11. kesäkuuta 2016

Mahtavat pari viikkoa





Sekä edellisestä postauksesta että Suomesta lähdöstä on ehtinyt taas ihan huomaamatta vierähtää kumman paljon aikaa. Tuntuu taas kuin olisin ollut saarella kauemminkin kuin pari viikkoa ja Suomessa olosta olisi pieni ikuisuus. Samalla kuitenkin tuntuu etten ole ollut täällä tarpeeksi kauaa, enkä ole vielä valmis palaamaan kotiin. Ostin kuitenkin juuri laivalipun ja kamat on taas pakattava matkalaukkuun sunnuntaita varten. Kun viime postauksessa hehkutin trooppista säätä, rantakelejä ja auringonpaistetta, niin sen jälkeen onkin saanut pukea päälle kaikki vaatteet ja tutista kylmästä sisälläkin. Vaikka aurinko olisikin paistanut, niin voimakas tuuli on tehnyt ilmasta suorastaan jäätävän. Mukaan on mahtunut myös sateisia päivä, kuten eilen, kun vietettiin vapaapäivää Kuressaaressa herkutellen esimerkiksi alle euron kakkupaloilla.





Päivät ovat kuluneet samaan tahtiin kuin edellisetkin, tosin mikään ei ole ollut tylsän samanlainen ja kaikkea on taas sattunut ja tapahtunut. Kerran pääsin hyppäämään maastoesteitä huipun hyppykaverin Sanin kanssa ja vauhtia löytyi välillä vähän liikaakin ja esteisiin keskittyminen katosi tyystin. Kivaa meillä kuitenkin oli ja saatiin hypättyä muutamia ratoja. Iitan kanssa vedettiin yksi maasto kaveriporukassa ja oli niin kivaa antaa papan vain päästellä ravia pellolla muiden hevosten laukatessa. Yksi parhaista lenkeistä oli Martsun kanssa tehty peruslenkki merelle. Suomeen palattuani mun tulee kyllä taas niin ikävä näitä maastolenkkejä, joihin ei ole Suomessa mahdollisuus. Mun ja Kristan terapiamaastoja. Kaikkia kivoja työpäiviä hyvällä porukalla. En malta odottaa, tulevia reissuja Heidin kanssa saarelle, toivottavasti mahdollisimman pian. Tänään vietin viimeisen päivänä saarella ja samalla sain suoritettua opintojeni työssäoppimiset 5/6. Kiitos jälleen Ratsukievari. Kiitos Saarenmaa ja Viro.
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti