15. tammikuuta 2017

Tämän vuoden tavoitteita

Postaus kuvitettu viime vuoden kuvin. ©Kiti S.
Jokaisen vuoden alussa asetaan yleensä joitakin tavoitteita ratsastuksen ja hevosten suhteen ja niin olen minäkin tehnyt myös blogin puolella aikaisempinakin vuosina. Tänä vuonna en oikeastaan tiedä mitkä mun tavoitteet olisivat tai ehkö en tiedä mitä ylipäätänsä haluan. Ratsastaa tietysti, se nyt on selvä, ja kehittyä. Haluan oppia paremmaksi ratsastajaksi, niin koulussa kuin esteillä. Haluan oppia muutenkin lisää hevosista ja hoitaa kaikki nelijalkaiset ystäväni hyvin. Haluan treenata istuntaa ja hevoseen vaikuttamista paremmaksi, ratsastaa sitkeästi pidemmillä jalustimilla koulussa, saada parempia prosentteja kouluradalla ja ylittää esteet virheittä. Puskailla rennosti hyvässä seurassa ja hypätä maastoesteitä. Sitten haluan tietysti kilpailla. Lisäksi haluaisin taas lähteä ulkomaille hevoshommiin, ehkä pidemmäksikin aikaa ja tämä on varmasti yksi syy miksen osaa asettaa tavoitteita samalla tapaa kuin esimerkiksi viime vuonna. Ja jos nyt oikein pitkälle mennään, niin haluaisin tietysti oman hevosen, mutta kaikki aikanaan. Vaikka ihan selvää suuntaa ei nyt olekaan, niin innolla odotan mitä vuosi tuo tullessaan.

Viime kesän maastoestevalmennus. ©Veera S.

Rataharjoitusten verkkaa kesällä. ©Kiti S.

Ihan ensimmäisenä haluan löytää kokonaan takaisin kadonneena olleen motivaationi, sillä ilman sitä ei mikään kannata. Parempaa päin ollaan onneksi jo menossa, sillä ainakin kuukauden enemmän tai vähemmän poissa olleena se on näyttänyt paluun merkkejä. Lähinnä hukassa on ollut motivaatio suokkiherran ja hyppäämisen kanssa, ei niinkään kouluratsastuksen ja ponin. Tietysti myös Niilo on se jonka kanssa tällä hetkellä tarvittaisiin eniten treeniä kaikkien lajien suhteen, jos aijomme tänä vuonna kotitallia pidemmälle kilpailuihin. Koulussa haluan oppia istumaan sen ravissa paremmin (mikä ei muuten tapahdu kuin iskemällä sen takapuolensa sinne penkkiin ja istumalla, vaikka kuinka tekisi mieli keventää), vaikuttamaan siihen paremmin kaikissa askellajeissa, käynti pitäisi saada rennommaksi ja muoto pehmeämmäksi. Meillä on harjoiteltavaa myös väistöissä, vastalaukoissa ja laukanvaihdoissa, mutta onneksemme niitä ei esitetä meidän tason kentän kouluohjelmissa. Niitä ajatellen pitääkin keskittyä lähinnä hevosen oikeinpäin kulkemiseen, rentouteen ja hyviin askellajeihin. Koulua meidän on tarkoitus kilpailla kotitallilla heB-heA luokissa, joissa aloitimmekin jo viime syksynä.

Jarin valmennus ja toinen hyppykerta Niilon kanssa.

Esteitä ollaan Niilon kanssa hypätty edelleen sellaiset viitisen kertaa, joten niitä pitäisi nyt päästä kunnolla treenaamaan. Viime vuoden kisoissa saatu puhdas kasikymppi antaa toivoa siihenkin lajiin vaikka itsestä tuntuu että pelkkä puomin näkeminen saa hevosen käymään kierroksilla kun olen selässä. Paljon vaan treeniä ja erilaisia tehtäviä, niin löydetään toivottavasti tasaisuutta ja kontrollia! Esteiden parissa jatketaan kotitallin kisojen lisäksi mahdollisuuksien mukaan myös muissa karkeloissa, kenttää unohtamatta. Sen haluan kuitenkin olevan päälaji, jos sitä tällä tasolla voi siksi kutsua. Niilo on niin erilainen ratsastaa sekä koulussa että esteillä kuin Roope, että se on vaatinut aikalailla totuttemelemista. On kuitenkin hienoa saada ratsastaa edelleen paljon myös ponilla, sillä kahden niin erilaisen hevosen ratsastuksesta ei voi kuin oppia.

Loppukesän estetreenit. ©Kiti S.

Alkukesän estereenit.
Sitten päästäänkin poniin, jonka kanssa on tarkoitus treenaille koulua vanhaan malliin kotona, siinä kuitenkaan enää kilpailematta. Tosin, viime päivinä kun poni on väläytellyt ratsastaessa niin kivoja pätkiä, olen miettinyt mahdollista osallistumista joihinkin rataharjoituksiin koulupuolella. Niissä kun voi ratsastaa radan raipan kanssa ja saa kuitenkin arvostelun ja prosentit muistoksi. Kavereille olen kuitenkin sanonut, että katsovat etten enää saa päähäni mennä Roopen kanssa oikeisiin koulukisoihin. Kouluun koitetaan saada ponin kanssa lisää energisyyttä, mitä tosin onkin nyt ollut ihan hyvin, mutta niin että se säilyisi jatkossakin koko ajan eikä vain yhtä kierrosta kerrallaan. Haluaisin reippautta edelleen lisää myös käyntiin ja treenata lisää vaihtoja. Ponihan osaa vaihtaa hyvin, mutta niin että vaihtoja saisi tehtyä useamman putkeen ja ilman että Roope alkaa säheltämään. Myös rata- ja maastoesteiden treenaamista on tarkoitus jatkaa samaan malliin ja samalla hyvällä fiiliksellä mikä meillä on nyt ollut. Estekisoissa tulemme edelleen tavoittelemaan ruussukkeita kasikympistä ylöspäin kotikisoissa. Tänä vuonna yritän myös pysyä ponin kyydissä edes vähän paremmin kuin edellisenä! Näiden vakiratsujeni lisäksi toivon tietystä pääseväni ratsastamaan myös mahdollisimman monella muulla hevosella.
-Hanna

Mitä tavoitteita teillä on hevosten ja ratsastuksen suhteen? :)

12. tammikuuta 2017

Tänne kuuluu hyvää


Vihdosta viimein sain itseni koneen ääreen ja päivittelemään hieman kuulumisia! (Postaus kirjoitettu keskiviikkona, julkaistu torstaina.) Nytkin pikaisesti, sillä kohta lähden tallille ratsastamaan ponia. Viime vuosi saatiin taputeltua pakettiin hyvien treenien ja ihanien ystävien kanssa ja tämä vuosi on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Jonkinmoista vuoden tavoite/suunnitelma-postausta on luvassa tässä tammikuun aikana, kunhan saan ajatukset kasaan sen suhteen mitä tällä hetkellä oikein haluan. Se ei olekaan niin yksinkertaista, ajatukset tuntuu vaihtuvan hyvinkin tiuhaan tahtiin ja mahdollisuuksia on monia. Mikä sitten onkaan se järkevin, paras tai mieluisin vaihtoehto? Jos voisin kurkistaa tulevaisuuten ja nähdä, minkä valinnan jälkeen elämä olisi lähinpänä sellaista kuin haluaisin sen olevan.


Tosiaan, tämän vuoden treenit ovat jo pyörähtänet kivasta käyntiin molempien hevosten kanssa. Sekä Niilo että Roope ovat treenanneet koulua ja ponin kanssa ollaan käyty hyppäämässä kertaalleen. Tänään piti päästä muutaman viikon tauon jälkeen suokkiherran kanssa treeneihin, mutta valmennuksen siirryttyä ensi viikolle, pääsenkin treenailemaan itsekseni koulua Roopen kanssa. Vaikka meitä ei enää tulla näkemään yhdessä valkoisten aitojen sisällä, niin en missään nimessä aijo lopettaa koulun treenaamista ponin kanssa. Sillä on aivan varmasti vielä opetettavaa mulle, sen kanssa harjoitteleminen on kivaa, koulutreenit vaikuttavat myös esteisiin ja täytyyhän ponilla olla joku joka menee sillä kunnollakin. Viime viikolla olimme Roopen kanssa valmennuksessa ja siitä lähti kyllä harvinaisen kivaa ravia irti ja viikko takaperin harjoittelimme yhdessä vastalaukkoja ja vaihtoja. Roope intoutuikin niistä ja vaihtoi välillä luvattomasti pyytämättäkin kuskin painon hieman liikkuessa. Se olisi varmasti pystynyt parempiinkin suorituksiin, mutta itsellä ei riittänyt keskittyminen.

Poni on niin söpö!

Ponin kanssa noin kerta viikkoon treenien lisäksi olen koittanut ratsastaa ahkerasti myös Niilolla. Meillä on mennyt ratsastukset nyt hyvän tovin yleensä aina ihan hyvin. Niilo on ollut ihan ok. Se ei ole mennyt huonosti, vaan tehnyt mitä pyydetään ja ollut pääasiassa ihan rento. Ei se kuitenkaan ole mennyt myöskään super hyvin ja jotain meidän menosta ja tekemisestä selvästi puuttuu. Monesti joku onkin tunnin jälkeen kysynyt, että miten meillä meni. En oikein tiedä mitä pitäisi vastata ja yleensä olenkin sanonut että ihan jees. Voisi mennä paljon paremmin, mutta myös paljon huonommin. En tiedä kuinka kauan mulle riittää pelkästää se, että menee ihan hyvin kerta toisensa jälkeen. Yleensä kun Roopen kanssa menee sileällä, niin sanon sen menneen joko huonosti tai hyvin, mitkä tuntuvat molemmat paremmilta vaihtoehdoilta kuin niiden välimuoto. Älkää käsittäkö väärin, tykkään kyllä ratsastaa Niilolla, sen kanssa voin varmasti oppia vaikka mitä ja se on hyvä hevonen. Eniten ehkä pidän sen iloisesta asenteesta ja reippaudesta.

Pari videolta napattua kuvaa estevalmennuksista Roopen ja Niilon kanssa joulukuun lopulta.


Näiden kahden kaviokaverin lisäksi olen edelleen puuhaillut tietenkin Vapun ja Sirun kanssa. Vapun kanssa ollaan liikuttu nyt vähän aikaa pääasiassa metsässä ja pellolla. Viimeksi mun kyllä piti mennä ratsastamaan pellolle hankeen ihan kunnolla, mutta lämpötila oli plussan puolella ja taivaalta satoi vettä. Niinpä teimme pitkän kävelylenkin, joka oli ihan hyvä vaihtoehto sillä niillä tilsoilla ei olisi paljoa kunnolla ratsasteltu. Meillä oli mukavaa, vaikka kastelin sukkani läpimäriksi ja näimme pari peuraa. Vappu ei onneksi niistä juuri välitä, välillä ei edes huomaa tai vilkaisee vain ja yrittää sitten vaikkapa syödä läheisen puun. Sen kanssa niitä saakin ihailla rauhassa ja välillä pysähdytään muutenkin vain katselemaan maisemia. Toista on välillä Sirun kanssa, viime lenkilläkin olin varma että saan kävellä kotiin omin jalkoineni, kun pakkasesta rätisevä ja vihreää valoa hehkuva juna sai neidin jalkoihin liikettä ja etupään melko keveäksi. Toisin kuitenkin kävi ja palasimme tallille yhdessä. Tällä viikolla jatketaan metsäretkiä Sirun kanssa, sillä se on tällä hetkellä käyntiliikunnalla epäpuhtauden takia. Toivottavasti vältytään sen suuremmilta murheilta ja vaiva selviää ja menee ohitse!
-Hanna