppääminen on viime kuukausina ollut hieman normaalia vähäisempää ja viime kisoistakin on aikaa, niin tarkoituksena oli vain lähteä hakemaan puhdasta ja sujuvaa rataa. Uusintaan päästessämme ja ponin tuntuessa ihan hyvältä, päätin tavoitella myös sitä sijoitusta ja ratsastaa lyhyempiä teitä puikkelehtien esteiden välistä. Roope onneksi kääntyy ihan hyvin ja nopeasti yleensä ja kuitenkin näin pienellä estekorkeudella se vielä hyppääkin ongelmitta vaikka tulisimme hieman vinoon.



Verkka sujui aikalailla odotusteni mukaisesti. Siinä poni on yleensä energisempi kuin radalla, varsinkin maneesikaudella. Näin oli nytkin. Kentällä se on ollut kotonakin ihan hyvässä vedossa, ulkopuolisista kisakentistä puhumattakaan. (Niinisalon nurmikenttää se rakastaa!) Otin yhden hypyn pienemmälle pystylle ja sen jälkeen pari normaalikokoiselle, sekä okserille. Kaikki hypyt sujuivat kohtalaisen hyvin. Okserille en itse oikein nähnyt paikkaa, mutta ratsastin tasaisesti eteen ohjat kädessä ja päätin luottaa poniin.




Rata oli aika samanlainen kuin viime kerrallakin. Melko kapea maneesi kun ei anna hirveästi vaihtoehtoja erilaisten ratojen suhteen, mutta onneksi pientä säätövaraa on. Ja ainahan esimerkiksi estetyyppejä ja puomien värejä voi vaihdella, sekä vaihdella sarjan paikkaa pitkältäsivulta/lävistäjältä toiselle. Ykkös este oli okseri viistosti katsomosta pois päin ja päätin lähestyä sitä vasemmassa kierroksessa, mikä oli ihan hyvä päätös ja saimme hyvän tien. Toinen ja kolmas este olivat pystyt kaarevalla linjalla pitkänsivun rinnalla. Jälkimmäinen näistä oli lähes samassa kohtaa oven vieressä kuin yksissä syksynkin kisoissa, johon silloin otimme kiellon. Siihen olin siis erityisen tarkkana, vaikka olimmekin hypänneet sen jo verkassa ja puomit olivat nyt ponille helpommat hahmottaa. Nelosena oli yhden askeleen pysty-pystysarja, joka meni ongelmitta. Sarjan jälkeen radan ainoana erikoisesteenä ollut lainepysty ja siltä kaareva pitkä linja okserille, jonka olimme hypänneet jo verkassa. Seiska oli pysty poispäin ovelta ja sitä ennen kulmassa sai vähän tasapainotella ettei poni innostustaan vetäise kyljelleen mutkassa. Perusradan viimeinen este oli okseri katsomoa kohti. Sille maltoin odottaa rauhassa, enkä lähtenyt toistamaan edellisten kilpailuiden virhettä ja ajamaan ponia turhaan esteelle, mistä viimeksi seurasi kuskin pyllähdys puomien sekaan.

Ratapiirros, joka on taas "sinne päin".. :D



















Puhtaan perusradan jälkeen seurasi uudesta lähtömerkistä uusinta ja varmantuntuiseen suoritukseen tyytyväisenä ja ponin tuntuessa melko hyvältä, päätin ratsastaa mahdollisimman pienet tiet ja tavoitella ruusuketta. Roope ei lähtenyt vastaamaan pohkeesta eteen ihan niin hyvin kuin toivoin, mutta onneksi se kääntyi ja hyppäsi puhtaasti. Radalla oli muutama kohta joissa pystyi päättämään tien suhteen. Ysiltä kympille käänsin heti sarjan jälkeen. Tuon ratapiirroksen vastaisesti 7/13 esteen ja sarjan b-osan väliin jäi pieni tila, josta olisi teoriassa voinut mahtua ja ehtiä vielä kääntämään kympille, mutten halunnut ottaa turhaa riskiä. Vaarana kun tieltä eksymisen lisäksi oli numeroämpärin kumoonratsastus sekä 7/13 esteen hyppääminen vahingossa matkan varrella.. Kympiltä ei oikein voinut oikoa sarjalle, mutta sarjan jälkeen käänsin Roopen ihan kakkosestettä hipoen taas laineelle. Sen jälkeen tein muistaakseni kisojen (tai ainakin luokkamme) ainoana lyhyimmän tien kolmannelletoista esteelle, kun käänsin ponin kutos ja ysi oksereiden sekä kolmosen ja kahdeksikon välistä. Ehdimme juuri sopivasti ottaa tarvittavat askeleet ennen estettä ja sen vielä ollessa pysty ei ongelmia tullut. Sitten kurvi viimeiselle esteelle heti sarjan b-osan jälkeen ja taas muistin malttaa ja olematta tehdä virheitä sille pahalle, viimeiselle esteelle.

Kiitos poni <3
Olin hyvin tyytyväinen puhtaaseen rataan, siihen oli hyvä lopettaa. Siirryimme maneesin päähän odottelemaan luokan loppumista ja tuloksien selviämistä. Roope oli koko radan ollut oikeasti aikalailla sellainen kuin olin odottanutkin. Se hyppäsi ihan hyvin, meni kuskin päättämät tiet, tuntui varmalta ja suoritti tasaisesti. Kavereidenkin mielestä meillä oli hyvännäköinen ja tasainen rata. Ja niinhän siinä sitten kävi, että meillä oli Roopen kanssa toiseksi nopein aika ja pääsimme palkintojenjakoon hakemaan sinisen ruusukkeen. Taisi muuten olla ainoita kertoja kun poni jaksoi innostua kunniakierroksellekin ja ymmärtää että siinä saa laukata iloisesti! Ehkä sekin tiesi, että oli hyvin suurella todennäköisyydellä meidän viimeiset kilpailut. 
-Hanna

24. huhtikuuta 2017

Täältä tullaan Englanti

Kuvituksena muutama söpö ponikuva! Ensi kerraksi ajattelin kirjoitella meidän kisakauden avauksesta estekisoissa.

Nyt vihdoin uskalsin kirjoittaa ja julkaista tämän tiedon tännekin, kun asiat ovat varmistuneet. Kuten otsikosta voikin päätellä, niin pakkaan laukkuni äärimmäisen täyteen ja lennän Englantiin kesäkuun alussa. Lentoja en tosin ole vielä ehtinyt ostamaan, mutta se on työnalla. Tulen työskentelemään eräällä kenttätallilla vajaan tunnin päässä Lontoosta. Vielä en tiedä kuinka blogin pitäminen paikanpäältä onnistuu, mutta toivotaan että pystyisin päivittelemään myös elämästäni siellä. Olen niin innoissani tästä mahdollisuudesta, enkä vielä edes täysin tajua koko hommaa! Lähtöön on kuitenkin vielä yli kuukausi, mutta eiköhän tässä ala pian ymmärtää olevansa lähdössä, kun kaikenmoista hommaa on ensin hoidettavana reissua varten.


Kohdevaihtoehtoina oli oikeastaan koko Eurooppa, tosin hieman rajatusti sillä esimerkiksi Pohjoismaat eivät itseäni juurikaan kiinnostaneet eikä Baltia. Olin jo melkein lähtökuopissa menossa Britteihin töihin yhdelle ratsastuskoululle/yksityistallille, joka kuulosti todella hyvältä mutta karsiutui lopulta pois. Katselin mahdollisia työpaikkoja mm. Irlannista, Ranskasta ja Hollannista. Britannia ja Irlanti olivat omia ykköstoiveitani ja joskus pääsee juuri sinne minne eniten toivoo. Yksinkertaista paikan löytäminen ei kuitenkaan ollut, mukaan mahtui useampia viestittelyjä eri talleille joista osalta sain vastauksen ja osasta ei kuulunut ikinä mitään. Etsin paikkaa useamman kuukauden ja potentiaalisia vaihtoehtoja oli välillä montakin. Olin myös saada matkaseuraa pariin kertaan, mutta valitettavasti ne suunnitelmat eivät onnistuneet ja olen nyt lähdössä reissuun yksin.


Aika iso muutos siis luvassa niin hevoselämän kuin muunkin elämän puolella. Yllätyshän tämä ei varsinaisesti ollut, sillä haaveilin uudestaan ulkomaille lähdöstä oikeastaan heti palattuani Virosta kesällä 2015. Sitten kuviohin tuli kuitenkin treeni -ja kisakaveriksi Roope ja ulkomailla kävin heppaillen tai lomaillen korkeintaan pari viikkoa kerrallaan. En oikeastaan ollut suunnitellut lähteväni nytkään, ehkä vuoden päästä vasta, mutta suunnitelmat muuttuvat. Päätettyäni syksyllä kokeilla jatkaa eteenpäin uuden hevosen kanssa, oli tarkoituksena treenailla ja kilpailla tämä kausi vielä kotona. Asioiden kuitenkin mennessä toisin ja kavereideni alkaessa puhua kesäksi ulkomaille lähdöstä, sain itsekin kipinän lähteä. Nyt vaan kaikki peukut, varpaat ja kaviot pystyssä että kaikki menisi hyvin!
-Hanna

15. huhtikuuta 2017

Vaaleansininen lainaponi

Eltonin kanssa tehty yleensä aina mahdollisuuksien mukaan alku -ja loppukäynnit tai molemmat maaston kautta. Meillä on ollut myös muutama pelkästään kävelypäivä, jotka ollaan vietetty metsäillen.



Heippa ja hyvää pääsiäistä kaikille! Nyt ehdin hetkeksi avata koneen ja kirjoitella taas, sillä viimeiset viikot ovat olleet ohjelmaa täynnä. Olen onnekseni päässyt nyt jo hyvän ajan ratsastamaan useamman kerran viikossa ja paljon myös itsekseni, kun olen liikuttanut blogissa joskus aikaisemminkin seikkaillutta Elton-ponia. Ratsastin ponilla enemmän viimeksi vuonna 2011, sen ollessa vielä ratsastuskoulun tuntiponi. Kävimme silloin yhdessä viikottaisilla tunneilla hetken aikaa melko vakituisestikin ja näyttäydyimme myös vieraileville valmentajille. Kilpailuihin asti emme kuitenkaan koskaan ehtineet, vaikka sitäkin kyllä muistan harkinneeni. Tuon ajanjakson jälkeen olen ratsastanut ponilla ehkä kerran pari vuoteen. Viime vuonna kävimme yhdessä Jarin valmennuksessa ylittämässä puomeja sekä kesällä treenailemassa koulua pellolla ilman satulaa. Elton onkin kiva monitoimiponi, jonka kanssa onnistuu lähes mikä vaan. Ponimainen vekkuli ja toisinaan myös hieman "apua kyttää kaikkea" luonne, tuo oman lisänsä tähän poniin.

Olen päässyt pesemään keväisiä kurajalkoja pariin kertaan ja suojatkin pitää pestä taas lähes poikkeuksetta jokaisen ratsastuskerran jälkeen.

Välillä meidän treenit on ollut aika iltapainoitteisia, kun ollaan haluttu ratsastaa koko maneesissa.

Ollaankin tässä reilun kuukauden ajan päästy tekemään yhdessä oikeastaan kaikkea muuta paitsi hyppäämään. Olen mennyt ponilla paljon itsekseni, mutta käynyt myös ainakin kerta viikkoon kouluvalmennuksessa. Ollaan treenattu kaikenmoista vastalaukoista ja vaihdoista erilaisiin väistöihin ja ihan perustyöskentelyyn. Viime keskiviikkona meillä oli todella kiva tunti kun pääsimme ensikertaa pitämään valmennuksen kentällä ja iso tila mahdollisti kolmikaarisen harjoittelun erilaisin tavoin. Elton on ihana kun se toisinaan syttyy ja innostuu myös kouluratsastuksesta, aivan toisin kuin tahmatassuinen Roodos. Kehuinkin innoissani ponia tunnin jälkeen omistajalle ja miten kivaa meillä oli ja mulla toisaalta helppoa, kun jokaista askelta ei tarvitse punkea esiin ponista. Tietysti Eltoniakin pitää ratsastaa, eikä se ilmaiseksi toimi, mutta ainakin edes yksi asia on helpompaa! Ponin innostuessa varsikin laukassa saa monesti olla tarkkana, ettei se ala esittelemään laukanvaihtotaitojaan ominlupineen.

Pari viikkoa sitten pääsimme molemmat ensi kerta tänä vuonna kentälle! Hyvin pystyy jo ratsastamaan ja pari lätäkköä ei haittaa mitään. Nyt nekin ovat tosin äestyksenmyötä kadonneet.

Koulutreenailujen lisäksi menimme kerran iltasella maneesissa puomeja. Tai siis lopulta vain yhtä puomia laukassa isolla ympyrällä/suoralla lähestymisellä ja yritin vain saada aina askeleen sopimaan ja opetella etäisyyttä. Olimme kaverini kanssa kyllä rakentaneet myös neljästä kavaletista kaarevanuran tehtävän, mutta joku meidän rakennustaidoissa mättäsi ja kävelimme kavalettien yli lopulta vain pari kertaa käynnissä huvin vuoksi.. Elton on myös mainio maastoilukaveri ja aina kun ollut aikaa ja mahdollista niin olemme käyneet tekemässä alku/loppukäynnit metikön kautta. Meillä on ollut myös muutamia kokonaan maastoilupäiviä jolloin olemme vain rauhassa samoilleet metsää ristiin rastiin. Taisinpa viedä ponin myös pari viikkoa takaperin sen ensimmäiseen pimeämaastoon ja hienostihan se sujui. Useiden ja erilaisten hevosten ratsastaminen on aina opettavaista ja olenkin ponin omistajalle kiitollinen, kun olen saanut olla apuna Eltonin liikutuksessa. Ensi viikolla jatketaan taas!

Muutamat videoilta napatut ratsastuskuvat pari viikkoa sitten. Oli kiva saada taas videota, niin pääsi näkemään miten hienosti sujuu! Tämä ei ollut niin hyvä ratsikerta, vähän hidas ja löysä, eikä kuskikaam oikein keskittynyt.

Tehtiin vähän vastalaukkoja ja vaihtoja. / Poni näkee mörköjä. / Loppuvenyttelyt.

Loppuun myös vähän muita kulumisia! Viikko sitten olin kavereiden kanssa Hevoset messuilla, joilla on pakko päästä käymään vuosittain. Olimme paikalla tietysti sekä lauantaina että sunnuntaina. Mielenkiintoista ohjelmaa riitti ja katsomossa piti olla oikeasti ajoissa saadakseen hyvän paikan, myyntikojut olivat täynnä ihania tavaroita, pehmikset ylihintaisia mutta niin hyviä (allekirjoittanutkin söi niitä neljä viikonlopun aikana..) ja meillä oli todella hauskaa. Itseäni eniten kiinnostavat ohjelmat sijoittuivat pääasiassa A-hallin isolle areenalle ja ehdottomia suosikkeja olivat kaikki este -ja koulukilpailuluokat, Mikael Forsténin esteratsastusklinikka sekä Anna von Wendtin vetämä kouluklinikka. Näiden lisäksi olisimme halunneet käydä kuuntelemassa Marko Björsin "Vastuullinen valmentautuminen", mutta valitettavasti se meni päällekäin lauantain esteluokkien kanssa. Tästä siis ainoa miinus! Edellämainittujen ohjelmien lisäksi katselimme myös joko kokonaan tai osittain Vuoden Kavionjälki 2017 -tunnustuksen jaon, Suomenhevosen tarina -esityksen, Kansallisen Poninäyttelyn Eliittinäyttelyn, 3-vuotiaiden suomenhevosten valtakunnallisen varsanäyttelyn finaalin sekä viimeisenä ohjelmanumerona Working Equitation lajiesittelyn. Tämän jälkeen areenalle päästettiin vielä laukkailemaan hurmaava miniatyyrihevonen Pedro. Haluan oman sellaisen! Tänä vuonna olin myös säästeliän moneen vuoteen ja olin ostamatta yhtäkään uutta varustetta hevosille. Itselle sen sijaan lähtivät matkaan mukaan Pikeurin kokopaikkaiset ratsastushousut sekä Roecklin tummansiniset hanskat. Oliko teistä moni paikalla messuilla ja teittekö millaisia ostoksia?

Pitkäperjantaina palasin pitkästä aikaa kisahoitajan hommiin, kun mut pyydettiin mukaan Ypäjälle estekisoihin. Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa ja nyt tälle keväälle on luvassa muutama muukin hoitokeikka, seuraava heti parin viikon päästä oleviin Ypäjän kenttiksiin. En muistanutkaan miten paljon sitä jännittää hoidokkinsa puolesta katsomossa, siis paljon pahempaa kuin olla itse radalla! Kisaradalla palailenkin heti huomenna sunnuntaina, kun hypätään Roopen kanssa yksi luokka kotitallin estekisoissa. Tänään olleissa treeneissä meni ainakin ihan hyvin, eli toivottavasti rata sujuisi sen suuremmitta ongelmitta.
-Hanna




1. huhtikuuta 2017

Kun poni päätti olla villi

Karvakasan haku tarhasta, oi kevät ja karvanlähtö!
Blogi oli jonkin aikaa suljettuna ulkoasumuutoksen takia, mutten oikein vieläkään saanut siitä mieleistäni. En oikein ole edes varma millaisen haluaisin, mutta koska jotain muutosta piti saada aikaan, niin mennään sitten tällä. Pitkästä aikaa teki mieli myös kirjoittaa ja kertoa hieman kuulumisia ponin kanssa. Pari viikkoa sitten olimme viimein taas Jarin estevalmennuksessa ja ovat kyllä niin hyviä! Vaikkei olisi itse edes hyppäämässä, niin näitä valmennuksia on niin hauska seurata. En ollut taas päässyt hyppäämään ponilla ainakaan puoleentoista viikkoon, joten vähän mietitytti aluksi miten mahtaakaan sujua. Alkuverkka menikin suhteellisen hyvin ja tasaisesti, hieman olisin kaivannut lisää energisyyttä ponilta itseltään, mutta kyllä sekin löytyi tunnin edetessä.

Kerran hypättiin pikkuokseri ehkä hieman turhan kaukaa, kun poni lähti pomppuu yllättäen, mutta kuski oli silti kohtuu hyvin mukana.

On ihanaa kun Roopella on hypätessä niin innokas ilme, tästä se tykkää!
Aloitimme hyppäämisen inhokistani, eli ravilähestymisestä. Varsinkin monesti alkuun tahmean ponin kanssa se ei ole kovin mukavaa, mutta varmasti opettavaista ja toistojen myötä lopulta myös helpompaa. Meillä oli aika lyhyt lähestyminen, maapuomi ja sitten hyppy ristikolle. Tästä jatkoimme kaarevalla linjalla pienelle okserille. Askeleita tai metrimäärää en todellakaan muista, mutta taidettiin saada se joka kerta aikalailla helposti oikein. Tulimme tätä verkkatehtävää jonkin aikaa ja nostimme okseria muutamiin kertoihin. Tämän jälkeen jatkoimme saman okserin parissa, mutta hyppäsimme sitä ennen pystyn melko lyhyellä lähestymisellä. Nämä esteet olivat suoralla linjalla. Roope alkoi olla jo aika hyvin kuulolla ja menossa, sillä tämän saimme tulla laukassa. Rutiinin puute sai kuskin kuitenkin hieman himmailemaan ja varmistelemaan, enkä oikein päästänyt poni menemään. Tästä sainkin kuulla palautetta pariin kertaan ja koitin sitten asiaa korjata parhaani mukaan. Alkoihan sekin linja sitten sujua paremmin edeten!


Nyt mennään, pidä kiinni! Hypätessämme muutaman esteen rataa poni innostui ja pinkaisi eteenpäin pariinkin kertaa. Sekä kuskilla että katsomolla oli hauskaa!

Tämä este tuli heti tuon ylemmän vauhtikuvan jälkeen. Roope oli kyllä super innokas!
Okserilinjojen jälkeen siirryimme hyppäämään pientä rataa. Lähdin vielä sillekin hieman turhan varovaisesti matkaan ja heti toisen esteen jälkeen Jari pyysi meitä aloittamaan alusta. Sitten jokin meni oikein ja alkoi sujua huomattavasti paremmin, vaikkei meillä alussakaan nyt huonosti ollut mennyt. Rata alkoi oikeassa laukassa ja ykköselle oli lyhyt lähestyminen sekä melko tiukkakin kaarre lyhyeltä sivulta. Sen jälkeen jokin määrä askelia alhaalla näkyvälle pystylle, toisen päädyn ja kulman kautta laukaten ylempänä näkyvässä kuvassa oleva este periaatteessa lävistäjällä ja lopuksi vielä kaarevalla tiellä pysty kohti samaa päätä kuin mistä aloitimme tehtävän. Ensimmäisen yrityksen jälkeen Roope eteni hyvin ja hyppäsi innokkaasti. Sitä sai jarrutella ja rauhoitella, jottei menisi ihan sähläykseksi ja villiksi! Kulmasta poni teki spurtin seuraavalle esteelle ja ennen viimeistä estettä Jarikin joutui vain sanomaan "rauhassa, rauhassa". Oli ihanaa kun poni innostui niin kovin hyppäämisestä ja lähti omalla moottorilla liikkumaan. Silloin se luonnollisesti on helpompi ja vaivattomampi ratsastaa, ponnistuspaikat löytyvät kuin itsestään ja hyppääminen on kivaa. Ponin sille päälle sattuessa katsojatkin monesti ihastelevat, että voi kun se on söpö kun liikkuu noin ja ei siitä ratsastuskoulutuntien tahmatassusta uskoisi. Jarikin on jo oppinut, että alussa poni saattaa olla hidas ja ottaa johonkin väliin enemmän askelia, mutta tunnin edetessä askelmäärä yleensä vähenee ja Roope löytää sisäisen esteponinsa.

Tämä oli radan toinen este, joka me hypättiin lopuksi kahden esteen radassa vähän nostettuna.

Kaikki kuvat on napattu videoista, joista kiitos Emmi L.
Hypättyämme radan pariin kertaan hyväksytysti, Jari pyysi meitä tulemaan vielä kerran radan kaksi ensimmäistä estettä hieman korotettuina. Nostin laukan, Roope lähti innokkaasti liikkeelle, sitten se teki pitkällä sivulla jonkin oudon liikkeen ja madaltui. Seuraavaksi vauhti pysähtyi töksähtäen ja tajusin putoavani. Jotkut sanoivat, että ajattelivat nyt sattuneen, kun tulin kuulemma niin vauhdilla alas. Tömpsähdin suoraan takapuolelleni, joten kyllähän se vähän tuntui muttei varsinaisesti sattunut. Itse en ole ihan varma mitä oikeasti tapahtui, sillä tuo ei harmillisesti tallentunut videoille. Tilanteen nähnyt kaverini sanoi, että Roope teki jonkinlaisen potkun/pukin ja kiemuran kohti seinää, sitten se ehkä kompuroi ja kävi aika matalalla, minkä jälkeen totesi, että kun kerran on jo siinä asennossa niin vetäiseepä päänkin alas ja pysähtyy. En odottanut putoavani maneesissa tuolla tapaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin! Tämän vuoden eka putoaminen siis suoritettu ja onneksi sen suuremmitta vammoitta. Kiipesin samantien takaisin selkään ja hyppäsimme viimeisen linjan onnistuneesti ja sujuvasti. Sen jälkeen menikin puoli maneesia, kunnes sain Roopen siirtymään raviin, mutta en valita. Tunnin lopussakin oli vielä jännitysmomentteja, kun Roope päätti vielä hypätä pakoon maneesin ovella odottanutta ratsukkoa. Että sellainen valmennus tällä kertaa, seuravaa innolla odottaen! Ensi postauksessa vieraileekin luultavasti yksi toinen poni, jonka kanssa olen nyt puuhaillut useamman viikon verran
-Hanna