20. joulukuuta 2015

Kisakausi paketissa

Carterin ilme kun lähdettiin tallista kisailemaan.. :D

Kisakausi alkoi tänä vuonna Viron reissuni takia harvinaisen myöhään, vasta 20 huhtikuuta. Kausi päätettiin itsenäisyyspäivän kilpailuihin joulukuussa. Carterin kanssa aloitimme kisakauden silloin huhtikuussa, kotitallilla 80cm luokassa. Tuloksena oli virheettömät radat ja toinen sija. Olin enemmän kuin onnellinen, sillä treenikertoja oli alla vain vähän ja heppa muutenkin palaili saikultaan. Lähdin kisoihin toiveena puhdas rata ja kontrolli iloisen virkeään hevoseen, joka halusi toisinaan päättää vauhdin itse. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin ja aivan kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Saimme kehuja myös valmentajalta hyvästä laukasta radalla ja siitä, ettei tauko tosiaan juurikaan näkynyt meidän menemisessä. Näiden kisojen jälkeen hypättiin yhdessä vielä kerran, kunnes lähdin lähes koko kesäksi takaisin Viroon. Se saattoi jäädä viimeiseksi kerraksi yhdessä ja nämä kisat meidän viimeisiksi estekisoiksi.

Jos nämä kisat jäi meidän viimeisiksi yhteisiksi estekisoiksi yhdessä, niitä voi ainakin muistella hymyillen. <3
Seuraavan kerran kilpailimme yhdessä vasta marraskuun ensimmäisenä päivänä, harjoituskoulukisojen merkeissä. Luokkana oli heB K.N. Special ja prosentteja tuli 58.800. Itse olin kovin pettynyt rataan, lähinnä omaan ratsastukseeni ja pikkuvirheiden paljouteen radalla. Pääsimme kuitenkin pitkästä aikaa kilpailemaan yhdessä koulua ja saimme yhden B:n radan alle, sillä seuraavissa kilpailuissa toiveenani oli startata A:ta. Kauteen mahtuivat tosiaan vielä kolmannet kilpailut, seuramme koulufinaali marraskuun lopulla. Menimme heA:ta ja vaikka rata olikin surkea prosentein 53.800, niin saimme seuran senioripronssia. Valmentajan sanojen mukaan C ei oikeastaan tehnyt radalla mitään mitä pyysin ja näin se oikeastaan olikin. Kaikki meni vähän sinne päin ja kaunis kouluratsastus oli suorituksestamme kaukana. Pääsimme kuitenkin hyväksytysti läpi ja saimme mitallin muistoksi. Ensi vuonna sitten jatkaen uusia haasteita kohti koulupuolella!

Minikenttäkilpailuissa Roopen kanssa. ©Tomi J.

Roodoksen kanssa aloin kilpailemaan elokuussa, kotitallin minikenttäkilpailuissa, joissa ratsastettiin tutustumisluokan kouluohjelma ja maastorata korkeudella 80-90cm. Kouluohjelmasta rapsahti reilut 59% ja maastossa otettiin yksi melko yllättävä kielto, jonka takia tuli myös hieman yliaikaa. Ponista ei vielä tuolloin tullut uutta vakiratsuani ja kisakaveria, mutta sitä kohti oltiin menossa. Näihin kisoihin olin osallistunut Roopella opettajan ehdotuksesta vain koska halusin mukaan, eikä mulla ollut sopivaa hevosta käytössä. Pian lähdinkin ponin kanssa treenaamaan Niinisaloon maastoesteitä ja saimme luvan lähteä myös ihan oikeisiin kenttäkisoihin.

Seuraavan kerran kilpailimme ponin kanssa syyskuun alussa melko jännissä tunnelmissa, kun tarkoituksena oli saada kvaaleja syysniksulaan. Kisatuloksia meillä oli ennen näitä kisoja tasan nolla, joten kaksi hyväksyttyä rataa oli saatava. Ratsastin huonoakin huonommin molemmat radat ja saimme molemmista korkeuksista (80 ja 85-90cm) neljä virhepistettä. Rimaa hipoen siis saimme kvaalit kasaan, mutta onneksi virheet tulivat vain pudotuksista ja kaikesta huolimatta opettaja päästi meidät luottavaisin mielin matkaan. Noissa kisoissa oli kyllä hieman sellaiset fiilikset, että eihän tästä tule yhtään mitään..


Tää poni ja Niksula = perfect! En malta odottaa kevättä..


Supersuper poni rataesteillä! ©Anniina Gullans

Seuraavalla viikolla syyskuussa pakattiin poni autoon ja lähdettiin vuoden ainoisiin ulkopuolisiin kilpailuihin, yhteen mun suosikki kisapaikoista, Niinisaloon. Kilpailin tuttuun tapaan harrasteessa, jossa Roopen kanssa oli tavoitteena mahdollisimman reipas ja tietysti korkea prosenttinen koulukoe sekä puhtaat estekokeet. Teimme perinteistä poiketen kaksi päiväreissua Niksulaan ja tein myös taas omat postauksensa molemmista päivistä. Lauantai lötyy täältä ja sunnuntaina taas täältä. Kouluverkassa poni oli oikeasti aika kiva ja etenevä, radalla se hyytyi. Silti reilut 56 prosenttia ulkopuoliselta tuomarilta lämmittivät mieltä, sillä poni ei todellakaan ole mikään liikeihme ja itse ajattelin meidän ssavan vähemmän. Koko rataestekokeen ajan, niin verkassa kuin radallakin, Roope oli mulle sillä hetkellä maailman hienoin poni. Yksikään puomi ei pudonnut, yhtäkään kieltoa ei tullut. Roope teki niin hienoa työtä koko radan ajan, että luulin jonkun vaihtaneen sen toiseen poniin. Tuo nollarata on edelleen meidän paras esterata ja vasta nyt olen alkanut löytää myös valmennuksissa tuon kisaponin, joka niin taitavasti on piiloutunut tuntiponin pörröisen ja paksun ulkokuoren alle. Lopullinen tuloksemme Niinisalosta oli 37/66. Maastossa tullut yksi kielto laski sijoitustamme harmittavasti, mutta olin silti tyytyväinen kokonaisuuteen. En millään malta odottaa ensi vuoden kenttäkisoja tämän ponin kanssa!

Eikä yhtään huono poni maastossakaan. :)
Lokakuun alussa kisailtiin kotitallilla MäkkyläCupin kolmannen osakilpailun merkeissä. Näihin kisoihin mietin pitkään hyppäänkö sekä 80 että 90cm, mutta lopulta päädyin onneksi menemään vain pienemmän luokan, sillä kentän pohja ei ollut valitettavasti paras mahdollinen ja Roope ei tehnyt normaaleja hyppyjä. Tulokseksi saimme kuitenkin hieman vaisun, mutta kivan 0/0 suorituksen tullen sijalle 3. Näistä kilpailuista ei ole julkaistu postausta ja alle olevat pari kuvaakin ovat nyt esillä blogissa ensimmäistä kertaa.

Nämä kaksi kuvaa ©Kiti S.


Marraskuun alussa starttasin K.N. Specialin myös Roopella samoissa harjoituskisoissa, joissa olimme Carterinkin kanssa. Edelleen tahmeasta radasta tuli prosentteja yllättävän paljon, 58.200. Päätin jättää seuran koulufinaalin väliin ponin kanssa ja jatkaa kouluratojen ratsastusta vasta ensi vuonna. Niinpä seuraavat kilpailumme olivat joulukuun alussa pidetty MäkkyläCupin estefinaali ja seuranmestaruudet. Nämä kisat mentiin hyvällä fiiliksellä ja toiveena puhtaat ja sujuvat radat. Hyppäsin nyt luokat 80 ja 90cm, joista isompi meni paremmin. 80cm Roope kielsi uusinnan viimeiselle, ihan kuskin huonon tien takia. Muuten rata oli ihan kiva ja sijoitukseksi tuli 3 sija. 90cm voidaan ehkä sanoa olleen virallisesti meidän ensimmäinen yhteinen sen korkeuden kisarata, sillä kvaalikisoissa osa esteistä oli matalampia. Nyt saimme perusradan lisäksi puhtaan uusinnan ja epäilyiden ja odotusten vastaisesti luokkavoiton, sekä seuran sennukultaa.

Lyhykäisyydestään huolimatta kisakausi oli mukava, opettavainen ja toi taas lisää kokemusta. Tavoitteita saavutettiin ja ylitettiin. Välillä niihin ei ylletty ja petyttiin.  Mutta sellaistahan se on. Välillä vajotaan alas jopa yhden huonon kisasuorituksen takia ja koko homman haluaisi lopettaa. Sitten kun taas vain jatkaa ja jatkaa, yrittää tosissaan välittämättä muiden mielipideistä, sitten myös tosinaan onnistuu ja varsinkin epäonnistumisten jälkeen se on mahtava fiilis kun saa sen puhtaan radan tai kun poni ottaa pari reippaampaa askelta kouluradalla. Nyt vain lisää treeniä, sillä sitä tarvitaan koko ajan. Ensi vuoden kilpailut ovat jo ovella ja niissä halutaan olla valmiina näyttämään parhaansa.
-Hanna

4 kommenttia:

  1. Kiva postaus, ja tykkään kovasti Carterin ilmeestä ekassa kuvassa... :D Roope näyttää noissa sivusta otetuissa hyppykuvissa oikeinkin sporttiselta, se ei oo edes paksu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Sen ilme kyllä kertoo hyvin paljon ja sivukuvat ponista kyllä hämää mukavasti.. :D

      Poista