Sivut

1. lokakuuta 2016

Ihan tavallisia kuulumisia

Maailmaa oli kiva katsella pitkästä aikaa näiden korvien takaa. :)

Viime aikoina blogi tuntuu täyttyneen oikeastaan vain kisapostauksista, joten nyt pitkästä aikaa ihan tavallinen kuulumispostaus normaaleista tallipäivistä. Tällä viikolla olen pitkästä aikaa ratsastanut enemmän itsenäisesti kuin valmennuksissa, mutta kiva niinkin välillä. Tiistaina nousin useamman kuukauden tauon jälkeen Vapun selkään tarkoituksena ratsastaa muutakin kuin vain käyntiä. Saimme kaverit maastoreissulle ja meillä olikin varsin kiva metsäkävely ennen siirtymistä pellolle. Olin alunperinkin suunnitellut ratsastavani pellolla ja se sopi meidän seurallekin. Täytyy myöntää, että en ollut kauhean innoissani muusta kuin metsäretkestä, mutta kerätessäni ohjat käteen hevonen selvästi heräsi ja oli innokkaana valmiina tekemään töitä. Menimme vain pidemmät alkuverkat ja ratsastin koko ajan ympyrällä tehden siirtymisiä ja täytyy sanoa että Vappu oli oikeasti aika kiva ja vetreä! Se oli energinen, kevyt ja kulki isoa askelta pyöreänä. Olin kyllä lopulta tyytyväinen, kun ratsastin hepalla kunnolla, olihan sitä ollutkin ikävä.

On hän aika sympaattinen kaveri!

Vietyäni Vapun takaisin talliin menin laittamaan seuraavaa ratsuani kuntoon. Suomenhevosherra Niilo pääsi kanssani myöskin pellolle. Alkusyksystä menin yhden valmennuksen Niilolla ja sitä ennen useampia vuosia sitten muutaman kerran. Nyt olin toivonut ruunaa ratsuksi ja onnekseni sen sainkin. Olin aluksi suunnitellut meidän treenailevan koulua ihan kentällä, mutta alkukäynnit pellolla venyivät vähän pidemmiksi. Mentiin koulutyyliin kaikki askellajit läpi ja laukassa otimme muutaman reippaammankin pätkän. Ei menty kovaa, vähän reippaampaa vaan ja oli kyllä kivaa kun sai antaa hevosen mennä ilman pelkoa päätymisestä itse peltoon. Tai mistäs sen ikinä varmaksi tietäisi, mutta kuitenkin! Niilo oli ihanan herkkä ja reippaana tekemässä töitä, vaikka kuski vasta opetteli löytämään oikeita nappuloita. Pitkillä loppukäynneillä metsän siimeksessä törmäsimme vielä peuroihin, joista ensimmäinen sinkosi yllättäen meidän edestä matkoihinsa ja toinen kolmen peuran lauma tarkkaili meitä rauhassa pusikosta.

Lähes vieras hevonen plus peuraperhe pusikossa, mitä silloin tehdään? No kaivetaan puhelin esiin, käännetään heppa peuroja kohti ja otetaan yhteiskuva!

Keskiviikkona koulutreenit Niilon kanssa jatkuivat, sillä estevalmennuksemme Roopen kanssa peruuntui. Suokkipojan kanssa oli kuitenkin kiva jatkaa, vaikka ikävä sadesää häätikin meidät ruuhkaisaan maneesiin. Tehtiin ihan perusjuttuja ja yritin vain opetella miten hevonen saadaan toimimaan ja rennoksi. Ratsastin pääasiassa isolla kahdeksikolla tehden siirtymisiä niin askellajien sisällä kuin askellajista toiseenkin. Ravista tuli loppua kohden ihan kivaa ja samoin laukassa saimme kivoja pätkiä. Kuuma tuli niin kuskille kuin pörröiselle ratsullekin, joka ei kastunut ulkona tehtyjen loppukäyntien aikana sateesta vaan hiestä. Se tarvitsisi kyllä pian klipperin apua. Ei Niilosta tällä erää enempää, mutta siitä tullaan jatkossa kyllä kuulemaan blogin puolella enemmänkin.



Seuraava ja tämän viikon viimeinen heppailupäivä oli perjantai, jolloin meillä oli Roopen kanssa perinteinen kouluvalmennus. Jouduimme silloinkin maneesiin, mikä tietysti hieman ärsytti, mutta onneksi tunti meni kutenkin aika hyvin. Tehtävänä oli ihan perusjuttuja, eli erilaisia siirtymisiä tietyssä pisteessä. Aloitimme tuttustumisluokan kouluohjelmastakin löytyvällä ravista käyntiin siirtymisellä tuomarin, eli tässä tapauksessa valmentajan edessä. Tätä tulimme oikeassa kierroksessa ja Roope tuli joka kerran hyvin, pehmeät siiirtymiset, oikea määrä käyntiaskelia ja reippaasti takaisin raviin. Vasemmalle jatkoimme ravia, mutta käynnin sijaan teimmekin samassa kohtaa pysähdyksen, neljä sekunttia paikoillaan ja käyntiin. Ensimmäisellä kerralla pysähdyimme liian aikaisin ja lopetin ratsastuksen siihen, jolloin oijoimme kulman ihan huolella, mistä ei tietenkään tykätty. Seuraavilla kerroilla ratsastin myös sen kulman ja muutenkin pysähdykset olivat hyviä, yksi jopa kuulemma todella hyvä ponin seisoessa juuri oikein.



Seuraava tehtävä tuotti meille eniten ongelmia. Kyseessä oli niinkin helppo asia kuin laukannosto ravista edelleen samassa pisteessä. Lähinnä korjasimme omaa istuntaani ja oloani ponin selässä, jalkaa pidemmäksi ja rennommaksi. Itsestä tuntui ettei Roope ollut ihan niin hereillä kuin olisin toivonut, mutta kuitenkin hieman hätäinen ja meinasi pariin kertaan ennakoida noston. Lähdin sitten itse tekemään liikaa ja jännityin. Lopulta saimme tehtyä kunnollisia nostoja ja vaihdoimme sitten tehtävää laukannostoon  pitkällä sivulla kulman jälkeen, pitkäsivu ja kulman läpi laukkaa ja raviin jälleen tuomarin edessä. Tämä oli huomattavasti helpompi ja mukavampi tehtävä ja sujuikin heti paremmin. Kyllä sen taas huomasi, että vaikka kuinka on muka helppoja ja yksinkertaisia tehtäviä niin yllätävän paljon niitäkin joutuu ja pääsee korjaamaan saadakseen ne oikeasti hyviksi. Ihan kiva tehdä välillä näin perujuttuja, kun useampi tunti ollaan nyt menty lähinnä kaikkia väistöjä, avoja yms.

Tavallinen arki ja treenit sujuvat siis hyvin ja uusia tuulia on luvassa hevoselämässä, niistä lupaan kertoa lisää myöhemmin. Kenttäkisat on valitettavasti tältä vuodelta ohitse, mutta nyt alkaakin kova treeni kohti seuraavaa kautta ja jäljellä on vielä niin este kuin koulukisojakin tälle syksylle ja talvelle. Seuraavat heti parin viikon päästä hypättävät estekilpailut.
-Hanna


2 kommenttia: