26. lokakuuta 2016

No matter what happens, you'll always love him

Kesä 2014 ©Annu P.
 
Kyllä mä näen, kuinka paljon sä tykkäät siitä

Näin totesi mun valmentaja aikalailla ensimmäisillä valmennuksilla ikinä. Istuin Carterin selässä ja oli loppupalautteen aika vuonna 2010. Edellisellä kerralla mulle oli ehdotettu, että tulisin joskus koulutunnille jollakin muulla hevosella. Jollakin hieman helpommalla, niin saisin helpommin kokemuksen siitä miltä hevosen pitäisi tuntua oikein kulkiessaan. Sen jälkeen olisi helpompi jatkaa ratsastusta Carterilla ja lähteä hakemaan sen kanssa samaa tunnetta. Tuolla kerralla valmentaja kuitenkin sanoi nuo otsikon sanat "Kyllä mä näen, kuinka paljon sä tykkäät siitä" ja jatkoi "ja kyllä sä saat ratsastaa sillä. Ei tarvitse vaihtaa toiseen hevoseen. Mutta silloin pitää vain tehdä paljon enemmän ja ahkerasti töitä." Iloinen hymy huulilla nyökkäsin ja vastasin olevani valmis siihen. Olin iloinen kun muhun luotettiin ja annettiin yrittää. Olin iloinen kun sain jatkaa rakkaalla hevosella ratsastusta. Enkä ole katunut hetkeäkään, että jatkoin enkä vaihtanut helpompaan.

Kevät 2013 ©Tomi J.

Kesä 2014 ©Veera S.
Carter oli jo tuolloin se numero yksi. Meidän yhteinen matka alkoi kesällä 2008, kun aloitin ratsastuksen ja sain heti ensimmäisellä tunnillani ruunan ratsukseni. Vanhasta heppapäiviksestä selviää, että meni vain pari tuntia, kun C nousi jo suosikikseni. Aloitin sen hoitamisen samana syksynä ja ratsastuskerrat lisääntyivät. Lopulta sain kerättyä sen kaikki hoitopäivät itselleni, pääsin ratsastamaan sillä myös itsekseni, aloitimme kilpailemisen ja meidät otettiin mukaan valmennusryhmään. Tämän postauksen julkaisinkin meidän kahdeksanvuotispäivän kunniaksi, mikä oli kylläkin jo viime viikolla.

Syksy 2011 ©Laura K.

Talvi 2014 ©Veera S.
Meillä meni luonnollisesti välillä huonommin, välillä paremmin. Carter opetti mua ihan valtavasti ja vasta näin jälkeen päin olen oikeasti tajunnut, miten paljon se mulle antoikaan. Aloitin sen kanssa ihan nollasta. Alkeiskurssilla, ihan perusratsastuksesta. Miten hevonen liikkuu, kääntyy, pysähtyy. Kun opettaja kentän keskellä sanoi "laukka", niin laukkasin ensimmäistä kertaa. Nykyään vaikka ratsastankin Carterilla harvakseltaan, niin se nostaa laukan ihan pienestä merkistä, lähes istunnalla jos vaan itse keskityn ja tekee laukanvaihtoja helposti. Kun aloimme harjottelemaan niitä, se kuskasi mua oman päänsä mukaan eikä halunnut vaihtaa ja jos vaihtoi, niin pukin kautta tai laukaten vaihdon jälkeen puolivillisti. Carter ei ole koulussa helppo hevonen, koska se on oikeasti aika jäykkä ja myös aika mukavuudenhaluinen. Jos se ei halua tehdä jotain, se yrittää juosta alta tai kieltäytyy vain yksinkertaisesti esimerkiksi väistämästä pohjetta. Se osaa kyllä, se ei vain viitsi rasittaa itseään jos pääsee helpomman kautta. Ehkä juuri siksi siinä onkin ollut juuri ihanasti haastetta.

Kesä 2011 ©Veera S.
Kesä 2014 ©Veera S.
Sillä on myös sellainen innostujan luonne. Kerran teimme valmennuksessa laukkatehtävää lävistäjällä ja Carterin innostuessa valmentaja sanoi, ettei sille saa suuttua vaikka se pyrkiikin ehkä hieman liikaa eteen tai tekee jonkin ylimääräisen liikkeen matkalla. C on vain sen luonteinen ja varsinkin laukassa se haluaa suorittaa vaikka mitä tehtäviä. Sen silmiin syttyy innokas pilke ja se haluaa mennä. Aluksi hyppääminen oli haastavaa, edelsin usein ja putosinkin. Aloitimme puomeilta, ensimmäiset kilpailut hyppäsimme 50-60 senttimetriä 12 virhepisteellä. Pääsin nousemaan Carterin kanssa pikkuluokista 90-100cm luokkiin ja aluekisoihin. Ensimmäisillä maastoestetunneilla kielsimme varmaan lähes joka toiselle esteelle, enkä olisi ikinä uskonut vieväni ruunaa lopulta sen ensimmäisiin kenttäkilpailuihin.

Kevät 2014 ©Kiti S.

Kesä 2013 ©Suvi J.
Talvi 2012 ©Laura K.
Carter on ansainnut meille monta ruusuketta kisoista, mutta niitä tärkeämpää on se kaikki kokemus ja oppi mitä olen saanut siltä tämän reilun kahdeksan vuoden aikana. Tykkäsin Carterista heti alussa paljon, mutta vuosien varrella siitä on tullut tärkein hevosystäväni. En varmasti aavistanut silloin alkeiskurssin ensimmäisellä tunnilla, että se tulisi merkitsemään mulle vielä näin paljon. Vaikka tällä hetkellä ratsastan ruunalla vain silloin tällöin, en aina edes kerran kuussa, niin into sen kanssa yhdessä tekemiseen ei ole kadonnut minnekään. Vaikka mulla tulee varmasti olemaan elämäni aikana vielä paljon rakkaita ja tärkeitä hevosia ja jonain päivänä se oma hevonen, niin Carter tulee aina olemaan se ensimmäinen tärkeä hevonen. Elämäni hevonen.
-Hanna

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus. ♥ Mä en oo edes tajunnut että Carter on ollut Juttiksella tuntsana niin kauan tai että sä oot ratsastanut sillä jo 8 vuotta, aika menee kauheen nopeesti! :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Ja en mäkään tajua sitä!

      Poista