Sivut

17. joulukuuta 2016

Kisakausi 2016 Niilo ja Siru



Loppukaudesta kilpailin Roopen lisäksi myös kahdella uudella ratsulla, suomenhevosilla Niilolla ja Sirulla. Niilon kanssa ehdittiin käydä kahdet koulukilpailut ja hypätä yhdet esteet. Koulufinaalissa osallistuimme myös seuran sennumestaruuteen. Kisakautemme aloitimme heB tasolla marraskuun alussa ja tavoitteena oli saada mahdollisimman rento, rauhallinen ja tasainen rata. Tavoite saavutettiin melko hyvin ja prosentteja ropsahta reilut 58. Pitkästä aikaa mulla oli myös kivaa kouluradalla. Ennen kisoja stressasin aika paljon Niilon ravissa istumista, mutta verkassa sitten vain iskin takapuoleni sinne penkkiin ja päätin istua. Pakkohan se oli, jos radalle meinasi mennä! Yllätyin ehkä hieman, ettei se olekaan niin vaikeaa loppupeleissä, kuin miltä on tuntunut. Paljon toki on vielä treenattavaa, mutta sitten pitää vain jaksaa istua siellä alhaalla, ei se muuten parane.


Tässä talsitaan voittajan perässä, tällöin sitä ei vielä tosin tiedetty.


Marraskuussa kävimme myös hyppäämässä ensimmäiset estekisamme seuran finaalikisoissa. Luokaksi valiintui tuttu ja turvallinen 80cm huiman kahden yhteisen hyppykerran jälkeen. Paineita saattoi hieman tuoda myös se, että kaikki vakuuttelevat Niilon olevan niin helppo ja varma hypätä. Ja onhan se todella kiva, ei mulla ole mitään huolta sen kanssa, vaikka ei sekään tietenkään ratsastamatta kulje. Aivan erilaisesta Roopesta on kuitenkin aika iso hyppy vauhdikkaaseen Niiloon. Tykkään kuitenkin paljon Niilon iloisesta asenteesta ja energiasta, jotenkin sain sen kisoissa käymään hieman kierroksilla ja esimerkiksi uusinnassa jouduimme tekemään yhden tien pidempänä kuin olin suunnitellut, sillä en vain yksinkertaisesti ehtinyt kääntää. Maaliin tulimme nollalla sekä perusradalta että uusinnasta ja saimme neljännen sijan.



Koulufinaalissa joulukuun alussa starttasimme ensimmäisen yhteisen heA luokkamme ja kilpailimme lisäki sennumestaruudesta. Niilo on mennyt A:ta vain kerran aikaisemmin ja tämänkertaisessa radassa olleet vastalaukka, takaosakäännökset ja pohkeenväistöt tuottivat kuskille hieman päänvaivaa. Näistä kolmesta olemme treenanneet yhdessä vain vastalaukkaa ja sitäkin yhden kerran. Kaikenlisäksi vastalaukka tuli täyskaarron jälkeen puoliympyrällä ja jatkui siitä pitkälle sivulle. Suoralla uralla se olisi varmasti ollut melko helppo homma, mutta kaarella ei niinkään. Testailin kyseistä tietä verkassa ja Niilo keräsi siitä painetta aika paljon. Toiseen suuntaan sain homma toimimaan, mutta toiseen hevonen putosi raville tai vaihtoi laukkaa. Kerran onnistuisen jälkeen annoin asian olla, sillä turha sitä on liikaa verkassa hinkata ja mahdollisesti vain pahentaa asiaa. Radalla ensimmäinen suunta meni puhtaasti, toki hieman pohjetta vasten punkien ja toisella Niilo vaihtoi ristilaukkaan kaaren loppupuolella. Ei kuitenkaan niiin paha katastrofi kuin pelkäsin! Pohkeenväistöä ja takaosakäännöksiä kokeilin myös muutamat verkassa vain todetakseni että kyllä se menee sivulle ja kääntyy. Eriasia kuinka oikeaoppisesti, mutta tekee kuitenkin. Niilo oli nyt radalla parempi kuin edellisellä kerralla ja siihen oli helpompi vaikuttaa. Prosenteiksi saimme reilut 55 ja luokkamme neljästä osallistujasta saimme viimeisen sijan. Olen silti tyytyväinen meidän ensimmäiseen helppoon A:han näin vähän treenin jälkeen.



Sirun kanssa kilpailimme vain kahdet koulukisat, samat kuin Niilollakin. Menimme molemmissa heB k.n. specialin ja ensimmäiset kisamme olivat kyllä kaikin tapaa paremmat. Siru oli ollut kouluradalla ties koska viimeksi ja jännitti molemissa kisoissa paljon. Ensimmäisissä kisoissa mokasin ja unohdin yhden voltin, mutta saimme silti tasan 58 prosenttia tulokseksi ja olin tyytyväinen. Finaalissa Siru oli jo verkassa sellaisessa mielentilassa, että mietin mitä radasta mahtaa tulla. Vasemmassa kierroksessa se kulki nätisti kuulolla eikä välittänyt ympäröivistä tekijöistä, mutta voi kamalaa kun vaihdettiin suuntaa. Silloin Siru kyttäsi tavallista seinääkin eikä suotunut ravaamaan sen viertä suoraan. Mulla itsellä meinasi mennä hermo jo siinä vaiheessa ja sitten lisättiin päälle vielä "ovipelko". Pahin kohta radalla oli lisättyravi lävistäjällä suoraan ovea kohti, jonka lopussa Siru päätti kyttäämisen lisäksi ottaa hieman takapakkia kohti radan keskustaa. Toinen ratamme tähtihetki oli kun ravasimme verkkapäädyn ohitse ja urhea suomenhevoseni päätti että on hyvä aika poistua radalta rysäyttäen yhden kouluaidan päälle. Aita säästyi hengissä, mutta Siruparka joutui jatkamaan radan loppuun asti. Ja tietysti paremmin kuin alkuradan. Olinhan aika kiukkuinen ja harmistunut tästä hylätystä radasta, mutta kai tämäkin kuuluu lajiin. Eiköhän me vielä kuitenkin pyörähdetä kouluaitojen sisällä Sirun kanssa ensi vuonnakin. Ei se näin helpolla pääse!
-Hanna

14. joulukuuta 2016

Winter wonderland

Tiistaina tallilla oli pitkästä aikaa samalla kertaa paikalla kamera ja kuvaaja, meillä oli aikaa ja hevonen käytössä, ja pääsimme liikkeelle valosalla. Kuviin pääsi mukaan Vappu, jonka kärsivällisyys ei ole aina paras mahdollinen. Se malttaa seisoa paikoillaan yhdessä kohtaa aina hetken, kunnes kyllästyy, silloin se alkaa kiemurrella ja ympäröivistä puskista tulee kutsuvia. Kuvat eivät kerrokaan kaikkea välillä hieman hankalista kuvaustilanteista, sillä meillä oli mukana hyvä kuvaaja joka sai napattua ihania jouluisia kuvia. Niitä tuli paljon ja nämä kymmenen valitsin esille. Iso kiitos Ainolle näistä!

Mikä on suosikki kuvasi?

1

2

3

4

5
6

7

8

9
10


6. joulukuuta 2016

Kisakausi 2016 Roodos

Tämän vuoden viimeiset kilpailut ratsastettiin valkoisten aitojen sisällä viime sunnuntaina. Nyt kun kausi on paketissa, on taas aika kurkistaa hieman taaksepäin menneen vuoden kilpailuihin ja koska tästä postauksesta tulisi muuten melkoinen romaani, niin päätin jakaa postauksen kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä siis yhteiset kilpailut Roopen kanssa ja seuraavassa sitten syksyllä tiimiin liittyneet Niilo ja Siru. Ensin pieni infopaketti kisakaudesta yleisesti.

  • Kilpailuja oli tänä vuonna 17, joista este -ja kenttäkisoja oli 6, koulua 5.
  • Harjoituskisoja oli 3, seuratasolla 9 ja aluetasolla 5.
  • Kisaratsuina toimivat tuttu Roope sekä uudet hevoset Siru ja Niilo.
  • Kisapaikkoja oman tallin lisäksi oli kolme: Niinisalo, Ypäjä ja Kangasala.
  • Kahden päivän kisoja oli kolmet ja kaksissa kisoissa olimme yön yli.
  • Koulua menimme heC-heA tasolla, esteitä 70-90cm ja kentässä harrastetta.
Kiitos poni <3

Kisakausi alkoi tammikuussa kotitallin harjoituskilpailuilla, joissa meidän piti hypätä Roodoksen kanssa 80cm. Verkassa putosin kerran, kun poni kieltäytyi kokonaan hyppäämästä. Lopulta pääsimme hyppäämään 70cm radat puhtaasti. Näiden kisojen jälkeen mulle jäi aika iso epävarmuus hyppäämistä kohtaan ja luottamusta rakennettiin uudelleen seuraavien valmennuksien aikana. Ja nimenomaan kuskin puolelta, sillä poni sai hyppyintonsa ja luottamuksensa takaisin nopeammin. Myöskään koulupuolella kauden aloitus ei sujunut toivotulla tavalla, kun starttasimme ensimmäisen yhteisen helpon A:n ja jouduimme keskeyttämään ponin pysähtyessä radalle. Näiden kisakokemusten jälkeen mulla oli sellainen fiilis että kiitos ja hyvästi. En kuitenkaan luovuttanut ja seuraaviin koulukilpailuihin pakotin itseni, sillä en voinut lähteä kenttäkisoihin viimeisimpänä ratana hylätty koulu. Toukokuun alussa saimmekin Roopen kanssa reilut 57 prosenttia helposta B:stä ja toisen sijan.

Niinisalon kevätkisat

Kenttäkausi avattiin tuttuun tapaan kevään kisoissa Niinisalossa, jonne pääsy oli kyllä niin monen mutkan takana että siinä meinasi jo keinot käydä vähiin, mutta asioilla on onneksi tapana järjestyä. Toivoin yli puolen vuoden työn tuottaneen tulosta ja varsinkin koulun parantuneen. Toive ei ihan toteutunut ja saimme vaisulla radalla syksyn kisojen tapaan reilut 56 prosenttia ja rataesteiltä 4vp, kun kuskin mokan takia viimeinen este putosi. Kyllä muuten harmitti, mutta onneksi vesisateessa ratsastettu maasto oli puhdas ja ajassa. Kisoista jäi loppupeleissä positiivinen fiilis jatkaa eteen päin. Viikko Niinisalon jälkeen hyppäsimme 80cm voittoon kotikisoissa. Olin myös päättänyt treenata koulua tosissani ja haaveissa siintelivät paremmat prosentit varsinkin kenttäkilpailuiden kouluosuuksilla. Niinpä starttasimme harjoituskisoissa keväällä keskenjääneen a-merkin radan läpi reilulla 62 prosentilla. Roope oli paras mitä se on ikinä ollut kouluradalla, sillä eteen punkemisen sijaan sain keksittyä kaikkeen muuhun ja jopa hieman jarrutella.

Niinisalon kesäkisat

Heinäkuussa meillä oli Roopen kanssa kolmet kilpailut, joista ensimmäiset olivat esteiden parissa kotikentällä. Hyppäsimme pitkästä aikaa kisaradan 90cm korkeudella ja vaikka saimmekin perusradalta 4vp pudotuksen takia, niin osasin olla tyytyväinen. Roope oli energinen ja hyppäsi hyvin, radalla oli hyvä ja varma fiilis. Tänä vuonna osallistuin Niinisalon kesäkenttiksiin ensimmäistä kertaa kilpailijana hoitajanroolin sijaan. Koulusta saimme meille ennätykselliset reilut 58 prosenttia, rataesteet ratsastin tarkasti hokien koko ajan itselleni, etten saa häiritä ponia ja ottaa puomeja matkaan. Maaliin tulimme nollalla ja maastossa jatkui sama hyvä meno. Itseasissa paras siihen asti, sillä Roope hieman kuskasi mua radalla, mikä oli vaan hyvä juttu. Saimme maastosta pienoisesta aliajasta 0.8 virhepistettä, mutta nämä ovat ehdottomasti kokonaisuudessaan meidän parhaiten menneet kenttäkilpailut. Hyvä meno jatkui kotitallin minikenttiksissäkin, joissa ratsastettiin vain koulu -ja maasto. Koulusta toivoin enemmän prosentteja, mutta saimme kyllä ihan ansaitut sillä rata ei ollut mitenkään hyvä. Maastossa Roope olikin sitten ihan huippu ja lopulta voitimme luokan.

Minikenttikset ©Veera S.
Voisi oikeastaan sanoa, että elokuussa alkoi meidän epäonni kilpailuiden suhteen uudestaan. Ypäjän kisaviikko oli kiva kokemus ja kuten pari vuotta sitten, siellä oli nytkin huippua ja isolla derbykentällä ratsastus hienoa. Kouluosuudelle emme ehtineet verkkaamaan tarpeeksi, poni jännitti uutta paikkaa kovin ja tuomarikaan ei ollut perillä säännöistä. Siis siitä, että harraste/tuttaritasolla saa keventää kouluohjelman. Esteiltä saimme nollan ja vaikka Roope olikin hyvin jännittynyt, se kuitenkin hyppäsi hyvin. Maasto alkoi hyvin ja poni hyppäsi epäröimättä. Mullakin oli fiilis että nyt muuten mennään maaliin asti tämäkin. Ennen vettä kohdattiin kuitenkin meidän voittaja, puru. Sen ansiosta sain pudistella Ypäjän maaperää housuistani ja taluttaa ponin pois radalta. Olin kuitenkin iloinen hyvin menneestä alkuradasta, nyt vain lisää treeniä!

Kolme seuravaa kuvaa Ypäjältä. ©Aino H.

Meni kuukausi ja postuin jälleen maastosta kesken, tämän saman purun takia. Olimme Kangasalla ja molempien ensimmäiset kenttikset kyseisessä paikassa. Koulu suoritus laski edellisistä kuin lehmän häntä ja teki mieli itkeä. Esteverkassa Roope kielsi kahdesti pystylle ja sen tullessa mulle ihan yllätyksenä, putosin kerran ja tietysti suoraan puomin päälle. Ihana kanssakilpailuja auttoi mut takaisin ponin kyytiin ja esteradalle lähdin sillä mielellä, että mehän muuten päästään maaliin. Puhtaasti päästiinkin, mutta oli se kamala rata. Yleensä en valita pohjista tai muusta, mutta nyt oli kyllä sellainen alusta että yleensä huonommallakin pohjalla hyvin liikkuvan ponin sai nostaa yli jokaisesta esteestä. Kuitenkin puhtaasta radasta sisuuntuneena lähdimme maastoon, rata ei vaikuttanut pahalta ja uskoin ponin innostuvan pellolla. Kaikki menikin päinvastoin, löysin kaksi kertaa itseni satulan sijaan maasta, lähdin maastoon jo lähes valmiiksi luovuttaneena, otimme hylyn kakkoselle ja kolmalla kielsimme pihalle. Kotiin lähdin pettyneempänä kuin koskaan ennen ja mietin onko tässä lajissa mitään järkeä.

©Johanna R.
No eihän tässä taida olla, mutta keräsin itseni jälleen ja vaikka sanoin jopa opettajalle vaihtavani lajia, niin seuraavana viikonloppuna hyppäsimme kotona voittoon 80cm luokassa ja useampi tuli myöhemmin sanomaan, että olipa hyvä rata. Hyppäsimme myös 90cm, joka lähti hyvin liikkeelle, mutta sarjan b-osalla tiemme ponin kanssa erkanivat. Kenttäkauden päätimme syyskuussa Niinisalossa. Halusin niiden sujuvan, sillä ne jäisivät viimeisiksi yhteisiksi. Koulusta saimme vähemmän prosentteja kuin kesällä, mutta rata oli parempi. Esteillä teimme jälleen hyvän nollasuorituksen, vaikka Roope riehaantuikin verkassa enemmän kuin aikaisemmin ja putosin taas. Ehkä se oli kuullut meidän olevan paikalla viimeistä kertaa ja päätti ottaa kaiken ilon irti. Putosin myös sunnuntaina maastoverkassa ja melkein toivoin lääkärin kieltävän radalle lähdön. En varmasti ollut oikeasti sitä mieltä, mutta sillä hetkellä en olisi enää halunnut nousta takaisin satulaan. Nousin kuitenkin, verkkasin loppuun ja ratsastin puhtaan maasto. Ensimmäisen neljän esteen jälkeen tajusin, että hei mehän muuten mennään maaliin, ei tänne ollut tultu luovuttamaan. Ja niin me mentiin ja saatiin paras sijoitus kenttäkisoissa ikinä.

Kangasala

Roopen kanssa hyppäsimme vielä kahdet kotikilpailut, joista ei kyllä lähdetty voittajina, vaan virhepisteiden, pettyneen mielen, mustelmien ja uuden päättäväisyyden kanssa. Ensimmäisissä kisoissa menimme pelkän 80cm ja otimme heti alkuradasta kiellon tullen kahden askeleen väliin. Rata oli kuitenkin muuten energinen ja hyvä. Finaalissa hyppäsimme 80 ja 90cm, jotka molemmat alkoivat ihan lupaavasti. Ensimmäisen luokan viimeisellä esteellä emme taas saaneet sopivaa askelta ja putosin parin kuukauden tauon jälkeen. Mestaruusluokassa kielsimme pihalle sarjalla ja tietysti kolmannella yrittämällä pääsimme ylitse puhtaasti ja loppukin rata sujui ongelmitta. Mieli oli pettynyt, mutta laitoin epäonnen vähäisen treenin piikkiin ja pääsin siitä pian ylitse.

Loppuun kuva kotikisoista ja ei niin onnistunut hyppy. :D ©Kiti S.

Näiden kisojen jälkeen olisin voinut sanoa ponille lopullisesti näkemiin ja keskittyä muihin hevosiin, mutta jokin saa pitämään siitä vielä kiinni. Ehkä kaikki epäonnistumiset saavatkin vain yrittämään kovemmin, enkä olekaan vielä valmis luovuttamaan ponin kanssa. Se on kuitenkin varmaa, että kotitallin ulkopuolelle emme enää lähde, mutta mikään ei estä meitä kisaamasta kotikentällä jatkossakin. Ja nimeomaan estepuolella, koulua voimme yhä treenata yhdessä mutta sen kisaaminen on jäänyt taakse. Vaikka kaikki kisat eivät todellakaan menneet toivotusti ja putosin useammin kuin koskaan, niin siitä huolimatta mulla ei ole pahoja muistoja tästä kaudesta ja näin jälkeen päin tapahtumille nauretaan jo yhdessä kavereiden kanssa. Kavereille kuuluukin iso kiitos kaikesta avusta kisoissa, hoitajan hommista ja kuskina toimimisesta, henkisestä tuesta ja kaikista hauskoista hetkistä!
-Hanna

1. joulukuuta 2016

Joulukuun ensimmäinen

Pitkästä aikaa kuvapostaus puhelinkuvilla, joita olikin kertynyt melkoinen määrä mistä valita! Toivottavasti en ole julkaissut näitä aikaisemmissa postauksissa. :) Kuvat ovat puhelinlaatuisia, joten pahoittelut siitä. Kaikki teksti nyt kuvissa, koska minä tyhmä menin lisäämään kuvat ennen teksiä, enkä ole mikään tietokonenero ja osaa korjata asiaa.. Pidemmittä puheitta, hyvää joulukuuta ja kuvien pariin! / Roopen kanssa lähdössä joihinkin kesän kisoihin. / Kaunista kesäistä järvimaisemaa laivalta. / Ponin kanssa maastoretkellä. / Kesällä teimme tallin metsästä kerätyistä marjoista herkullisen piirakan. Nam!    
Nämä kuvat on mennyt vähän väärin, sillä kaksi ensimmäistä ja viimeinen kuva ovat meidän Yyterin reissulta. Tosi kiva päivä dyyneillä aurinkoa ottaen ja meressä lilluen hyvässä seurassa. Paluumatkalla pysähdyttiin abc:lla syömässä. / Kolmas kuva on itseasissa jo syyskuulta, kun kulutettiin Helsingin satamassa aikaa ennen laivaan pääsyä ja kokeiltiin eri snapchat filttereitä. :D

Sitten takaisin keväälle! Ekassa kuvassa ollaan menossa kevät kenttiksiin Niinisaloon. / Koulukisapäivä kotitallilla ponin kanssa. / Vammajalan kylmäilyä keväällä. / Alkukeväällä palaamassa maastosta tallille.

Tässä ollaan muuten keräämässä niitä marjoja ekan kuvakollaasin piirakkaan! / Elokuun alussa Ypäjällä kisaviikolla. Tollanen derbykenttä kun olisi kotonakin missä treenata ja kisata! / Kesän toinen marjaherkku. / Pizzoilla shoppailuiden välissä.


Sitten pari kollaasia Ypäjää. Poni oli alussa hieman kummissaan uudessa viikonloppu majoituksessaan, mutta kotiutui viimeistään kun ruokaa tuotiin nenän eteen. ;) / Vesiesteellä, este tosin ei kuulunut harrasteen rataan, vaan pelkkä veteen meno riitti. / Illalla radankävelyn ja majottumisen jälkeen lähdettiin etsimään kauppaa ja pysähdyttiin pellon reunaan kuvailemaan auringonlaskua. Vaikka menestystä ei tullutkaan, niin huippu reissu jota muistellaan kyllä nauraen.
Ponin oma kollaasi Ypäjältä! Hän on ihan kisaponin näköinen, kun odottelee kisapaikalle lähtöä sykeröineen ja karvariimuineen. / Kikkarapääponi ja luottohoitajamme-Aino. / Kyllä se on ihan terve! Näitä hauskoja kuvia saatiin kun olin kyykyssä ja söin omenaa, jonka joku muukin taisi haluta.. :D / Sitten se näytti taas fiksummalta. Odottelua ennen maastokoetta, on se paras poni!

Kreikka-kollaasi elokuulta. Ensimmäisen illan kävely rantaan. Vanhoja rakennuksia oli valaistu hienosti. / Nämä mangojuomat oli kyllä hyviä! / Laivareissun herkkuja. Saatiin molemmilla kerroilla hyvät paikat ylimmältä kannelta, missä oli mukavat "nojatuolit" ja hyvät näköalat. / Herkullista kanasalaattia loppuviikosta.

Sitten palattiin Suomeen ja lähdettiin ponin kanssa kauden kamalimpiin kisoihin Kangasalle. / Kamujen kanssa herkuttelemassa. En muista mitä makua tuo jäätelö oli, mutta jotakin erikoisempaa ja jännän makuista mutta hyvää. / Saarenmaalla eka ilta ja kokeilin pystynkö ratsastamaan. Luikka oli tähän juuri sopiva vaihtoehto!

Maastossa Pantterin kanssa Saarenmaalla. Näitä maastoja on ikävä! / Ihana Sani samalta reissulta. / Ponin kanssa valmiina lähtemään syksyllä Niinisaloon. / Meidän telttamajoitus jabojen kupeessa. Hyvin nukkui, vaikka olikin ehkä vähän ahdasta ja niin paljon vaatetta päällä että kääntymään ei juuri kyennyt. :D

Sitten kuvioihin tuli uusi heppa Niilo, jonka kanssa päästiin mukavasti peltoilemaan muutaman kerran alkusyksyn aurinkoisilla keleillä. / Jätskillä jonkin työpäivän jälkeen. / Vappu tarkkaavasena maastolenkillä. / Kamujen kanssa pellolla treenaamassa plus Nipa.

Kavereiden kanssa syömässä Panchossa. / Niilo jonkin hikitreenin jälkeen, tämä kaveri tosin hikistyy jo melkein kävelystä paksun karvansa takia! / Kaverin tupareissa tietysti syötiin hyvin ja juoruttiin paljon. ;) / Yhden tärähtäneen tyypin kanssa pellolla karauttelemassa.
Syksyistä maisemaa tallimatkalta. / Saken kanssa maastossa loppukäynneillä. / Ja treeniä Sirun kanssa maneesissa alkutalvesta. Sunnuntaina kisaillaan meidän toiset koulukisat ja taidetaan tavoitella harrastemestaruutta!

Olen nyt syksyn aikana juonut yleensä kaupungilla kahvin sijaan kaakaon kermavaahdolla, jotain niin hyvää kylminä päivinä. / Sirun kanssa treeniä. On sekin ihana! / Maailman paras C

Ja taas syömässä kavereiden kanssa. Tämän jälkeen tulin kipeeksi ja ehkä tuolla syömässä ihmettelinkin vähän miksi mulla on niin kylmä. Syy selvisi seuraavana päivänä ja kolmen viikon jälkeen pääsin vihdoin vähitellen taudista eroon. / Hienot tytöt Siru ja Vappu.

Kaverit, herkkuja ja kauhuleffoja, niistä on hyvät illat/yöt tehty. Vaikken olekaan mikään kauhun ystävä. / Jos töissä menee myöhään tai on ärsyttävä päivä, eksyn liian usein jäätelölle. / Otettiin Sirun kanssa selfie, mutta itse en mahtunut oikein mukaan, joten tää on nyt Sirun oma! / Ruokakuvia riittää..


22. marraskuuta 2016

Ei mennyt kuin elokuvissa

Tai tässä tapauksessa jossakin hevoskirjassa. Nimittäin kauden finaaliestekisat kotitallilla ja samalla seuranmestaruudet. Olin ilmottautunut kahteen luokkaan ja piti ahkeroida kolme rataa. Ensimmäisenä ratsuna oli Niilo jonka kanssa hyppäsimme 80cm korkeudella. Takana oli vain kaksi yhteistä hyppykertaa, joista jälkimmäisellä olimme ylittäneet yhden vähintään 80cm pystyn. Kyseinen korkeus ei kuitenkaan ole paljon hypänneelle melko varmalle hevoselle mikään ongelma, mutta siitä huolimatta ennen rataa jännitti. Lisäksi viikko sitten sunnuntaina treeneissä Nipa oli ollut varsin energinen ja mietin vähän miten saan sen esteeltä toiselle ja niin että tullaan edes vähän järkevään hyppypaikkaan. Tavoitteena ensimmäisiin yhteisiin estekisohin oli päästä maaliin asti, niin perusradalla kuin uusinnassakin. Tavoite saavutettiin, Niilo oli hieno, kuski muisti ratsastaa, saatiin 0/0 suoritus ja sijoituttiin neljänsiksi, ensimmäisiksi ei-sijoittuneksi. Puhtaalla radalla saimme lisäksi yhden kvaalin ensi kautta varten. Suoritukseen Niilon kanssa olin tyytyväinen ja olen edelleen. Hyvä tästä vielä tulee!

Pahoittelut kuvanladuista, kuvia mulla ei vielä ole, joten nämä on napattu videoilta. Niistä kiitos Anette S! Tässä kuvissa perusradan/uusinna 1, laineet ovat sarjalta, joka oli molemmissa vaiheissa.
Tämä okseri on perusradan numero 5 ja uusinnan 4. Pienempi kuva perusradalta ja toinen uusinnasta, missä Niilo lähti oma-aloitteisesti ehkä hieman turhan kaukaa!

Sitten vaihdoin Roopen selkään ja epäonni alkoi. Hyppäsin ponilla 80 ja 90cm ja jälkimmäisessä kilpailimme seuran sennumestaruudesta, pulustimme viime vuoden kultaa. Kasikympin verkkaan olisin toivonut ehkä hieman enemmän energiaa poniin, mutta kun aloitimme verkkahypyt, huoli väistyi. Roope hyppäsi todella hyvin, varmasti ja innokkaasti. Lähtövuoromme oli verkkaryhmämme viimeinen, mikä on aina hieman huono juttu kun ponin kanssa joutuu kävelemään ja sen saa sitten käynnistellä melkeimpä uudelleen. Jos Roope on verkassa menossa, se ei välttämättä säily radalle jos välissä on vähänkään odottelua. Kolme ensimmäistä estettä meni vähän niin ja näin. Poni hyppi ihan hyvin, mutta kuski mokaili. Neljäntenä oli pysty-pysty sarja ja sitä ennen aloin sähläämisen sijaan ratsastaa. Perusradalta tultiin maaliin nollalla ja jatkettiin uusintaa, jossa päätin tietenkin ratsastaa sijoituksesta. Tein lyhyitä teitä ja kaikki sujui hienosti viimeiselle esteelle asti. Poni tuli kahden askeleen väliin, itse en tajunnut tehdä mitään ja sitten puomit jo rytisikin ja istuin maneesin pohjalla okserin seassa. Ehkä ärsyttävin paikka joutua hylätyksi, siis viimeinen este! Ei voi mitään, kiipesin takaisin selkään ja sain tulla esteen vielä uudelleen. Nyt olin tarkempi ja Roope hyppäsi hyvin yli.

Roopen kanssa kasikympin radalla.

Ysikymppiin lähtiessä en ollut yhtään niin varma enää ja sen huomasi jo verkassa okserille, jolle hypyt tulivat aika pohjasta, mutta joka kerta kuitenkin puhtaasti ja epäröimättä yli. Päätin tietenkin lähteä hyppäämään luokkaa, vaikka kyselinkin voinko vielä vaihtaa seiskakympin harrastemestaruuteen. Ei mua sinne olisi edes päästetty ja olisihan se jälkeen päin harmittanut jos olisin jänistänyt ja ollut kokeilematta mitä luokasta tulee. Rata alkoi paremmin ja ratsastin paremmin. Tällä kertaa kaikki kääntyi toisin päin ja ensimmäisessä luokassa mokaillut kolme ensimmäistä estettä menivät hyvin ja ongelmat alkoivat nelosella. Aikaisemmin hyvin sujunut sarja koitui nyt meidän kohtaloksi, kun poni sanoi ensin a-osalle että en mene ja siitä kun päästiin toisella yrittämällä, niin hän totesi saman myös b-osalle. Kolmannella yrittämällä ylitse molemmat puhtaasti ja saimme jatkaa radan kolme viimeistä estettä loppuun, myös puhtaasti. Olo oli vain niin pettynyt! Ilman toista kieltoa sarjalla olisimme saaneet sennuprossia.

Oranssivihreä molempien vaiheiden viimeinen este ja kaksi muuta kuvaa ysikympin sarjalta, missä poni sanoin että en mene!
Ongemat Roopen kanssa johtuivat osaksi varmasti treenien vähyydestä. Ennen kisoja hyppäsimme viimeksi viikko sitten ja sitä ennen viisi viikkoa sitten edellisissä kisoissa. Ysikymppiä olemme hypänneet sekä yhdessä että erikseen viimeksi syyskuun alussa, eli reilut kaksi kuukautta sitten. Vähän aikaa synkisteltyäni aloin päästä pettymyksen yli (en silti sano etteikö edelleenkin harmittaisi!) ja haluan jatkaa estekisojen parissa ponin kanssa myös ensi vuonna. Koska en halua vain synkistellä, päätin listata tähän vähän positiivisia asioita kisapäivästä.

- Roope teki paljon hyviä hyppyjä verkassa ja radalla, se myös meni sarjavälin joka kerta sujuvasti oikealla askelmäärällä eli yhdellä askelleella

- Niilon kanssa kaikki hypyt olivat puhtaita, pääsin ratsastamaan uusintaa lyhyimmillä teillä ja jäimme vain parin sekunnin päähän sijoituksesta

- meillä on Niilon kanssa nyt yksi kvaali ja varma olo lähteä kohti ensi vuotta

- muutama ihminen myös sanoi että meidän meno näytti hyvältä ja on kiva nähdä Niilon liikkuvan pitkästä aikaa innoissaan ja reippaasti esteillä

- kuskilla ei ollut minkäänlaista rimakauhua, vaikka treenit onkin olleet harmillisen vähäisiä viime aikoina

- putosin tosi pehmeästi, mihinkään ei sattunut silloin eikä paria päivää myöhemminkään, viime putomisista poiketen en joudu hakemaan viikon sairaslomaa että pääsen taas kävelemään

- ja olihan meillä kovin hauskaa kavereiden kanssa ja saimme hyvät naurut kun katselimme yhdessä epäonnistuneita ratojamme videoilta!

15. marraskuuta 2016

Suokkien kisapäivä

Tämä on valitettavasti ainoa kuva Niilon kanssa kisapäivältä, loput kuvat Sirusta!

6.11 sunnuntaina oli pitkästä aikaa koulukilpailuiden vuoro, kun kotitallilla kisailtiin seurakoulun merkeissä. Viimeksi olen ollut kouluaitojen sisällä Niinisalossa ja "oikeissa" koulukisoissa toukokuussa, joten olihan nyt jo aikakin. Ratsuina mulla oli tällä kertaa kaksi täysin uutta kisakaveria, suomenhevoset Niilo ja Siru. Koko kisoja edeltävän viikon olin kotona kipeänä, joten arvatenkin treenit jäivät hyvin vähäisiksi. Ei voi mitään, lahjattomat treenaa sanoo sanontakin ja siihen piti nytkin luottaa. Aamulla nappasin kisahousuni henkarista ja hetken niitä katseltuani laitoin ne takaisin. Niitä ei todellakaan voinut laittaa jalkaansa, sillä valkoisista housuista näkyi selvästi viime kisapaikkojen pohjan väri. Saatoin syyttää vain itseäni, kun en ollut niitä pessyt. Onneksi löysin helposti vanhat housuni ja ne saivat kelvata. Kaiken lisäksi toinen saappaani meni aikaisemmin rikki ja koska tulin kipeäksi, en saanut vietyä sitä suutarille vaan luulin joutuvani ratsastamaan ei niin hyvillä kengillä ja chapseilla, joihin pinkit muovikannuksenikaan eivät oikein meinaa istua. Onneksi sain tallilla kuitenkin lainaan sekä saappaat että kannukset!

Muuli valmistautuu ;)

Mainitaanko vielä että kummallakaan hevosella en ollut eläessäni mennyt kannuksilla saatinka ilman raippaa, mutta ehtihän sitä verkassa huomata miten asia vaikuttaa vai vaikuttaako mitenkään. Koska en myöskään omista kahta käyttökelpoista valkoista huopaa, niin Sirun piti alunperin tyytyä menemään tyylikkään tummansinisenä, mutta onneksi myös lainahuopa löytyi. Onneksi tallilla on ihania ihmisiä ja varusteita saa tarpeen tullen lainaan. Tamman kanssa jouduin myös pohtimaan satulavalintaa, sekun sattuu omistamaan myös koulusatulan. Omasta mielestäni osaan kuitenkin yhden kerran perusteella istua paremmin sen yleispenkissä, joten koulusatula jäi talliin. Ehkä alan nyt käyttämään myös sitä koulusatulaa ahkerammin ja se pääsee esiintymään seuraavissa kilpailuissa, tosin sitten täytyisi löytää jostakin valkoinen kouluhuopa..

Ratsastuskuvat ©Emmi L, ellei toisin mainita.

Kuten kuvista näkyy, Siru ei kulkenut kauniin pyöreänä. Se oli kuitenkin energinen ja teki asiat kuten pyydettiin oikeissa pisteissä ja eteni hyvällä fiiliksellä, eikä jännittänyt koko rataa. Tästä on suunta vain ylös!
Starttasin molemmilla hevosilla heB k.n. specialin, jota on tullut ihan pari kertaa ratsastettua. Kummallakin olin mennyt koulua ennen kisoja kymmenisen kertaa, joten odotukset eivät olleet hirveän korkealla. Odottavin ja hieman jännitynein mielin lähdin kuitenkin katsomaan, mitä kisapäväivällä on annettavanaan. Olin tallilla jo varhain hieman kahdeksan jälkeen ja ehdin siis hyvin puunata varusteet ja hevoset, letittää ja penkoa omat ja lainatavarat esille ennen kisojen alkua. Luokkamme oli kisojen toinen ja aloitimme koko homman Sirun kanssa. Tamma oli jo verkassa varsin energinen, ja hieman katseli sivuovea, muttei tuomarinpöytää, kouluaitoja, kirjaimia tai ihmishyörinää katsomossa ja kanslialla. Sama meno jatkui radalla. Siru ei kytännyt mitään uusia asioita, vaan sitä tuhat kertaa nähtyä ovea. Hevoset..

Radalta saimme numeroita neljäpuolesta kuusipuoleen ja prosenteiksi tuli lopulta tasan 58. Siru oli radalla ihan jees, se teki kaiken juuri niissä kohdissa kuin pyysin, liikkui halutussa askellajissa ja oli reipas ja energinen. Kun on koko vuoden ratsastanut kouluratoja ponilla jota saa koko ajan vain punkea eteenpäin ja voi vain toivoa sen nostavan laukan, niin en voi oikein kuvailla miten hienoa oli olla radalla hevosella joka jännityksestään huolimatta liikkuu eteenpäin! Keskiravi lävistäjällä ovea kohti loppui pieneen koukkaisuun pois uralta, mutta oikeastaan muuten voitimme ovipelon aika hyvin. Käynnissä se ohittui ihan huomaamatta. Parhaat numerot saimme voltista tuomarin edessä, pysähdyksestä ja vasemman laukan nostosta. Huonoin numero tuli radan loppupuolelta kun laukkalävistäjän jäkeen piti siirtyä käyntiin, mutten saanut pidätettä kunnolla läpi ja otimme muutaman raviaskeleen. Siruun olen kyllä tyytyväinen, mutta kuski mokasi ärsyttävästi ja unohti sen toisen voltin, eikä muuten ollut eka kerta.. Siitä miinus kaksi pistettä. Alla vielä tuomarin loppukommentit.
  
"Kivan oloinen hevonen, ohjemassa kivoja pätkiä.
Saisi liikkua niskasta pyöreämmin, tarkkuutta asetusten kanssa."

Kaatuu, kaatuu..



Sirun jälkeen kiipesin Niilon selkään ja eikun verkkaamaan. Edelliseltä ratsastajalta kuulin Niilon olleen aika virkeän oloinen, joten koitin vain saada sen rauhalliseksi ja mahdollisimman rennoksi. Yritin myös keksittyä istumaan, sillä tämän hevosen ravi ei ole helpoimmasta päästä. Tällä kertaa olin luokan viimeisenä lähtijänä ja koska olin tullut tallilla aikaisin aamulla ja syönyt hyvin vähän, niin ihana Aino osti mulle sämpylän jonka sitten mutustin vuoroani odotellessa. Oli ihanaa kun hevoselle pystyi huoletta antamaan pitkät ohjat ja pystyin luottamaan siihen, että se käynnistyy vielä kun kerään ohjat takaisin käteen. Roope täytyi nimittäin aina pitää hereillä ja valmistilassa ennen rataa tai se ei olisi mennyt enää sitäkään vähää eteenpäin!

©Jenna K.

Myös Niilo oli radalla ihan kiva, reipas ja kuulolla ja jopa rennompi kuin uskalsin toivoa. Saimme kuitenkin palautetta varsinkin käynnin jännittyneisyydestä, minkä tiesinkin jo valmiiksi olevan meidän heikkokohta. Koko alkuradan taisin ajatella vain sitä toista volttia, pakko muistaa, pakko muistaa.. Ja muistinhan sen sitten, eikä mitään muutakaan unohtunut. Niilon kanssa käynnin lisäksi pienenä ongelmana oli myös laukasta käyntiin siirtyminen. Siinä missä Siru ravaili niin Niilo lähes pysähtyi. Sitä täytyy kyllä treenata molempien kanssa, löytää se välimuoto. Niilon kanssa meidän numerot olivat viittäpuolta ja kuutosta ja paras numero, kuusipuoli, tuli vasemman laukan nostosta. Prosenteiksi saimme hieman enemmän kuin Sirun kanssa, 58,40. Molempiin hevosiin voi olla tyytyväinen näin ensimmäisten yhteisten kilpailuiden jälkeen, mutta mikä ehkä tärkeintä, pitkästä aikaa mulla oli kouluradalla kivaa, enkä vain odottanut sieltä pois pääsyä. Nyt vaan treeniä ja uusiin koitoksiin! Joulukussa starttaamme Niilon kanssa helpon A:n ja kisaamme seuran sennumertaruudesta ja Siru saa mennä B:tä.
-Hanna

"Kiva hevonen, jolla laukassa potentiaalia, ravi ja käynti ajoittain jännittynyttä.
Saisi liikkua niskasta pöyrämmin ja käyttää selkäänsä paremmin.
Työn iloa!"