28. heinäkuuta 2016

Niinisalon kesäkenttikset

Valmiina lähtöön!

Vihdoinkin saan julkaistua postauksen parin viikon takaisista Niinisalon kesäkisoista, joissa menimme Roodoksen kanssa harrasteen. Jo oli aikakin! Tässä postauksessa on luvassa kisaraportti lauantailta eli koulusta ja rataesteiltä. Meidän koulustartti oli 12.25 alkavassa ryhmässä, joten tallille mentiin aamulla ihan inhimmilliseen aikaan kasin maissa. Letityksen, ponin harjaamisen ja tavaroiden pakkuun jälkeen lastattiin ratsut autoon ja matka pääsi alkamaan muistaakseni aika lailla ajallaan. Muutama minuutti taidettiin lähteä myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, mutta heppa-autolla huristeli matkan niin sujuvasti että perillä oltiin ihan ajallaan ja meillä oli juuri sopivasti aikaa ilmottautua kanslialla ja varustaa hevoset rauhassa ilman paniikkia ennen kouluverkkaan menoa. Ehdinpä syödä yhden makkarankin ja katsella parit radat heti alkuun.


Kouluohjelmana meillä oli taas naurettavan yksinkertainen heB harrasteluokan kouluohjelma 2016. Tavoitteena oli saada radasta vähintään samoissa numeroissa olevat prosentit kuin keväällä, jolloin tahmainen suoritus toi meille reilut 56%. Meillä oli aika sopiva aika aikaa hyville alkukäynneille ja verkalle ennen rataa. Halusin saada ponin kuulolle ja etenemään, mutta liikaa ei kuitenkaan saanut tehdä ettei se väsyisi lämpimänä päivänä, kun esteetkin oli vielä hypättävänä. Roope olikin verkassa parempi kuin keväällä ja malttoi keskittyä. Se hirnuikin vain pari kertaa verkan ja radan aikana, kun taas syksyllä se huusi kuin hullu ja puhuttiin Paulan kanssa, että sen hoitajan varustukseen pitäisi kuulua korvatulpat! Sen huutelu on kyllä vähentynyt ihan huimasti, mikä on vaan positiivista, sillä kuulon lisäksi se vie ponin keskittymisen jonnekin ihan muualle, kuin sinne missä sen pitäisi olla.

Jätin raipan pois vasta siirtyessäni odottamaan vuoroani kouluradan päätyyn ja yritin pitää Roopen koko ajan liikkeellä ja hereillä. Tavalliseen tapaan se alkoikin hyytyä vasta radan kerran kierrettyämme kun saimme lähtömerkin ja käänsin sen kohti tuomaria. Siitä alkoi taas pitkiltä tuntuvat pari minuuttia kun yritin pitää ponin mahdollisimman aktiivisena radan läpi. Pääsimme kunnialla loppuun asti ja arvelin saavamme korkeintaan samat prosentit kuin viimeksi. Numerot olivat tasaisesti 5.5-6 välillä ja kommentit aikalailla sellaisia kun osasinkin odottaa. Kaikki tehtiin periaatteessa ihan jees ja oikeilla teillä, mutta suoritus jäi kaipaamaan sitä aina kadoksissa olevaa aktiivisuutta ja reippautta. Voihan poni. Ollaan tehty sen kanssa niin kivoja pätkiä valmennuksissa ja esteillä siltä löytyy se oma eteenpäinpyrkimys, mutta aitojen sisällä se on sellainen tahmatassu että epätoivo on meinannut iskeä turhankin usein. Tuomarin loppukommetti oli "Suoritus ehjä, mutta ponneton. Lisää treeniä niin tulee varmuutta." Voin allekirjoittaa tämän täysin. Prosentit kuitenkin ylittivät tavoitteeni ja yllättivät positiivisesti ollen 58.16. Niillä saimme sijan luokan hänniltä, 39/42.




Harrasteen ensimmäiseen estekokeeseen ehdimme juuri ja juuri mukaan. Onneksi, sillä tykkään mennä esteet suoraan koulun jälkeen, jolloin pääsee periaatteessa samalla verkalla ja kaikki suoritukset tehtyä kerralla. Nopeasti kävin kävelemässä radan läpi ja se vaikutti ihan kivalta. Sitten itselle ja ponille estekamat päälle ja ottamaan muutamat hypyt. Otin metsässä vähän ravia ja laukkaa estetyyliin, jotta Roope lähtee eteen ja tajuaa että seuraavaksi hypätään. Verkkapystylle oli mulle itselle vähän haastava tulla, kun sille piti tulla jyrkempi käännös puun takaa ja ennen estettä ei ehtinyt ottaa montaa askelta suoraan. Tulimme sen joka kerta aika rauhassa ja ehkä hieman läheltä, mutta kuitenkin ihan ok ja puhtaasti. Okserille siirryttäessä Roope syttyi ja sille piti enää vain näyttää este ja se hoiti homman. Viimeisen hypyn se leiskautti siihen ehkä vähän turhankin kaukaa. Estekoetta oli enää muutama minuutti jäljellä kun siirryimme nurmelle ja hyppäsimme yhden hyppymme pystylle, jonka jälkeen oli niin ahdasta ja jarrut hukassa että poni meinasi kadota puskan läpi takaisin vekka-alueelle. Hups.

Alla on video esteradasta. Mulla on olemassa kaksi videoo, eri kuvakulmista ja piti ladata se toinen mutta en pikkukuvasta tunnistanut ja uudestaan en jaksa ladata, kun youtube oli niin hidas. Kiva tämänki on! ©Paula V.




Radassa oli yhdeksän estettä ja se alkoi pystyllä nurmiverkkaa kohden. Sitä lähestyessä Roope tuntui hieman kiemuralta ja ratsastin sitä aika vahvasti jalalla, sillä ympärillä olevat ihmiset, männyt ja vesihaudat tuntuivat hieman hidastavan sitä. Este kuitenkin ylittyi hyvin ja kaarteessa kakkoselle se lähti itse imemään esteelle. Kakkos okserilta oli kaarevalinja kolmoselle, jonka jälkeen laukattiin tuomarikoppia kohden ja kierrettiin pari puuta tehden u-käännös ja hypättiin isompien luokkien sarjaan kuuluva okseri. Harrasteessahan ei ole ollut sarjaa viime kisoissa ollenkaan ja ihan kiva niin! Okserilta jatkoimme viitos pystylle ja siitä hieman ylämäessä olevalle okserille, jota olin katsonut rataa kävellessäni, että tässä pitää huomioida tuo ylämäki. Roope oli kuitenkin niin hyvä että estettä lähestyessä mun ei tarvinnut oikeastaan tehdä sen erikoisempia, eikä se näyttänyt pahalta. Poni yllättikin tekemällä siihen kunnon hypyn lähelle tulemisen sijaan. Tuolla radalla se tosin hyppäsi kaikki okserit varmasti ja hyvin.

Roopen fiilikset päivästä..

Seuraavaksi meillä kaareva linja pystylle ja se meni oikein kivasti, samoin kuin viimeiset kaksi estettä, nekin kaarevalla linjalla. Kasi okserille tullessamme Roope lähti kääntymään vähän turhan aikaisin oman päänsä mukaan ja taisinkin sanoa sille, että ei näin voi tehdä tai tullaan vinoon esteelle ja jos se niin tekee niin saa myös hypätä. Kaarteen jälkeen se lähti taas imemään esteelle ja loikkasi sen yli ongelmitta. Myös viimeisen esteen se meni puhtaasti ja maaliviivan ylitti taas hyvin iloinen kuski. Roope oli jälleen todella kiva ratsastaa rataesteillä, mitä se on ollut nyt kaikki kerrat Niinisalossa. Se etenee itse innoissaan ja hyppää hyvin ja puhtaasti, jos kuski vaan on häiritsemättä sitä liikaa. Nyt hoikin itselleni varmaan koko radan, että "älä häiritse sitä, anna sen mennä". Viime kerralla tein toisin ja se kostautui heti ärsyttävällä viimeisen esteen pudotuksella, mitä en tälle kerralle halunnut.

..mutta osasi se poseeratakin!

Esteiden jälkeen oli enää jäljellä eläinlääkärin tarkastus pienten loppuravien jälkeen. Niistä ei tosin meinannut tulla yhtään mitään, kun poni oli kovin räjähdysherkkä ja tekikin taas pariin otteeseen luvattoman laukkaspurtin. Hypättyäni alas selästä ja koittaessani juoksuttaa sitä eläinlääkärille, se oli kuin täysin eri poni. Saimme juosta kaksi kertaa, ei sillä että ponissa olisi ollut mitään vikaa, vaan koska se ei vaan suostunut ravaamaan. Lopulta se hölkötteli tarvittavan verran ja saimme luvan maastoon ja ohjeeksi harjoitella ravaamista kotona ennen ensi kisoja. En tiedä mikä sille tuli, aikaisemmin se on kyllä ravannut, tosin laiskasti, mutta ravannut kuitenkin! Hoidettuamme hepat matkustuskuntoon ja kerättyämme kamat kasaan laitoimme hepat autoon syömään ja lähdimme myös itse ruokailemaan ja katsomaan muutamat radat. Ennen kotiin lähtöä kävelimme vielä seuraavan päivän maastoradan ja kotimatkalla kurkkasin equipesta tuloksia, jotka toivat lisää motivaatioita sunnuntaille. Puhtaat esteet nostivat meidät sijalle 32/42, nyt kun saataisiin puhdas maasto niin noustaisiin vielä! Huh, tulipa taas pitkä teksti, seuraavassa postauksessa sitten maastorata. :)
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti