Sivut

29. toukokuuta 2016

MäkkyläCup 2 estekisat

Ponin ilme on tässä niin söpö! Kaikki ratsastuskuvat ©Milla H.

Viime sunnuntaina kilpailtiin Roopen kanssa kotitallin seurakisoissa, joissa hyppäsimme luokan 80cm. Sää oli juuri sopivan lämmin ja ihanan aurinkoinen, joten pääsimme pitämään kisat kentällä. Mikäs sen kivempaa! Olimme luokassa lähtönumerolla kaksi, joten aika pian saatiin homma alta pois. Roope oli verkassa aika kiva ja liikkui hyvin, sekä hyppäsi verkkapystyn innokkaasti. Okseri mentiin kerran pudottaen, mutta muuten ihan jees vaikka itsellä olikin vähän paikka hakusessa ja poni veti taas enemmän vasenpaan reunaan. Radalta päätin lähteä hakemaan hyvää ja puhdasta suoritusta. Rata olikin aika mukava ja siinä oli sopivasti tehtävää ja myös uusinnassa pääsi oikeasti ratsastamaan, sillä saattoi valita useammastakin tiestä.

Tässä taas itse väsäämäni ratapiirros, jotta radan kulkua hahmottaa edes vähän!
Radalle mennessä sai hypätä kaksi valitsemaansa estettä ennen suoritusta, muttei sarjaa. Itse valitsin nelos pystyn siinä olevan uuden lankun takia, sekä vitos okserin sillä siinä pääsi kokeilemaan radallakin tulevaa tietä etukäteen. Roope hyppäsi nämä esteet hyvin ja pääsimme aloittamaan radan. Perusrata oli muuten ihan kiva, mutta varsinkin oksereille olisin kaivannut parannusta ja nimenomaan kuskin osalta. Vitonen kolahti ja en ollut varma putosiko se vai ei ja päästäänkö uusintaan. Ei se onneksi ollut pudonnut ja saimme jatkaa.

Este 1/8

Este 3

Ponin lähtiessä hyvin liikeelle myös uusintaan, päätin ratsastaa voitosta tai ainakin sijoituksesta. Teimme kaksi kunnon uusinta tietä aika riskillä kun kurvasimme kakkosen jälkeen heti sarjan vierestä neloselle ja vielä tiukemman tien mennessämme vitosen jälkeen sarjan välistä seiskalle. Menimme ihan sarjan b-osaa hipoen, mutta poni kääntyi hyvin, säilytti laukan ja ehti ottaa vielä suorankin askeleen ennen viimeistä estettä. Käännö vikalle esteelle mietitytti radankävelyssä eniten, sillä este oli okseri ja sille en kauhean vinoon halunnut tulla mahdollisen pudotuksen tai kiellon takia.

Este 4/11. Tässä itseäni häiritsee tuo ponin suu, mutta muuten ihan kiva kuva!

Este 7/13

Puhtaasti kuitenkin pääsimme ja siirryimme odottelemaan tuloksia ja seuraamaan muiden ratoja. Loppuakohden alkoi selvitä että sijoitumme joko toiselle sijalle tai voitamme luokan. Lopulta kävi sitten niin että sinivalkoinen ruusekehan me saatiin. Hienoin poni! Yritin olla tyytyväinen luokkavoittoon, vaikka oma ratsastus vaivasinkin itseä. Roope voitti päivän aikana vielä myös 70cm luokan toisen rastsastajan kanssa. Seuraajavat kilpailut meillä on ponin kanssa joko kesäkuussa tai sitten heinäkuun alussa. Nyt pidetään parin viikon treenilomaa, sillä olen taas Saarenmaalla töissä.


Tulin tänne eilen ja työt aloitetaan vasta huomenna sillä tänään ollaan saatu nauttia vapaapäivästä. Aamusta kävimme ratsastamassa ihanan parin tunnin maastolenkin ja sen jälkeen ajelimme merenrantaan ottamaan aurinkoa ja poltin heti itseni! Löydettiin aivan ihana iso autio ranta ja käytiin myös kahlailemassa meressä ja oli todella lämmintä vettä. Myöhemmin kävimme vielä Karujärvellä uimassa ja sen vesi olikin aivan jäätävää, mutta tuli silti heitettyä talviturkki. Pari viikkoa menee tosiaan taas täällä saarella ja pääsette lukemaan elämästä täällä. :) Kysymyksiä saa rohkeasti laittaa, jos tulee jotakin mieleen liittyen tähän paikkaan tai ihan muutenkin.
-Hanna

23. toukokuuta 2016

Puhtaalla maastolla maaliin



Moikka! Nyt on luvassa toinen postaus Niinisalon kenttäkilpailuista, eli sunnuntain maasto-osuus. Lähdimme jälleen luokan viimeisinä ja starttimme maastoon oli tasan 15.50. Aamulla ei siis ollut aikainen lähtö tallilta, vaan sai nukkua pidempään ja sitten rauhassa laittaa ponin kuntoon. Sää oli huonompi kuin lauantaina ja kotona ehdittiin juuri saada hepat autoon, ennen kuin alkoi sataa kaatamalla. Perillä Niksulassa oltiin ihan hyvään aikaan ja vaikka sielläkin sateli, niin pahemmalta kastumiselta kuitenkin vältyttiin. Meillä oli sopivasti aikaa ennen verkkaan menoa, joten ehdimme käydä istumassa alhaalla buffalla ja syömässä vähän. Sitten vain varusteet itselle ja ponille ja eikun menoksi!

Maastoradan esteet olivat täysin samat kuin viime syksynäkin ja rata kierrettiinkin samaan suuntaan. Tällä kertaa en kuvaillut esteitä, mutta jos haluat nähdä ne, niin käy katsomassa tämä postaus. Olisi tietenkin ollut kiva jos olisi ollut uusia este, jokun vanhan paikkaa olisi siirretty tai rata käännetty toisin päin, mutta toisaalta nyt kun kaikki oli "tuttua" niin pääsi paremmin korjaamaan syksyn virheitä. Verkassa poni oli ihan hyvä ja teki kivoja hyppyjä kolmelle verkkaesteelle, joten pääsin lähtemään radalle ihan rauhallisin mielin. Lähtövuoroa odotellessa pidin Roopen koko ajan hereillä ja tehtiin muutamia pikku spurtteja laukassa sekä siirtymisiä.

Este numero 5, joka oli ongelma syksyllä mutta ylittyi nyt hienosti. :)

Roope lähti liikkeelle hyvin ja ensimmäisenä ollut mökki ylittyi helposti. Ennen seuraavaa estettä halusin saada sen kunnolla eteen ja siihen olikin hyvä mahdollisuus, kun esteelle oli pidempi matka kuin ykköselle joka on heti lähdön jälkeen. Vähän ennen toista estettä sanoin ponille vielä, että tänäänhän me päästään sitten virheettä maaliin. Kaikki jatkui hyvin ja poni eteni kivasti sekä kuunteli mua esteiden välissä. Viidentenä esteenä oli syksyllä yhden kiellon aiheuttanut kivimuuri/kulmaeste, jolle tällä kertaa ratsastin sillä asenteella että yli mennään kerrasta ja niinhän me mentiinkin. Sitä seurasivat harrasteen radan oikeastaan ainoa tehtävä, eli kaarevalla tiellä lähellään toisia olevat sianselkä ja tukkiokseri. Kannustin ponin kaikista ylitse ja hienosti se menikin, ilman mitään epäröintiä.

Este nro 6

Okserin jälkeen päästiin taas laukkaamaan reippaammin ennen tynnyreitä ja sitten lähestyttiinkin jo radan loppua. Myös tynnyreiltä renkaille pääsi laukkaamaan reippaammin ja nämä molemmat esteet menivät super hyvin. Renkaiden jälkeen katsoin kelloa ja meillä oli muistaakseni vielä noin minuutti aikaa, joten nyt piti ottaa rauhassa ellei halunnut aliaikaa. Mutta eihän Roope halunnut! Sain sen raviin vasta mäen päällä, vaikka tarkoitus oli ravata mäki ylös reippaasti ja jatkaa siitä laukassa. Alashyppy tultiin sitten rauhassa ravissa ja sen jälkeen jatkettiin taas laukalla. Kaksi viimeistäkin estettä menivät ongelmitta ja maaliin tultiin puhtaalla maastolla, niin esteiden kuin ajankin puolesta.

Este nro 7

Parasta! Muutama sekuntti meille tuli aliaikaa, mutta ei kuitenkaan liikaa. Olin ihan tietoisesti päättänyt ratsastaan alkuradan reippaasti, sillä jos ongelmia esteiden kanssa tulisi, niin olisivat ne juurikin alkuradalla ja veisivät turhaa aikaa. Nyt kun rata sujui puhtaatsi, himmailimme mieluummin loppupäässä. Meidän lopullinen sijoitus oli 34/52 virhepisteillä 69,1. Jos vain kuski ei olisi mokannut rataesteillä ja emme olisi saaneet niitä 4 virhepistettä, olisimme päässeet sijalle 27. Sen ylemmäs ei oltaisi tällä kertaa voitu nousta puhtailla estekokeilla, vaan olisimme tarvinneet paremmat prosentit koulusta. Koulu on kuitenkin meidän heikoin osuus ja en tiedä tullaanko ikinä nousemaan siinä paljoa ylöspäin. Tietysti yritämme joka kisoissa pärjätä mahdollisimman hyvin, vaikka kärkisijoista on turha edes haaveilla ilman suurta ihmettä. Silti tämän ponin kanssa kilpaileminen on kivaa sekä opettavaista ja tuo kokemusta sitä mun tulevaisuuden omaa kenttähevosta varten. ;) Ja vaikka parannettavaa aina löytyykin, niin voi tähän tulokseen olla ihan tyytyväinen.
-Hanna

19. toukokuuta 2016

Sittenkin Niinisalossa

Poni aamulla valmiina matkaan. :)
Syksystä asti odotetut Niinisalon kenttäkilpailut käytiin viime viikonloppuna. En oikein uskonut pääseväni osallistumaan näihin kisoihin, kunnes istuin ponin selässä kouluverkassa. Niin paljon oli nimittäin mutkia ja ongelmia matkassa ja välillä meinasi usko loppua aivan täysin koko hommaan ja olin jo lähes valmis jättämään koko kisat väliin, mutta lopulta saatiinkin kaikki hoidettua kuntoon ja perjantaina päivää ennen kisoja pääsimme ilmottautumaan. Mikään aikaisempi kisoihin lähtö ei ole ikinä ollut näin kovan työn ja tuskan takana, joten tullaan nämä muistamaan ihan omanlaisinaan kisoina tästäkin syystä. Alussa luulin kuljetuksen järjestymisen olevan suurin murhe, mutta lopulta se taisikin olla yksinkertaisin asia. Löysimme nimittäin varsin helposti vuokralle parin hevosen kuljetusauton ihan läheltä. Paria viikkoa ennen tajusin, ettei mulla ole aluelupaa tälle vuodelle ja sitten selvisi, että koko jäsenmaksuni on maksettu vahingossa väärällä viitteellä, joten pari päivää odottelin että asia hoidettiin kuntoon. Ilman jäsenyyttähän ei voi edes saada koko aluelupaa. Lupa päivittyi kipaan onneksi parissa päivässä ja eikun innokkaana ilmottautumaan. Kaikki tiedot kirjoitettuani Kipa ilmoittaakin että hevosen vuosimaksua ei ole maksettu. Hieno homma, kun viimeinen ilmottautuminen on seuraavana päivänä. Tässä vaiheessa olin ensimmäisen kerran valmiina alkaa vain itkemään ja luovuttaa koko homma. :D



No, seuraavana päivänä saimme tiedon että maksut on maksettu edellisellä viikolla ja ne päivittyvä Kipaan parin päivän kuluttua joten pääsemme jälki-ilmottautumaan. Onneksi tällainen vaihtoehto löytyy, vaikka rahapussi ei olekaan siitä kovin samaa mieltä! Sitä sitten jäätiin odottelemaan ja itse kävin varmaan puolen tunnin välein päivittämässä sivut, jos maksu vaikka näkyisi päivittyneenä. Sitten tulikin tiistai ja aikaisemmassa postauksessa kertomani huonosti päättynyt maastoreissu. Ei voi olla totta että putoan pari päivää ennen kisoja ja jalka on niin kipeä, että saattaa olla jotain oikeasti rikki! Onneksi ei ollut ja saapaskin mahtui jalkaan, vaikka oli se aika tuskallista. Kisat senkuin lähestyivät ja perjantaina otettiin yhteyttää srl:lään ja lopulta saatiin kuulla, ettei hevosten maksua olekaan ikinä maksettu. Lopulta kuitenkin epätoivoisten puheluiden, viestien, maksujen ja kaiken muun jälkeen kaikilla oli tarvittavat luvat ja muut kunnossa ja pääsimme vihdoin ottamaan yhteyttä kisapaikkaan ja ilmottautumaan. Sinne soittaessani sainkin ystävällisen vastauksen, että tänne vaan lauantaina, kyllä me sulle löydetään paikka ratsastaa. :)

Ensimmäistä kertaa tuli käyttöä tälle joskus viime vuonna ostetulle ratsastussadeloimelle, oli kyllä hyvä ja just oikeaa kokoa!

Kun tämä operaatio oli ohi, pääsin lähtemään tallille ratsastamaan Roopella ja aloittelemaan tavaroiden pakkausta. Ei siitä sen enempää sitten, nyt voidaan vihdoin hypätä lauantain tapahtumiin. Aamulla menimme hoitamaan lähteneen kaverini kanssa ajoissa tallille, jotta meillä oli hyvin aikaa pakata tavarat ja hevosauto sekä letittää ja harjata poni. Epäonnisten sattumusten sarjaan voidaan vielä lisätä se, että toiselle mukaan lähteneelle hevoselle ei saatu hokkeja jalkaan niiden ollessa liian suuret ja onnistuipa se myös rikkomaan työvälineen jolla tehdään hokinreikiin kierteet. Onneksi kisapaikan kengittäjä sai hajonneen osan pois ja hokitkin lopulta jalkoihin. Hevosten lastaus vei pari hassua minuuttia, kun ne kävelivät autoon täysin ongelmitta ja Roopekin käänsi itse takapuolensa kyytiin, eikä jättänyt sitä lastaussillalle, kuten sillä on välillä ollut tapana. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja käytiin ilmottautumassa, johon menikin tovi meidän ollessa jälki-ilmottautujia ja tietysti myös jotkin tekniset ongelmat vaivasivat laitteita. Lopulta meillä oli enemmän kuin tarpeeksi aikaa oman suorituksemme alkuun, sillä ensimmäinen harrasteen ratsukko lähti kouluradalle 11.20 (olimme paikalla niin, että tarvittaessa ehdimme tähän kohtaan ratsastamaan) ja me saimme ratsastuspaikaksemme luokan viimeiset sijat. Meidän verkastamme lähti ensimmäinen radalle 17.30, joten päivän sai ottaa ihan rauhassa. Vähän olimme arvelleetkin, että saatamme ratsastaa luokan viimeisiä.

Poni kikkaran harjansa kanssa.. :D
Meillä oli siis pitkä päivä, mutta yllättävän hyvin saimme sen kulumaan, vaikka välillä tuntuikin ettei aika kulu sitten mihinkään! Päivän aikana seurailimme niin koulu- kuin esteratojakin, herkuttelimme buffan ruuilla, kävelimme pitkään hevosten kanssa, nautimme hauskasta seurasta, kävimme kävelemässä maastoradan ja vetäsivätpä nuo yhdet reippaat armeijan radankin läpi. Itse en voinut kipeän jalkani kansssa osallistua tähän hupiin, mutta oli sitä vähintään yhtä hauska seurata sivustakin! Koko päivän ripsoi vähän vettä, mutta pahemmilta sateilta onneksi vältyttiin ja radoilla ollessa säilyi onneksi kuivana. Kouluverkkaan mentiin ponin kanssa hyvissä ajoin, että saatiin kunnon alkukäynnit ja rauhassa verkata. Roope oli ihan ok ja rata menikin ponille tyypilliseen tahmaiseen tyyliin, mutta kaikki asiat oikeissa askellajeissa ja kohdissa suorittaen. Laukkojen jälkeen sain huokaista helpotuksesta. Huh, se nosti laukat! Prosentteja saimme reilut 56 ja tuli sieltä jopa yksi seiskakin lopputervehdykseen tulosta! Ollessani radan jälkeen kävelemässä esterataa, tuomari/sihteeri oli tullut ihailemaan ponia ja kyselemään sen rotua. Paulan todetessa ponin olevan todella kiva, mutta harmillisesti hieman tahmea kouluradalla, oli tämä ihailija vain todennut, että taitaa olla sitä tyyppiä joka syttyy esteillä.

Pahoittelut laadusta, kuvat napattu videosta. :)

Voi kuinka oikeassa hän olikaan! Saman tien kun oltiin vaihdettu estekamat päälle ja nostin laukan verkassa, niin poni ampaisi matkaan. Ei ollut enää alla se sama ratsu kuin hetki sitten! Verkassa totesinkin pariin kertaan että ei muuten ole jarruja, mutta muuten poni kyllä tuntuu kivalta. Tällä kertaa verkassa oli kaksi pystyä, mikä oli kyllä hyvä muutos aikaisemmilta vuosilta. Nyt kun toinen oli pienempi, ei sitä yhtä pystyä tarvinnut koko ajan laskea ja nostaa eri ratsukoille. Tulimme pienemmän pariin kertaan ihan vain siksi, että Roope tajuaa myös hypätä eikä vain kaahottaa eteenpäin. Se hyppäsi kuitenkin ihan super hyvin koko ajan ja isomman pystyn otimme kerran ja heti perään okserin, joka pikkaisen jännitti kuskia sen ollessa upottavassa hiekassa hieman ylämäessä. Ponille se oli kuitenkin ihan peace of cake ja tultuamme sen kerran yksittäisenä, pääsimme ottamaan yhden hypyn nurmella ja suoraan radalle.





Radan näette tuosta yläpuolella olevasta kuvasta ja omasta mielestäni se oli kivan simppeli, mutta kuitenkin riittävästi tehtävää. Roope oli vähintään yhtä huippu kuin syksyllä, ehkä jopa vielä parempi koko radan. Hyppääminen tuntui helpolta, esteet pieniltä ja olimme menossa ponin kanssa samaa matkaa, molemmat yhtä innoissamme. Innokkuudestaan huolimatta Roope myös malttoi kuunnella mua ja pääsin ratsastamaan tiet hyvin. Radan pohjakin oli hyvä, eikä kengättömän ponin tarvinnut pelätä kaatuvan kurveissa. Isoin huolenaiheeni lauantaille olikin mahdolliset sateen, jotka pilaisivat pohjat ja lähes viimeisenä hyppääjänä joutuisin menemään kaikista kärsineimmällä pohjalla. Onneksi huoli oli turha! Kaikki meni radalla hyvin viimeiselle linjalle asti, jossa typerä ääni päässäni käski ottamaan ponia vähän kiinni kohti viimeistä okseria. Minä tyhmä otin, enkä antanut sen tulla samaa rytmiä hyvään paikkaan ja niin me pudotettiin viimeinen este. Harmistus oli suuri ja on edelleen! Poni on super, mutta kuski mokaa ja pilaa nollasuorituksen. Roopehan teki siinä kohtaa ihan oikein, se kuunteli täysin mua ja teki niinkuin pyysin. Ei voi mitään, näitä sattuu ja ehkä tästäkin oppi jotain. Vielä loppuverkassakin Roope koitti singota suuntaan x ja piristää mua vähän. Eihän siinä kyllä voinut kuin nauraa! Eläinlääkärin tarkastus meni ongelmitta läpi ja sitten laitettiin toivo seuraavalle päivälle puhtaaseen maastorataan. Toivottavasti joku jaksaa lukea postauksen läpi, innostuin hieman kirjoittamaan! Postaus sunnuntaisesta maastoradasta tulee toivottavasti lähipäivinä. :)
-Hanna

17. toukokuuta 2016

Summer Bucket List 2016




Suunnitelmissa on ollut jo hyvän aikaa tehdä tällainen postaus, mutta nyt kun löysin tämän Jalustin.netin postaushaasteen, niin päätin tehdä suunnitelmasta totta! Tarkoituksena on siis kirjoittaa Summer Bucket List, eli kertoa tulevan kesän tekemisiä tai ainakin mitä haluaisi tehdä. Tehkää ihmeessä te muutkin ja linkatkaa omanne tuonne kommenttiboxiin, niin voin sitten käydä niitä lukemassa ja kommentoimassa. Haasteesta voi tehdä kokonaan hevoshaasteen tai sitten lisätä mukaan vähän muitakin juttuja, kuten itse tein. Ei muuta kuin haastetta tekemään! :)
-Hanna

Kuvat on ottaneet Tomi, Kiti, Veera, Paula sekä Lotta ja ne ovat useammalta aikaisemmalta kesältä.




Vietä tallilla aikaa ilman että ratsastat.

Ratsasta pellolla ilman satulaa. 

Käy uittamassa ilta-auringossa.

Hyppää ilman satulaa.

Käy raveissa.

Käy risteilyllä. 

Vietä paljon aikaa kavereiden kanssa.


Saa ainakin yksi ruusuke.

Käy piknikillä.

Laukkaa meressä.

Käy jossakin uudella kisapaikalla.

Maista uutta jäätelömakua.

Lue uusi kirja.


Ota kivoja kuvia hevosten kanssa.

Kuvaa videoita, jotka kokoot yhteen kesän lopulla.

Kuvaa hevosia laitumella.

Mene leirille.

Ratsasta uudella hevosella/hevosella jolla et ole mennyt pitkään aikaan.

Hyppää 100cm kisoissa. 

Nauti kesästä! 

12. toukokuuta 2016

Hieman onnistuneemmat koulukilpailut



Piti päivitellä jo aikaisemmin tällä viikolla ja kertoa sunnuntain koulukilpailuista, mutta tiistain maastolenkki Vapun kanssa ei päättynytkään ihan suunnitellulla tavalla.. Olimme tosiaan kahdestaan ihan käyntimaastossa metsässä, kun hevonen kompastui loivassa alamäessä ja kaatui ensin polvilleen, josta vielä kyljelleen. Ei tässä mitään, mutta epäonnisesti meidän vasemmalla puolella sattui juuri olemaan puu ja pudotessa vasen jalkani jäi hevosen ja puun väliin. Hieman sattui, ei oo varmaan ikinä ennen pudotessa sattunut niin paljon! Ensimmäinen ajatus oli, että toivottavasti ei luita katkennut, niin kova se kipu oli. Koska en päässyt heti ylös, enkä uskaltanutkaan koittaa kestääkö jalka painoa, niin Vappu jatkoi matkaansa tallille omaan karsinaansa asti täyttä vauhtia. Se selvisi onneksi tapahtumasta naarmuitta. Hevosen häivyttyä paikalta aloin soittaa tallille päin ja pariin otteeseen meinasin pyörtyä sinne sammalmättäälle. Lopulta tuli kuitenkin parempi olo ja kaverit kävivät auttamassa mut takaisin tallille, josta hetken jalan kylmäyksen jälkeen lähdettiin Acutaan.

Olihan nämä taisteluhaavat pakko kuvata, lisäksi mulla on toisessakin jalassa sellanen vajaa 15cm pitkä haava. Ja nää tuli housujen läpi, mutta housuissa ei ole jälkeäkään tapahtuneesta! Kotona vielä mietin, että onko niin lämmin että lähden sortseilla liikkeelle, no onneksi en. Kädet säily yllättävän ehjinä, vain pari pikku naarmua tuli ja mulla oli kuitenkin vaan toppi päällä.

Kevyet 5,5 tuntia vietin kyseisessä paikassa ja yhden jälkeen yöllä pääsin lähtemään lopulta pois. Röntgenissä käytiin varmistamassa, että mitään ei mennyt rikki ja hyvä näin! Nyt mulla on vain turvonnut, mustelmainen, raapaleinen ja kipeä jalka, jolla olisi tarkoitus lähteä ylihuomenna kenttäkisoihin. Sairaalasta lähellä asuva ihana kaveri majoitti mut onneksi ja seuraava päivä menikin nukkuessa myöhään, pizzat hakiessa ja illalla vielä tallilla poiketessa. Että sellainen maastoreissu ja alkuviikko tällä kertaa! Huomenna pitäisi mennä taas tallille ja yrittää paluuta hevosen selkäänkin. Olisi kiva päästä edes kerran menemään ponilla ennen kisoja, joihin toivottavasti nyt pääsemme, vaikka kaikkea epäonnea onkin ollut matkassa..

Koulukisoista ei tullut kuvia, joten nämä ovat niistä ei-onnistuneista pääsiäiskilpailuista. Kuvista kiitos Kiti ja Saga!

Tää oli pakko laittaa, kun on niin hauska! Ollaan just siirtymässä askellajista toiseen.

Mutta nyt niihin viikonlopun koulukilpailuihin, joissa menimme Roodoksen kanssa helppo B K.N. Specialin. Edelliset koulukilpailuthan menivät täydellisesti penkin alle, paljon huonommin ei olisi enää voinut mennä. Ponihan ei ollutkaan tuolloin ihan kunnossa, joten oikein ketään tässä on turha lähteä syyllistämään, vaikka itse tietenkin ajattelin että olen vain maailman surkein ratsastaja. Nyt koitin lähteä mahdollisimman positiivisella fiiliksellä radalle, joka valitettavasti oli kuumassa ja juuri edellisenä päivänä äestetyssä maneesissa. Maneesin äestys ennen kisoja olikin valitettava moka, jota meille kyllä pahoiteltiin. Siihen piti nyt kuitenkin sopeutua ja jottei poni väsähtäisi jo alkuverkoissa ja jotta saisin sen kunnolla eteen, päätin verkata ulkona. Siinä tulikin ihan kivoja pätkiä ja liikkui poni ihan jees maseesissakin jossa otin hieman ravia ja laukkaa ennen rataani, jottei raskaampi pohja tulisi aivan yllärinä.




Radalla meidän tavoite taisi olla päästä lopputervehdykseen asti ja siihen päästiin kyllä kirkkaasti. Reilu 57 prosenttia onnistuttiin radasta saamaan ja käynnistä tuli jopa pari seiskaakin, jotka kyllä yllättivät aika paljon. Tosin niissä kohdissa olin itsekin radalla hieman hämilläni, kun tajusin ponin oikeasti kävelevän. Radassa olisi voinut korjata oikeastaan kaikkea, mutta tästä on myös hyvä jatkaa eteenpäin. Kaikki voimani sain radalla kyllä käyttää Roopen etenemiseen ja supisinkin sille ensimmäisten laukkojen jälkeen, että enää ei ole paljon jäljellä, nyt ei saa luovuttaa. Kerran se tiputti laukasta raville, mutta nosti samantien uudestaan merkistä. Loppukommenteissa sain huomautuksen taivutuksien puutteesta ja tottahan se oli. Taisin käyttää kaiken keskittymiseni ponin eteenpäin liikkumiseen ja radan loppuun pääsyyn, unohtaen kaiken muun. Nyt kun ollaan taas päästy hyväksytty rata, niin ehkä seuraavalla kerralla voi keskittyä taas muuhunkin ja luottaa itseensä ja poniin vähän enemmän.
-Hanna

7. toukokuuta 2016

Maastoestekausi avattu

Koska eilen suuntasimme hevosten kanssa pelolle ja kävimme hyppäämässä maastoesteitä kevään ensimmäistä kertaa, päätin siirtää Saarenmaan kuvapostauksen myöhemmälle, ja kertoa nyt eilisestä valmennuksesta. Päivä parani eilen heti kun tallille saavuttuani kuulin meidän pääsevän sittenkin maastoon hyppäämään. Kävelimme kavereiden kanssa alkukäynnit metsän kautta ja palatessamme pellolle päätimme ravata pätkän polkua. Minä olin se, joka ennen ravia sanoi, että kukaan ei sitten muuten putoa. Ja arvatkaa kuka putosi? Menimme todella rauhallista ravia enkä ollut vielä yhtään varautunut ponin temppuihin. Tiesin kyllä sen voivan olla villi, mutta silti en uskonut sen riehuvan jo metsässä! Yllättäen Roope kuitenkin veti päänsä alas ja heitti kunnon pukin, jossa pysyin vielä mukana, mutta sitä seurannut toinen pään alas kiskaisu viskasi kuskin polulle. Hieman huvittuneena kömmin sieltä pystyyn ja huikkasin edellä menijöille että odottaisivat vähän.. :D Eikun vaan takaisin selkään ja pellolle. En olekaan aikaisemmin pudonnut ennen alkuverkkoja!

Pahoittelut kuvien laadusta, ne on napattu puhelinvideoista. Kukaan ei ollut valitettavasti kameran kanssa paikalla, mutta onneksi saatiin vähän videomateriaalia. :)

Pellolla verkkasimme ravissa ja laukassa nurmella, sillä laukkarata ei ole vielä käyttökunnossa. Roope ei enää pukittanut (onneksi, olisin varmaan taas lentänyt), mutta laukassa se lähti muutaman kerran ihan omaa vauhtiansa ilman jarruja. Poni olikin koko tunnin villein! Verkaksi hyppäsimme heti pienen radan, mikä olikin kiva niin sai sujuvuutta ja pääsi laukkaamaan kunnolla. Tulimme isomman ja pienemmän tukin sekä pikkuhaudan, jossa hypätään alas hautaan ja haudasta ylös ja yhden askeleen jälkeen tulee vielä pieni tukki. Seuraavaksi käänsimme tehtävän toisin päin, mutta lisäsimme vielä perään kolmen eteen sarjan, jossa on tukki, hauta ja tukki. Roope meni kaikki hienosti ja ongelmitta, enkä kyllä muuta ollut olettanutkaan. Näiden jälkeen hyppäsimme pari rataa hieman isommilla esteillä, kun tulimme banketin, lankuista rakennetun seinän, mökin sekä liikennemerkkiesteen. Käänsimme tämänkin radan ympäri ja hyppäsimme toisinpäin. Ylempänä olevat kuvat ovat näiltä radoilta. Meillä meni molemmat radat taas super hyvin ja Roopesta kuoriutui taas pieni kenttäponi. Näin ensimmäisellä kerralla emme hypänneet enempää ja näin hyvin menneeseen suoritukseen olikin hyvä lopettaa.


Sitten päästäänkin ylemmän kuvan tunnelmiin, eli torstaisiin Niinisalon treeneihin! Lähdettiin tosiaan kolmen ratsukon porukalla Niksulaan treenaamaan, juuri sopivasti päästiin ennen ensimmäisiä kisoja. Meillä olikin varsin sekalainen poppoo, yksi hyppäsi vaativan esteitä, yksi tuttarin ja me harrasteen sekä pääsimme ottaamaan muutaman tuttarinkin esteen mukaan. Verkaksi hyppäsimme pari kertaa harrasteen punavalkoisen portin, jonka jälkeen harjoittelimme kisalähtöä ja hyppäsimme mökin. Roope meni sen heti niin hyvin, että saimme jatkaa banketin luokse odottelemaan muita. Banketista hyppäsimme pienemmän osan ja koska valmentaja käski tulla rauhassa, otin sitten hieman liikaa kiinni ja eihän se poni sinne päässyt. En nyt ihan satavarma ole, mutta saattoi se hieman myös katsoa banketin tiilikuviota. No banketin päällä poniin iski sitten jonkinlainen korkeanpaikankammo ja se ei heti suostunut tulemaan alas. :D Uskalsi se sieltä lopulta pudottautua ja perään päästiin jatkamaan sujuvasti vielä yksi tukkieste. En tosiaan tiedä miksi poni ei heti tullut banketilta alas, sillä kotona sen kanssa ei ole ongelmia ja Niinisalon banketti on vielä matalampi kuin meillä!

Saatiin tulla koko homma uudelleen ja tällä kertaa kaikki sujuvasti. Muut lähtivät kävellen kohti pläjäystä, eli alashyppyä mäessä ja me hyppäsimme matkalla vielä kerran saman tukkiesteen sekä perään harrasteen rataan kuuluvan toisen tukkiesteen, rakovalkean. Nämä menivät oikein hienosti ja samoin sujuivat myös seuraavaksi tulleet alashyppy ja siitä haapatukit. Roope tuli alashypyn jälkeen hyvin takaisin ryhtiin ja pääsimme sujuvasti esteelle. Näiden jälkeen päästiin sitten pomppamaan parit tuttarin esteet kun suuntasimme kahdelle punaisellle mökillle. Mökkejä ennen tulimme haudan mäenpäällä niinkuin radassakin menee ja perään mökit. Haudalle mulla itselläni oli ensin pieni epävarmuus päästäisiinkö ylitse, sillä muutama vuosi sitten ponilla tuli huono kokemus kotipellon samankaltaisesta haudasta ja sen jälkeen se ei ole suostunut sitä hyppäämään. Tämä Niinisalon hauta on kuitenkin hieman kapeampi, joten rohkein mielin yritettiin lähteä liikkeelle ja kerrastahan poni hyppäsi iloisesti yli! Myös ensimmäinen mökki ylittyi hienosti, mutta toiselle tuli stoppi ihan vain riittävän vauhdin puutteesta. Tulimme pelkät mökit heti uudestaan ja nyt hienosti yli. Saimme tulla vielä koko homman ja tällä kertaa kokonaisuus oli ihan huippu hyvä.


                                           Tässä pieni videopätkä meidän menosta keskiviikkona. :)

Lopuksi suuntasimme vielä rantaan, jossa kävimme kahlailemassa, sekä harjoittelimme vähän mäkeä ja veteen menoa. Saimme myös Roopen kanssa toimia seurahevosena vedessä, vaativaan hypänneelle ratsukolle ja kastuimme itsekin vähän. Ihan huiput kaksi päivää olleet maastoestetreeneissä, kaikenkaikkiaan sujui hyvin ja fiilis on ihan mahtava! Tuossa olikin vähän puhetta, että kesällä pitäisi lähteä myös Ypäjälle harjoittelemaan ja varmasti päästään ponin kanssa katsastamaan myös uusia kisapaikkoja. Nyt vaan tehokasta treeniä ja viikon päästä sitten yrittämään parhaansa Niinisaloon. :)
-Hanna
(Postaus on kirjoitettu jo torstaina, mutta sain julkaistua sen vasta tänään, joten jos puhun eilisestä niin se ei ole perjantai vaan keskiviikko.)

2. toukokuuta 2016

Pitkästä aikaa



Niin keväistä, kohta pääsee maastoesteille!!

Blogi lomaili yllättäen koko Huhtikuun, mutta nyt on taas aika raapustella tänne kuulumisia. Viime postauksessa lupailin juttua Hevosmessuista sekä koulukilpailuista, mutta ne taitavat nyt jäädä kyllä väliin. Sen verran voin sanoa, että heppamessuilla oltiin tosiaan lauantaina kavereiden kanssa koko päivä seuraamassa esityksiä ja tekemässä ostoksia. Itse onnistuin säästämään rahapussiani ja ostin vain ihanan väriset ratsastushanskat ja ratsastusliivin, jollaista olen jo pidemmän aikaa etsinyt.

Poni söpöilee!



Maaliskuussa hehkutin, miten hienosti Roodos kulki valmennuksissa. Sitten vajottiin taas pohjamutiin, kun viimeinen Jarin estevalmennus meni huonommin kuin yksikään hyppykerta sitten viime syksyn. Poni vaikutti jotenkin todella vetelältä eikä sillä ollut yhtään omaa eteenpäinpyrkimystä. Ponia syyttämättä, olin itsekin ihan pihalla. Tunnin aikana oli enemmän niitä esteitä joille en nähnyt ponnistuspaikkaa, kuin niitä joille näin. Maapuomikin olisi tuolla tunnilla ollut riittävän haastava ylitettävä, mutta kaikesta huolimatta en pitkästä aikaa masentunut surkeasta suorituksesta. Lähdinkin tunnilta pois sillä asenteella, että kaikkihan ne joskus epäonnistuvat ja tämä oli vain yksi huono kerta, seuraavalla menee paremmin. No, seuraava kerta ponin selässä oli koulukilpailut, joissa strattasimme ensimmäisen yhteisen A:n radan. Niistä on varmaankin tulossa vielä kuvia esille, mutta mitään sanottavaa niistä ei oikein ole. Tai olisi paljonkin, mutta tuloksen ollessa keskeytys ennen radan puoliväliä, taidan jättää katastrofikisojen muistelun vähemmälle ja suunnata ajatukset tulevaan! Noiden ratsastuksien jälkeen meille teki ponin kanssa molemmille hyvää saada pieni parin viikon loma, itselläni Saarenmaalla heppaillen ja Roopella kevyempiä tunteja tehden. Luultavastihan tuo haluttomuus ja ongelmat johtuivat edelleen ainakin ponin takapuoleensa saamista haavoista. Tiedä sitten oliko siinä muutakin, mutta ainakin viime viikkojen perusteella nämä ongelmat ovat tällä erää takanapäin. *kopkop*


Pantterin kanssa retkellä.

Lemppariponin kyytiin pääsin heti saavuttuani paikalle. :)

Nää maisemat ja hevoset on kyllä jotain niin <3

Saarenmaasta on tulossa ihan oma postauksensa, luultavasti heti seuraavana, sillä kuvia (ja videoitakin) lyötyy kivasti. Olin saarella tosiaan jälleen harjoittelijana pari viikko ja oli ihana nähdä kavereita ja päästä kunnolla maastoilemaan parin tunnin lenkkejä mahtavissa maisemissa! En voi kuin suositella. :) Suomeen palattuani olen tehnyt töitä tallilla ja käynyt normaalisti ratsastamassa. Vappuna meillä oli tallin 25.v synttärit ja avoimet ovet, joissa esiinnyttiin Roopen kanssa ilman satulaa koulukatrillissa ja hyvin kyllä meni! Youtubesta löytyykin videot kaikista esityksistä, joten sinne vaan katsomaan. Koulua en ole päässyt treenaamaan ponin kanssa muuten kuin mitä katrillin treeneissä ja itse esityksessä on tehty ja tässä alkaa olla ehkä pieni paniikki jo kohta, sillä tällä viikolla meillä on koulukilpailut omalla tallilla ja ensi viikolla kevät Niinisalo.. Mulla ei ole hajuakaan koska pääsen ratsastamaan ponilla koulua, keskiviikkona kyllä hypätään ja torstaina olisi suunnitelmissa lähteä Niksulaan harjoittelemaan. No, lahjattomat treenaa vai miten se meni. ;)


Ihan ykkösreittejä nää merilenkit, ratsuna ihana Sani!

Käytiin tsekkaamassa mullekin uusi reitti, kun ratsastettiin Vahvan mökille. Takapuoli puutui tällä reissulla varmaan enemmän kuin muilla yhteensä, kun suurin osa lenkistä mentiin käyntiä.. :D Tällöin oli ponipäivä ja menin Hektorilla.

Ongelmat ponin kanssa tuntuvat tosiaan ainakin hetkeksi selätetyiltä, sillä viikon sisään olleet kaksi estevalmennusta ovat menneet ihan super hyvin ja keskiviikkona kokonaisuus oli varmaan parempi kuin koskaan ennen valmennuksessa. Toivottavasti sama meno jatkuisi ja tulevat kilpailut sujuisivat hyvin. Eivät ratsastukset kuitenkaan ole olleet pelkkää hyppäämistä ja avoimia ovia, vaan olen myös maastoillut Vapun kanssa parina päivänä ja tamma on kiitänyt polkuja pitkin korvat pystyssä sellaisella vauhdilla, että ikää ei uskoisi olevan sen 20-vuotta.. :) Parissa kouluvalmennuksessakin on tullut käytyä, ensin pitkästä aikaa yllättäen Nanalla, joka ei muuten olisi päässyt liikkumaan ja perjantaina omalla tunnillani teimme Carterin kanssa laukanvaihtija kolmikaarisella.

Tämä ja alempi kuva otettu maaliskuun lopulla, kun lunta oli vielä vähän.



Mutta mitä teille lukijoille kuuluu? Ihanaa huomata, etteivät kaikki ole kadonneet, vaikka blogi pitikin odottamattoman tauon. Jos teillä on jotain toiveita blogin tai postauksien suhteen, niin laittakaa ihmeessä kommenttiboxiin tulemaan. :)
-Hanna