19. toukokuuta 2016

Sittenkin Niinisalossa

Poni aamulla valmiina matkaan. :)
Syksystä asti odotetut Niinisalon kenttäkilpailut käytiin viime viikonloppuna. En oikein uskonut pääseväni osallistumaan näihin kisoihin, kunnes istuin ponin selässä kouluverkassa. Niin paljon oli nimittäin mutkia ja ongelmia matkassa ja välillä meinasi usko loppua aivan täysin koko hommaan ja olin jo lähes valmis jättämään koko kisat väliin, mutta lopulta saatiinkin kaikki hoidettua kuntoon ja perjantaina päivää ennen kisoja pääsimme ilmottautumaan. Mikään aikaisempi kisoihin lähtö ei ole ikinä ollut näin kovan työn ja tuskan takana, joten tullaan nämä muistamaan ihan omanlaisinaan kisoina tästäkin syystä. Alussa luulin kuljetuksen järjestymisen olevan suurin murhe, mutta lopulta se taisikin olla yksinkertaisin asia. Löysimme nimittäin varsin helposti vuokralle parin hevosen kuljetusauton ihan läheltä. Paria viikkoa ennen tajusin, ettei mulla ole aluelupaa tälle vuodelle ja sitten selvisi, että koko jäsenmaksuni on maksettu vahingossa väärällä viitteellä, joten pari päivää odottelin että asia hoidettiin kuntoon. Ilman jäsenyyttähän ei voi edes saada koko aluelupaa. Lupa päivittyi kipaan onneksi parissa päivässä ja eikun innokkaana ilmottautumaan. Kaikki tiedot kirjoitettuani Kipa ilmoittaakin että hevosen vuosimaksua ei ole maksettu. Hieno homma, kun viimeinen ilmottautuminen on seuraavana päivänä. Tässä vaiheessa olin ensimmäisen kerran valmiina alkaa vain itkemään ja luovuttaa koko homma. :D



No, seuraavana päivänä saimme tiedon että maksut on maksettu edellisellä viikolla ja ne päivittyvä Kipaan parin päivän kuluttua joten pääsemme jälki-ilmottautumaan. Onneksi tällainen vaihtoehto löytyy, vaikka rahapussi ei olekaan siitä kovin samaa mieltä! Sitä sitten jäätiin odottelemaan ja itse kävin varmaan puolen tunnin välein päivittämässä sivut, jos maksu vaikka näkyisi päivittyneenä. Sitten tulikin tiistai ja aikaisemmassa postauksessa kertomani huonosti päättynyt maastoreissu. Ei voi olla totta että putoan pari päivää ennen kisoja ja jalka on niin kipeä, että saattaa olla jotain oikeasti rikki! Onneksi ei ollut ja saapaskin mahtui jalkaan, vaikka oli se aika tuskallista. Kisat senkuin lähestyivät ja perjantaina otettiin yhteyttää srl:lään ja lopulta saatiin kuulla, ettei hevosten maksua olekaan ikinä maksettu. Lopulta kuitenkin epätoivoisten puheluiden, viestien, maksujen ja kaiken muun jälkeen kaikilla oli tarvittavat luvat ja muut kunnossa ja pääsimme vihdoin ottamaan yhteyttä kisapaikkaan ja ilmottautumaan. Sinne soittaessani sainkin ystävällisen vastauksen, että tänne vaan lauantaina, kyllä me sulle löydetään paikka ratsastaa. :)

Ensimmäistä kertaa tuli käyttöä tälle joskus viime vuonna ostetulle ratsastussadeloimelle, oli kyllä hyvä ja just oikeaa kokoa!

Kun tämä operaatio oli ohi, pääsin lähtemään tallille ratsastamaan Roopella ja aloittelemaan tavaroiden pakkausta. Ei siitä sen enempää sitten, nyt voidaan vihdoin hypätä lauantain tapahtumiin. Aamulla menimme hoitamaan lähteneen kaverini kanssa ajoissa tallille, jotta meillä oli hyvin aikaa pakata tavarat ja hevosauto sekä letittää ja harjata poni. Epäonnisten sattumusten sarjaan voidaan vielä lisätä se, että toiselle mukaan lähteneelle hevoselle ei saatu hokkeja jalkaan niiden ollessa liian suuret ja onnistuipa se myös rikkomaan työvälineen jolla tehdään hokinreikiin kierteet. Onneksi kisapaikan kengittäjä sai hajonneen osan pois ja hokitkin lopulta jalkoihin. Hevosten lastaus vei pari hassua minuuttia, kun ne kävelivät autoon täysin ongelmitta ja Roopekin käänsi itse takapuolensa kyytiin, eikä jättänyt sitä lastaussillalle, kuten sillä on välillä ollut tapana. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja käytiin ilmottautumassa, johon menikin tovi meidän ollessa jälki-ilmottautujia ja tietysti myös jotkin tekniset ongelmat vaivasivat laitteita. Lopulta meillä oli enemmän kuin tarpeeksi aikaa oman suorituksemme alkuun, sillä ensimmäinen harrasteen ratsukko lähti kouluradalle 11.20 (olimme paikalla niin, että tarvittaessa ehdimme tähän kohtaan ratsastamaan) ja me saimme ratsastuspaikaksemme luokan viimeiset sijat. Meidän verkastamme lähti ensimmäinen radalle 17.30, joten päivän sai ottaa ihan rauhassa. Vähän olimme arvelleetkin, että saatamme ratsastaa luokan viimeisiä.

Poni kikkaran harjansa kanssa.. :D
Meillä oli siis pitkä päivä, mutta yllättävän hyvin saimme sen kulumaan, vaikka välillä tuntuikin ettei aika kulu sitten mihinkään! Päivän aikana seurailimme niin koulu- kuin esteratojakin, herkuttelimme buffan ruuilla, kävelimme pitkään hevosten kanssa, nautimme hauskasta seurasta, kävimme kävelemässä maastoradan ja vetäsivätpä nuo yhdet reippaat armeijan radankin läpi. Itse en voinut kipeän jalkani kansssa osallistua tähän hupiin, mutta oli sitä vähintään yhtä hauska seurata sivustakin! Koko päivän ripsoi vähän vettä, mutta pahemmilta sateilta onneksi vältyttiin ja radoilla ollessa säilyi onneksi kuivana. Kouluverkkaan mentiin ponin kanssa hyvissä ajoin, että saatiin kunnon alkukäynnit ja rauhassa verkata. Roope oli ihan ok ja rata menikin ponille tyypilliseen tahmaiseen tyyliin, mutta kaikki asiat oikeissa askellajeissa ja kohdissa suorittaen. Laukkojen jälkeen sain huokaista helpotuksesta. Huh, se nosti laukat! Prosentteja saimme reilut 56 ja tuli sieltä jopa yksi seiskakin lopputervehdykseen tulosta! Ollessani radan jälkeen kävelemässä esterataa, tuomari/sihteeri oli tullut ihailemaan ponia ja kyselemään sen rotua. Paulan todetessa ponin olevan todella kiva, mutta harmillisesti hieman tahmea kouluradalla, oli tämä ihailija vain todennut, että taitaa olla sitä tyyppiä joka syttyy esteillä.

Pahoittelut laadusta, kuvat napattu videosta. :)

Voi kuinka oikeassa hän olikaan! Saman tien kun oltiin vaihdettu estekamat päälle ja nostin laukan verkassa, niin poni ampaisi matkaan. Ei ollut enää alla se sama ratsu kuin hetki sitten! Verkassa totesinkin pariin kertaan että ei muuten ole jarruja, mutta muuten poni kyllä tuntuu kivalta. Tällä kertaa verkassa oli kaksi pystyä, mikä oli kyllä hyvä muutos aikaisemmilta vuosilta. Nyt kun toinen oli pienempi, ei sitä yhtä pystyä tarvinnut koko ajan laskea ja nostaa eri ratsukoille. Tulimme pienemmän pariin kertaan ihan vain siksi, että Roope tajuaa myös hypätä eikä vain kaahottaa eteenpäin. Se hyppäsi kuitenkin ihan super hyvin koko ajan ja isomman pystyn otimme kerran ja heti perään okserin, joka pikkaisen jännitti kuskia sen ollessa upottavassa hiekassa hieman ylämäessä. Ponille se oli kuitenkin ihan peace of cake ja tultuamme sen kerran yksittäisenä, pääsimme ottamaan yhden hypyn nurmella ja suoraan radalle.





Radan näette tuosta yläpuolella olevasta kuvasta ja omasta mielestäni se oli kivan simppeli, mutta kuitenkin riittävästi tehtävää. Roope oli vähintään yhtä huippu kuin syksyllä, ehkä jopa vielä parempi koko radan. Hyppääminen tuntui helpolta, esteet pieniltä ja olimme menossa ponin kanssa samaa matkaa, molemmat yhtä innoissamme. Innokkuudestaan huolimatta Roope myös malttoi kuunnella mua ja pääsin ratsastamaan tiet hyvin. Radan pohjakin oli hyvä, eikä kengättömän ponin tarvinnut pelätä kaatuvan kurveissa. Isoin huolenaiheeni lauantaille olikin mahdolliset sateen, jotka pilaisivat pohjat ja lähes viimeisenä hyppääjänä joutuisin menemään kaikista kärsineimmällä pohjalla. Onneksi huoli oli turha! Kaikki meni radalla hyvin viimeiselle linjalle asti, jossa typerä ääni päässäni käski ottamaan ponia vähän kiinni kohti viimeistä okseria. Minä tyhmä otin, enkä antanut sen tulla samaa rytmiä hyvään paikkaan ja niin me pudotettiin viimeinen este. Harmistus oli suuri ja on edelleen! Poni on super, mutta kuski mokaa ja pilaa nollasuorituksen. Roopehan teki siinä kohtaa ihan oikein, se kuunteli täysin mua ja teki niinkuin pyysin. Ei voi mitään, näitä sattuu ja ehkä tästäkin oppi jotain. Vielä loppuverkassakin Roope koitti singota suuntaan x ja piristää mua vähän. Eihän siinä kyllä voinut kuin nauraa! Eläinlääkärin tarkastus meni ongelmitta läpi ja sitten laitettiin toivo seuraavalle päivälle puhtaaseen maastorataan. Toivottavasti joku jaksaa lukea postauksen läpi, innostuin hieman kirjoittamaan! Postaus sunnuntaisesta maastoradasta tulee toivottavasti lähipäivinä. :)
-Hanna

2 kommenttia: