18. lokakuuta 2016

Mäkkylä Cup III

Koska mulla ei ole kisoista kuvia, niin tässä muutamia julkaisemattomia kuvia syksyn estevalmennuksista. Kaikki kuvat ©Kiti S, ellei toisin mainita.
Sunnnuntaina meillä oli kotitallilla kauden toisiksi viimeiset estekilpailut. Viikolla muuttuneiden suunnitelmien takia ratsastin kisoissa vain Roopella ja hyppäsimme tällä kertaa pelkän 80cm luokan. Parit viime estevalmennukset sujuivat hyvin ja niiden pohjalta oli kiva lähteä kisaamaan. Molemmissa valmennuksissa teimme erilaisia suhteutettuja välejä ja poni oli energinen, hyppäsi hyvin ja saimme juuri oikeat askelmäärät. Lauantaina hyppäsimme kaarevalla linjalla pysty-okseri linjaa normaaleilla askeleilla sekä mahtdollisimman vähäisillä ja useilla askeleilla. Meillä oli Roopen kanssa tunnilla eniten säätövaraa ja normaalin askelmäärän ollessa kuusi, saimme tehtyä enintään kahdeksan askelta ja vähintää viisi. Huippu poni!



Kisoihin lähdin melko varmoin ja rennoin mielin. Ennen verkkaa meinasi tosin tulla pieni paniikki, kun luokan muut ratsukot tulivat jo maneesiin kun itse vasta lähdin laittamaan ponia kuntoon. Olin siis ollut rakentamassa rataa ja harjannut Roopen jo valmiiksi, joten kamat vaan päälle ja menoksi. Takaisin maneesiin tullessamme lykkäsin ponin talutukseen kaverilleni ja kävelin radan  nopeasti läpi. Vaikka se olikin aika simppeli muistaa, niin olen ihan iloinen siitä että nykyään radat painuvat mieleen niin helposti, enkä joudu kertaamaan niitä moneen kertaan ja stressaamaan muistanko vai en vaikka oma vuoro tulisikin nopeasti.




Myöhäisestä paikalle saapumisestani huolimatta ehdin verkkaamaan juuri sopivasti ennen hyppäämisen aloittamista. Roope tuntui ihan hyvältä, vähän olisin kaivannut lisää reaktiivisuutta, minkä toivoin kuitenkin löytyvän esteiden tullessa kuvioihin. Kaikki verkkahypyt sujuivatkin hyvin. Ensin kerta pikkupystylle ja sitten kaksi kertaa normaalikokoiselle. Yksikin kerta olisi varmaan riittänyt, mutta halusin vielä varmistaa että hyppääminen tosiaan toimii. Ensimmäisellä kerralla verkkaokserille en nähnyt yhtään paikkaa, mutta poni hyppäsi hyvin. Toisella sama juttu ja nyt tulimme aika lähelle, mutta puhtaasti yli. Siirryimme odottelemaan omaa vuoroamme, mikä oli heti kolmantena.

©Nea

©Nea

Radalle saapuessa mua ei jännittänyt yhtään, mikä oli positiivinen yllätys viime kisoja muistellen. Ehkä siitäkin päästiin taas yli. Ensimmäinen este oli pysty pois päin katsomosta, puhtaasti yli. Kakkonen myös pysty, aika lyhyellä ja kaarevalla tiellä pois muista hevosista. Sekin hyvin ylitse. Kolmonen oli kakkosen perään kaarevalla tiellä pitkänsivun rinnalla oleva pinkkisininen pysty. Sille tuli hyvin yllättäen stoppi. Olin hyvin hämmentynyt tilanteesta, en tiennyt yhtään mitä tapahtui. Rauhassa uusi lähestyminen, tarkka ratsastus ja yli, joskin hieman haparoiden edelleen. Verkassa ollut okseri oli nelonen ja pysty vitonen. Ne taas yli varmasti ja ilman mitään ongelmia. Vitosen perään yhden askeleen pysty-pysty sarja puhtaasti ja samoin radan viimeisenä ollut okseri maneesin keskellä.



Maaliin tulimme hämmentyneen kuskin ja 4 virhepisteen kera, mikä toi meille luokan viimeisen paikan. Ei siis ihan suunnitelmien mukaan. Luokan jälkeen kysyin paikalla olleelta valmentajalta, että mitä oikein tapahtui ja sain vastaukseksi ponilla tapahtuneen arviointivirheen lähestymisessä, se ei oiken hahmottanut kyseisiä puomeja ja tulimme kahden askeleen väliin. Myös muutamalla muulla hevosella näki olevan epävarmuutta tällä esteellä, vaikka kyseessä olikin ihan tavallinen pysty. Jatkossa siis tiedän, että nää puomit voivat tuottaa ponille ongelmia ja osaan varautua! Vaikka meidän tie päättyikin perusradalle, en silti ole juurikaan pettynyt. Myöskään radan jälkeen fiilis ei ollut pettynyt, vaan tosiaankin vain hämmentynyt. Muu rata oli hyvä ja Roope oli hyvä ratsastaa verkassa ja radalla esteiden välissäkin. Se eteni itse ja teki hyviä hyppyjä. Meno oli varman tuntuista. Tästä on siis hyvä jatkaa kohti kotikisojen finaalia joulukuussa.
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti