14. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivän estefinaali




Itsenäisyyspäivänä päätettiin kisakausi omalla tallilla seuraestekisojen merkeissä. Lisäksi jaettavana oli seuranmestaruudet ja MäkkyläCupin finaali. Hyppäsimme Roodoksen kanssa 80cm ja 90cm, joista ysikympissä osallistuin seniorimestaruuteen. Kolmena aikaisempina vuonna mestaruudessa sijoittuneena, oli pienet toiveet saada mitalli kaulaan tälläkin kertaa. En ollut kuitenkaan kovin varma menestyksestä tällä kertaa, sillä jos Roope ei syttyisi radalla, niin ei sillä varmasti olisi mahdollisuuksia vauhdin kannalta voittaa. Lähdinkin hakemaan molemmille radoille puhtaita ja hyviä suorituksia. Ratojen kuitenkin edetessä uusintaan ja jatkuen yhä puhtaana, aloin ratsastaa myös sijoituksista.



Luokkien verkat menivät ihan okei ja Roope teki kivoja hyppyjä. Ysikympin okserille toivoin sen lähtevän hyppyyn paremmasta kohdasta, niinkuin se kerran teki, eikä tulevan ihan niin lähelle. Opettaja kuitenkin totesi, että annetaan sen tulla lähelle kun se kerta nyt ei lähde kauempaa hyppyyn. Lähempikään ponnistuspaikka ei ollut liian lähellä ja siitä se kuitenkin hyppäsi hyvin. Kasikympissä tuli ihan kivoja hyppyjä, mutta missään vaiheessa poni ei vastannut eteen niinkuin olisin halunnut. Se hyppäsi kuitenkin perusradan puhtaasti ja pääsimme uusintaan. Tein suunnittelemani lyhyemmät tiet ja yritin ratsastaa aikaa. Tein yhden liian uhkarohkean kokeilun ja tuloksena oli sitten kielto radan viimeiselle esteelle. Kyllä harmitti! Aivan oma moka. Viimeinen este oli pysty, jolle oli aika haastava tie juuri ennen päätyä ja lähdin kääntämään liian aikaisin, joten tulimme niin vinoon ettei siitä enää voinut hypätä. Uudella yrittämällä ja paremmalla tiellä ylitse ja maalissa tuloksella 0/4vp. Tällä tuloksella saimme sijan 3 ja olimme ensimmäiset ei-sijoittuneet.

Nämä pari ratsastuskuvaa on napattu 90cm verkasta. Kitille kiitos kuvista!

Myös toiseen luokkaan lähdin ensimmäisenä radalle. Vaikka ennen kisoja tavoitteina oli vain kiva ja puhdas rata, sekä jokin kolmesta mitallisijasta, niin radalle lähtiessä ratsastin kyllä siitä ykkössijasta. Kun kuuntelee koko ajan ennen omaa suoritusta sitä, miten voin saada hitaan ponini kanssa vain korkeintaan pronssia mestaruudesta, nousee kyllä pieni taistelutahto pintaan. Se etten itse uskonut meidän olevan Roopen kanssa riittävän nopeita uusimaan edellis vuotinen kultamitalli tai voittamaan luokkaa, ei tarkoita että kuuntelen sitä muilta. Radalla päätin ratsastaa sijoituksesta ja koittaa parhaani. Kyllä me pystyttäisiin siihen ja näytettäisiin että osataan.

Pystyltä ei tullut oikein yhtäkään järkevää kuvaa, mutta onpahan jotakin!

Rata menikin paremmin kuin ensimmäinen ja varsinkin viimeisen esteen kanssa olin tarkkana. Kehuin ponia aina, kun se hyppäsi isolla ja hyvällä hypyllä. Kun uusinnankin maalilinja ylittyi ja takana oli puhdas 0/0 rata, en voinut olla kuin tyytyväinen. Nyt täytyi vain odotella tuloksia ja katsoa mihin meidän aika tulisi riittämään. Tässäkin luokassa sijoittui vain kaksi ja kun lopulta oli palkintojen jaon aika, kutsuttiin meidät Roopen kanssa mukaan. Ensin meidän kuulutettiin saaneen sija kaksi ja tulleen näin ollen toisiksi mestaruudessa, mutta voin kertoa että hieman hymyilytti kun asia samantien korjattiinkin toisin päin.



Ysikympissä saavutettiin meidän tavoitteet paremmin kuin hyvin. Meidän yhteiset 90cm radat saa laskettua yhden käden sormilla, joten puhdas rata, luokkavoitto ja seuran seniorimestaruus olivat ihan huippu juttu! Myös motivaatio ja into ponin kanssa treenaamiseen nousi taas huippuunsa, kyllä tästä vielä hyvä tulee. Ennen kisoja ajattelin "isompien" esteiden tuottavan itselleni rimakauhua, pidemmän tauon jälkeen, mutta ehei. Molempien luokkien esteet olivat ihan naurettavan pieniä! Metrikin näytti kivan kokoiselta, sen olisi voinut hypätä vielä perään. Ehkä joku päivä, ken tietää. Nyt tavoitteena on vakiinnuttaa taas tuo 90cm peruskorkeudeksi, joka olisi helppoa, mukavaa ja sujuvaa. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan!
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti