30. kesäkuuta 2016

Kesäpäivän heppailut

Postauksen kuvat ©KitiS.

Jokunen päivä takaperin saatiin tallilla nauttia ihanasta kesäpäivästä. Pääsin onnekseni töistä ajoissa, joten tallilla sai viettää koko illan. Mulla oli hoidettavana kaksi hevosta, tuttu Vappu ja blogissa aikaisemminkin seikkaillut poniruuna Elton. Vapun kanssa valitsin liikuntamuodoksi maastoretken taluttaen. Meidän kaatumisesta tuli samana päivänä kuluneeksi jo kuusi viikkoa, eikä jalka ole vieläkään täysin parantunut. En ole ollut sen jälkeen kertaakaan Vapun selässä, enkä muutenkaan hirveästi puuhaillut sen kanssa. Tosin olen myös ollut poissa maisemista. Tuona tiistaina oli kuitenkin kiva nähdä tammaa ja lähteä tekemään sen kanssa leppoisa maastolenkki molemmat omin jaloin. Metsässä tapasimme vielä kavereitakin, joiden kanssa jatkoimme matkaa jutustellen mukavia. Enköhän pian kiipeä tammankin selkään taas ja palaamme vielä metsäpoluillekin ratsain.



Kaverini saavuttua tallille pääsin lähtemään liikkeelle Eltonin kanssa ja otimme suunnan pellolle kevyiden koulutreenien merkeissä. Edellisestä kerrasta ponin selässä oli jo ehtinyt vierähtää useampi kuukausi, peltoiluista vuosia ja ilman satulaa olen mennyt ponilla ties koska viimeksi uittaessa. Satulaton peltoratsastus oli kuitenkin juuri täydellinen ja oli kiva mennä Eltonilla pitästä aikaa. Selässä pystyi myös ottamaan rennosti, kun alla ei ollut ratsu joka koittaa heittää kuskin mäkeen ihan vaan siitä ilosta että satutaan olemaan pellolle.. Ei toki millään pahalla Roopea kohtaan, paras poni se on!

Alussa olin varma että keikahdan käyntiä nopeammassa askellajissa alas ihan vaan Eltonin kapeuden vuoksi. Sama tunne mulla oli kevällää ilman satulaa Roopen selässä, koska olen tottunut isompaan Carteriin. Kyydissä kuitenkin pysyin ja parin kierroksen jälkeen aloin ihan oikeasti ratsastaa ja hetkittäin ponista irtosikin kivaa pätkää. Koska E oli menossa vielä illalla tunnille, niin meidän piti ottaa kevyesti. Niinpä menimme pidemmät alkuverkat, eli kaikki askellajit läpi isolla soikiolla rinkulalla tehden välillä tietysti ympyröitä ja voltteja. Poni oli ihan kivasti kuulolla ja teki mitä pyydettiin, antamatta mitään kuitenkaan ilmaiseksi. Kerran se kyllä nosti vahingossa laukan, kun otti avun niin herkästi vastaan kuskin sählätessä. Loppuravit ravattuamme käppäilimme vielä metsän kautta takaisin tallille. Kiitos Veeralle ponin lainasta ja Kitille kuvista ja seurasta pellolla, vaikka hyttyset meinasivat syödä hengiltä.. Seuraavaan postaukseen lupaan taas juttua Roopesta! :)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti