28. heinäkuuta 2016

Niinisalon kesäkenttikset

Valmiina lähtöön!

Vihdoinkin saan julkaistua postauksen parin viikon takaisista Niinisalon kesäkisoista, joissa menimme Roodoksen kanssa harrasteen. Jo oli aikakin! Tässä postauksessa on luvassa kisaraportti lauantailta eli koulusta ja rataesteiltä. Meidän koulustartti oli 12.25 alkavassa ryhmässä, joten tallille mentiin aamulla ihan inhimmilliseen aikaan kasin maissa. Letityksen, ponin harjaamisen ja tavaroiden pakkuun jälkeen lastattiin ratsut autoon ja matka pääsi alkamaan muistaakseni aika lailla ajallaan. Muutama minuutti taidettiin lähteä myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, mutta heppa-autolla huristeli matkan niin sujuvasti että perillä oltiin ihan ajallaan ja meillä oli juuri sopivasti aikaa ilmottautua kanslialla ja varustaa hevoset rauhassa ilman paniikkia ennen kouluverkkaan menoa. Ehdinpä syödä yhden makkarankin ja katsella parit radat heti alkuun.


Kouluohjelmana meillä oli taas naurettavan yksinkertainen heB harrasteluokan kouluohjelma 2016. Tavoitteena oli saada radasta vähintään samoissa numeroissa olevat prosentit kuin keväällä, jolloin tahmainen suoritus toi meille reilut 56%. Meillä oli aika sopiva aika aikaa hyville alkukäynneille ja verkalle ennen rataa. Halusin saada ponin kuulolle ja etenemään, mutta liikaa ei kuitenkaan saanut tehdä ettei se väsyisi lämpimänä päivänä, kun esteetkin oli vielä hypättävänä. Roope olikin verkassa parempi kuin keväällä ja malttoi keskittyä. Se hirnuikin vain pari kertaa verkan ja radan aikana, kun taas syksyllä se huusi kuin hullu ja puhuttiin Paulan kanssa, että sen hoitajan varustukseen pitäisi kuulua korvatulpat! Sen huutelu on kyllä vähentynyt ihan huimasti, mikä on vaan positiivista, sillä kuulon lisäksi se vie ponin keskittymisen jonnekin ihan muualle, kuin sinne missä sen pitäisi olla.

Jätin raipan pois vasta siirtyessäni odottamaan vuoroani kouluradan päätyyn ja yritin pitää Roopen koko ajan liikkeellä ja hereillä. Tavalliseen tapaan se alkoikin hyytyä vasta radan kerran kierrettyämme kun saimme lähtömerkin ja käänsin sen kohti tuomaria. Siitä alkoi taas pitkiltä tuntuvat pari minuuttia kun yritin pitää ponin mahdollisimman aktiivisena radan läpi. Pääsimme kunnialla loppuun asti ja arvelin saavamme korkeintaan samat prosentit kuin viimeksi. Numerot olivat tasaisesti 5.5-6 välillä ja kommentit aikalailla sellaisia kun osasinkin odottaa. Kaikki tehtiin periaatteessa ihan jees ja oikeilla teillä, mutta suoritus jäi kaipaamaan sitä aina kadoksissa olevaa aktiivisuutta ja reippautta. Voihan poni. Ollaan tehty sen kanssa niin kivoja pätkiä valmennuksissa ja esteillä siltä löytyy se oma eteenpäinpyrkimys, mutta aitojen sisällä se on sellainen tahmatassu että epätoivo on meinannut iskeä turhankin usein. Tuomarin loppukommetti oli "Suoritus ehjä, mutta ponneton. Lisää treeniä niin tulee varmuutta." Voin allekirjoittaa tämän täysin. Prosentit kuitenkin ylittivät tavoitteeni ja yllättivät positiivisesti ollen 58.16. Niillä saimme sijan luokan hänniltä, 39/42.




Harrasteen ensimmäiseen estekokeeseen ehdimme juuri ja juuri mukaan. Onneksi, sillä tykkään mennä esteet suoraan koulun jälkeen, jolloin pääsee periaatteessa samalla verkalla ja kaikki suoritukset tehtyä kerralla. Nopeasti kävin kävelemässä radan läpi ja se vaikutti ihan kivalta. Sitten itselle ja ponille estekamat päälle ja ottamaan muutamat hypyt. Otin metsässä vähän ravia ja laukkaa estetyyliin, jotta Roope lähtee eteen ja tajuaa että seuraavaksi hypätään. Verkkapystylle oli mulle itselle vähän haastava tulla, kun sille piti tulla jyrkempi käännös puun takaa ja ennen estettä ei ehtinyt ottaa montaa askelta suoraan. Tulimme sen joka kerta aika rauhassa ja ehkä hieman läheltä, mutta kuitenkin ihan ok ja puhtaasti. Okserille siirryttäessä Roope syttyi ja sille piti enää vain näyttää este ja se hoiti homman. Viimeisen hypyn se leiskautti siihen ehkä vähän turhankin kaukaa. Estekoetta oli enää muutama minuutti jäljellä kun siirryimme nurmelle ja hyppäsimme yhden hyppymme pystylle, jonka jälkeen oli niin ahdasta ja jarrut hukassa että poni meinasi kadota puskan läpi takaisin vekka-alueelle. Hups.

Alla on video esteradasta. Mulla on olemassa kaksi videoo, eri kuvakulmista ja piti ladata se toinen mutta en pikkukuvasta tunnistanut ja uudestaan en jaksa ladata, kun youtube oli niin hidas. Kiva tämänki on! ©Paula V.




Radassa oli yhdeksän estettä ja se alkoi pystyllä nurmiverkkaa kohden. Sitä lähestyessä Roope tuntui hieman kiemuralta ja ratsastin sitä aika vahvasti jalalla, sillä ympärillä olevat ihmiset, männyt ja vesihaudat tuntuivat hieman hidastavan sitä. Este kuitenkin ylittyi hyvin ja kaarteessa kakkoselle se lähti itse imemään esteelle. Kakkos okserilta oli kaarevalinja kolmoselle, jonka jälkeen laukattiin tuomarikoppia kohden ja kierrettiin pari puuta tehden u-käännös ja hypättiin isompien luokkien sarjaan kuuluva okseri. Harrasteessahan ei ole ollut sarjaa viime kisoissa ollenkaan ja ihan kiva niin! Okserilta jatkoimme viitos pystylle ja siitä hieman ylämäessä olevalle okserille, jota olin katsonut rataa kävellessäni, että tässä pitää huomioida tuo ylämäki. Roope oli kuitenkin niin hyvä että estettä lähestyessä mun ei tarvinnut oikeastaan tehdä sen erikoisempia, eikä se näyttänyt pahalta. Poni yllättikin tekemällä siihen kunnon hypyn lähelle tulemisen sijaan. Tuolla radalla se tosin hyppäsi kaikki okserit varmasti ja hyvin.

Roopen fiilikset päivästä..

Seuraavaksi meillä kaareva linja pystylle ja se meni oikein kivasti, samoin kuin viimeiset kaksi estettä, nekin kaarevalla linjalla. Kasi okserille tullessamme Roope lähti kääntymään vähän turhan aikaisin oman päänsä mukaan ja taisinkin sanoa sille, että ei näin voi tehdä tai tullaan vinoon esteelle ja jos se niin tekee niin saa myös hypätä. Kaarteen jälkeen se lähti taas imemään esteelle ja loikkasi sen yli ongelmitta. Myös viimeisen esteen se meni puhtaasti ja maaliviivan ylitti taas hyvin iloinen kuski. Roope oli jälleen todella kiva ratsastaa rataesteillä, mitä se on ollut nyt kaikki kerrat Niinisalossa. Se etenee itse innoissaan ja hyppää hyvin ja puhtaasti, jos kuski vaan on häiritsemättä sitä liikaa. Nyt hoikin itselleni varmaan koko radan, että "älä häiritse sitä, anna sen mennä". Viime kerralla tein toisin ja se kostautui heti ärsyttävällä viimeisen esteen pudotuksella, mitä en tälle kerralle halunnut.

..mutta osasi se poseeratakin!

Esteiden jälkeen oli enää jäljellä eläinlääkärin tarkastus pienten loppuravien jälkeen. Niistä ei tosin meinannut tulla yhtään mitään, kun poni oli kovin räjähdysherkkä ja tekikin taas pariin otteeseen luvattoman laukkaspurtin. Hypättyäni alas selästä ja koittaessani juoksuttaa sitä eläinlääkärille, se oli kuin täysin eri poni. Saimme juosta kaksi kertaa, ei sillä että ponissa olisi ollut mitään vikaa, vaan koska se ei vaan suostunut ravaamaan. Lopulta se hölkötteli tarvittavan verran ja saimme luvan maastoon ja ohjeeksi harjoitella ravaamista kotona ennen ensi kisoja. En tiedä mikä sille tuli, aikaisemmin se on kyllä ravannut, tosin laiskasti, mutta ravannut kuitenkin! Hoidettuamme hepat matkustuskuntoon ja kerättyämme kamat kasaan laitoimme hepat autoon syömään ja lähdimme myös itse ruokailemaan ja katsomaan muutamat radat. Ennen kotiin lähtöä kävelimme vielä seuraavan päivän maastoradan ja kotimatkalla kurkkasin equipesta tuloksia, jotka toivat lisää motivaatioita sunnuntaille. Puhtaat esteet nostivat meidät sijalle 32/42, nyt kun saataisiin puhdas maasto niin noustaisiin vielä! Huh, tulipa taas pitkä teksti, seuraavassa postauksessa sitten maastorata. :)
-Hanna

21. heinäkuuta 2016

Paluu arkeen


Tällä kertaa pelkkiä puhelinkuvia, eikä yhtään ratsastuskuvaa. Niitä luvassa ensi kerralla. :)

Kesäillat tallilla, parasta!
Heippa pitkästä aikaa! Viime postauksesta on ihan huomaamatta vierähtänyt turhan paljon aikaa ja suunnitteilla olevia Niinisalo-postauksiakaan en ole saanut vielä julki. Ne lupaan kuitenkin heti seuraavaksi, tämän kuulumispostauksen perään! Postauksen otsikkohan viittaa siihen, että tällä viikolla loppui reilun parin viikon kesälomani töistä ja nyt olen palannut taas hommiin. Tosin mitään hirmu rankkaa ei kyllä ole ja eipä kyllä haittaa. Opiskeluista loma jatkuu vielä onneksi elokuulle. Viimeiset lomapäiväni olenkin halunnut käyttää muuten kuin koneen ääressä istuen ja postauksia kirjoitellen, joten pahoittelut hiljaisuudesta. :) Miten teidän lukijoiden kesä on sujunut?


Ollaan päästy treenailemaan Roopen kanssa Niinisalon kilpailuiden jälkeen aika kivasti molempia lajeja. Olen mennyt ponilla itsenäisesti, kerran tukalan kuumassa maneesissa ihan perusratsastusta nivelillä ja tänään kävimme kahdestaan tunnin metsälenkillä. Nivelillä meno oli aika tuskaa ja olisinkin halunnut luovuttaa, mutta pakko se oli vain jatkaa, sillä aina ei vain voi mennä kangilla ja kenttäkilpailuissa meidän varustus on kuitenkin ne ihan perussuitset. Viime kouluvalmennuksessa valmentaja totesikin, että voi kun ponin saisi toimimaan yhtä hyvin nivelillä kuin kangilla. Se tuntuu niillä niin paljon rennommalta, vastaanottavaisemmalta ja siltä, että nyt ollaan oikeasti töissä. Enkä tarkoita, että ratsastaisin ponin kangilla jotenkin "väkisin" kivaksi, jota en vaan saa tehtyä nivelillä. En tosiaan. Kyllä sen niilläkin saa hölkkäämään tuntiponimoodissa ilman intoa työntekoon. Itse ainakin yritän ratsastaa mahdollisimman nätisti ja tasaisella kädellä, millä tahansa suitsilla sitten menenkään. Roope on kyllä opettanut asiasta paljon ja se kertoo kyllä heti jos suussa on liikaa vetoa tai veivausta, mitä ei tietenkään pitäisi olla lainkaan. Nivelillä ratsastusta voidaan kyllä treenata vaikka kuinka paljon, mutta koska Roope on kuitenkin tuntiponi, jolla en mitenkään pääse ratsastamaan päivittäin, niin ei siinä ihmeitä saa aikaan.


Söpöin heinäimuri!
Kouluvalmennuksissa ollaan harjoiteltu ponin kanssa niin suoraan menoa, laukan nostoa suoralla hevosella ja siitä laukan jatkamista suorana (yllättävän haastavaa!), kokoamisia kuin laukkapiruettejakin. Olen ollut joka tunti oikeasti innoissani treenaamassa koulua ja yrittänyt suorittaa tehtävät parhaalla mahdollisella tavalla ja täysin mukana hommassa. Poni onkin sitten toiminut suurimmaksi osaksi varsin hienosti! Yhden kouluvalmennuksen menin Roopen sijaan Nanalla, joka on esiintynyt blogissa pari kertaa aikaisemminkin. Halusin antaa Roopelle vapaan perjantain yhteisestä valkustamme ja vaihtelu virkisti itseänikin. Nana ei ole vielä kovin osaava ja siltä ei voi vaatia samoja asioita kuin vaikka Roopelta tai Carterilta, mutta se yrittää parhaansa ja tykkään siitä kyllä kovasti! Tällä kertaa tulimme valmennuksessa koko maneesissa keskilinjaa laukassa, jolta teimme voltteja vuorotellen molempiin suuntiin niin monta kuin ehdimme/halusimme ja niiden välissä vaihdoimme laukan.

Tallikaveri totesi naureskellen yhtenä päivänä, että Roope näyttää ihan joltain 90-luvun jumppaohjaajalta sinisen pörröpantansa kanssa.. :D
Ensimmäisillä kerroilla emme meinanneet päästä volttia laukassa, kun Nana meinasi pudota raville. Sillä on toisinaan hieman paha tapa protestoida pieneenkin raipan kosketukseen pukilla. Tuollakin kertaa minä sain kokea muutaman perän heiton pienestä laukkaa ylläpitävästä raipan napautuksesta. Me teimme laukanvaihdot käynnin kautta ja alussa Nana vastustelikin jonkin verran pidätettä ja saimme tehtyä keskilinjalle vain muutaman voltin. Tamma kuitenkin parani kierros kierrokselta ja pian teimme voltit sujuvasti laukassa pysyen ja myös lopettaen ne keskilinjalle, eikä valuen sen yli. Pääsimme myös tekemään usemman voltin ja sujuvammat siirtymiset niiden välillä. Viimeisenä tulimme vielä laukassa pelkästään linjan suoraan ja Nana pysyi kyllä aika hyvin linjalla koko matkan. Tällä hevosella menen varmasti pian uudelleen valmennukseen! :)

Tästäkin kaverista piitkästä aikaa kuvamatskua. :) Joku ei ehkä ollut samaa mieltä kuvaustuokiosta!
Roopen kanssa olemme päässeet hyppäämään sekä rataesteitä että maastoesteitä. Harmillisten sadepäivien takia jouduimme viime viikolla maneesiin hyppäämään ja siinä tropiikissa ratsastajat olivat ihan loppu jo pelkästään esteiden rakennuksesta. Huh, en muista koska on viimeksi ollut yhtä kuuma ja tukalaa! Noustessani ponin selkään en ollut ollenkaan varma miten jaksan edes verkata. Roopekin oli verkan jälkeen jo ihan märkä, mutta ihmeen hyvin jaksoimme molemmat tsempata koko tunnin ja hypätä useamman esteen radan läpi. Kun poni kerta hyppää tuollaisessa ilmassa väsyneen ratsastajan kanssa niin hyvin, niin eiköhän se sitten muulloinkin hyppää. Maastoestetreenit eivät menneetkään sitten ihan parhainpäin. Roope kyllä liikkui ja oli periaatteessa menossa, mutta tuntui kuitenkin hieman kyselevän että mennäänkö nyt varmasti. Iso syy oli varmasti ratsastajassa, sillä olin itse jotenkin vetälä enkä ratsastanut täysillä. Kaiken poni kuitenkin suoritti virheittä ja isoimmat esteet menivät sujuvimmin. Eilen hyppäsimme kentällä pari verkkahyppyä ja pienen radan, joka meni sujuvasti ja kivasti. Lähdimme sitten ottamaan muutaman hypyn myös pellolla, mutta lopulta en päässyt hyppäämään siellä ollenkaan yhden ratsastajan pudottua. Pyydystin vain hevosen ja vein sen Roopen kanssa takaisin tallille. Ehkä olikin ihan hyvä etten päässyt hyppäämään pellolla, vaan saimme lopettaa siihen hyvään fiilikseen joka rataesteiltä jäi.

Vapun kanssa ihailemassa maisemia mustikkaretkellä.
Roopen lisäksi heppaelämään kuuluu ihan hyvää. Olen käynyt harjailemassa ja rapsuttelemassa Carteria ja Vapun kanssa ollaan maastoiltu pariin kertaan. Mun jalka ei ole vieläkään terve ja myönnä että Vapun kanssa metsässä ei ole tällä hetkellä luottavainen olo muuta kuin silloin, kun olen narun päässä sen vieressä. Mitään ongelmaa mulla ei ole maastossa ratasastamista kohtaan yleisesti, sillä olen kyllä mennyt meidän kaatumisen jälkeen muilla hevosilla pitkin puskia täysin vailla huolia entiseen tapaan. Myöskään Roopen kanssa ei ole ongelmaa hypätä maastoesteitä tai ravata ja laukata mäkiä ylös ja alas. Katsotaan nyt mitä tästä vielä tulee, huomenna pitäisi taas urheilla Vapun kanssa yhdessä. :) Huomenna jatkamme myös koulutreenejä Roopen kanssa ja sunnuntaina osallistumme oman tallin minikenttiksiin, joissa meillä on koulussa tuttarinkouluohjelma ja maastoesteet 80-90cm. Pitäkää peukut pystyssä!
-Hanna

11. heinäkuuta 2016

Heinäkuun estekilpailut

Verkkahyppyjä. Kuvat ©Kiti S. ellei toisin mainita.
Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuttiin Roopen kanssa omalla tallilla pidettyihin seuraestekilpailuihin, joissa hyppäsimme 90cm luokan. Tein samana päivänä tallia, joten paikalla oltiin taas aamusta iltaan. Ehdin sopivasti mukaan radan rakennukseen ja kävelyyn ennen hevosten hakua laitumelta ja kilpailuiden viimeisissä luokissa olin kellottamassa ratoja, mutta nyt itse siihen meidän suoritukseen. Päätin lähteä tosiaan hyppäämään pitkästä aikaa ysikymppiä kisoihin, viimeksi ollaan menty joulukuun seuranmestaruuksissa! Vähän harmitti kun en hypännyt myös toista luokkaa, sillä ponilla ei tullutkaan pienempää ratsastajaa kisoihin ja olisin siis ihan hyvin voinut mennä. Rata oli ihan kiva, aika paljon laukkaamista, eikä uusinnassa voinut juuri taktikoida teiden suhteen. Erikoisesteitä radalla oli suhteutettu vesimatto ankoilla sekä laine ja mukaan mahtui myöskin yksi trippeli. Alhaalla näette ratapiirroksen, merkitsin siihen vain perusradan esteet.

Mittasuhteet eivät ole ihan oikein.

Laittaessani Roopea kuntoon ja verkkaan mennessä mua jännitti jostain syystä aivan hirvittivästi. Olin varma ettei mikään tule sujumaan ja heitin vitsillä parille kaverille, josko joku haluaisi mennä puolestani. No ei halunnut eikä kyllä olisi varmaan päästettykään. Alkaessani verkata ja varsinkin hypyt hypättyäni hullu jännitys alkoi haihtua ja ei ole onneksi palannut. Pelkäsin sen palaavan Niinisalossa, sillä en todellakaan halua kisajännitystä tai rimakauhua takaisin! Poni kuitenkin toimi verkassa oikein kivasti, se vastasi eteen juuri niin kuin pyysin ja hyppäsi hyvin vailla pienintäkään epäröintiä. Eikä epäröinyt kyllä kuskikaan.

Este 2


Radalle lähdimme luokan viimeisinä ja ihan hyvillä fiiliksillä. Esteet eivät tuntuneet pahoilta ja olin aika luottavainen poniin ja omaan ratsastukseen. Lähtömerkin saatuamme Roope lähtikin hyvin liikkeelle ja ykkös pysty ylittyi sujuvasti. Kakkonen oli okseri jota ennen piti päästä kentän reunaa pitkin aika pitkälle ennen kääntymistä esteelle, jotta saataisiin hyvä tie. Poni kuitenkin päätti olla kuuntelematta kuskia ja oikoa, jolloin emme saaneet kovin montaa askelta suoraan ennen estettä. Tuona päivänä Roopella ei onneksi ollut minkäänlaista ongelmaa venyttää hyvään hyppyyn okserille ja pääsimmekin hieman huonosta tiestä huolimatta hyvin yli. Kolmoselle sai laukata pidemmän matkan ja vastassa oli trippeli. Ei ollut pituuseste myöskään nyt ongelma ja trippelin hyppääminen oli kivaa ja vaivatonta.

Este 3

Este 6. Mun lempparieste radalla ja poni on niin hieno!
Sitten tuli radan ongelmallisin kohta, eli nelonen, jolta suhteutettu tie pysty-okseri sarjalle. En ole aivan varma mitä tuolla suoralla oikeasti tapahtui, mutta nelonen tultiin taas hieman huonolla tiellä ponin oikoessa ja sarjan a-osa pudotettiin, eli meidän tie jäi perusradalle. B-osa meni kuitenkin puhtaasti ylitse. Kutos okserille oltiin taas menossa samaa matkaa ponin kuunnellessa välillä kuskiakin ja vesimatolla uivat ankat jännittivät ainoastaan mua. Roope kuitenkin lähestyi estettä niin hyvin, että turhaan sitä jännitin. Linjan kutoselta seiskalle se meni oikeasti todella kivasti ja Roope hyppäsi molemmat esteet hyvin. Viimeisenä olleelle kasi okserille tuli vähän hassu hyppy, mutta siitä silti puhtaasti ylitse.

Este 7 ©Milla H.

Este 8. Ihan ei hyppy ollut onnistunut, mutta Roope hoiti homman puomeitta. :)

Vaikka uusinta jäi tällä kertaa ratsastamatta ja ruusuke saamatta, niin olen kyllä todella tyytyväinen meidän rataan ja poniin! Meno oli sujuvaa, Roopella oli itsellään halu mennä eteen päin ja se hyppäsi hyvin ja epäröimättä ja vaikka tultiinkin pariin kertaa hieman huonoon paikkaan/vinosti niin poni hoiti homman kyselemättä ja itse pystyin olemaan häiritsemättä sitä, näyttämään vain suunnan ja tukemaan. Yhdestä puomista huolimatta, tämä rata oli varmaan meidän paras kisarata kotona tähän mennessä.
-Hanna
Ps. Huomasin että blogiin on ilmestynyt pari uutta lukijaa, tervetuloa! :)



8. heinäkuuta 2016

Maastoestevalmennus ja rento ponipäivä


Ratsastuskuvat © Kiti S. Peltokuvat on napattu videolta.
Keskiviikkona treenailtiin ponin kanssa viimeisiä hyppyjä ennen huomenna starttaavia Niinisalon kenttäkilpailuja. Meillä oli kavereiden kesken hieman erimielisyyksiä hyppypaikasta ja lopulta päädyttiin menemään toiveeni mukaan pellolle, mutta lisäsimme maastoesteiden joukkoon myös muutaman rataesteen. Olin ennen iltapäivän valmennusta tehnyt tallia aamuvarhaisesta iltapäivään ja lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen ennen tuntia oli aika väsynyt oli. Valmennusta odotellessani melkein nukahdinkin satulahuoneen nojatuoliin. Pysyin kuitenkin hereillä, kun päätin lähteä vähän kävelemään jäätävään ulkoilmaan. Nyt on kyllä ollut kylmä kuin syksyllä ja satanutkin on jo ihan tarpeeksi.



Meidän valmennuksen aikaan ei sentään onneksi satanut ja päivällä oltiin nähty jopa sinistä taivastakin. Pellolla verkkasin Roopen melko kevyesti ja kerran se lähti laukassa pidemmällä suoralla kuskaamaan omaa vauhtiaan, mutta sain sen lähes heti kiinni ja loppu ajan se kuuntelinkin mua hyvin. Viime maastoestekerta meni aika kehnosti. En nähnyt paikkoja esteille ja poni ei vastannut haluamallani tavalla. Nyt kuitenkin sujui taas onneksi paremmin. Verkkahypyiksi saimme valita kolmesta uudesta tukista kaksi, joista toisen hyppäsimme muista pois päin ja toisen sitten takaisin päin tullessa. Tukin ovat vierekkäin vähän niin kuin siksak-muodossa ja niistä pienin on vain yksi tukki, keskimmäisessä on taas kaksi tukkia päällekäin ja isoin on 90cm korkuinen kolmen tukin este. Me hyppäsimme Roopen kanssa toiseksi isoimman sekä isoimman, molemmat hyvin.



Varsinainen tehtävämme oli rata, jonka tulimme Roopen kanssa vain kerran. Se meni kerrasta sujuvasti, olisihan sitä tietysti voinut korjata vaikka miten, jos siitä olisi täydellisen suorituksen halunnut. Ensimmäiseksi esteeksi saimme valita joko veneen, portin tai mökin ja me tulimme portin, sillä se on rataestetyylinen ja oikeastaan näistä kolmesta haastavin. Portin jälkeen jatkoimme suoraan isoille renkaille ja siitä banketille. Vaihtoehtoisesti olisimme voineet tulla myös kolmen esteen kujan banketin sijaan. Renkailla Roope hakeutuu yleensä jostain syystä muita esteitä enemmän vasempaan ja välillä meinaa hypätä niistä ohikin, kun esteellä ei ole johteita. Nyt ne oli huomattavasti helpompi hypytä, sillä tulimme eri suunnasta kuin yleensä ja näin vasemmalla oli pienemmät renkaat apuna.

Reippaasti ylitetyltä banketilta jatkoimme kolmen esteen tukki-hauta-tukki sarjalle ja sen jälkeen edessä oli jälleen vaihtoehtoeste, kaksi eri kokoista a-estettä, joista tulimme isomman. Tämän jälkeen meidän olisi pitänyt periaatteessa kääntyä oikealle ja jatkaa tuntiamme varten rakennetulle okerille, mutta ohjasinkin ponin vahingossa vasemmalle. No, ei se mitään, sillä myös sieltä pääsi ihan yhtä hyvin esteelle. Okserikin sujui hyvin ja pudottamatta ja sen jälkeen teimme taas saman käännöksen vasemmalle, jotta pääsimme viimeisenä olleille tynnyreille. Ei otettu yhtään enempää hyppyjä vaan ravailtiin loppuravit pellolla ja käveltiin. Nyt voi ihan hyvin fiiliksin lähteä kisoihin, ainakin näin esteiden perusteella! :)



Torstainakaan ei saanut nukkua pitkään, sillä olimme Kitin kanssa päättäneet ratsastaa heti aamusta ja päästiin Roopen kanssa pitämään ihana rento päivä yhdessä. Sade taukosi juuri sopivasti ja pääsimme pyörimään kentälle ilman satulaa. Se olikin ensimmäinen kerta ponin selässä vain kevyellä hölkällä, joten eiköhän jo ollut aikakin! Olen tietysti ollut sen selässä ilman satulaa uittaessa ja ainakin kerran metsässä, sekä avoimien ovien koulukatrillissa, mutta silloinkin ponilla oli kanget päässä ja meidän ainakin piti yrittää näyttää hienoilta. Nyt ei tarvinnut. Mentiin kentällä kaikki askellajit kevyesti läpi ja kivoja pätkiä saatiin, vaikka ei vakavissaan yritettykään. Hölkkäilyiden jälkeen lähdettiin vielä seikkailemaan metsään ja taidettiin me ottaa ihana pieni ravipätkä pellollakin, eikä poni pukittanut mua alas. ;)



Palattuamme tallille vietiin hepat laitumelle nauttimaan kesästä ja lähdettiin itse rahoja tuhlaamaan Hööksiin ja Horzeen. Itse löysin kaiken mitä hain ja vähän ylimääräistäkin. Uusi kypärä oli enemmän kuin tarpeen ja ostin alehyllystä samanlaisen kuin vanhakkin oli. Haaveissa siintää Samshield ja vielä joku päivä olen sen onnellinen omistaja, mutta nyt tarvitsin nopeasti uuden ja vanha malli sai kelvata. Ei sillä, se on kyllä super mukava päässä! Kypärän lisäksi ostin itselleni ratsastushousujen päälle laitettavat sadesuojat, jotka taitavatkin tulla enemmän kuin tarpeeseen. Myös Roope sai osansa ostoksista, kun hankin sille riimuun/suitsiin laitettavia karvoja, sillä poniherra on niin herkkä että kaikki hiertää. Tällä hetkellä sillä on otsapannassaan tuo ällö vaaleansininen karva juurikin suojaamassa hiertymiltä. Tässä juuri yksi päivä pohdittiin, että pitää varmaan alkaa ratsastaa kaulanarulla, kun suitsista ei enää voi mitään vähentää. Tosin sekin alkaisi varmasti hiertämään. Kivaa tämä elämä näin herkkänahkaisen otuksen kanssa! Shoppailuiden jälkeen päivä jatkui vielä hepoilla toisella tallilla iltaan asti.
-Hanna

4. heinäkuuta 2016

Rataharjoitukset

Maneesilaatu plus blogger = ei kovin hyvä! Kaikki ©Kiti S.
Kuten viime kerralla lupasin, niin nyt on luvassa juttua Roopesta. Palataan vähän juhannukseen, jolloin meillä oli sunnuntaina tallilla rataharjoitukset ja menimme ponin kanssa A-merkin kouluradan. Alkupäivän vietin toisella tallilla kameran takana ja iltapäivällä suuntasin sitten kotitallille laittaamaan ponia kuntoon. Olin miettinyt jossain vaiheessa myös hyppääväni Roopen kanssa jonkun luokan tai meneväni myös toisen kouluradan, mutta lopulta päädyin vain yhteen rataan kouluaitojen sisällä. Poni pääsi sitten hyppäämään pienempien ratsastajien kanssa, joten ihan hyvä päätös.

Ilmeemme alkutervehdyksessä.. :D
Ollaan kerran startattu yhdessä helppoa A:ta ja juuri kyseinen A-merkin ohjelma, huonolla tuloksella. Niissä kisoissa poni ei ollut täysin kunnossa ja lopultahan me keskeytettiin varsinainen kisasuoritus, mutta mentiin kuitenkin rata loppuun. Nyt tavoitteena oli päästä rata maaliin asti mahdollisimman reippaalla ponilla ja koska kyseessä olivat rataharjoitukset, niin mukana sai olla raippa. Meilläkin se oli mukana muistuttaakseen tarvittaessa ponille eteenpäin liikkumisesta. Lopulta käytin raippaa radalla pariin kertaan pienenä näpäytyksenä ennakoiden mahdollisen hyytymisen. 



Verkkasimme kentällä ja Roope liikkui ihan okei ja aktiivisesti. Peruutuksesta ei oikein tullut mitään, kun poni ei meinannut malttaa seisoa paikoillaan tai lähti vain sivulle päin. Ehdin laukkaamaan tyhmästi vain toiseen suuntaan pari kierrosta, kunnes siirryimme jatkamaan verkkaa kuumaan maneesiin. Siellä Roope tuntui aluksi hieman jähmeältä, mutta parani paljon ja sain siihen samaa aktiivisuutta kuin kentälläkin. Meillä oli sopivasti aikaa verkata ennen kuin saimme aloittaa radan ensimmäisenä.


Radalla saimme numeroita kuutosesta seiskaan, eli ei yhtään hullummin. Onnistuin varmaan ensimmäistä kertaa s:n muotoisessa vaihtourassa ja siitä olikin kommettina "hyvä tie". Ensimmäinen pohkeenväistö oikealle oli kiireinen ja takaosa edellä, mutta toinen taas melko sujuva. Valmennuksissa ollaan treenattu nyt aika paljon väistöjä ja niissä Roope taas on lähtenyt kiirehtimään vasemmalle. Nyt en ehkä kiinnittänyt tarpeeksi huomiota ensimmäiseen väistöön jolloin se oli kiireinen, kun taas siihen yleensä kiireiseen väistöön keskityin enemmän ja näin se onnistuikin sitten paremmin. Myöskin peruutus onnistui radalla verkkaa sujuvammin, vaikkei se vieläkään mikään mallisuoritus ollut.


Laukoissa ponia sai muista kouluradoista poiketen oikein jarrutella, vastalaukka sai sen intoutumaan ja laukanvaihto ravin kautta tarvitsi ihan oikean pidätteen. Roope ei edes meinannut siirtyä töksähtäen käyntiin, vaan jatkoi iloisesti ravia ja nosti laukat hyvin. Myös lisäykset se teki paremmin kuin ennen. Olin radalla vain niin iloinen kun se eteni kerrankin itse ja tästä sain kuulla myös kavereilta, että hei sehän oikeasti jopa liikkui. Tuomari kertoi lopuksi kaikille hieman kommentteja ja Roopen sanottiin olleen välillä hieman kiireinen. Ei haitannut muuten yhtään, sillä yleensä ponilla ei ole radalla kiire mihinkään. Helpompaa on jos se vaikka hieman juoksee ja saa sitten sieltä jarrutella, kuin joutua käyttämään kaikki jalkavoimansa suurin piirtein siihen että pääsee edes alkutervehdyksestä liikkeelle. Prosenteiksi saimme 62.962 ja loppukommentti krittiikkiin oli, että muoto ja taivutukset tasaisemmaksi niin hyvä tulee. :) Tästä on kyllä taas kiva jatkaa treenejä ja kisoja kohti uusia haasteita. Eiköhän me joku päivä vielä päästä se helpon a:n rata ihan kisoissakin läpi.
-Hanna 

ps. Mitä pidätte uudesta, kesäisemmästä bannerista? :)