30. kesäkuuta 2016

Kesäpäivän heppailut

Postauksen kuvat ©KitiS.

Jokunen päivä takaperin saatiin tallilla nauttia ihanasta kesäpäivästä. Pääsin onnekseni töistä ajoissa, joten tallilla sai viettää koko illan. Mulla oli hoidettavana kaksi hevosta, tuttu Vappu ja blogissa aikaisemminkin seikkaillut poniruuna Elton. Vapun kanssa valitsin liikuntamuodoksi maastoretken taluttaen. Meidän kaatumisesta tuli samana päivänä kuluneeksi jo kuusi viikkoa, eikä jalka ole vieläkään täysin parantunut. En ole ollut sen jälkeen kertaakaan Vapun selässä, enkä muutenkaan hirveästi puuhaillut sen kanssa. Tosin olen myös ollut poissa maisemista. Tuona tiistaina oli kuitenkin kiva nähdä tammaa ja lähteä tekemään sen kanssa leppoisa maastolenkki molemmat omin jaloin. Metsässä tapasimme vielä kavereitakin, joiden kanssa jatkoimme matkaa jutustellen mukavia. Enköhän pian kiipeä tammankin selkään taas ja palaamme vielä metsäpoluillekin ratsain.



Kaverini saavuttua tallille pääsin lähtemään liikkeelle Eltonin kanssa ja otimme suunnan pellolle kevyiden koulutreenien merkeissä. Edellisestä kerrasta ponin selässä oli jo ehtinyt vierähtää useampi kuukausi, peltoiluista vuosia ja ilman satulaa olen mennyt ponilla ties koska viimeksi uittaessa. Satulaton peltoratsastus oli kuitenkin juuri täydellinen ja oli kiva mennä Eltonilla pitästä aikaa. Selässä pystyi myös ottamaan rennosti, kun alla ei ollut ratsu joka koittaa heittää kuskin mäkeen ihan vaan siitä ilosta että satutaan olemaan pellolle.. Ei toki millään pahalla Roopea kohtaan, paras poni se on!

Alussa olin varma että keikahdan käyntiä nopeammassa askellajissa alas ihan vaan Eltonin kapeuden vuoksi. Sama tunne mulla oli kevällää ilman satulaa Roopen selässä, koska olen tottunut isompaan Carteriin. Kyydissä kuitenkin pysyin ja parin kierroksen jälkeen aloin ihan oikeasti ratsastaa ja hetkittäin ponista irtosikin kivaa pätkää. Koska E oli menossa vielä illalla tunnille, niin meidän piti ottaa kevyesti. Niinpä menimme pidemmät alkuverkat, eli kaikki askellajit läpi isolla soikiolla rinkulalla tehden välillä tietysti ympyröitä ja voltteja. Poni oli ihan kivasti kuulolla ja teki mitä pyydettiin, antamatta mitään kuitenkaan ilmaiseksi. Kerran se kyllä nosti vahingossa laukan, kun otti avun niin herkästi vastaan kuskin sählätessä. Loppuravit ravattuamme käppäilimme vielä metsän kautta takaisin tallille. Kiitos Veeralle ponin lainasta ja Kitille kuvista ja seurasta pellolla, vaikka hyttyset meinasivat syödä hengiltä.. Seuraavaan postaukseen lupaan taas juttua Roopesta! :)





27. kesäkuuta 2016

Kesäillan uittoreissu

1.

Sunnuntaina kävimme pitkän tallipäivän päätteeksi Kitin kanssa uittamassa hevosia tallimme järvessä. Hetken harkinnan jälkeen valitsin itselleni ratsuksi ihanan tuntihepan Allun. Viihdyimme vedessä noin tunnin verran ja alun kauhisteluiden jälkeen olikin kyllä oikein lämmintä vettä, jossa viihtyi paikoillaan lillumassa pidempäänkin. Otimmekin Allun kanssa rennosti ja seisoskelimme paljon syvässä vedessä. Heppa kyllä nautti olostaan täysin ja örisi onnellisena. Huippu päätös kivalle kesäpäivälle. :) Kuvista iso kiitos Millalle!

Mikä on suosikki kuvasi?
-Hanna

2.

3.

4.

5. Allu tykkäsi dippailla turpaansa veteen.. :D

6.

7.

8.

9.

10



19. kesäkuuta 2016

Roopen kuulumisia

Jarin valmennuksesta, hyvin poni pomppasi! ©Tomi J.
Tänään sain viimein raahauduttua tallille Suomen puollella ja ohjelmasssa oli Jari Sneckin maatoestevalmennus. Ponia oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja ei meillä yhtään huonommin sujunutkaan. Aikaisemmin viikolla jätin valmennukset kokonaan välistä kouluhommien ja yleisen väsymyksen takia. Mulla on jokin reissun jälkeinen masennus, joka iskee aina kun on ollut vähän pidemmän aikaa muualla. En oikein tiedä miten päin olla, mitä tehdä ja en ylipäätänsä jaksa tehdä mitään pariin päivään. Nytkin kävin vain pakollisissa töissä ja tein tosiaan rästissä olevia koulujuttuja. Tai ainakin yritin. Eiköhän arki tästä taas palaudu hiljalleen suht normaaliin, treenit jatkuvat ja kilpailut odottavat. En voi uskoa että kesän Niinisalon kenttäkilpailuihin on enää pari hassua viikkoa. Juurihan oltiin kevään kisoissa!

Koska ensimmäinen kuva on tällä hetkellä ainoa kuva mitä mulla on maastoesteiltä, niin kuvituskuvina toimivat myös muutama viikko sitten rataesteillä otetut kuvat. Näitä jossain vaiheessa lisää, joten nyt vain pari "maistiaista"! Tämä ja kaksi muuta ©Linda P.
Roopelle kuuluu hyvää, se on saanut olla rennommin kun meillä on ollut lomaa valkuista reissuni takia ja harja on päässyt taas villintymään. Niin kuin on ponikin. Tänään olimme tosiaan Jarin valmennuksessa pitkästä aikaa ja olin valinnut meille maastoryhmän. Tunti alkoi hyvin, kun saappaita pukiessani toisesta poksahti vetoketju rikki. Onneksi Noralta löytyi mulle lainasaappaat. Jo kävellessä alkukävelyjä pellolla Roope tuntui innokkaalta.

Vaihdettuamme ravissa suuntaa, se häipyi paikalta laukassa (mitä se oli tehnyt jo pari kertaa aikaisemminkin) ja jarruttaessani se päätti heittää pukin ja löysin itseni pellosta ponin  seisoessa vieressä suu ruohoa täynnä. Tapaus hieman huvitti ja kun sain hetken hengittelyn jälkeen taas ilmaa keuhkoihin, niin kiipesin takaisin selkään. Tämä oli nyt toinen kerta kun Roope pukittaa mut alas pellolla ja vaikka tiesinkin sen voivan yrittää jotain ja olin muka valppaana, niin eihän se mitään auttanut sitten kun se pukki sieltä tuli. Mullahan ei ole hirveästi kokemusta pukittelevista hevosista ja olenkin vain pari kertaa aikasemmin pudonut sen takia, sillä Carter ei ollut mikään pukittelija. Pysyn kyllä yleensä kyydissä jos hevonen häipyy paikalta jonnekin tai pukittaa vain takapäätään heittäen, mutta se yhdistettynä pään alas vetään saa tämän heppatytön lentämään. Ainakin näistä ponipukeista.



Laukassa pidin varani paremmin ja siitä suoriuduttiin mallikkaasti, vaikka mulla olikin ratsuna aika räjähtävä pakkaus. Pystyin antaa Roopen edetäkin enkä jäänyt vain pitämään sitä ja reippaasti se laukkasikin. Pääsimme hyppäämään tunnilla suurinta osaa pellon esteistä ja alkupään esteille poni oli vielä sen verran vinkeä että uusiin villeyksiin piti varautua. Ongelmitta kuitenkin päästiin lennokkailla liikkeelle lähdöillä tunnin loppuun asti. Pari uuttakin estettä meni täysin ilman kyttäilyjä ja Jarin yleisimmät ja oikeastaan ainoat kommentit tunnin aikana meille olivat ennen esteitä "hallitse" ja tehtävien jälkeen "hyvä, riittää". Meille riitti kerta jokaista tehtävää, niin superisti poni ne suoritti hypäten isosti ja hyvin.



Miedän tunnin neljästä hevosesta Roope hyppäsi sarjat yhdellä ja kolmella askelleella, kun muut tekivät kaksi ja neljä. Ja tällä ponilla on välillä rataesteillä vaikeuksia venyä hyppyyn tai tehdä oikea määrä askelia sarjoihin! Maastoesteillä se on kuitenkin kuin eri poni. Intoa Roopella riitti loppuun asti ja mitään väsymystä ei huomannut, vaikka aika paljon tehtiinkin. Vielä loppuverkassakin poni koitti kerran häipyä paikalta, mutta saimme myös otettua rentoakin ravia. Loppukommenttina Jari totesi hilpeästi, että aikamoista menoa tänään, mutta oikein kivan näköistä. Oli kyllä todella kiva ja onnistunut valmennus jälleen ja poni oli huippu. Seuraavat viikot valmentaudutaan normaalisti esteillä ja koulussa ja luvassa on muutamat kilpailutkin ennen kesän Niksulaa. Toivottavasti saataisiin vähän kesäisemmät säät niin pääsisi uittamaankin ja nauttimaan auringosta! :)
-Hanna



11. kesäkuuta 2016

Mahtavat pari viikkoa





Sekä edellisestä postauksesta että Suomesta lähdöstä on ehtinyt taas ihan huomaamatta vierähtää kumman paljon aikaa. Tuntuu taas kuin olisin ollut saarella kauemminkin kuin pari viikkoa ja Suomessa olosta olisi pieni ikuisuus. Samalla kuitenkin tuntuu etten ole ollut täällä tarpeeksi kauaa, enkä ole vielä valmis palaamaan kotiin. Ostin kuitenkin juuri laivalipun ja kamat on taas pakattava matkalaukkuun sunnuntaita varten. Kun viime postauksessa hehkutin trooppista säätä, rantakelejä ja auringonpaistetta, niin sen jälkeen onkin saanut pukea päälle kaikki vaatteet ja tutista kylmästä sisälläkin. Vaikka aurinko olisikin paistanut, niin voimakas tuuli on tehnyt ilmasta suorastaan jäätävän. Mukaan on mahtunut myös sateisia päivä, kuten eilen, kun vietettiin vapaapäivää Kuressaaressa herkutellen esimerkiksi alle euron kakkupaloilla.





Päivät ovat kuluneet samaan tahtiin kuin edellisetkin, tosin mikään ei ole ollut tylsän samanlainen ja kaikkea on taas sattunut ja tapahtunut. Kerran pääsin hyppäämään maastoesteitä huipun hyppykaverin Sanin kanssa ja vauhtia löytyi välillä vähän liikaakin ja esteisiin keskittyminen katosi tyystin. Kivaa meillä kuitenkin oli ja saatiin hypättyä muutamia ratoja. Iitan kanssa vedettiin yksi maasto kaveriporukassa ja oli niin kivaa antaa papan vain päästellä ravia pellolla muiden hevosten laukatessa. Yksi parhaista lenkeistä oli Martsun kanssa tehty peruslenkki merelle. Suomeen palattuani mun tulee kyllä taas niin ikävä näitä maastolenkkejä, joihin ei ole Suomessa mahdollisuus. Mun ja Kristan terapiamaastoja. Kaikkia kivoja työpäiviä hyvällä porukalla. En malta odottaa, tulevia reissuja Heidin kanssa saarelle, toivottavasti mahdollisimman pian. Tänään vietin viimeisen päivänä saarella ja samalla sain suoritettua opintojeni työssäoppimiset 5/6. Kiitos jälleen Ratsukievari. Kiitos Saarenmaa ja Viro.
-Hanna

2. kesäkuuta 2016

Hevosia, rantaelämää ja laitumia


Suosikkiponin kanssa lemppari maastossa.


Niistä on tehty kohta viikon kestänyt elämäni saarella. Ollaan pidetty nyt vapaita ihan ilmankin takia, sillä lämpötila on kohonnut noin kolmeenkymmeneen asteeseen ja ilma vain seisonut paikoillaan, joten töiden teko ulkona paahteessa on ollut melkoista tuskaa. Tänään olen ollut myös vapaalla ja aloitettiin hommat vasta illemmalla viiletessä. Päivä ollaan oltu Kuressaaressa hoitamassa asioita, syömässä herkullisen täyttävät hampurilaiset ja lopuksi Mändjalan rannalla ottamassa aurinkoa ja uimassa lämpimässä merivedessä. On muuten lämpimämpää vettä kuin järvessä! Ensimmäisenä kokonaisena päivänäni käytiin tekemässä parintunnin lenkki metsässä ja pelloilla ja valitsin ratsukseni Hektorin. Loppupäivä meni sitten kahdella eri rannalla, kun ensin kävimme päivällä Kristan kanssa läheisellä merenrannalla. Se ei ole oikea uimaranta, mutta saatiinkin valtava yksityinen ranta itsellemme auringonottoon ja kävimme kahlailemassa meressä. Sillä kertaa jätimme uinnin väliin, mutta illemmalla suuntasimme vielä Karujärvelle jonka jäätävässä vedessä kastoin talviturkin. Merellä paloin hetkessä pahemmin kuin moneen vuoteen ja nyt onkin helpompi kertoa, mitä en ole polttanut.

Hektor söpöilee

Iita ja Vaavi ihmettelee niiden laitumen vallanneita issikoita. :D


Kyllä kelpaa tällainen elämä!

Ihan jees oma ranta!
Maanantaina pääsin lemppariponini Martsun selkään ja teimme illemmalla ihanan reilun parin tunnin maaston uudempiin maisemiin merelle. Laukkasimme rantaa pitkin meren kimaltaessa ympärillämme ja pikkuisten lehmien ihmetellessä meitä pusikossa. Sillä hetkellä kaikki muu unoihtui ja sai vaan olla täydellisen onnellinen. Seuraavaksi pääsin ihanan Kallen selkään ja teimme rauhallisen käyntipainoitteisen lenkin metsän suojassa. Hepat hikosivat varjossakin ennen ainoaa laukkapätkäämme. Nyt ollaan pidetty eilinen ja tämä päivä täyttää lomaa kaikilla hevosilla ja itsellämme ratsastuksesta kuumuuden takia, josko sitä jo huomenna pääsisi ratsastamaan.


Laidunonnea



Ihan pelkkää ratsastausta ja rannalla makoilua ei meidän päivät sentään kuitenkaan ole olleet, vaan ollaa tehty ihan hommiakin. Useampaan otteeseen ollaan saatu rakentaa väliaikaisia tarhoja issikoille, jotta nekin pääsevät vihreälle ja kaikkea piha-alueen ruohoa ei tarvitse leikata ruohonleikkurilla. Näistä pikkukavereista Freydis on osannut olla oikea päänvaiva, se kun tykkää karkailla langoista tajuttuaan ettei niissä ole sähköä. Eilen vietettiin sitten iso osa päivästä kuumalla pellolla rakentamassa pysyvää laidunta, jonne on nyt pääsy kahdella laumalla. Ihme ja kumma yksikään punkki ei tarttunut mukaan sieltä heinikosta, mutta sen sijaan grillasin itseäni lisää auringossa. Täällä Suomenlahden toisella puolellaa ollaan siis hengissä ja niin töitä kuin vapaatakin on mukava viettää ihanien ihmisten ja hevosten kanssa, sekä huipuissa maisemissa. En saa varmaan koskaan tarpeekseni tuosta merestä joka on ihan kivenheiton päässä! Ainoa asia josta en tällä hetkellä tykkää on mun huonetoverini kärpänen, joka ei vaan lähde millään pois ja joka tulee aina aamulla pörräämän naamaan, kun yritän vielä nukkua.
-Hanna