13. lokakuuta 2016

Kahden hepan päivä



Eilen sain pitkästä aikaa nauttia kunnon hevospäivästä, kun ratsastin kaksi ihanaa hevosta. Alunperin postauksenkin nimenä piti olla "Kolmen hepan päivä", mutta yhden jäätyä pois vaihtui sekä otsikko että päivän ohjelma. Pari vuotta sitten tuskailin useamman hevosen kanssa koulupäivien jälkeen varsinkin talvella, jolloin pimeä tulee aikaisin, tunnit valtaavat maneesin ja mulla oli minuuttiaikataulu suunniteltuna, jotta ehdin ratsastaa kaikki ennen omaa valmennusta illalla. Jälkeen päin kun miettii, niin noita aikoja on hieman ikävä. Ei niinkään sitä hullua kiirettä ja stressiä siitä ehtiikö kaiken ajallaan, vaan sitä kun pääsi useamman hevosen selkään päivittäin. Tai edes sen yhden selkään usemman kerran viikossa. Nyt olenkin jonkin aikaa ratsastanut aika vähän, pari valmennusta viikkoon, ehkä yksi ylimääräinen tai kisat ja Vapun kanssa maastoon. Olenkin hieman harmitellut tätä ja nyt asiaan saatiin vihdoin positiivinen muutos, sillä tänään oli ensimmäinen päivä uuden hevoskaverini Sirun kanssa. Olen ratsastanut suomenhevostammalla kaksi kertaa aikaisemmin valmennuksissa ja tykännyt siitä. Nyt aletaan tehdä töitä yhdessä pari kertaa viikossa ja näin pääsen ratsastamaan hieman enemmän ja menemään useammalla eri hevosella, mikä ei ole koskaan pahitteeksi. Uusien turpakavereiden takia myös hevoset-välilehti on uusittu, käykää siis tsekkaamassa! Myös muut välilehdet ja blogin ulkoasu on tarkoitus päivittää lähiaikoina tähän päivään.

Uusi karvakorvakaverini Siru



Tiistaina nautin vapaapäivästä ja pääsin ihan päivällä tallille. Olin päättänyt ratsastaa Sirun ensimmäisenä ja treenailla ihan perus ratsastusta, koittaa löytää oikeita nappuloita ja vain fiilistellä uutta hevosta. Saimmekin koko kentän itsellemme ja mikäs sen mukavempaa! Ravissa sain Sirun aika mukavaksi jo alkuverkassa, mutta laukka sen sijaan ei mennyt ihan niin mallikkaasti. Päätinkin jättää sen treenaamisen seuraaville kerroille ja keskittyä ravityöskentelyyn. Ratsastin ravissa pääasiassa isolla kahdeksikolla, tehden tarvittavan määrän ympyröitä päihin. Välillä vaihdoimme suunnan myös lävistäjällä hakien lisättyä ravia ja siitä kivaa siirtymistä takaisin harjoitusraviin. Ensimmäinen ratsastus Sirulla saikin hyvälle tuulella, sillä tamma kulki kaikenkaikkiaan kivasti ja lopussa venytti kaulaansa hyvin. Hyvä tästä vielä tulee. :) Loppukäynnit kävimme maaston kautta, nauttien raikkaasta syysilmasta.



Seuraavana oli vuorossa joka tiistainen heppaystäväni Vappu ja lopulta olikin ihan hyvä ettei päivälle tullut kolmatta ratsua, sillä niin sain kaikessa rauhassa puuhata Vapun kanssa. Otin sen oikein käytävälle huolellista harjausta ja parturointi varten ja ihan siisti harja saatiinkin lopulta aikaan. Kyllä sillä kehtasi ainakin pellolle ja metsään lähteä. ;) Olimme olleet liikkeellä jo lähes tunnin ja olin jo suuntaamassa tallille takaisin, kun saimmekin vielä maastoseuraa ja päivän liikunta venyi lähes parituntiseksi. Pidemminkin olisi viihtynyt, mutta kuskille alkoi tulla vessahätä, syysilma käydä vähän liian raikkaaksi ja metsä hämärtyä. Hämärällä ja pimeässä maastoilussa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta olimme liikkeellä ilman mitään heijastimia tai valoa ja kotimatkalla saatamme hyvinkin törmätä autoihin, joten fiksumpi lähteä ajoissa pois. Pimeä tulee tällä hetkellä nimittäin hetkessä! Kotiin lähdin hieman kylmissäni ja nälissäni, mutta sitäkin iloisempana kivasta heppapäivästä.

Mun numero yksi <3



Pieni katsaus vielä tähän päivään (eli keskiviikkoon, päivä nimittäin taitaa ehtiä vaihtumaan ennen postauksen julkaisua). Meidän valmennukset siirrettiin harmillisesti lauantaille, joten en päässyt hyppäämään enkä treenaamaan kouluakaan. Iso harmistus vaihtui kuitenkin iloisemmaksi mielialaksi, kun pääsin ratsastamaan itsekseni ja vielä paremman mielen sai aikaan ratsuni. Lähes puolen vuoden tauon jälkeen nousin Carterin selkään ja voi sitä onnea! Samantien kun satulaan istui, oli kuin kotiin olisi tullut. Ihan kuin en koskaan olisikaan ollut sieltä poissa. Päätimme kavereiden kanssa mennä pellolle päästelemään vähän ylimääräisiä höyryjä ja mikäs sen mukavampaa. Alkuravit ravasimme possujunassa rataa pitkin ja taisivat sekä hevoset että ratsastajat olla yhtä iloisia. Otimme radalla myös laukkaa ja Carter meni juuri sitä vauhtia kuin halusin, ensin maltillisesti, hidasta kaarteeseen ja lähti sitten iloisesti karauttamaan kun annoin pienen merkin. Ravailimme eteenalas ympyröillä ja kävimme tekemässä lenkin metsässä. Tallin pihassa totesin, etten taida haluta tulla alas selästä nyt kun olin sinne taas päässyt. On se vaan niin, että jotkut hevoset on ihan erityisiä. Vaikka ratsut vaihtuvat ja siirrytään eteenpän, niin ei mikään muuta sitä, että tää hevonen on maailman paras.
-Hanna

2 kommenttia: