25. helmikuuta 2016

Niin hieno poni


Sunnuntaina palasin viimein kahden viikon tauon jälkeen hevosen selkään, kun meillä oli Roopen kanssa Jarin estevalmennus. Tauko oli täysin suunnittelematon ja venyi lopulta näinkin pitkäksi kun töiden ja Tallinnan reissun päälle tuli inhottava flunssa. Ihan hyvää tuo tauko kuitenkin taisi tehdä, sillä nyt voi jatkaa uudella innolla harjoituksia ja ottaa menetettyjä ratsastuksia takaisin. Tauon aikana saattoi myös miettiä hevosasioita ja pohtia mitä pitäisi elämällään tehdä, kaikki kun tuntuu taas vaihteeksi olevan jotenkin niin sekaisin heppapuolella.. Ehkä ajatukset tästä selviävät ja tulen niistä täälläkin kertomaan, mutta nyt siihen sunnuntain valmennukseen.

Tässä näkyvät sekä sunnuntain että keskiviikon tehtävät. Sunnuntaina hyppäsimme vain parin esteen tehtäviä ja keskiviikkona myös rataa.


Roodos oli alkuverkassa ihan kivasti itenevä ja kuulolla, mutta itse tunnista en odottanut suuria tauon takia. Kerronkin Jarille heti alkuun, että itselläni on ollut lomaa hevosen selästä se tasan kaksi viikkoa ja ponikaan ei ole varmaan kolmeen viikkoon hypännyt mitään kunnolla. Sen mukaan siis katsotaan ja mennään. Aloitimme tunnin jälleen matalilla ristikoilla, jotka olivat tällä kertaa yhden askeleen sarjavälillä. Helpotus oli suuri, kun aiemmista kerroista poiketen aloitimme suoraan laukassa ja jätimme inhottavat ravilähestymiset pois! Roope tuli tehtävän ihan hyvin, itse en ollut yhtään mukana. Jostain syystä jarrutin kädellä ennen b-osaa ja näin poni ei päässyt hyppäämään sitä kunnolla ja meillä oli koko ajan vähän jarru päällä, vaikka Roope etenikin ihan okei. Jossain vaiheessa nostimme b-osan ristikkoon takapuomin ja jatkoimme vielä sen esteen ollen okseri. Tämä tehtävä olikin meidän vaiken juttu koko tunnin aikana ja saimme tulla sitä uudestaan ja uudestaan, kun yritin korjata omaa ratsastustani ja olemistani hevosen selässä. Lopulta saimme onnistuneita kertoja ja jätimme sen tehtävän taaksemme.

Pahoittelut kuvien laadusta, hyviä tulee viimeistään sitten kun maneesikausi joskus päättyy..



Kuten jo sanoin, tuo sarja oli meille kaikkein vaiken ja sen jälkeen meno parani ja alkoi sujua oikeasti hyvin. Siirryimme hyppäämään suoraa 1-2 linjaa, johon tuli viisi tai kuusi askelta vähän ratsusta riippuen. Jos en nyt ihan väärässä ole, niin tulimme sen ensin Roopen kanssa kuudella ja toisella kerralla poni venyi hienosti viiteen askeleeseen, johon niin Jari kuin minäkin olimme hyvin tyytyväisiä. Silloin poni hyppäsi isosti sisään linjalle ja jatkoi suoraan koko ajan hyvässä rytmissä ja hyppäsi myös ulos isosti, eikä ottanut turhaa pikkuaskelta ennen viimeistä estettä. Viimeinen tehtävämme oli hypätä pysty kulmaa kohti ja laukata päädyn läpi vasemmalle ja tulla sitten okserille. Ensimmäisen kerran lähestyessämme ykkösestettä päädyn paikkeilla, Roope sai jonkinlaisen ponihepulin ja häipyi paikalta. Ohjaus kuitenkin toimi ja sain sen jatkamaan suoraan esteelle, johon tulikin hieno hyppy. Hyvin se hyppäsi myös okserin ja Jari totesikin, ettei tiedä mitä oikein tein mutta ainakin poni kulkee hyvin.. :D En tiedä minäkään mitä taas tapahtui, Roodos saa aina välillä tuollaisia ponihepuleita, jotka on niin katsojien kuin munkin mielesä huvittavia! Tuollakin tunnilla se teki vielä pari sinkautusta tuon jälkeen ja hyppäsi sitäkin paremmin.



Tulimme viimeisenä vielä saman tehtävän hieman korotettuna ja hyvä meno jatkui. Hypättyämme okserin viimeisen kerran, Jari käski tulla vielä pariin kertaan pelkän pystyn ja lopulta se oli 105cm korkea, eli meille jo ihan esteen kokoinen ja meidän tämän hetkinen yhteinen ennätyskorkeus. Roodos oli aivan huippu, eikä rimakauhu edes yrittänyt hiipiä kuskin mieleen!  Kaikki meni kuin mitään treenitaukoa ei olisi ollutkaan ja meno oli pääasiassa niin helpon ja kivan tuntuista ponin kanssa tuolla tunnilla. Siitä olikin hyvä jatkaa keskiviikkona, jolloin hyppäsimme ihan kunnolla rataa, mutta eri opettajan kanssa ja ilman ponihepuleita. Mulla oli sunnuntaista jäljellä iso kasa motivaatiota ja intoa treenata taas ja meninkin tallille hyvin innoissani. Silloin aloitimme hyppäämisen tulemalla pelkän ykkösesteen, jossa oli punainen lankku ja sen takia ensimmäinen hyppy tuli hieman lähelle kun poni unohtui katsomaan sitä. Toisella kerralla paremmin. Seuraavaksi hyppäsimme suoran 4-5 toisin päin ja näin päin lankullekin tuli hyvä hyppy ja linja oli tosi sujuva ja kiva.



Tämän jälkeen jatkoimme 2-3 suoran, joka oli taas keskiviikon hankalin osuus. Esteet eivät olleet ongelma, sillä Roope hyppäsi ne oikein mukavasti, vaan se linja siinä välissä. Ensimmäisen esteen tulimme vielä melko keskeltä, laukatessamme kohti kolmosta poni meinasi valua kokonaan ulos linjalta vasemmalle ja sain tehdä aika ison korjauksen, jotta sain sen seuraavalle esteelle, jonka tulimmekin ihan tolppaa hipoen. Opettaja hieman huvittuneena totesi, että ratsastaessani Carterilla mulla oli hevonen joka meni välillä todella paljon oikealle ja nyt ratsastan hevosella joka menee välillä todella paljon taas vasemmalle! Tässä täytyy opetella korjaamaan ihan uusi puoli. ;) Roodos ei tosiaankaan ole aina niin vino ja esimerkiksi tuolloinkin se veti vasemmalle vain tuolla suoralla ja paljon vetikin.. Viimeisenä tehtävänä tulimme kaarevan linjan 6-7, jolla poni oli hyvä, mutta kuski mokasi ja tuli sisään liian pienellä laukalla. Ei kuitenkaan liian pienellä ja tilanne ei ollut katastrofi, mutta saimme kuitenkin tulla sen heti uudelleen ja nyt ratsastin sen oikein.



Viimeisenä yhdistimme tehtävät ja hyppäsimme seitsemän esteen radan. Se sujuikin oikein hyvin, Roodos hyppäsi hyvin ja oli energinen, en sählännyt mitään vaan menimme ponin kanssa yhdessä. Saimme tulla uudestaan ainoastaan esteet 1-3, sillä ykköselle haluttiin hieman isompi hyppy. Tie oli sille melko haastava, sillä tulimme sen oikeassa kierroksessa kääntyen nelosen ja kutosen välistä, joten tie oli aika tiukka. 2-3 linjalla halusimme edelleen korjata ponin suoruutta ja sainkin ohjeeksi tulla kaarteen ennen ensimmäistä estettä asettaen hieman ulospäin, jolloin pääsimme paremmin keskelle estettä ja ehkä jopa enemmän oikeaan päin. Tällä kertaa myös toinen este ylittyi halutusti keskeltä, vaikka esteiden väli mentiinkin melkoista siksakkia. Se oli kuitenkin kerroista paras ja nyt esteiden välissä tapahtuvat asiat eivät vaikuttaneet itse esteisiin. Huhhuh kun tuli melkoisesti tekstiä kahdesta valmennuksesta! Ehkä joku jaksaa tämän lukeakin, ainakin itselle jää nyt mieleen mitä näillä kerroilla tehtiin ja miten meni. :) Kuvia on valitettavasti vain sunnuntailta, niistä kunnia Kitille.
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti