Sivut

31. elokuuta 2016

Heppakesä 2016

Kesän alussa tein Jalustin.netin Summer bucket list haasteen ja nyt on aika tarttua uuteen haasteeseen ja kertoa millainen kesäni oikein olikaan. Mitä listassa olleita asioita toteutin ja mitä jäi tekemättä? Blogissa julkaisemani listan lisäksi mulla oli myös asioita, jotka kirjoitin ylös muualle, eli tässä ei suinkaan ole kaikki mitä kesällä halusin tehdä. Vaikka postauksen nimenä onkin heppakesä, niin listallani oli myös kohtia jotka eivät liity hevosiin, muttei anneta sen häiritä. Tehkää ihmeessä tekin tämä haaste ja linkatkaa tuonne kommenttiboxiin, niin voin sitten käydä lukemassa! :)
-Hanna

Vietä tallilla aikaa ilman että ratsastat.
Tätä tuli tehtyä niin kotitallilla, kuin muillakin talleilla. Ihanaa olla välillä vain rennosti kavereiden kanssa ja hevosia hoitaen tai vaikka kuvaten, ilman ratsastusta.
Vapun kanssa reippailemassa metsässä. Yksiä niistä päivistä kun kävin tallilla, mutten ratsastanut ollenkaan ja oli kyllä mukavan vaihtelevaa liikuntaa.



Ratsasta pellolla ilman satulaa. 
Alkukesästä liikutin kaverini Elton-ponin ilman satulaa pellolla.
Elton kesäkuussa. ©Kiti S.
Käy uittamassa ilta-auringossa.



Hyppää ilman satulaa.

Käy raveissa.
Kävin Teivon 40.v juhlaraveissa, kun sain tapahtumaan ilmaislipun. Oli ihan kivaa käydä raveissa pitkästä aikaa vaikka vettä satoikin koko ajan. Syksyn aikana voisi mennä uudemman kerran, mutta paremmalla säällä!
 
Käy risteilyllä. 
Suunnitelmissa oli käydä risteilyllä Ruotsissa tai sitten mennä minilomalle Tallinnaan, mutta niiden jäädessä käytiinkin sisävesiristeilyllä yhtenä kivana kesäpäivänä. Myös Kreikan matkalla kävin kahdella laivareissulla.

Tällaisissa ihanissa poukamissa pysähdyimme uimaan lämpimään meriveteen.
Vietä paljon aikaa kavereiden kanssa.
Kaveita ehti näidä aika paljon, kun suurimman osasta näkee aina tallilla. Sen lisäksi mm. käytiin muutamia kertoja kaupungilla, pidettiin leffailtaa, näin kavereita Virossa ja tehtiin myös Yyterin reissu.
Yyterissä roadtripillä kavereiden kanssa heinäkuun lopulla.

Heidin kanssa lomalla Roodoksella (hehe).
Saa ainakin yksi ruusuke. 
Voitettiin ponin kanssa oman tallin minikenttikset ja saatiin sinivalkoinen ruusuke.
Minikenttiksissä kohti viimeistä estettä. ©Veera S.
Käy piknikillä.

Laukkaa meressä.
Saarenmaalla ihanan Kallen kanssa!
Parhaat Martsu ja Kalle! ©Krista W.
Käy jossakin uudella kisapaikalla.
Ypäjä ja Kangasala. Itse olin ollut kerran Ypäjällä, mutta ponille paikka oli uusia ja Kangasala kenttäkisoina molemmille.
Kikkarapääponi Ypäjällä
Ypäjä kouluverkkaa. ©Aino H.
Maista uutta jäätelömakua.
En itse ostanut uutta makua, mutta maistoin kaverin annoksesta polkajäätelöä.
 
Lue uusi kirja.
Luin jo kerran aloitetun ja keskenjääneen Matkijanärhen uudestaan ja tällä kertaa loppuun asti. Kreikassa luin myös parissa päivässä Heidillä mukana olleen Mikaelan enkelit, kun edellä mainittu oma kirjani loppui.

Ota kivoja kuvia hevosten kanssa.

Kuvaa videoita, jotka kokoot yhteen kesän lopulla.
Kuvasin jotain videoita, mutten niin paljoa kuin oli tarkoitus. Katsotaan saanko niistä joskus tehtyä kesävideon!
 
Kuvaa hevosia laitumella.
Muutaman kerran tuli kuvailtua niin Suomessa kuin Virossakin.
Kaverukset Sakke ja Carter laitumella.

Tyttöjen laidun.

Mene leirille. 

Ratsasta uudella hevosella/hevosella jolla et ole mennyt pitkään aikaan.
Yhtään uutta hevosta ei kesän aikana tullut, mutta mm. Allu ja Elton olivat sellaiset nelijalkaiset joilla en ollut mennyt aikoihin.
Allun kanssa uimassa. ©Linda P.
Hyppää 100cm kisoissa. 

Nauti kesästä! 
Mulla oli kyllä ihan huippu kesä! Toivottavasti syksystä ja talvestakin tulee onnistuneet.
Jarin valmennus ponin kanssa. ©Veera S.

28. elokuuta 2016

Ypäjän ja KaRan kenttäkilpailut

Kaikki postauksen kuvat Ypäjältä ja ilman vesileimaa olevat ©Aino H.
Tällä kertaa postaustaukoon syynä on lomamatkani Kreikkaan, josta on luvassa myöhemmin kuvapostausta. Alun perin piti kirjoittaa omat postauksensa Ypäjän kisaviikosta sekä Kangasalan kenttäkilpailuista, mutta koska molemmista palattiin kotiin pettyneenä ja valmiina lopettamaan koko laji taas vaihteeksi, niin päätin yhdistää nämä postaukset. Ypäjällä olimme elokuun alussa kisaviikolla ja starttasimme kentässä harrastetta. Kisapaikka oli mulle tuttu parin vuoden takaa ja Roope oli Ypäjällä ensimmäistä kertaa. Kyseessä olivat meidän ensimmäiset yhden päivän kenttäkilpailut ja menimme paikalle edellisenä päivänä majoittuen kivaan maaseutumökkiin ja hepat asuivat kisapaikan lähettyvillä viihtyisässä pikkutallissa.


Kouluradalle emme ehtineet juuri verkata isolla kentällä ennen kuin meidän piti jo siirtyä odottelemaan vuoroamme radan päätyyn. En siis saanut Roope kunnolla avuille enkä eteen. Rata oli oikeasta kamalin rata ikinä ulkopuolisissa, sillä poni huusi olleessaan uudessa paikassa, ei keskittynyt yhtään, kyttäsi ja jämähti täysin paikoilleen. Omakin keskittyminen katosi taivaan tuuliin kun meidän meno vihellettiin poikki alkumetreillä ja tuomari ilmoitti että en saa keventää. Tästä ollaan jälkeen päin keskustelu porukallla ja sanoohan sen kenttäsäännöitkin että harrasteen ja tuttarin koulukokeissa saa keventää. Kahden pisteen vähennyksestä huolimatta saimme reilut 56 prosenttia ja loppukommenttina "Sympaattisen oloinen hevonen. Tänään jää kuitenkin valitettavasti pohkeen taakse." Kiva kun Roope herättää ihailua ympärillään vaikkei mitään hienoa tekisikään. Onhan se ihan söpö.


Rataesteverkka meni paremmin ja poni hyppäsi hyvin. Esteet meillä oli nurmella derbykentällä, mikä sopii ponille. Se tykkää liikkua nurmella ja eteni nytkin kivasti. Rata oli aika kiva, ei liian haastava mutta mukavasti tehtävää. Paljon poni jännitti ja joka esteelle sai ratsastaa, mutta kokonaisuus oli ihan hyvä ja nollalla tultiin maaliin. Myös maaston verkka meni hyvin, vaikka itse vähän jännitinkin sitä kun maastoesteet olivat samalla kentällä kuin rataesteet, eli hiekkapohjalla. Roope kuitenkin toimi hyvin ja teki hienoja hyppyjä. Lähdin maastoon ihan hyvillä fiiliksillä, mutta jännittyneenä sillä sieltä oli tullut jo monta hylkyä. Tiesin että joka este pitää ratsastaa päättäväisesti.



Roope lähti hyvin matkaan lähdöstä ja rentouduin hieman sen hypättyä ensimmäinen este niin sujuvasti ja vastattua jalkaan lähtemällä oikeasti eteenpäin. Se laukkasi välit edeten juuri niin kuin halusin ja hyppäsi tosi hyvin. Kannustin sitä joka esteellä ja kehuin sen hypättyä, sillä se tuntui jännittyneeltä, mutta meni sitten luottavaisesti yli. Kun lähestyimme viidentenä olevaa lähes mustaa sianselkää pienessä ylämäessä, mikään ei muuttunut. Kohta löysin kuitenkin itseni esteen edestä maasta ja se oli sitten siinä. Meidän kohtaloksi koitui maarajana ollut vaalea puru, minkä takia poni teki yllättävän stopin juuri ponnistushetkellä. Tilanteen sivusta nähneetkin sanoivat että lähestyminen näytti hyvältä ja mistään ei olisi arvannut että näin käy. Olo oli tietenkin pettynyt, mutta osasin olla kuitenkin tyytyväinen hyvin alkaneeseen maastoon sekä puhtaisiin rataesteisiin.


Kangaslalla olimme kisoissa eilen ja tuttuun tapaan harrasteessa. Kisapaikka oli nyt meille molemmille uusi, itse olen mennyt Pohtikella kyllä muutamat este -ja koulukilpailut ja ollut mukana hoitajana kenttiksissä muutamia vuosia takaperin. Roope oli taas ensikertalaisena paikan päällä ja kaiken lisäksi ensimmäistä kertaa reissussa ihan yksinään, ilman tuttua hevoskaveria. Kaikki meni sen kannalta kuitenkin paremmin kuin hyvin. Se meni koppiin ja matkusti hienosti, sekä käyttäytyi kisapaikalla samalla tapaa oli sillä sitten seuraa tai ei. Koulurata ratsastettiin Wääksyssä maneesissa ja verkka tapahtui ulkona. Pihalla poni oli ihan jees, lähti vastaamaan eteen ja sain sen laukkaamaan rennosti ja pyöreästi. Maneesissa se hyytyikin taas täysin ja radalla olin tyytyväinen sen nostettua molemmat laukat ja säilytettyä ne. Olimme nyt ensimmäistä kertaa missään muussa kuin kotimaneesissa yhdessä ja alkuun poni jännittikin tuomarinpäätyä, mutta meni sinnekin muutaman kierroksen jälkeen ongelmitta. Prosentteja saimme reilut 58, mikä kyllä yllätti sen radan jälkeen. Paljoa enempää en olisi radalla voinut enää tehdä ja jalkaa käyttää.

Esterata vaikutti ihan sopivan haastavalta, parissa kohtaa piti olla tarkkana. Sarjoista sai valita poni -tai hevosvälin Ypäjän tapaan ja me hypättiinkin lopulta yhden askeleen poniväli kahdella askeleella. Radan pohja oli oikeasti aika huono ja sen huomasi jo verkassa, kun poni ei lähtenyt hyppyyn kunnolla. Varsinkin pysty oli ongelmainen ja kaksi kertaa sille yllättäen kiellettiinkin ja ensimmäisellä putosin kipeästi suoraan puomin päälle. Okseri meni joka kerta hyvin. Radalle lähdin sillä fiiliksellä että yhtään kieltoa ei tule vaan maaliin mennään. Puhtaasti me lopulta päästiinkin maalilinjan yli, mutta oli kyllä varmaan meidän yksi kamalimmista esteradoista! Pohja hidasti Roopea hirveästi ja sain suurinpiirtein nostaa sen yli muutamasta esteestä. Esteitä se ei kytännyt, mutta yhdellä linjalla ollut varjo sai sen loikkimaan omiaan. Sain kuitenkin olla tyytyväinen puhtaaseen rataan. Uskoin hyppäämisen olevan helpompaa sitten maastossa.


Kaikki muuttui kuintenkin vain vaikeammaksi. En saanut Roopea riittävästi pohkeen eteen siinäkään verkassa, mutta se hyppäsi silti verkka-esteet ihan hyvin. Pienempi oli niin pikkuinen, että sen se lähinnä vaan laukkasi ylitse. Isomman puolikaariesteen se hyppäsi sitten kunnolla ja rennosti. Ennen radalle lähtöä olin jo niin valmis luovuttamaan, sillä Roope ei vieläkään vastannut tarpeeksi eteen ja kun pyysin sitä pienesti raipalla lavalle, löysin itseni pariin kertaan pellosta. Se tiesi tasan tarkkaan miten saa mut alas halutessaan. Radalle lähtiessä mulla oli jo niin kamala oli ja olin varma ettei päästä ikinä maaliin asti, mutta kaivoin taistelutahdon jostain esille ja päätin yrittää parhaani. Jo ensimmäisen esteen ylitys oli saavutus, sillä kohtasimme siinä samaa purua kuin Ypäjällä. Onneksi este oli pieni sianselkä ja Roope meni ylitse. Esteiden väleissä en saanut ponia eteen mielestäni riittävästi ja otimmekin kiellon heti kakkoselle, vaikka vauhti olisikin riittänyt. Toisella ylitse ja jatkoimme loivan alamäen alas kohti kolmatta estettä. Sille toinen kielto. Taas samaa purua. Viimeinen yritys ja hylkäys. Roope ei edennyt yhtään estettä kohti ja viimeisen stopin jälkeen se oikein peruutti tuijottaen samalla sitä purua.

Olin ja olen edelleen niin pettynyt noihin kisoihin ja omaan ratsastukseen. Hylkäyksen jälkeen fiilis oli sitä luokkaa että kiitos, tää oli nyt tässä, jatkaakoon ne jotka osaa. Huono reissu, mutta tulipahan tehtyä ja nyt ollaan yhtä kokemusta, särkeviä lihaksia ja isoa mustelmaa rikkaampana. Ensi viikolla en tiedä haluanko edes mennä valmennuksiin ollenkaan ja sunnuntain kotikisoihin en ole onneksi vielä ilmoittautunut. Kolmen viikon päästä voisin lähteä kauden viimeisiin kenttiksiin tuttuun ja turvalliseen Niinisaloon. Jollen nyt peru suunnitelmia, niin niistä toivon vain sellaisia hyvänmielen kisoja, joissa voidaan laukata maastosta maaliin hymyillen.
-Hanna

8. elokuuta 2016

Minikenttäkisojen voitto

Kaikki kuvat ©Veera S.

Vihdoin saan tämänkin postauksen julkaistua katsellen samalla Rion olympialaisten kenttäratsastuksen maasto-osuutta. Oman tallin minikenttäkilpailut pidettiin edellisistä vuosista poiketen heinäkuussa. Osallistuimme Roodoksen kanssa kahdesta luokasta vaikeampaa, eli harraste/tuttaritasoiseen. Kouluohjelmana meillä oli tutustumisluokan ohjelma ja maastoesteet 80-90cm korkeat. Rataesteitähän näissä kilpailuissa ei ole ja siitä nimikin, minikenttikset, tulee. Lauantai-iltana kävin töiden jälkeen tallilla auttamassa kouluradan pystytyksessä ja kävelemässä maaston. Rata vaikutti kivalta, mukana oli yksi mulle ja ponille uusi este ja melko paljon laukkaa pitkillä pätkillä. Kivaa kestävyystreeniäkin siis myös, tuttarissa pitääkin hevosen jo laukata eteen.

Juu-u, ammattilaiset kouluradalla.. :D

Sunnuntaina menin hyvissä ajoin tallille harjaamaan ja leittiämään Roopen. Ehdin katsella muutamat pienenmmän luokan kouluradat, ennen kuin menin varustamaan ponia. Olin vielä kentän laidalla seuraamassa ratoja kun samassa luokassa ratsastava kaverini tuli jo hevosensa kanssa pihalle ja tuli hetken paniikki itselle. Hyvin kuitenkin ehdin ja sainkin kävellä ruhtinaallisen kauan alkukäyntejä harmillisen ambulanssin käynnin takia. Tarkennetaan vielä että kenellekään kilpailijalle ei käynyt mitään. Meitä oli muutaman perumisen takia luokassamme vain kaksi ja itse olin jälkimmäinen lähtijä. Roope oli verkassa ihan okei, mutta ainahan sitä voisi parantaa vaikka kuinka ja paljon. Pari kertaa se huutelikin ärsyttävästi, vaikka oltiin ihan kotikentällä.

Ainoita julkaisukelpoisia kuvia, mutta kuski voisi opetella istumaan!

Tuttarin ohjelmaa ei oltu menty vähään aikaan, sillä viimeisimmissä kenttäkisoissa on ohjelmana ollut harraste. Ratahan oli suoraan sanoen ihan surkea, omasta mielestäni paljon huonompi kuin Niinisalon rata, vaikka eri ohjelmaa menimmekin. Tuomarikommentit liittyivätkin ponin tahmeuteen ja sen seurauksena esimerkiksi niskan pehmeyteen. Numeroita saimme nelosesta kutoseen ja tämä huonoin tuli laukasta, jossa Roope putosi raviin.. Nosta se sen heti uudestaan ja jatkoi seuraavana tulleen lävistäjän loppuun. Oli taas kyllä sellainen rata, että teki mieli pistää peli poikki ja vain itseä epätoivosta. Prosentteja saimme 55,560 eli reilusti läpi kuitenkin. Tällä sijoituimme pienessä luokassamme toisiksi.

Vähän eri menoa kuin koulussa. Hyvin hän laukkasi!

Ennen maastoon lähtöä vein Roopen hetkeksi karsinaan ja katsoin estekamat valmiiksi. Hyvissä ajoin lähdimme pellolle kävelemään ja verkkaamaan. Samalla ehti nähdä viimeiset pikkuluokan ratsukot. Verkassa Roope oli oikein hyvä ja virkeä lämpimästä säästä huolimatta. Se vastasi eteen välillä hieman villistikin ja yritti pinkaista ponimaisesta paikalta pois. Verkkaesteenä hyppäsimme tynnyreitä ja poni tuli ne hyvin, joten radalle saattoi lähteä varmoin mielin. Kotona muutenkin pystyi ottamaan rennommin ja ilman niin suuria paineita, varsinkin kun meitä oli luokassa vain kaksi. Kaikille esteille ratsastin kuitenkin tarkasti, sillä olisihan se hieman noloa tehdä huolimattomuusvirheitä tutuille esteille joita on hypännyt viimeksi tyyliin edellisenä päivänä! Joten ehkä paineet olivatkin todellisuudessa suuremmat näin kotiyleisön edessä.

1 este

Lähdössä Roope lähti hyvin liikkeelle ja ensimmäisenä esteenä meillä oli heti mökki, joka ylittyi vauhdikkaasti. Sitten jatkoimme pellon toiseen päähän, jossa tulimme hieman kapeamman tukkiesteen. Sille piti ratsastaa aika tarkasti, jotta sai suoran tien. Tätä estettä en ollut aiemmin Roopella hypännyt ja muutenkin viimeksi joskus pari vuotta sitten. Ongelmitta kuitenkin ylitettiin se ja jatkettiin sitten metsään tynnyreille. Lähtiessämme muita hevosia kohden pellon reunaa, Roope lähti heti reippaanpaa ja sain hieman jarrutella että pääsimme melko tiukan mutkan metsän siimekseen. Tynnyreiltä jatkoimme matkaa laukaten pitkän mäen ylös ja ponihan kulki reippaasti. Alamäkeen lähdimme rauhassa ravilla ja jatkoimme sitten laukkaa nelosena olleelle lankkupystylle. Viitonen oli tukkisarja pellon toisessa päässä. En ihan nähnyt paikkaa ensimmäiselle osalle, mutta pysyin mukana ja onneksi poni on super!

9 este. Vähän meni vinoon, mutta ei haitannut!

10 este

Seuraavat esteet olivat jälleen pellon toisessa päässä ja sinne laukkasimme reippaasti laukkarataa. Roope vähän yllätti kuskinkin sillä, miten hyvin se oikeasti lähti eteen ja jatkoi koko matkan. Se antoi myös ongelmitta kiinni ennen kolmen esteen kujaa, joka jatkui samaa varmaa menoa kuin aikaisemmatkin. Kujan jälkeen alettiin molemmat vähän väsyä, sillä ilma oli oikeasti aika lämmin ja oltiin laukatti jo hyvän matkaa. Viimeisinä tuli luokan kolme isointa estettä, mutta onneksi niitä on hypätty valmennuksissa paljon ja niiden ei pitänyt tuottaa ongelmaa. Eivätkä ne tuottaneetkaan. Ysi oli värikäs a-este, jota tykkään itse hypätä, samoin kuin seuraavaa tukkipystyä. Näiden jälkeen rataestetyylinen pienempi pinkkipysty, jolta renkaat. Niiden jälkeen huokaisin helpotuksesta, sillä enää piti jaksaa meille helppo banketti ylös, alas ja muutama metri maaliin.

11 este

12 este. Tää on Roopelle jotenkin "hankala", sillä se koittaa usein hypätä ohi. Se siis hyppää kyllä, mutta jos ohjaus ei ole tarkkana, niin se on vain puoliksi esteen päällä. Nyt este oli helpompi tulla, sillä poni yrittää aina vasempaan reunaan, niin nyt siellä olikin toinen este johteena.

Maaliin tultiin siis estevirheittä ajassa ja olin kyllä hyvin tyytyväinen poniin. Metsälenkin kierrettyämme ja purettuamme ajatukset radasta, suuntasimme takaisin tallille, jossa poni pääsi heti suihkuun viilentymään. Hoidin ponia vielä pois, kun mut tultiin hakemaan pihalle palkintojenjakoon ja ajattelin tietenkin saavani kakkossijan. Yllätys oli iloinen, kun mulle lykättiinkin käteen sinivalkoinen ruusuke. Meidän maasto oli ollut nopeampi ja ihanneajassa, joten saimme ensimmäisen sijan. Olisin ollut ihan tyytyväinen kakkossijaankin puhtaalla maastolla, mutten väitä ettenkö olisi tähän vielä tyytyväisempi ja voitto kelvannut. Hööksin sponsoroidessa kilpailuja sain palkinnoksi vielä tyylikkään mustan loimen, minkä poni saakin ilmojen kylmetessä päällensä. Tälle vuodelle saadaan toivottavasti vielä kahdet kenttäkisat, Ypäjällähän jo olimmekin ja niistä postausta sitten seuraavaksi. :)
-Hanna


4. elokuuta 2016

Niinisalon maasto-osuus


Kaikki kuvat lukuunottamatta estekuvia ja kuvaa maastoradalta ©Paula V.

Tämäkin postaus piti julkaista jo muutama päivä sitten (alun perin jo aikapäiviä sitten..), mutta olimme Ypäjällä kisaviikon kenttäkisoissa. Kisaviikosta kuulette myöhemmin, mutta nyt palataan vielä Niinisaloon ja sunnuntain maastorataan. Meidän maastostartti Roopen kanssa oli 14.56, joten tallilta ei ollut aikainen lähtö. Ennen verkkaa ehdittiin rauhassa purkaa hevoset autosta, laittaa kamat päälle ja käydä katsomassa eilisen tuloksia kanslialta. Verkassa meillä oli aikaa juuri kivasti ottaa vähän ravia ja laukkaa, jossa Roope lähti hyvin eteen. Otin muutamat hypyt kaikille esteille, ensin punaiselle lankulle yksittäin ja sitten lisäsin siihen sianselän ja vanteen. Tulin kaikki kolme pienenä ratana ja annoin ponin sitten kävellä hetken ennen radalle lähtöä. Vielä ennen kuin siirryin odottelemaan vuoroani, hyppäsin sianselän kertaalleen ja Roope tekikin sille kunnon leiskautuksen!



Siirryttyämme odottelemaan lähtölupaa kisojen parhaalle osuudelle pidin Roopen koko ajan liikkeellä ja kuulolla. Tein siirtymisiä reippaaseen raviin ja laukkaan niin, että se lähti eteen heti käskystä. Poni tuntuikin kivalta ja olin lähdössä liikkeelle luottavaisin mielin, innokkaalla jännityksellä. Kolme, kaksi, yksi, ratsasta! Ja sitten mentiin. Napsautin kellon päälle ja Roope nosti innokkaasti laukan. Maaston pituus harrasteessa oli noin 1250 metriä, tempo 400 metriä minuutissa ja esteitä hypättävänä 12.

Ykkösestä puuttuu kuva, kyseessä oli pikkuinen mökki.

Rata oli täysin sama kuin keväälläkin ja alkoi siis nytkin tuttuakin tutummalla mökillä, joka ylittyisi varmaan jo takaperinkin. Se siis sujuvasti ylitse ja eteen ratsastus ennen seuraavaa estettä, joka oli jo hieman massiivisempi. Ei niinkään korkeutunsa vaan leveytensä puolesta. Yli mentiin hienosti, kuin myös seuraavakin este. Sen jälkeen Roope lähti. Se tiesi selvästi että tuonne me mennään ja lähti menemään. Vähän sai jarrutella, sillä melko tiukan mutkan jälkeen oli heti risueste, jolle piti osua. Se tulikin ponille ehkä hieman yllättäen, mutta ylittyi kuitenkin ongelmitta. Risun jälkeen oli vähän pidempi laukkapätkä ja Roope lähti taas laukkamaan itse reippaasti. Tiesin meidän menevän vähän turhan kovaa ihanneaikaan nähden, mutta päätin antaa sen edetä nyt ja jarutella sitten loppumatkasta.







Roope tuli laukkapätkän jälkeen hyvin takaisin ja hyppäsi todella kivasti seuraavana olleen kolmen esteen "tehtävän" kulman, sianselän ja tukkiokserin. Niiden jälkeen se lähti taas. Sain onneksi hieman pidätteitä läpi ennen mutkaa, jonka jälkeen edessä olivat pitkällä suoralla tynnyrit ja renkaat. Ennen renkaita otin kunnolla kiinni, sillä nopea vilkaisu kelloon kertoi että meillä oli ihan liikaa aikaa jäljellä ja ihan liian vähän esteitä. Renkaille tultiinkin ehkä vähän lähelle, mutta ei ongelmaa. Niiden jälkeen olin taas suunnitellut ravaavani mäen ylös kuluttaakseni aikaa, mutta Roope suostui ravaamaan vasta mäen päällä, joten tulimme vain esteen ravissa alas. Viimeisinä olleet perus tukkiesteet menivät samalla varmalla hyppäämisellä kuin koko muukin rata. Ennen viimeistä estettä jarruttelin ponia aika paljon ja mietinkin kuinka pienessä laukassa voin esteelle tulla ilman että tulee ongelmia.

Molemmat tyytyväisinä maalissa. Meidän kisakaverit sijoittuivat luokassa hienosti yhdeksänneksi!

Reipas ja sujuva rata toi meille 0,8 virhepistettä aliajasta, mutta pääsimme maaliin estevirheittä. Olin niin onnellinen! Parempi että poni oikeasti eteni itse ja oli innokkaasti tekemässä ja hyppäsi tosi hyvin, vaikka menikin sitten harrasteeseen vähän turhan reippaasti. Eihän tuo kuitenkaan suuri virhepistemäärä ollut, eikä meidän sijoitus olisi muuttunut suuntaan tai toiseen ilmankaan. Lopulliset pisteemme olivat 63,6 ja sijoituksemme 23/42, eli nousimme lauantain jäljiltä ihan mukavasti! Paljoa paremmaksi ei voitaisi enää estekokeiden puolesta laittaa, vaan koulu on se mikä tarvitsisi valtavan paljon treeniä.


Kyllä siitä on tullut vajaassa vuodessa rakas poni!

Tällä kertaa olin kuitenkin todella tyytyväinen poniin ja meidän suoritukseen, sillä saimme parhaan tuloksemme ikinä, kun molemmat esteet olivat helposti puhtaat ja koulusta saimme tähän mennessä parhaat prosentit. Maalissa se oli ansainnut isot taputukset ja kehuin ja kannustin sitä koko maaston. On se kultainen poni. Tiedän että jos haluaisin joskus sijoille, niin kouluradalla pitäisi tapahtua jokin ihme tai tarvitsisin toisen ratsun. Ja joskus haluankin, mutta tällä hetkellä kun siihen ei ole mahdollisuutta, niin jatkan innoissani treenejä tämän ponin kanssa. Kaikki nämä kilpailut ovat hyvää treeniä tulevaa varten, kun jonain päivänä ostan oman hevosen jolla haluan päästä menemän jotain muutakin kuin harrastetta.
-Hanna