8. helmikuuta 2016

Erikoispostaus: Ekat kerrat

Joskus aikoja sitten kaverini Kiti julkaisi blogissaan samanlaisen postauksen ja koska se oli mielestäni hauska, niin päätin tehdä itsekin samanlaisen. Aikaa on kulunut ja en vain ole saanut sitä tehtyä, mutta nyt kun ei oikein ole mitään muutakaan kirjoitettavaa, niin päätin julkaista kyseisen postauksen. :) Tällä viikolla tulee heppailtua vain kahtena päivänä sillä alkuviikko menee töissä, keskiviikosta torstaihin olen kavereiden kanssa pienellä reissulla ja loppuviikosta sitten vihdoin tallille. Perjantaina ainakin maastoilen Reinolla ja illalla on kouluvalmemus ratsulla X. Sunnuntaina on vuorossa tallitöitä ja ehkä jotakin ratsastustakin. Yritän saada loppuviikolla julkaistua vielä toisen postauksen, sillä intoa löytyy taas kyllä kirjoittaa! Yritin valita tähän postaukseen kuvia, joita en ainakaan suurinta osaa olisi aikaisemmin julkaissut. En muista kaikkien kuvaajia, sillä niiden ottamisesta on kauan ja kuvaajaa ei lue missään, eli kommenttia jos olet kuvannut ja haluat nimesi näkyviin. :)

Tupu ja muistaakseni aikalailla viimeisiä kertoja sillä ratsastamassa.


Ensimmäinen ratsastuskerta
Ensimmäinen ratsastuskerta oli vuonna 2007, kun pääsin silloisen kaverini tutun suomenhevosen selkään. Kaikki oli kuin jostakin hevoskirjasta: kuuma kesäpäivä, pölyinen tie maalaistallille, ihana suomenhevonen. Tupu-ruuna kuljetti ensikertalaista varmoin askelin ympäri kenttää käynnissä monta kierrosta ja aidan takana istuskelevat kaverit varmaan kyllästyivät pahemman kerran ja odottelivat koska maltan tulla alas. :D Taluttajan kanssa sain ottaa muutamat ravipätkät, ratsastuksen jälkeen heppa sai ansaitsemansa namit ja viilentävän pesun ennen laitumelle paluuta.

Ainoa julkaisemiskelpoinen ratsastuskuva Romeosta.

Ensimmäinen ratsastustunti
Ensimmäinen ratsastustuntini oli nykyisellä ratsastuskoulullani syksyllä 2007, kun kävin paikalla ensimmäistä kertaa koulun liikuntapäivänä. Tuolloin ratsuna oli Romeo ja muistan miten se lähti selkään päästyäni kiltisti pois kaarrosta, käveli ehkä puoli kierrosta ja pysähtyä sitten, eikä enää suostunut liikkumaan.. :D Paikalle tuli taluttaja hätiin ja tunnista ei ole sen kummenpia muistikuvia, mutta kivaa siellä taisi olla. Jonkin aikaa Romeo oli yksi lempparihepoistani.

Fortuunan kanssa joskus esteteholla.


Ensimmäinen lempihevonen
Ensimmäinen "oikea" lempihevoseni oli arabiristeytystamma Fortuuna, eli Formu, josta olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut täällä. Aloitin ratsastuksen vakituisesti toukokuussa 2008 ja heti heinäkuussa sain Formun hoitohevosekseni puoliksi kaverini kanssa. Hoidin Formua vähän reilut kaksi vuotta, kunnes se myytiin yksityiseksi. Tykkäsin tammasta kovasti ja ratsastinkin sillä aika monesti.

Vapun kanssa viime keväänä. Tilannekuvathan on parhaita. ;) ©Kiti S.
 
Ensimmäinen hoitohevonen
Formu saa melkein myös ensimmäisen hoitohevosen tittelin, mutta ei ihan. Se häviää nimittäin vain kuusi päivää Vapulle. Aloimme kaverini kanssa hoitaa myös Vappua puoliksi kesällä 2008, mutta lopulta jatkoin vain Formun kanssa, sillä en oikein kiintynyt Vappuun ja aluksi hoidinkin sitä vähän vajaat neljä kuukautta. Lopulta kuitenkin Vappu oli tammoista se, josta tuli tärkeämpi, kun aloitin sen kanssa uudelleen 2012 kesällä nykyisen omistajan ostettua hevonen. Tänä kesänä tuleekin siis neljä yhteistä vuotta täyteen!

Estevalmennus 2014. ©Annu P.
 
Ensimmäinen luottoratsu
Ensimmäinen ja edelleen omasta mielestä luotettavin ratsuni on Carter. Eihän se mikään pomminvarma hevonen ole ja usein olen sen selästä pudonnutkin. Siitä tuli kuitenkin luottoratsuni jo alkeiskurssilla, kuten vanha heppapäivis kertoo. ;)

Ensimmäinen este
Ensimmäisen esteen ylitystä odotettiin kuin kuuta nousevaa ja lopulta senkin aika tuli. Tunnista muistan vain ratsuni Arjuskan ja sen että tosiaan hyppäsimme, enkä pudonnut. Arjuskasta en valitettavasti löytänyt yhtäkään julkaisukelpoista kuvaa.

Ensimmäinen ratsastusleiri
Ensimmäinen ja ainoa oikea ratsastusleirini oli kesällä 2009 Jämsäläiselle Aramaran tallilla. Sen jälkeen olen ollut vain leiriavustajana tai valmennusleireillä. Paikka oli ihana maalaistalli, jossa hevoset viettivät yön laitumella, tallissa oli pari ihanaa pikkuvarsaa ja monta kivaa tuntiheppaa. Leirillä kävimme maastoilemassa metsäteillä, treenasimme koulua, hyppäsin siihen asti suurimman esteeni (hurjat 70cm), unohdin varmaan jokaisen tunnilla hypätyn radan ainakin kerran, mutta kisaradan muistin. Leirihoitsuni oli torinheppa Moona, jolla ratsastinkin kahdesti, mutta eivät oikein tykänneet vanhasta tammasta. Suosikki hevoseni leirillä kuitenkin oli ihana harmaa connemara Burney, joka oli ihan tykki esteillä! Kaikki leirikuvatkin on harmillisesti vain jonkun vanhan puhelimen muistikortilla ja kortti ties missä..

Koska ensimmäinen putoaminen ei tallentunut kameralle, saatte nähdä tämän putoamisen vuosimallia 2013! Oikeastihan ajattelin lajinvaihtoa vikellykseen.. ©Veera S.

Ensimmäinen putoaminen
Tämä tapahtui alkusyksyllä 2009. Ensimmäiset estekilpailuni ja ratsuna Carter. Luokkamme oli 50-60cm ja verkassa tein siihen aikaan hyvin yleisen virheeni esteillä ja edelsin. Minä menin sitten edellä esteen toiselle puolelle ja Carter tuli kilttinä heppana perässä. Kilpailut itsessäänkin jännittivät, ihan niinkuin olisin olympia-radalle ollut menossa, niin voitte kuvitella paljonko putoamisen jälkeen jännitti..!

Burneyn kanssa kisoista ei ole kuvia, joten tämä kuva ensimmäisistä kisoista Carterin kanssa vuonna 2009. Ekat "kunnon" kisat. ©Henna H.

Ensimmäiset estekilpailut
Ensimmäiset estekilpailuni olivat leirikilpailut Burneyn kanssa Aramarassa leirin viimeisenä päivänä. Rata oli matala, ehkä 40-50cm ja aika helppo, mutta silloin siinä oli juuri sopivasti tehtävää. Perusradan lisäksi meillä oli uusinta ja selvisimme viimeiselle esteelle asti pudotuksetta. Hyvillä mielin kuitenkin lähdin pois radalta ja poni hoiti homman hienosti!

Ensimmäiset koulukilpailut, kuva napattu videolta.

Ensimmäiset koulukilpailut
Koulukilpailuihin uskaltauduin ensimmäistä kertaa Carterilla joulukuussa 2010. Menimme k.n. specialin ja jännityksestä huolimatta muistin jopa radankin ja saimme hyväksytyn tuloksen prosentein 54.800.

Vappu Niinisalon koulukokeen verkassa 2013. ©Aino H.
Ensimmäiset kenttäkilpailut
Iso haaveni täyttyi viimein syksyllä 2013, kun starttasimme Vapun kanssa Niinisalossa harrasteen. Kouluverkassa heppa oli oikeasti aika kiva ja ei ratakaan huono ollut. Esteverkassa sain sitten käydä sanomassa hei ambulanssilla, kun Vappu päätti olla hyppäämättä. Lopulta kenttäura alkoi hienosti hylkyyn rataesteiden kolmosesteellä. Kisojen jälkeen olin valmis lähtemään keväällä Vapun kanssa yrittämään uudestaan, mutta lopulta sitä ei koskaan tapahtunut.

Tainan valmennus ja toista kertaa maastossa, vuosi on 2010. ©Kiti S.

Ensimmäiset maastoesteet
Ensimmäisen kerran ylitin yhden tukin ja haudan ravissa Formun kanssa joskus vuonna nakki. Ensimmäinen oikea kerta maastoesteillä oli Vilkun valmennus Carterin kanssa ja vuosi taisi olla ehkä 2010? Silloin esteiden hyppääminen pellolla oli raskasta, vaikeaa ja vähän pelottavaakin. Hyppäsimme pieniä ratoja, enkä meinannut jaksaa olla kevyessä istunnassa ja säilyttää tarvittavaa laukkaa, saati pidellä innokasta hevosta!

Recita ja kesä 2011. Tehtiin sille voikukkaseppele, jonka Recita sai lopulta syödä. :) ©Kiti S.

Ensimmäinen yksityinen hoitohevonen
Olin pitkään sitä mieltä, etten tarvitse "hienompaa" hoitohevosta, kuin ratsatsuskoulun tuntihepat. Taitojen kasvaessa muutama kaveri tallilla kysyikin, koska alan hoitamaan jotakin yksäriä. Sanoin että mulle kelpaa hyvin ne pari tuntsariakin. Olin kuitenkin katsellut muutamaa yksityistä hieman kiinnostuneena jonkin aikaa, mutta niillä oli jo hoitajat. Maaliskuussa 2011 tilanne kuitenkin muuttui ja niin minäkin aloin viettää enemmän aikaa tallin yksärikäytävillä, kun ihanasta Recitasta tuli hoitohevoseni heinäkuun alkuu asti. Tammasta ehti tulla tärkeä nopeasti ja silloin oli iso asia päästä myös ratsastamaan sillä. Ja niin, siitä lähtien olen hoitanut koko ajan myös niin yksityisiä hevosia. ;)

Ensimmäinen valmennustunti
Aloitin kauan odotetut valmennukset loppukesästä 2010. Tunteja oli ensin kaksi kertaa kuussa, mutta vuoden vaihtuessa ryhmämme pääsi "vakituiseksi" ja valmennuksia oli viikoittain. Aluksi menimme joka toisella tunnilla koulua ja joka toisella esteitä. Aloitin valkut Carterin kanssa ja niihin mukaan pääsy oli iso juttu, sillä sieltä se kunnon edistyminen lähti.

Ensimmäinen kankitunti. ©Jannica B.

Ensimmäinen kerta kamgilla
Kangilla ratsastus oli sellainen taitavien ratsastajien juttu. Totta kai, ei niitä ihan aloittelijan käteen voi laittaa, mutta ei mikään huippukaan tarvitse olla. Carter oli ensimmäinen, ja pitkään ainoa, hevonen jolla menin kangilla kouluvalmennuksissa. Ensimmäinen viikonlopun mittainen valmennusleirimme oli elokuussa 2012 ja silloin harjoittelimme myös kangilla ratsastusta.

Niihama alue 90cm, poseerausta radan jälkeen. :) ©Veera S.


Hieno C! ©Jouni P.
Ensimmäiset ulkopuoliset kilpailut 
Näistä ensimmäisistä kerroista löytyy paljon juttuja, joita olen joskus odottanut kuin kuuta nousevaa ja nyt niistäkin on kulunut jo pieni ikuisuus ja ne ovat kovin tavallisia juttuja. Yksi näistä on ensimmäiset oman tallin ulkopuoliset kilpailut. Muistan miten nukuimme edeltävän yön tallilla ja olin varma, että herätessäni kuolen jännityksestä. No ei jännittänyt, ei hevosille ruokia jakaessa, Carteria harjatessa tai lastatessa. Ei saapuessamme kisapaikalle Niihamaan tai rataa kävellessä. Ei verkassa ja ei vielä siinäkään vaiheessa kun pääsimme vihdoin radalle. Siihen se kamala kisajännitys loppui. On senkin jälkeen joskus jännittänyt, mutta ei niin paljoa kun aina ennen tuota päivää. Nämä kisat hypättiin kesällä 2012 ja koska Carterilla meni samoissa kisoissa toinenkin ratsastaja, niin mun oli hypättävä sillä heti 90cm luokka. Ei siinä mitään, tulipahan samalla korkattua ekat aluekisat! Harmillisesti ei päästy uusintaan, vuoroaan odotteleva ratsukko oli vahingossa meidän edessä sarjan b-osalla, kun hypättiin a-osaa, jonka seurauksena pudotettiin se b. Tietysti tilanne harmitti, mutta 4vp tulos oli kuitenkin ihan hyvä. :)

Sulon hoitajana ihan ensimmäisiä päiviä. :) ©Kiti S.

Ensimmäinen menetys
Edellisten tavoin tätä en sijaan odottanut yhtään. Munkin kohdalla hoitohevosia myytiin, ne muuttivat toiselle tallille tai lopetin itse niiden hoitamisen, mutta vain yksi on lähtenyt oikeasti pois, vihreämmille laitumille. Reilun kahden vuoden ajan hoitohevosenani ollut Sulo oli ensimmäinen hevonen joka lopetettiin ja jota jäin oikeasti ikävöimään. Tämän vuoden huhtikuussa ruunan lähdöstä tulee jo kaksi vuotta. Sitä on edelleen ikävä ja olen ikuisesti onnellinen kaikesta siitä mitä sain sen kanssa tehdä ja oppia noiden parin vuoden aikana.
-Hanna


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti