8. elokuuta 2016

Minikenttäkisojen voitto

Kaikki kuvat ©Veera S.

Vihdoin saan tämänkin postauksen julkaistua katsellen samalla Rion olympialaisten kenttäratsastuksen maasto-osuutta. Oman tallin minikenttäkilpailut pidettiin edellisistä vuosista poiketen heinäkuussa. Osallistuimme Roodoksen kanssa kahdesta luokasta vaikeampaa, eli harraste/tuttaritasoiseen. Kouluohjelmana meillä oli tutustumisluokan ohjelma ja maastoesteet 80-90cm korkeat. Rataesteitähän näissä kilpailuissa ei ole ja siitä nimikin, minikenttikset, tulee. Lauantai-iltana kävin töiden jälkeen tallilla auttamassa kouluradan pystytyksessä ja kävelemässä maaston. Rata vaikutti kivalta, mukana oli yksi mulle ja ponille uusi este ja melko paljon laukkaa pitkillä pätkillä. Kivaa kestävyystreeniäkin siis myös, tuttarissa pitääkin hevosen jo laukata eteen.

Juu-u, ammattilaiset kouluradalla.. :D

Sunnuntaina menin hyvissä ajoin tallille harjaamaan ja leittiämään Roopen. Ehdin katsella muutamat pienenmmän luokan kouluradat, ennen kuin menin varustamaan ponia. Olin vielä kentän laidalla seuraamassa ratoja kun samassa luokassa ratsastava kaverini tuli jo hevosensa kanssa pihalle ja tuli hetken paniikki itselle. Hyvin kuitenkin ehdin ja sainkin kävellä ruhtinaallisen kauan alkukäyntejä harmillisen ambulanssin käynnin takia. Tarkennetaan vielä että kenellekään kilpailijalle ei käynyt mitään. Meitä oli muutaman perumisen takia luokassamme vain kaksi ja itse olin jälkimmäinen lähtijä. Roope oli verkassa ihan okei, mutta ainahan sitä voisi parantaa vaikka kuinka ja paljon. Pari kertaa se huutelikin ärsyttävästi, vaikka oltiin ihan kotikentällä.

Ainoita julkaisukelpoisia kuvia, mutta kuski voisi opetella istumaan!

Tuttarin ohjelmaa ei oltu menty vähään aikaan, sillä viimeisimmissä kenttäkisoissa on ohjelmana ollut harraste. Ratahan oli suoraan sanoen ihan surkea, omasta mielestäni paljon huonompi kuin Niinisalon rata, vaikka eri ohjelmaa menimmekin. Tuomarikommentit liittyivätkin ponin tahmeuteen ja sen seurauksena esimerkiksi niskan pehmeyteen. Numeroita saimme nelosesta kutoseen ja tämä huonoin tuli laukasta, jossa Roope putosi raviin.. Nosta se sen heti uudestaan ja jatkoi seuraavana tulleen lävistäjän loppuun. Oli taas kyllä sellainen rata, että teki mieli pistää peli poikki ja vain itseä epätoivosta. Prosentteja saimme 55,560 eli reilusti läpi kuitenkin. Tällä sijoituimme pienessä luokassamme toisiksi.

Vähän eri menoa kuin koulussa. Hyvin hän laukkasi!

Ennen maastoon lähtöä vein Roopen hetkeksi karsinaan ja katsoin estekamat valmiiksi. Hyvissä ajoin lähdimme pellolle kävelemään ja verkkaamaan. Samalla ehti nähdä viimeiset pikkuluokan ratsukot. Verkassa Roope oli oikein hyvä ja virkeä lämpimästä säästä huolimatta. Se vastasi eteen välillä hieman villistikin ja yritti pinkaista ponimaisesta paikalta pois. Verkkaesteenä hyppäsimme tynnyreitä ja poni tuli ne hyvin, joten radalle saattoi lähteä varmoin mielin. Kotona muutenkin pystyi ottamaan rennommin ja ilman niin suuria paineita, varsinkin kun meitä oli luokassa vain kaksi. Kaikille esteille ratsastin kuitenkin tarkasti, sillä olisihan se hieman noloa tehdä huolimattomuusvirheitä tutuille esteille joita on hypännyt viimeksi tyyliin edellisenä päivänä! Joten ehkä paineet olivatkin todellisuudessa suuremmat näin kotiyleisön edessä.

1 este

Lähdössä Roope lähti hyvin liikkeelle ja ensimmäisenä esteenä meillä oli heti mökki, joka ylittyi vauhdikkaasti. Sitten jatkoimme pellon toiseen päähän, jossa tulimme hieman kapeamman tukkiesteen. Sille piti ratsastaa aika tarkasti, jotta sai suoran tien. Tätä estettä en ollut aiemmin Roopella hypännyt ja muutenkin viimeksi joskus pari vuotta sitten. Ongelmitta kuitenkin ylitettiin se ja jatkettiin sitten metsään tynnyreille. Lähtiessämme muita hevosia kohden pellon reunaa, Roope lähti heti reippaanpaa ja sain hieman jarrutella että pääsimme melko tiukan mutkan metsän siimekseen. Tynnyreiltä jatkoimme matkaa laukaten pitkän mäen ylös ja ponihan kulki reippaasti. Alamäkeen lähdimme rauhassa ravilla ja jatkoimme sitten laukkaa nelosena olleelle lankkupystylle. Viitonen oli tukkisarja pellon toisessa päässä. En ihan nähnyt paikkaa ensimmäiselle osalle, mutta pysyin mukana ja onneksi poni on super!

9 este. Vähän meni vinoon, mutta ei haitannut!

10 este

Seuraavat esteet olivat jälleen pellon toisessa päässä ja sinne laukkasimme reippaasti laukkarataa. Roope vähän yllätti kuskinkin sillä, miten hyvin se oikeasti lähti eteen ja jatkoi koko matkan. Se antoi myös ongelmitta kiinni ennen kolmen esteen kujaa, joka jatkui samaa varmaa menoa kuin aikaisemmatkin. Kujan jälkeen alettiin molemmat vähän väsyä, sillä ilma oli oikeasti aika lämmin ja oltiin laukatti jo hyvän matkaa. Viimeisinä tuli luokan kolme isointa estettä, mutta onneksi niitä on hypätty valmennuksissa paljon ja niiden ei pitänyt tuottaa ongelmaa. Eivätkä ne tuottaneetkaan. Ysi oli värikäs a-este, jota tykkään itse hypätä, samoin kuin seuraavaa tukkipystyä. Näiden jälkeen rataestetyylinen pienempi pinkkipysty, jolta renkaat. Niiden jälkeen huokaisin helpotuksesta, sillä enää piti jaksaa meille helppo banketti ylös, alas ja muutama metri maaliin.

11 este

12 este. Tää on Roopelle jotenkin "hankala", sillä se koittaa usein hypätä ohi. Se siis hyppää kyllä, mutta jos ohjaus ei ole tarkkana, niin se on vain puoliksi esteen päällä. Nyt este oli helpompi tulla, sillä poni yrittää aina vasempaan reunaan, niin nyt siellä olikin toinen este johteena.

Maaliin tultiin siis estevirheittä ajassa ja olin kyllä hyvin tyytyväinen poniin. Metsälenkin kierrettyämme ja purettuamme ajatukset radasta, suuntasimme takaisin tallille, jossa poni pääsi heti suihkuun viilentymään. Hoidin ponia vielä pois, kun mut tultiin hakemaan pihalle palkintojenjakoon ja ajattelin tietenkin saavani kakkossijan. Yllätys oli iloinen, kun mulle lykättiinkin käteen sinivalkoinen ruusuke. Meidän maasto oli ollut nopeampi ja ihanneajassa, joten saimme ensimmäisen sijan. Olisin ollut ihan tyytyväinen kakkossijaankin puhtaalla maastolla, mutten väitä ettenkö olisi tähän vielä tyytyväisempi ja voitto kelvannut. Hööksin sponsoroidessa kilpailuja sain palkinnoksi vielä tyylikkään mustan loimen, minkä poni saakin ilmojen kylmetessä päällensä. Tälle vuodelle saadaan toivottavasti vielä kahdet kenttäkisat, Ypäjällähän jo olimmekin ja niistä postausta sitten seuraavaksi. :)
-Hanna


4 kommenttia: