21. heinäkuuta 2016

Paluu arkeen


Tällä kertaa pelkkiä puhelinkuvia, eikä yhtään ratsastuskuvaa. Niitä luvassa ensi kerralla. :)

Kesäillat tallilla, parasta!
Heippa pitkästä aikaa! Viime postauksesta on ihan huomaamatta vierähtänyt turhan paljon aikaa ja suunnitteilla olevia Niinisalo-postauksiakaan en ole saanut vielä julki. Ne lupaan kuitenkin heti seuraavaksi, tämän kuulumispostauksen perään! Postauksen otsikkohan viittaa siihen, että tällä viikolla loppui reilun parin viikon kesälomani töistä ja nyt olen palannut taas hommiin. Tosin mitään hirmu rankkaa ei kyllä ole ja eipä kyllä haittaa. Opiskeluista loma jatkuu vielä onneksi elokuulle. Viimeiset lomapäiväni olenkin halunnut käyttää muuten kuin koneen ääressä istuen ja postauksia kirjoitellen, joten pahoittelut hiljaisuudesta. :) Miten teidän lukijoiden kesä on sujunut?


Ollaan päästy treenailemaan Roopen kanssa Niinisalon kilpailuiden jälkeen aika kivasti molempia lajeja. Olen mennyt ponilla itsenäisesti, kerran tukalan kuumassa maneesissa ihan perusratsastusta nivelillä ja tänään kävimme kahdestaan tunnin metsälenkillä. Nivelillä meno oli aika tuskaa ja olisinkin halunnut luovuttaa, mutta pakko se oli vain jatkaa, sillä aina ei vain voi mennä kangilla ja kenttäkilpailuissa meidän varustus on kuitenkin ne ihan perussuitset. Viime kouluvalmennuksessa valmentaja totesikin, että voi kun ponin saisi toimimaan yhtä hyvin nivelillä kuin kangilla. Se tuntuu niillä niin paljon rennommalta, vastaanottavaisemmalta ja siltä, että nyt ollaan oikeasti töissä. Enkä tarkoita, että ratsastaisin ponin kangilla jotenkin "väkisin" kivaksi, jota en vaan saa tehtyä nivelillä. En tosiaan. Kyllä sen niilläkin saa hölkkäämään tuntiponimoodissa ilman intoa työntekoon. Itse ainakin yritän ratsastaa mahdollisimman nätisti ja tasaisella kädellä, millä tahansa suitsilla sitten menenkään. Roope on kyllä opettanut asiasta paljon ja se kertoo kyllä heti jos suussa on liikaa vetoa tai veivausta, mitä ei tietenkään pitäisi olla lainkaan. Nivelillä ratsastusta voidaan kyllä treenata vaikka kuinka paljon, mutta koska Roope on kuitenkin tuntiponi, jolla en mitenkään pääse ratsastamaan päivittäin, niin ei siinä ihmeitä saa aikaan.


Söpöin heinäimuri!
Kouluvalmennuksissa ollaan harjoiteltu ponin kanssa niin suoraan menoa, laukan nostoa suoralla hevosella ja siitä laukan jatkamista suorana (yllättävän haastavaa!), kokoamisia kuin laukkapiruettejakin. Olen ollut joka tunti oikeasti innoissani treenaamassa koulua ja yrittänyt suorittaa tehtävät parhaalla mahdollisella tavalla ja täysin mukana hommassa. Poni onkin sitten toiminut suurimmaksi osaksi varsin hienosti! Yhden kouluvalmennuksen menin Roopen sijaan Nanalla, joka on esiintynyt blogissa pari kertaa aikaisemminkin. Halusin antaa Roopelle vapaan perjantain yhteisestä valkustamme ja vaihtelu virkisti itseänikin. Nana ei ole vielä kovin osaava ja siltä ei voi vaatia samoja asioita kuin vaikka Roopelta tai Carterilta, mutta se yrittää parhaansa ja tykkään siitä kyllä kovasti! Tällä kertaa tulimme valmennuksessa koko maneesissa keskilinjaa laukassa, jolta teimme voltteja vuorotellen molempiin suuntiin niin monta kuin ehdimme/halusimme ja niiden välissä vaihdoimme laukan.

Tallikaveri totesi naureskellen yhtenä päivänä, että Roope näyttää ihan joltain 90-luvun jumppaohjaajalta sinisen pörröpantansa kanssa.. :D
Ensimmäisillä kerroilla emme meinanneet päästä volttia laukassa, kun Nana meinasi pudota raville. Sillä on toisinaan hieman paha tapa protestoida pieneenkin raipan kosketukseen pukilla. Tuollakin kertaa minä sain kokea muutaman perän heiton pienestä laukkaa ylläpitävästä raipan napautuksesta. Me teimme laukanvaihdot käynnin kautta ja alussa Nana vastustelikin jonkin verran pidätettä ja saimme tehtyä keskilinjalle vain muutaman voltin. Tamma kuitenkin parani kierros kierrokselta ja pian teimme voltit sujuvasti laukassa pysyen ja myös lopettaen ne keskilinjalle, eikä valuen sen yli. Pääsimme myös tekemään usemman voltin ja sujuvammat siirtymiset niiden välillä. Viimeisenä tulimme vielä laukassa pelkästään linjan suoraan ja Nana pysyi kyllä aika hyvin linjalla koko matkan. Tällä hevosella menen varmasti pian uudelleen valmennukseen! :)

Tästäkin kaverista piitkästä aikaa kuvamatskua. :) Joku ei ehkä ollut samaa mieltä kuvaustuokiosta!
Roopen kanssa olemme päässeet hyppäämään sekä rataesteitä että maastoesteitä. Harmillisten sadepäivien takia jouduimme viime viikolla maneesiin hyppäämään ja siinä tropiikissa ratsastajat olivat ihan loppu jo pelkästään esteiden rakennuksesta. Huh, en muista koska on viimeksi ollut yhtä kuuma ja tukalaa! Noustessani ponin selkään en ollut ollenkaan varma miten jaksan edes verkata. Roopekin oli verkan jälkeen jo ihan märkä, mutta ihmeen hyvin jaksoimme molemmat tsempata koko tunnin ja hypätä useamman esteen radan läpi. Kun poni kerta hyppää tuollaisessa ilmassa väsyneen ratsastajan kanssa niin hyvin, niin eiköhän se sitten muulloinkin hyppää. Maastoestetreenit eivät menneetkään sitten ihan parhainpäin. Roope kyllä liikkui ja oli periaatteessa menossa, mutta tuntui kuitenkin hieman kyselevän että mennäänkö nyt varmasti. Iso syy oli varmasti ratsastajassa, sillä olin itse jotenkin vetälä enkä ratsastanut täysillä. Kaiken poni kuitenkin suoritti virheittä ja isoimmat esteet menivät sujuvimmin. Eilen hyppäsimme kentällä pari verkkahyppyä ja pienen radan, joka meni sujuvasti ja kivasti. Lähdimme sitten ottamaan muutaman hypyn myös pellolla, mutta lopulta en päässyt hyppäämään siellä ollenkaan yhden ratsastajan pudottua. Pyydystin vain hevosen ja vein sen Roopen kanssa takaisin tallille. Ehkä olikin ihan hyvä etten päässyt hyppäämään pellolla, vaan saimme lopettaa siihen hyvään fiilikseen joka rataesteiltä jäi.

Vapun kanssa ihailemassa maisemia mustikkaretkellä.
Roopen lisäksi heppaelämään kuuluu ihan hyvää. Olen käynyt harjailemassa ja rapsuttelemassa Carteria ja Vapun kanssa ollaan maastoiltu pariin kertaan. Mun jalka ei ole vieläkään terve ja myönnä että Vapun kanssa metsässä ei ole tällä hetkellä luottavainen olo muuta kuin silloin, kun olen narun päässä sen vieressä. Mitään ongelmaa mulla ei ole maastossa ratasastamista kohtaan yleisesti, sillä olen kyllä mennyt meidän kaatumisen jälkeen muilla hevosilla pitkin puskia täysin vailla huolia entiseen tapaan. Myöskään Roopen kanssa ei ole ongelmaa hypätä maastoesteitä tai ravata ja laukata mäkiä ylös ja alas. Katsotaan nyt mitä tästä vielä tulee, huomenna pitäisi taas urheilla Vapun kanssa yhdessä. :) Huomenna jatkamme myös koulutreenejä Roopen kanssa ja sunnuntaina osallistumme oman tallin minikenttiksiin, joissa meillä on koulussa tuttarinkouluohjelma ja maastoesteet 80-90cm. Pitäkää peukut pystyssä!
-Hanna

6 kommenttia:

  1. Tosi kivan oloinen blogi sulla! :)

    http://laikunseikkailut.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Sun blogi vaikuttaa tosi kivalta, liityin lukijaksi! ♥

    http://farinzucker.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa mukaan! Käyn kurkkaamassa myös sun blogin. :)

      Poista
  3. Ratsastat tosi hyvin ja terkkuja Roopelle

    VastaaPoista