12. toukokuuta 2016

Hieman onnistuneemmat koulukilpailut



Piti päivitellä jo aikaisemmin tällä viikolla ja kertoa sunnuntain koulukilpailuista, mutta tiistain maastolenkki Vapun kanssa ei päättynytkään ihan suunnitellulla tavalla.. Olimme tosiaan kahdestaan ihan käyntimaastossa metsässä, kun hevonen kompastui loivassa alamäessä ja kaatui ensin polvilleen, josta vielä kyljelleen. Ei tässä mitään, mutta epäonnisesti meidän vasemmalla puolella sattui juuri olemaan puu ja pudotessa vasen jalkani jäi hevosen ja puun väliin. Hieman sattui, ei oo varmaan ikinä ennen pudotessa sattunut niin paljon! Ensimmäinen ajatus oli, että toivottavasti ei luita katkennut, niin kova se kipu oli. Koska en päässyt heti ylös, enkä uskaltanutkaan koittaa kestääkö jalka painoa, niin Vappu jatkoi matkaansa tallille omaan karsinaansa asti täyttä vauhtia. Se selvisi onneksi tapahtumasta naarmuitta. Hevosen häivyttyä paikalta aloin soittaa tallille päin ja pariin otteeseen meinasin pyörtyä sinne sammalmättäälle. Lopulta tuli kuitenkin parempi olo ja kaverit kävivät auttamassa mut takaisin tallille, josta hetken jalan kylmäyksen jälkeen lähdettiin Acutaan.

Olihan nämä taisteluhaavat pakko kuvata, lisäksi mulla on toisessakin jalassa sellanen vajaa 15cm pitkä haava. Ja nää tuli housujen läpi, mutta housuissa ei ole jälkeäkään tapahtuneesta! Kotona vielä mietin, että onko niin lämmin että lähden sortseilla liikkeelle, no onneksi en. Kädet säily yllättävän ehjinä, vain pari pikku naarmua tuli ja mulla oli kuitenkin vaan toppi päällä.

Kevyet 5,5 tuntia vietin kyseisessä paikassa ja yhden jälkeen yöllä pääsin lähtemään lopulta pois. Röntgenissä käytiin varmistamassa, että mitään ei mennyt rikki ja hyvä näin! Nyt mulla on vain turvonnut, mustelmainen, raapaleinen ja kipeä jalka, jolla olisi tarkoitus lähteä ylihuomenna kenttäkisoihin. Sairaalasta lähellä asuva ihana kaveri majoitti mut onneksi ja seuraava päivä menikin nukkuessa myöhään, pizzat hakiessa ja illalla vielä tallilla poiketessa. Että sellainen maastoreissu ja alkuviikko tällä kertaa! Huomenna pitäisi mennä taas tallille ja yrittää paluuta hevosen selkäänkin. Olisi kiva päästä edes kerran menemään ponilla ennen kisoja, joihin toivottavasti nyt pääsemme, vaikka kaikkea epäonnea onkin ollut matkassa..

Koulukisoista ei tullut kuvia, joten nämä ovat niistä ei-onnistuneista pääsiäiskilpailuista. Kuvista kiitos Kiti ja Saga!

Tää oli pakko laittaa, kun on niin hauska! Ollaan just siirtymässä askellajista toiseen.

Mutta nyt niihin viikonlopun koulukilpailuihin, joissa menimme Roodoksen kanssa helppo B K.N. Specialin. Edelliset koulukilpailuthan menivät täydellisesti penkin alle, paljon huonommin ei olisi enää voinut mennä. Ponihan ei ollutkaan tuolloin ihan kunnossa, joten oikein ketään tässä on turha lähteä syyllistämään, vaikka itse tietenkin ajattelin että olen vain maailman surkein ratsastaja. Nyt koitin lähteä mahdollisimman positiivisella fiiliksellä radalle, joka valitettavasti oli kuumassa ja juuri edellisenä päivänä äestetyssä maneesissa. Maneesin äestys ennen kisoja olikin valitettava moka, jota meille kyllä pahoiteltiin. Siihen piti nyt kuitenkin sopeutua ja jottei poni väsähtäisi jo alkuverkoissa ja jotta saisin sen kunnolla eteen, päätin verkata ulkona. Siinä tulikin ihan kivoja pätkiä ja liikkui poni ihan jees maseesissakin jossa otin hieman ravia ja laukkaa ennen rataani, jottei raskaampi pohja tulisi aivan yllärinä.




Radalla meidän tavoite taisi olla päästä lopputervehdykseen asti ja siihen päästiin kyllä kirkkaasti. Reilu 57 prosenttia onnistuttiin radasta saamaan ja käynnistä tuli jopa pari seiskaakin, jotka kyllä yllättivät aika paljon. Tosin niissä kohdissa olin itsekin radalla hieman hämilläni, kun tajusin ponin oikeasti kävelevän. Radassa olisi voinut korjata oikeastaan kaikkea, mutta tästä on myös hyvä jatkaa eteenpäin. Kaikki voimani sain radalla kyllä käyttää Roopen etenemiseen ja supisinkin sille ensimmäisten laukkojen jälkeen, että enää ei ole paljon jäljellä, nyt ei saa luovuttaa. Kerran se tiputti laukasta raville, mutta nosti samantien uudestaan merkistä. Loppukommenteissa sain huomautuksen taivutuksien puutteesta ja tottahan se oli. Taisin käyttää kaiken keskittymiseni ponin eteenpäin liikkumiseen ja radan loppuun pääsyyn, unohtaen kaiken muun. Nyt kun ollaan taas päästy hyväksytty rata, niin ehkä seuraavalla kerralla voi keskittyä taas muuhunkin ja luottaa itseensä ja poniin vähän enemmän.
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti