5. marraskuuta 2016

Uusia tuulia

Postauksen kuvat on tältä syksyltä Niilon kanssa ja yhtä lukuunottamatta puhelinlaatua. ©Janika H.

Oikeastaan jo elokuun lopulta asti se on pyörinyt mielessä. Olen pohtinut pääni puhki, miettinyt vaihtoehtoja ja vaihtanut kantaani useampaan kertaan. Aamulla ajattelin ihan muuta kuin mitä illalla. Kuuntelin kavereiden mielipiteitä, juttelin valmentajan kanssa. Lopulta syyskuun viimeisenä päivänä tein päätöksen ja nyt on aika sanoa pikkuhiljaa Roopelle kiitos isompien kuvioiden osalta ja lähteä kohti seuraavia haasteita uuden hevosen kanssa. Kaikki sai oikeastaan alkunsa KaRan kenttäkisoissa, joista lähdettiin pois valmiina luovuttamaan koko lajin kanssa. Automatkalla kotiin joku heitti ilmoille ehdotuksen jostain muusta hevosesta. Ja enhän mä niin helpolla luovuttanutkaan.

Alkusyksystä kävimme pariin kertaan pellolla ihanalla säällä! ©Aino H.

Tämä kuva napattu videolta, siksi laatu ja pienempi koko. :)

Mulla oli periaatteessa siis kaksi vaihtoehtoa. Joko jatkan Roopen kanssa ja treenataan paljon. Tai sitten tosiaan kokeilen jonkun muun hevosen kanssa. Lopulta valitsin jälkimmäisen. Ette arvaakaan kuinka moneen kertaan mietin ja pyörittelin asiaa päässäni, kunnes päädyin lopulliseen päätökseen. Tähän väliin on pakko kertoa, että samoihin aikoihin ht.netissä käytiin keskustelua aikalailla samankaltaisesta asiasta. Miten saada täysin turta ja jämähtävä poni liikkeelle kouluradalla? Ihan kuin olisi itsestään lukenut, mutten kuitenkaan. Mielenkiinnolla luin vastaukset ja joukossa olikin oikeasti hyvän kuuloisia vinkkejä. Sitten joku totesi, että jos kyseessä on tuntiponi, joka tietenkin käy myös säännöllisesti tunneilla, niin turha edes miettiä muutosta.



Vaikka omasta mielestäni kaikki voi olla mahdollista jos vain tekee paljon töitä ja unelmiin pitää uskoa, niin olen kyllä samoilla linjoilla tämän kommentoijan kanssa. Näin se vain valitettavasti on. Olisin varmasti itsekin jatkanut Roopenkin kanssa yritystä vielä sitkeämmin ja muutosta olisi voinut tapahtua jo aikaisemmin, jos poni olisi kokonaan omassa käytössäni, joilloin treenimahdollisuudet olisivat ihan toiset tai jos lisäkseni sillä ratsastaisivat vain kokeneet ratsastajat. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada ja tällä hetkellä olen vain iloinen ja kiitollinen siitä kisa -ja treenivuodesta jonka sain ponin kanssa kokea. Totta kai fiilikset ovat myös hieman haikeat, sillä ponista tuli tärkeä. Onneksi en joudukaan kokonaan luopumaan siitä jatkaessani kohti uusia haasteita, vaan sen kanssa on yhä mahdollisuus käydä valmennuksissa ja aijomme edelleen tavoitella ruusukkeita yhdessä kotitallin estekisoissa.

Meidän ensimmäinen kouluvalmennus, loppuhölkkää. ©Kiti S.

Heti kisojen jälkeen menin kouluvalmennukseen poikkeuksellisesti Niilolla ja silloin valmentajakin ehdotti että saan kyllä vaihtaa halutessani hevosta, esimerkiksi tähän suomenhevosherraan. Kuukauden jatkoin vielä normaaliin tapaan Roopen kanssa, kunnes aloin vähitellen siirtyä ratsastamaan enemmän Niilolla. Nyt on tarkoitus harjoitella toimimaan yhdessä ratsukkona, mikä on mulle itselleni taas iso oppiminen täysin erilaiseen hevoseen kuin Roope. Mutta niin se oli silloinkin kun aloin ponilla mennä ja pikkuhiljaa edistystä alkoi tapahtua. Ensi viikolla mennään hyppäämään Niilon kanssa ensi kertaa yhdessä ja huomenna startataan ensimmäiset koulukisat.
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti