Sivut

25. joulukuuta 2017

HYVÄÄ JOULUA

Kyllä tässä säässä kelpasi ulkoilla!

Hyvää joulua kaikille myös täällä blogin puolella näin joulupäivän iltana! Toivottavasti kaikilla on ollut mukava joulunaika, mulla ainakin on. Joulu tuli periaatteessa jo aatonaattona, kun näin mun kolme hyvää ystävää pitkästä aikaa kaikki samaan aikaan. Tutustuimme pari vuotta sitten Virossa ja olemme harmillisesti asuneet vain hetken suurin osa samalla seudulla, mutta yleensä eripuolilla Suomea tai joku myös ulkomailla. Olemme nähneet toisiamme eri kokoonpanoilla, mutta oikeasti aika harvoin kaikki yhdessä, niin nyt oli ihanaa saada koko kaveriporukka kasaan. Kävimme tallilla ja pääsin esittelemään paremmin Carterin sekä kävimmekin tekemässä maastoretken märkien rättien sataessa taivaalta ja meidän ainoa ei-heppatyttö pääsi C:n kyytiin. Vaihdettiin kuulumisia syksyn ajalta, naurettiin, suunniteltiin tulevia yhteisiä seikkailuja ja käytiin syömässä masut täyteen hyvää ruokaa.


Niin kiitollinen näistä ihmisistä, hevosista sekä kaikista hyvistä muistoista mitä tältä tallilta on saanut. ♥
Aattoaamuna olin jalkeilla jo kuudelta, kun menimme Ainon kanssa tästä tunnin päästä tekemään meidän molempien ensimmäisen jouluaaton tallivuoron. Saatiin vähän apua muiltakin, oikeastaan kaikki olivat hyvällä tuulella ja tonttuhattuja heilui siellä täällä. Yhdeksältä lähdimme isolla porukalla perinteiselle jouluratsastukselle ja sään suosiessa suuntasimme metsään. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja maisema oli valkoinen. Niin hieno sää tuntui jopa hieman oudolta, sillä muutama viime joulu ovat olleet kaikkea muuta kuin valkeita. Esimerkiksi viime vuonna maastoilimme vesisateessa jäisiä polkuja pitkin. Maaston jälkeen poikkesimme vielä maneesissa seuraamassa hoitajien jouluratsastusta, kunnes veimme viimeiset hevoset talliin ja jatkoimme töitämme puoleen päivään asti. Silloin oli vuorossa toinen tallimme perinne, joulurauhanjulistus. Kuten monta vuotta aikaisemminkin, myös nyt kaikki kokoontuivat talliin kuuntelemaan radiosta joulurauhanjulistuksen. Yleensä samalla on myös palkittu vuoden menestyjiä, luettu muutama runo ja jaettu lahjoja. Tälläkin kertaa tapahtuma eteni lähes tuttua kaavaa, lisänä vain hieman muistelmia tallin menneisyydestä ja melko haikeissa tunnelmissa sillä tallin toiminta loppuu vuoden vaihtuessa. Toivottavasti kivoja jouluperinteitä syntyy myös uudessa tallissa ja joulut säilyvät yhtä ihanina.




Loppujen hevosten saatuaan ruokansa heitin vielä Carterin loppu päiväksi ulos nauttimaan ihanasta säästä. Kotona joulumme oli varsin perinteinen ruokineen, torttujen leipomisineen sekä lahjojen avaamisineen. Illalla menimme vielä tallikaveriporukkamme kanssa joulukirkkoon hakemaan lisää joulutunnelmaa kuuntelemalla samaa kuoroa kuin olimme viime vuonnakin. Tänään lähdin tallille nukuttuani pitkään ja olimme sopineet kaverin kanssa menevämme maastoilemaan tielle. Sää suosi jälleen upean talvisena vaikka aurinko pysyttelikin pilvien takana. Muka hurjista postilaatikoista ja pienistä poneista selvittiin kunnialla ohitse ja reissu oli varsin mukava hyvässä seurassa ja tietysti parhaiden hevosten kanssa. Carterkin vietti muutaman päivän rennon joululoman, mutta huomenna palaillaan taasen töiden pariin. Lisäksi meillä on tarkoituksena juhlia vielä tallikavereiden kesken lisää joulua mitenkäs muutenkaan kuin syömällä.
-Hanna

21. joulukuuta 2017

Kolme yötä jouluun on

1.

Ihana Aino kävi kuvailemassa meitä Carterin kanssa tässä pari päivää sitten ja näistä tuli kyllä niin kivoja! Vähän pelättiin vesisateen pilaavan meidän kuvaukset, mutta onneksi sää pysyi hyvänä vielä päivällä ja heppakin saatiin lopulta poseeraamaan useamman kuvan verran. En jotenkin millään käsitä että jouluun on vain pari hassua päivää! Maailman paras joululahja saapui kuitenkin pari kuukautta etuajassa. (En voi myöskään uskoa omistaneeni Carterin jo sen ajan ja välillä oikein havahdun tajuamaan, että tämä on todella totta!) Oletteko te ottaneet joulukuvia hevostenne kanssa? Jos, niin linkatkaa postaus vaikka kommentteihin että pääsen katsomaan!
-Hanna
Mikä on suosikkikuvasi? :)

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.
 

20. joulukuuta 2017

Pääosassa Carter

Tämä kuva taitaa olla vuodelta 2010 ja olin onnellisena saanut alkaa vuokrailla Carteria. Ihan vanhimpia kuvia tästä postauksesta ei löydy (niitä voi vilkaista vaikka täältä) ja koitin löytää sellaisia mitä en olisi aikaisemmin julkaissut (ainakaan kauhean montaa kertaa). Pahoittelen joidenkin kuvien laatua ja osan kuvaajista ei enää tänä päivänä ole mitään hajua.. :)

Tässä ei mitään hajua vuodesta mutta jotain 2009-2010 veikkaisin!

Kaverukset C ja pitkäharjainen Roodos. Voikun ne on nuoria.. :D

Koska blogin tämän hetkinen päätähti on esiintynyt täällä viime vuosina harvakseltaan ja muutenkaan meidän tarina ei välttämättä ole niin tuttu, niin päätin hieman kertoa kuka Carter on ja miten päädyin lopulta ostamaan sen. Tämä toimikoon siis jonkinmoisena esittelypostauksena näin kavioliittomme alkutaipaleelle. Olipa muuten mukava kaivella taas vanhoja kuvia ja etsiä vielä ennen julkaisematonta materiaalia yhteisten vuosiemme varrelta. Koitan kertoa mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi meidän matkasta tähän päivään, mutta jos kysymyksiä ilmaantuu niin ei muuta kuin rohkeasti rustailemaan niitä kommenttiboxiin.

2011 olin hoitamassa Carteria Messilässä tuntiratsastajien mestaruuksissa ja pääsin maastoilemaan sen kanssa aina päivän päätteeksi. Tää oli hauska reissu! ©Paula

2011 syksyä ja treeniä kotipellolla

2011 kesän estevalmennus ©Veera S.

Carter on 2001 Virossa syntynyt torinhevosruuna johon tutustuin ratsastuskoulussa aloittaessani vuonna 2008. Se oli jokunen vuosi takaperin siirtynyt kilpailukäytöstä opetushevoseksi, kun siitä ei jalkojensa puolesta ollut enää hyppäämään isompia luokkia. Sain Carterin ratsukseni heti alkeiskurssin ensimmäisellä tunnilla ja vanhaa heppapäiväkirjaa vakoillessa löytyy tieto, että Carterista tuli lempparini parin yhteisen tunnin jälkeen ja saman vuoden syksynä pääsin hepan hoitajaksi. Taisin jo tuolloin haaveilla omistavani kyseisen hevosen vielä joku päivä.. Carterista tuli pian myös vakiratsuni tunneilla ja se olikin yleensä varsinainen luottoheppa, esimerkiksi muiden sinkoillessa pitkin poikin maneesia ensimmäisillä pakkasilla me vain laukkasimme rauhassa uraa pitkin. Vuosien kuluessa hevosesta tuli entistä tärkeämpi ja lopulta olin sen hoitaja jokaisena päivänä viikossa.

Tämäkin 2011 estevalmennus ©Veera S.

2012 ja ensimmäiset kodin ulkopuoliset estekilpailut ©Veera S.

2012 meillä oli ensimmäinen valmennusleiri ja kävimme hyppäämässä rataesteitä pellolla. ©Veera S.

Aloitin Carterin kanssa ihan nollasta, alkeiskurssilla mitään osaamattomana. Parin ratsastusvuoden jälkeen aloin vuokraamaan sitä sekä pääsin mukaan valmennuksiin ja sain onnekseni jatkaa niissä Carterin kanssa. Treenasimme monipuolisesti kaikkea; erilaisia koulukiemuroita, esteharjoituksia sekä kävimme maastossa. Meillä meni luonnollisesti välillä huonommin, välillä paremmin, mutta aina vain jatkettiin sitkeästi. Vuosien varrella kävimme aina mahdollisuuden tullen vierailevienkin valmentajien tehoilla ja kesällä valmennusleireillä, joilla oli ihan huippu hauskaa, kiersimme kisoja ja kävimme treenaamassa maastoesteitä Niinisalossa.

2013 keväällä aloimme mennä kohti metriä hypäten 95cm luokkia. ©Tomi J.

Olemme esiintyneet yhdessä myös useammissa avoimissa ovissa sekä muissa pippaloissa. Tämä kuva vuodelta 2013. ©Tomi J.

Kevät 2014 kotikisat 100cm ©Annu P.

Syksyllä 2009 hyppäsin ensimmäiset estekilpailuni ja toiveeni mukaan sain mennä ne Carterilla. Verkassa myös putosin ensimmäisen kerran ja koko radan aikana en varmaan hengittänyt lainkaan. Seuraavana vuonna uskaltauduin ilmoittautua myös koulukilpailuihin ja räpelsimme maaliin heB-luokan ollen luokan hännillä. Sieltä meidän kilpaura yhdessä kuitenkin lähti liikkeelle ja hiljalleen nousimme 50-60cm luokista ensinnä voittamaan 70cm korkeudella, sitten putoilin jälleen kyydistä ensimmäisessä kasikympissäni keväällä 2011 mutta saman vuoden jouluna hypättiin meidän ensimmäinen 90cm sijoittuen kolmannelle sijalle. Kesällä 2012 koitti hetki kun yksi unelmistani kävi toteen pakatessamme hepat autoon ja pääsin hyppäämään ensimmäiset kotitallin ulkopuoliset kilpailuni ysikympin alueluokassa. Siitä eteenpäin kävimme melko säännöllisesti ulkopuolisissa kilpailuissa hypäten silloisen seura/aluetason luokkia 80-90cm korkeudella ja kävimmepä tuuppailemassa kahdet ei-niin-menestyksekkäät aluekoulukilpailutkin. Kotona menimme koulua heA asti ja ainoana menestyksenä on oman seuran senioripronssi vuodelta 2015. Esteiltä keräsimme ruusukkeita ja mitalleja muistoksi hieman enemmän.

Kesä 2014 maastoestetreenit ©Veera S.

2014 hyppäsimme yhden valmennuksen ilman satuloita, sillä oli ihan hullun kuuma joten teimme kevyemmin. ©Annu P.

Samana kesänä meitä molempia myös nauratti, vaikka esteestä ei päästykään ensimmäisellä kerralla yli! :D ©Veera S.

Kesällä 2013 hyppäsimme ensimmäisen metrin esteluokkamme kotona ja jatkoimme sillä tasolla seuraavaan vuoteen. Vuonna 2014 yksi unelma toteutui jälleen, kun pääsin kiertämään Carterin kanssa kenttäkilpailuja. Ehdimme mennä vain neljät kilpailut, joista kolmista tulimme maaliin asti. Saman vuoden syksyllä hyppäsimme viimeiset tallin ulkopuoliset kilpailut, sillä C alkoi liikkua huonosti ja jäi vuoden vaihteeseen sairaslomalle. Hevosettomuuden seurauksena lähdin ensimmäistä kertaa töihin ulkomaille pariksi kuukaudeksi. Kun palasin keväällä, jatkoimme varovasti treenejä, kävimme hyppäämässä muutamat valmennukset sekä viimeiset kilpailumme sijoittuen toiseksi 80cm luokassa. Lähdin pian taas kuitenkin uudestaan ulkomaille ja palatessani kesän lopulla Suomeen, olin päättänyt että meidän hyppäämiset olivat nyt ohitse. Seuraavan vuoden kevättalvella kävin kuitenkin vielä kerran hyppäämässä Carterilla jumppaa, kun silloinen ratsuni oli rokotettu ja tarvitsin jonkun muun. Tuo kerta jäi kuitenkin lopullisesti viimeiseksi. Tällä hetkellä viimeiset kilpailumme menimme koulua marraskuussa 2015, mutta jos vain kaikki menee hyvin ja hevonen pysyy kunnossa niin kouluradoilla on toiveissa vielä pyörähtää.

Nämä myöskin 2014 vuoden uittokuvat ovat yksiä lemppareitani, näissä on niin ihanat värit ja fiilis! ©Rosa R.

Sama vuosi jatkuu koulutreeneillä. ©Kiti S.

Meidän viimeiset kenttäkilpailut 2014 syksyllä Niinisalossa. ©Piia Mäkelä

Aktiivisen treenin lopetimme oikeastaan loppuvuonna 2014, mutta seuraavana keväänä treenailimme tosiaan vielä hetken yhdessä. Vuoden 2014 voi kuitenkin sanoa olleen meidän viimeinen onnellinen kesä ilman sen suurempia huolia. En nyt tarkoita etteikö meillä olisi sen jälkeen ollut kivaa ja hyviä hetkiä, mutta tuon kesän jälkeen asiat alkoivat muuttua. Carterilla olisi ollut vielä paljon annettavaa, mutta halusin vielä päästä hyppäämään ja kenttäkisoihin, joten oli pakko vaihtaa hevosta. Täytyy kuitenkin myöntää että mietin myös vaihtavani kokonaan kouluratsastukseen jotta voisin jatkaa C:n kanssa, mutta esteet veivät vielä mennessään. Jonkun aikaa meninkin kahdella hevosella vuorotellen koulutunteja, mutta lopulta kävin Carterin selässä vain muutaman hassun kerran vuodesta 2016 eteenpäin.

2014 syksynä kokonaan viimeiset ulkopuoliset kilpailut, sekä toiseksi viimeiset estekisat.

2015 keväällä kävimme vielä viimeisen kerran maastoesteillä. ©Annu P.

Viimeiseksi vielä onnellinen kevätkuva 2016 vuodelta..
..ja 2017 syksyn kuva reilu kuukausi ennen hevosen ostoa. ©Kiti S.
 
Silti jokainen kerta kun Carterin kyytiin kiipesi uudestaan, olo oli kuin kotona ja jossain syvällä mielessäni pyörittelin edelleen sen ostohaaveita. Tänä syksynä ajatus sitten nousi ilmoille ihan kunnolla ja olin jo menossa omistajan puheille kertomaa haluavani ostaan Carterin viimeistään eläkkeelle. En kuitenkaan ehtinyt, kun hevonen tuli tallin lopettaessa muutenkin myyntiin ja niin siinä vain kävi, että jo alkeiskurssin unelmahevosestani tuli oikeasti ihan ikioma. Carter opetti mua ihan valtavasti näiden vuosien varrella ja vasta näin jälkeen päin olen oikeasti tajunnut, miten hieno matka ollaan yhdessä kuljettu ja koettu. Uskon että sillä on vielä paljon annettavaakin ja toivon että meillä on useita yhteisiä vuosia. Mennään kuitenkin päivä kerrallaan hevosen ehdoilla ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
-Hanna

11. joulukuuta 2017

Ensimmäinen kuukausi

Tämä syksyinen auringonlaskukuva on siltä illalta, kun oltiin tulossa Carterin kanssa valmennuksesta takaisin talliin ja sovittiin edellisen omistajan kanssa kaupat hevosesta. │ Päivää ennen klinkkaa kävin testailemassa miten hevonen liikkuu liinassa. Vastaus: hyvin hitaasti, mutta tietää mitä pitää tehdä! Tuona päivänä C meni myös viimeisen ratsastuskoulutuntinsa. │Klinikan pihalla odotellaan pääsyt ostotarkastukseen. C oli niin fiksusti koko ajan, ihan kuin kävelisimme paikkaan joka päivä. │ Tämän pitäisi olla ennen edellistä kuvaa, sillä tässä ollaan vasta matkalla klinikalle.

Jännissä tunnelmissa klinikalla, odotellaan tutkimuksiin pääsyä. │ Kaupat tehty ja Carter muutti yksäripäätyyn omaan uuteen karsinaansa! Ensimmäiset päivät olivat jännät, kunnes heppa kotiutui uuteen kotiinsa ja naapureihin. │ Ensimmäistä kertaa liikkeellä oman hevosen kanssa. ♥ │ Ostin heti ensitöikseni bot-tallisuojat ja ovatkin olleet jo ahkerassa käytössä. Pelkäsin alkuun suostuuko Carter pitämään niitä jaloissaan vai repiikö yön pimeinä tunteina ne pois, mutta hienosti se on antanut niiden olla rauhassa. *kop kop*

Ensimmäinen viikko meni vain talutellessa ja monesti lähdimme pellolle ja metsään samoilemaan.

Edellisten kuvien teema jatkuu. Saatiin nauttia muutamista ihanista talvipäivistä, joina paistoi jopa aurinkokin. │ Selfie parhaan kanssa! │ C:n ilme kun ei saa syödä..

Alle viikon päästä kengityksestä olimme reippailemassa metsässä, kun C yhtäkkiä käveli huonosti ja kappas, syyksi paljastui puoliksi irronnut kenkä. Palasimme könkäten tallille ja parin tallilaisen voimin saimme kiskottua kengän irti. Kengittäjä tuli lyömään sen kiinni seuraavana päivänä ja sitten jännitettiin tuleeko irronneen kengän kavioon kaivamasta kolosta paise. No ei onneksi! │ Uuden tarhan siistimistä, hetki meni mutta risukko lähti. │Uudessa takissa uudessa tarhassa. │ Sitten eteen tuli uusi murhe, kun jo tuntihevosaikoina kintereisiin tulleet hiertymät aukesivat kunnolla..

Uusin haavojen takia alkoi jalan turvottelu ja sen myötä kylmäily, joista ei muuten olla päästy vieläkään eroon. │ Reilun viikon taluttelujakson jälkeen kiipesin viimein selkään. │ Maailman paras mulkosilmä. ♥ │ Haavojen seurantaa. Päätin kuvata hepan kaikki vammat ja miten ne muuttuvat ajan mittaan.

Uuden tarhan myötä pääsin vihdoin myös madottamaan! │ Jalkojensa takia C ei saa pitää yhtään täyttä vapaata, eli pelkkä tarhailu ei riitä vaan joka päivä on käytävä edes kävelemässä. Sen vapaat ovatkin nyt mun fiiliksestä riippuen taluttelua tai maastoilua.

Joku söpöläinen haluaa herkkuja! C oppi nopeasti että ruokaa löytyy karsinan viereisestä kaapista ja katsoo useasti tuolla ilmeellä, kun teen sen ruokia. Toisinaan myös muutama leivänpala eksyy sen suuhun. │ Alun lumiset maisemat vaihtuivat lumettomiin. Tällä hetkellä onkin pieni kerros lunta sekä jäätä.

Uusi ystävä Reino, jota hoidin muutama vuosi sitten. Nämä kaverukset saavat monesti tehdä tuttavuutta kun siirrän Carterin viereiseen karsinaan siivouksen ajaksi. │ Iltaratsastus ja maneesin päädyssä näkyy muka mörköjä! │Lunta tuli jälleen. Voikun tulisi vaan lisää, niin pääsisi hankeen ratsastamaan. │ Viimeisintä kuvaa haavoista, näyttää jo lupaavalta!