17. joulukuuta 2016

Kisakausi 2016 Niilo ja Siru



Loppukaudesta kilpailin Roopen lisäksi myös kahdella uudella ratsulla, suomenhevosilla Niilolla ja Sirulla. Niilon kanssa ehdittiin käydä kahdet koulukilpailut ja hypätä yhdet esteet. Koulufinaalissa osallistuimme myös seuran sennumestaruuteen. Kisakautemme aloitimme heB tasolla marraskuun alussa ja tavoitteena oli saada mahdollisimman rento, rauhallinen ja tasainen rata. Tavoite saavutettiin melko hyvin ja prosentteja ropsahta reilut 58. Pitkästä aikaa mulla oli myös kivaa kouluradalla. Ennen kisoja stressasin aika paljon Niilon ravissa istumista, mutta verkassa sitten vain iskin takapuoleni sinne penkkiin ja päätin istua. Pakkohan se oli, jos radalle meinasi mennä! Yllätyin ehkä hieman, ettei se olekaan niin vaikeaa loppupeleissä, kuin miltä on tuntunut. Paljon toki on vielä treenattavaa, mutta sitten pitää vain jaksaa istua siellä alhaalla, ei se muuten parane.


Tässä talsitaan voittajan perässä, tällöin sitä ei vielä tosin tiedetty.


Marraskuussa kävimme myös hyppäämässä ensimmäiset estekisamme seuran finaalikisoissa. Luokaksi valiintui tuttu ja turvallinen 80cm huiman kahden yhteisen hyppykerran jälkeen. Paineita saattoi hieman tuoda myös se, että kaikki vakuuttelevat Niilon olevan niin helppo ja varma hypätä. Ja onhan se todella kiva, ei mulla ole mitään huolta sen kanssa, vaikka ei sekään tietenkään ratsastamatta kulje. Aivan erilaisesta Roopesta on kuitenkin aika iso hyppy vauhdikkaaseen Niiloon. Tykkään kuitenkin paljon Niilon iloisesta asenteesta ja energiasta, jotenkin sain sen kisoissa käymään hieman kierroksilla ja esimerkiksi uusinnassa jouduimme tekemään yhden tien pidempänä kuin olin suunnitellut, sillä en vain yksinkertaisesti ehtinyt kääntää. Maaliin tulimme nollalla sekä perusradalta että uusinnasta ja saimme neljännen sijan.



Koulufinaalissa joulukuun alussa starttasimme ensimmäisen yhteisen heA luokkamme ja kilpailimme lisäki sennumestaruudesta. Niilo on mennyt A:ta vain kerran aikaisemmin ja tämänkertaisessa radassa olleet vastalaukka, takaosakäännökset ja pohkeenväistöt tuottivat kuskille hieman päänvaivaa. Näistä kolmesta olemme treenanneet yhdessä vain vastalaukkaa ja sitäkin yhden kerran. Kaikenlisäksi vastalaukka tuli täyskaarron jälkeen puoliympyrällä ja jatkui siitä pitkälle sivulle. Suoralla uralla se olisi varmasti ollut melko helppo homma, mutta kaarella ei niinkään. Testailin kyseistä tietä verkassa ja Niilo keräsi siitä painetta aika paljon. Toiseen suuntaan sain homma toimimaan, mutta toiseen hevonen putosi raville tai vaihtoi laukkaa. Kerran onnistuisen jälkeen annoin asian olla, sillä turha sitä on liikaa verkassa hinkata ja mahdollisesti vain pahentaa asiaa. Radalla ensimmäinen suunta meni puhtaasti, toki hieman pohjetta vasten punkien ja toisella Niilo vaihtoi ristilaukkaan kaaren loppupuolella. Ei kuitenkaan niiin paha katastrofi kuin pelkäsin! Pohkeenväistöä ja takaosakäännöksiä kokeilin myös muutamat verkassa vain todetakseni että kyllä se menee sivulle ja kääntyy. Eriasia kuinka oikeaoppisesti, mutta tekee kuitenkin. Niilo oli nyt radalla parempi kuin edellisellä kerralla ja siihen oli helpompi vaikuttaa. Prosenteiksi saimme reilut 55 ja luokkamme neljästä osallistujasta saimme viimeisen sijan. Olen silti tyytyväinen meidän ensimmäiseen helppoon A:han näin vähän treenin jälkeen.



Sirun kanssa kilpailimme vain kahdet koulukisat, samat kuin Niilollakin. Menimme molemmissa heB k.n. specialin ja ensimmäiset kisamme olivat kyllä kaikin tapaa paremmat. Siru oli ollut kouluradalla ties koska viimeksi ja jännitti molemissa kisoissa paljon. Ensimmäisissä kisoissa mokasin ja unohdin yhden voltin, mutta saimme silti tasan 58 prosenttia tulokseksi ja olin tyytyväinen. Finaalissa Siru oli jo verkassa sellaisessa mielentilassa, että mietin mitä radasta mahtaa tulla. Vasemmassa kierroksessa se kulki nätisti kuulolla eikä välittänyt ympäröivistä tekijöistä, mutta voi kamalaa kun vaihdettiin suuntaa. Silloin Siru kyttäsi tavallista seinääkin eikä suotunut ravaamaan sen viertä suoraan. Mulla itsellä meinasi mennä hermo jo siinä vaiheessa ja sitten lisättiin päälle vielä "ovipelko". Pahin kohta radalla oli lisättyravi lävistäjällä suoraan ovea kohti, jonka lopussa Siru päätti kyttäämisen lisäksi ottaa hieman takapakkia kohti radan keskustaa. Toinen ratamme tähtihetki oli kun ravasimme verkkapäädyn ohitse ja urhea suomenhevoseni päätti että on hyvä aika poistua radalta rysäyttäen yhden kouluaidan päälle. Aita säästyi hengissä, mutta Siruparka joutui jatkamaan radan loppuun asti. Ja tietysti paremmin kuin alkuradan. Olinhan aika kiukkuinen ja harmistunut tästä hylätystä radasta, mutta kai tämäkin kuuluu lajiin. Eiköhän me vielä kuitenkin pyörähdetä kouluaitojen sisällä Sirun kanssa ensi vuonnakin. Ei se näin helpolla pääse!
-Hanna

1 kommentti:

  1. Kivasti teillä meni kausi Niilon kanssa, Sirun kanssa varmasti edistystä tulee tapahtumaan jatkossakin :)

    VastaaPoista