6. joulukuuta 2016

Kisakausi 2016 Roodos

Tämän vuoden viimeiset kilpailut ratsastettiin valkoisten aitojen sisällä viime sunnuntaina. Nyt kun kausi on paketissa, on taas aika kurkistaa hieman taaksepäin menneen vuoden kilpailuihin ja koska tästä postauksesta tulisi muuten melkoinen romaani, niin päätin jakaa postauksen kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä siis yhteiset kilpailut Roopen kanssa ja seuraavassa sitten syksyllä tiimiin liittyneet Niilo ja Siru. Ensin pieni infopaketti kisakaudesta yleisesti.

  • Kilpailuja oli tänä vuonna 17, joista este -ja kenttäkisoja oli 6, koulua 5.
  • Harjoituskisoja oli 3, seuratasolla 9 ja aluetasolla 5.
  • Kisaratsuina toimivat tuttu Roope sekä uudet hevoset Siru ja Niilo.
  • Kisapaikkoja oman tallin lisäksi oli kolme: Niinisalo, Ypäjä ja Kangasala.
  • Kahden päivän kisoja oli kolmet ja kaksissa kisoissa olimme yön yli.
  • Koulua menimme heC-heA tasolla, esteitä 70-90cm ja kentässä harrastetta.
Kiitos poni <3

Kisakausi alkoi tammikuussa kotitallin harjoituskilpailuilla, joissa meidän piti hypätä Roodoksen kanssa 80cm. Verkassa putosin kerran, kun poni kieltäytyi kokonaan hyppäämästä. Lopulta pääsimme hyppäämään 70cm radat puhtaasti. Näiden kisojen jälkeen mulle jäi aika iso epävarmuus hyppäämistä kohtaan ja luottamusta rakennettiin uudelleen seuraavien valmennuksien aikana. Ja nimenomaan kuskin puolelta, sillä poni sai hyppyintonsa ja luottamuksensa takaisin nopeammin. Myöskään koulupuolella kauden aloitus ei sujunut toivotulla tavalla, kun starttasimme ensimmäisen yhteisen helpon A:n ja jouduimme keskeyttämään ponin pysähtyessä radalle. Näiden kisakokemusten jälkeen mulla oli sellainen fiilis että kiitos ja hyvästi. En kuitenkaan luovuttanut ja seuraaviin koulukilpailuihin pakotin itseni, sillä en voinut lähteä kenttäkisoihin viimeisimpänä ratana hylätty koulu. Toukokuun alussa saimmekin Roopen kanssa reilut 57 prosenttia helposta B:stä ja toisen sijan.

Niinisalon kevätkisat

Kenttäkausi avattiin tuttuun tapaan kevään kisoissa Niinisalossa, jonne pääsy oli kyllä niin monen mutkan takana että siinä meinasi jo keinot käydä vähiin, mutta asioilla on onneksi tapana järjestyä. Toivoin yli puolen vuoden työn tuottaneen tulosta ja varsinkin koulun parantuneen. Toive ei ihan toteutunut ja saimme vaisulla radalla syksyn kisojen tapaan reilut 56 prosenttia ja rataesteiltä 4vp, kun kuskin mokan takia viimeinen este putosi. Kyllä muuten harmitti, mutta onneksi vesisateessa ratsastettu maasto oli puhdas ja ajassa. Kisoista jäi loppupeleissä positiivinen fiilis jatkaa eteen päin. Viikko Niinisalon jälkeen hyppäsimme 80cm voittoon kotikisoissa. Olin myös päättänyt treenata koulua tosissani ja haaveissa siintelivät paremmat prosentit varsinkin kenttäkilpailuiden kouluosuuksilla. Niinpä starttasimme harjoituskisoissa keväällä keskenjääneen a-merkin radan läpi reilulla 62 prosentilla. Roope oli paras mitä se on ikinä ollut kouluradalla, sillä eteen punkemisen sijaan sain keksittyä kaikkeen muuhun ja jopa hieman jarrutella.

Niinisalon kesäkisat

Heinäkuussa meillä oli Roopen kanssa kolmet kilpailut, joista ensimmäiset olivat esteiden parissa kotikentällä. Hyppäsimme pitkästä aikaa kisaradan 90cm korkeudella ja vaikka saimmekin perusradalta 4vp pudotuksen takia, niin osasin olla tyytyväinen. Roope oli energinen ja hyppäsi hyvin, radalla oli hyvä ja varma fiilis. Tänä vuonna osallistuin Niinisalon kesäkenttiksiin ensimmäistä kertaa kilpailijana hoitajanroolin sijaan. Koulusta saimme meille ennätykselliset reilut 58 prosenttia, rataesteet ratsastin tarkasti hokien koko ajan itselleni, etten saa häiritä ponia ja ottaa puomeja matkaan. Maaliin tulimme nollalla ja maastossa jatkui sama hyvä meno. Itseasissa paras siihen asti, sillä Roope hieman kuskasi mua radalla, mikä oli vaan hyvä juttu. Saimme maastosta pienoisesta aliajasta 0.8 virhepistettä, mutta nämä ovat ehdottomasti kokonaisuudessaan meidän parhaiten menneet kenttäkilpailut. Hyvä meno jatkui kotitallin minikenttiksissäkin, joissa ratsastettiin vain koulu -ja maasto. Koulusta toivoin enemmän prosentteja, mutta saimme kyllä ihan ansaitut sillä rata ei ollut mitenkään hyvä. Maastossa Roope olikin sitten ihan huippu ja lopulta voitimme luokan.

Minikenttikset ©Veera S.
Voisi oikeastaan sanoa, että elokuussa alkoi meidän epäonni kilpailuiden suhteen uudestaan. Ypäjän kisaviikko oli kiva kokemus ja kuten pari vuotta sitten, siellä oli nytkin huippua ja isolla derbykentällä ratsastus hienoa. Kouluosuudelle emme ehtineet verkkaamaan tarpeeksi, poni jännitti uutta paikkaa kovin ja tuomarikaan ei ollut perillä säännöistä. Siis siitä, että harraste/tuttaritasolla saa keventää kouluohjelman. Esteiltä saimme nollan ja vaikka Roope olikin hyvin jännittynyt, se kuitenkin hyppäsi hyvin. Maasto alkoi hyvin ja poni hyppäsi epäröimättä. Mullakin oli fiilis että nyt muuten mennään maaliin asti tämäkin. Ennen vettä kohdattiin kuitenkin meidän voittaja, puru. Sen ansiosta sain pudistella Ypäjän maaperää housuistani ja taluttaa ponin pois radalta. Olin kuitenkin iloinen hyvin menneestä alkuradasta, nyt vain lisää treeniä!

Kolme seuravaa kuvaa Ypäjältä. ©Aino H.

Meni kuukausi ja postuin jälleen maastosta kesken, tämän saman purun takia. Olimme Kangasalla ja molempien ensimmäiset kenttikset kyseisessä paikassa. Koulu suoritus laski edellisistä kuin lehmän häntä ja teki mieli itkeä. Esteverkassa Roope kielsi kahdesti pystylle ja sen tullessa mulle ihan yllätyksenä, putosin kerran ja tietysti suoraan puomin päälle. Ihana kanssakilpailuja auttoi mut takaisin ponin kyytiin ja esteradalle lähdin sillä mielellä, että mehän muuten päästään maaliin. Puhtaasti päästiinkin, mutta oli se kamala rata. Yleensä en valita pohjista tai muusta, mutta nyt oli kyllä sellainen alusta että yleensä huonommallakin pohjalla hyvin liikkuvan ponin sai nostaa yli jokaisesta esteestä. Kuitenkin puhtaasta radasta sisuuntuneena lähdimme maastoon, rata ei vaikuttanut pahalta ja uskoin ponin innostuvan pellolla. Kaikki menikin päinvastoin, löysin kaksi kertaa itseni satulan sijaan maasta, lähdin maastoon jo lähes valmiiksi luovuttaneena, otimme hylyn kakkoselle ja kolmalla kielsimme pihalle. Kotiin lähdin pettyneempänä kuin koskaan ennen ja mietin onko tässä lajissa mitään järkeä.

©Johanna R.
No eihän tässä taida olla, mutta keräsin itseni jälleen ja vaikka sanoin jopa opettajalle vaihtavani lajia, niin seuraavana viikonloppuna hyppäsimme kotona voittoon 80cm luokassa ja useampi tuli myöhemmin sanomaan, että olipa hyvä rata. Hyppäsimme myös 90cm, joka lähti hyvin liikkeelle, mutta sarjan b-osalla tiemme ponin kanssa erkanivat. Kenttäkauden päätimme syyskuussa Niinisalossa. Halusin niiden sujuvan, sillä ne jäisivät viimeisiksi yhteisiksi. Koulusta saimme vähemmän prosentteja kuin kesällä, mutta rata oli parempi. Esteillä teimme jälleen hyvän nollasuorituksen, vaikka Roope riehaantuikin verkassa enemmän kuin aikaisemmin ja putosin taas. Ehkä se oli kuullut meidän olevan paikalla viimeistä kertaa ja päätti ottaa kaiken ilon irti. Putosin myös sunnuntaina maastoverkassa ja melkein toivoin lääkärin kieltävän radalle lähdön. En varmasti ollut oikeasti sitä mieltä, mutta sillä hetkellä en olisi enää halunnut nousta takaisin satulaan. Nousin kuitenkin, verkkasin loppuun ja ratsastin puhtaan maasto. Ensimmäisen neljän esteen jälkeen tajusin, että hei mehän muuten mennään maaliin, ei tänne ollut tultu luovuttamaan. Ja niin me mentiin ja saatiin paras sijoitus kenttäkisoissa ikinä.

Kangasala

Roopen kanssa hyppäsimme vielä kahdet kotikilpailut, joista ei kyllä lähdetty voittajina, vaan virhepisteiden, pettyneen mielen, mustelmien ja uuden päättäväisyyden kanssa. Ensimmäisissä kisoissa menimme pelkän 80cm ja otimme heti alkuradasta kiellon tullen kahden askeleen väliin. Rata oli kuitenkin muuten energinen ja hyvä. Finaalissa hyppäsimme 80 ja 90cm, jotka molemmat alkoivat ihan lupaavasti. Ensimmäisen luokan viimeisellä esteellä emme taas saaneet sopivaa askelta ja putosin parin kuukauden tauon jälkeen. Mestaruusluokassa kielsimme pihalle sarjalla ja tietysti kolmannella yrittämällä pääsimme ylitse puhtaasti ja loppukin rata sujui ongelmitta. Mieli oli pettynyt, mutta laitoin epäonnen vähäisen treenin piikkiin ja pääsin siitä pian ylitse.

Loppuun kuva kotikisoista ja ei niin onnistunut hyppy. :D ©Kiti S.

Näiden kisojen jälkeen olisin voinut sanoa ponille lopullisesti näkemiin ja keskittyä muihin hevosiin, mutta jokin saa pitämään siitä vielä kiinni. Ehkä kaikki epäonnistumiset saavatkin vain yrittämään kovemmin, enkä olekaan vielä valmis luovuttamaan ponin kanssa. Se on kuitenkin varmaa, että kotitallin ulkopuolelle emme enää lähde, mutta mikään ei estä meitä kisaamasta kotikentällä jatkossakin. Ja nimeomaan estepuolella, koulua voimme yhä treenata yhdessä mutta sen kisaaminen on jäänyt taakse. Vaikka kaikki kisat eivät todellakaan menneet toivotusti ja putosin useammin kuin koskaan, niin siitä huolimatta mulla ei ole pahoja muistoja tästä kaudesta ja näin jälkeen päin tapahtumille nauretaan jo yhdessä kavereiden kanssa. Kavereille kuuluukin iso kiitos kaikesta avusta kisoissa, hoitajan hommista ja kuskina toimimisesta, henkisestä tuesta ja kaikista hauskoista hetkistä!
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti