17. tammikuuta 2016

Onnellisuus



Se on sitä kun lupaat liikuttaa Eltonin hieman kiireisestä aikataulusta huolimatta tai kun kiipeät ihanan Bambin satulattomaan selkään kauniina talvipäivänä ja suuntaat pellolle. Elton oli neljäs ratsuni lauantaina ja sen ratsastusta mietin hetken, sillä joutuisin menemään aika minuuttiaikataululla, jotta ehdin liikuttaa kaksi hevosta aamun tuntini ja iltapäivän valmennuksen välissä. Onneksi kuitenkin otin sen mukaan, sillä sain luvan viedä ponin pellolle hankeen, ensi kertaa tänä vuonna.

Pahoittelut huonosta laadusta, kuvat on napattu videoista. :) ©Kiti S.

Meillä olikin ihan super kivaa siellä ja pääsimme ottamaan myös reippaampia pätkiä laukassa ilman, että poni olisi seonnut ja yrittänyt viskata kuskin hankeen. Emme tehneet mitään kovin rankkaa, pidimme vain kivaa yhdessä. Otimme aluksi kevyesti ravia ja laukkaa molempiin suuntiiin, jonka jälkeen Elton sai mennä kovempaa. Vesi vain vuosi silmistä, eikä mitään meinannut nähdä. Huippua! Loppuhölkkien jälkeen, joihin poni malttoi rauhoittua todella hyvin, lähdimme kiertelemään metsän polkuja. Nyt kun on päästy ratsastamaan lumeen edes sen kerran, mun puolesta kesä voi jo tulla!


Poni ei ollut poseeraustuulella! ©Kiti S.

Seuraavana oli vuorossa herra B, jonka kanssa tehtiin perjantaina vähän hankitreeniä käynnissä ja sillä jatkettiin eilenkin. Hevonen oli taas innoissaan päästessään töihin. Se pörisi tyytyväisenä ja nosteli jalkojaan tarmokkaasti. Teimme vähän pysähdyksiä ja pohkeenväistöjä ja kaiken B teki pienestä merkistä ja innokkaasti. Bambi on aivan ihana. Ohi kiitävä, pakkasesta rätisevä juna, sai sen hieman tanssahtelemaan paikoillaan, mutta tilanne oli pian ohi B:n tajutessa ettei paikalta tarvitse paeta.



Edellisen päivän tapaan jatkoimme lyhyen työskentelyn jälkeen metsälenkille. Ennen kuin pääsimme metsään, Bambi pysähtyi katsomaan pikkuista peuraa suoraan edessämme polulla. Pian se jatkoi matkaansa ja niin teimme mekin. Nämä kaksi hevosta olivat juuri sellaista heppaterapiaa, mitä varmasti jokainen ratsastaja tarvitsee joskus, minä ainakin. Saa mennä ilman mitään paineita, ei tarvitse suorittaa mitään asioita, ei miettiä miten se hevonen kulkee vai kulkeeko ollenkaan, saa unohtaa kaikki surkeasti menneet "kunnon ratsastukset". Mennä maastossa ja nauttia vain kaviokavereiden seurasta. Se oli jotain mitä todella tarvitsin aamun tunnin jälkeen.
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti