Sivut

28. marraskuuta 2015

Pieni kuvahaaste

Jee toinen postaus viikon sisään, kyllä se tästä taas! Löysin tämän kivan haasteen Kootussa ravissa -blogista ja päätin heti toteuttaa. Haasteessa valitaan neljä kuvaa, joita kuvaavat sanat luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen ja todellisuus. Lisäksi valitaan vapaasti viides kuva ja sitä parhaiten kuvaava sana. Haastan kaikki blogini lukijat ja muut innokaat tekemään tämän haasten ja linkkaamaan postauksen sitten tuonne kommenttiboxiin, jotta voin helposti käydä katsomassa ne. :)
-Hanna



Luottamus



Onnistuminen



Epäonnistuminen



Todellisuus 





Kaverit

26. marraskuuta 2015

Kisahoitajan hommissa

Valmiina lähtöön! Amulla oli aika nättiä, kun oli vielä hämärää ja lunta.

Aika tuntuu menevän taas ihan hurjaa vauhtia. Tavoitteena olisi julkaista pari postausta per viikko, mutta nyt ollaan menty yhden postauksen viikkovauhtia. Tuntuu että kirjoitin edellisen postauksen pari päivää sitten, mutta sitten huomaankin siitä kuluneen jo viikon.. Koitan jotenkin alkaa ymmärtää tätä ajan kulua ja tsemppaamaan näiden postauksien kanssa! Mutta palataampa sunnuntaihin, jolloin olin pitkästä aikaa kisahoitajana. Silloin kello soitti puoli seitsemän maissa ja reipas heppatyttö nousi ylös ja alkoi valmistautua kisapäivään. Olin luvannut lähteä hoitamaan yhtä tallimme yksityistä hevosta kansallisiin estekilpailuihin. Hetken aikaa mielessä kävi ajatus, miksi teen tämän, enkä jää vapaapäivänäni vain nukkumaan lämpimän peiton alle? Tein sen, ja teen mielelläni uudestaankin, koska olen reipas heppatyttö ja oikeasti halusin lähteä pitkästä aikaa kisahoitajan hommiin, sillä se on mukavaa ja opettavaista. Aiempina vuosina olin useasti matkassa mukana, mutta nyt ei ole tullut käytyä muutamaan vuoteen. Ehkä sitä taas jatkossa eksyy omien kilpailuiden lisäksi hoitajaksikin. :)



Garin tuli hakemaan mut kotoa seitsemältä ja hyvä niin, koska lunta oli tullut yön aikana lisää enkä olisi muuten päässyt helposti tallille. Paikalle saavuttuamme menin laittamaan Sissiä kisakuntoon. Harjasin, laitoin loimet päälle ja suojat jalkoihin. Toinen mukaan lähtijä oli kaverini Maria hevosellaan Johnnyllä. Reilun tunnin päästä pääsimme lastaamaan ja molempien heppojen mennessä hyvin autoon, pääsimme pian lähtemään. Meiltä ajoi kisoihin noin puolisen tuntia kopin kanssa, eli ei pitkä matka. Perillä oli ihan jäätävän kylmä kun tuli autosta ulos ja jäin heppavahdiksi kisaajien käydessä kansliassa. Pian pääsin kuitenkin kävelemään virtaa täynnä olevan Sissin kanssa ja palelu loppui. Hieman neiti siinä puhisi ja tepasteli, mutta kun vain oli itse rauhassa, niin heppakin tasoittui ja kuskikin saatiin kyytiin. Meidän ratsukoiden ensimmäinen luokka oli 100cm ja kauaa ei verkkaan ja radalle pääsyyn aikaa kulunut. Molemmat hyppäsivät hienosti puhtaat radat ja sijoittuivatkin sijoille 7 ja 8/32. Muita ratoja en ehtinyt oikein seuraamaan, sillä juoksin loimikasaa kantaen ja kaviokoukku kädessä kahden maneesin väliä Sissin perässä. Ihan lyhyelläkin matkalla tuli järkyttävät tilsat kavioihin.. Eipä tuo mitään, vaikken muita ratoja nähnytkään. Jos kisoja haluaa tulla vain katsomaan, niin silloin ei kyllä kannata lähteä mukaan hoitajaksi. Itse viihdyn hyvin siellä kulisseissa ja apujoukkona. Pääsin nytkin kuitenkin seuraamaan verryttelyä Sissin talutuksen ohessa ja seurasin koko ajan tuloksia Equipesta.

Sissin kanssa käppäilemässä.

Heppojen toinen hypättävä luokka oli 110cm, jonka alkua piti odotella noin tunnin verran, mutta onneksi pystyimme kävelemään maneesissa, joten itselleni ei tullut ollenkaan kylmä. Aikakin kului nopeasti ja pian luovutin hepan Garinille ja kipitin itse buffaan, josta ehdin nappaamaan herkullisen mokkapalan matkaan mukaan. Istuin sitten kilpailumaneesiin seuraamaan ratsukoitamme ja tämä luokka ei valitettavasti mennyt ihan niin hyvin. Johnny harmillisesti hylättiin, mutta Sissi teki puhtaan radan ja olikin pitkään sijoilla. Se jäi kuitenkin nipin napin ilman ruusuketta kun kymmenen sijoittui ja Sissi sai sijan 13/39. Ei siis huono kuitenkaan!

Carter näki hurjan ponin puskassa.. :D



Takaisin tallilla oltiin jo kahden aikoihin päivällä, joten ehdin vielä itse hyvin ratsastamaan Carterilla ja harjoittelemaan sunnuntain koulukilpailuihin. Luokkana meillä on heA:0 2009, jota en ole aikaisemmin ikinä ratsastanut. Kiva siis päästä menemään aikaisemmin tuntematonta rataa! Se vaikuttaa aika kivalta, mitä nyt olen sitä opetellut ja kerran ratsastanut läpi. Eniten huolettaa alku-ja lopputervehdyksiin tulo laukasta, C ehkä laukkaa tuomarin pöydälle asti.. Myöskin laukanvaihdot käynnin kautta kolmikaarisella voivat olla pienoinen ongelma, sillä harjotellessamme Carter oli kovin innoissaan ja olisi mieluummin tehnyt suorat vaihdot. :D No, ehkä me selvitään. On kuitenkin kiva päästä menemään pitkästä aikaa A:ta. Kyseessä on myös vuoden viimeiset koulukilpailut ja samalla seuran mestaruudet. Estemestaruuksista kilpaillaan ensi viikon loppuna ja sitä seuraavana olisi vielä yhdet ulkopuoliset estekilpailut, mutta katsotaan päästäänkö lähtemään niihin vai päätetäänkö kisakausi kotona.
-Hanna

18. marraskuuta 2015

Päivän piristäjä


Osmon kanssa lenkillä! Oli kyllä kivaa, hyvä seura ja kiltti aasi.

Eilinen oli taas niitä päiviä kun töiden jälkeen teki mieli jäädä kotiin ja käpertyä peiton alle maailmaa pakoon. Jo viikonloppuna alkanut ärsytys oikeastaan kaikkea mahdollista kohtaan jatkui. Toisinaanhan varmaan kaikilla tulee ajanjaksoja, joilloin mistään ei tule mitään, mikään ei kiinnosta,  et jaksaisi tehdä mitään ja kaikki vain yksinkertaisesti ärsyttää. Silloin riittää pienikin asia masentamaan mieltä ja koko maailma tuntuu kaatuvan päälle. Pahintahan varmaan on, etteivät edes hevoset ja tallille meno tunnu kiinnostavan ja helpottavan tilannetta. Oma huono fiilikseni alkoi sunnuntaina ja niin estevalmennus Roodoksen kanssa meni aivan penkin alle (suoraan sanoen meillä ei ole koskaan mennyt niin huonosti hyppääminen yhdessä..), kevyestä ratsastuksesta Reinon kanssa ei meinannut tulla mitään, vaikka pari kivaa pätkää saatiinkin, enkä ehtinyt ratsastamaan kaikkia hevosia jotka olisin halunnut ja ehkä niin oli siinä mielentilassa ihan hyväkin. Lopulta mikään ei kiinnostanut, en oikeastaan halunnut nähdä ketään enkä puhua kenellekkään. Kotona kulutinkin sitten aikaa tv:n ja netin äärellä, eivätkä Pariisista kantautuneet surulliset uutiset yhtään helpottaneet huonoja päiviä, mutta lisäsivät kyllä ajatustoimintaa maailman menosta.

Tän Perfeton kanssa olin lauantaina koulutunnilla opettelemassa ratsastaan. Bambilla oli ihana mennä pitkästä aikaa kunnolla. :)

Kaikesta huolimatta hyppäsin tiistaina pyöräni selkään ja lähdin tallille. Mulla oli Vapun liikutuspäivä ja lisäksi toivoin ehtiväni harjaamaan Topin tai Reinon. Ensimmäiseksi suuntasinkin niiden päähän tallia ja sain R:n omistajalta pyynnön laittaa hepan pois tunnin jälkeen, minkä sitten ilomielin teinkin. Mieli alkoi heti hieman piristyä ja ehdin vähän rapustella Topiakin, jolla reppanalla on tällä hetkellä kaviopaise... Vaikka ulkona oli jo ihan pimeä ja maa kurainen ja märkä niin päätimme Kitin kanssa lähteä ulkoiluttamaan Ossia. Teimme kivan lenkin metsässä ja Ossin tullessa kiltisti välissämme, saimme valittaa toisillemme niin koulusta, töistä, kuin kaikesta muustakin mikä juuri sillä hetkellä ärsytti. Kunnon terapiamaasto siis!

Ihana nuorukainen Reino sunnustaihölkällä.

Lenkin jälkeen menimme maneesiin odottamaan ratsujamme edelliseltä tunnilta. Sovimme, että jos toinen alkaa näyttää menettävänsä hermonsa, niin toisen tehtävä on tulla rauhoittamaan tilanne ja käskeä ottamaan ihan rennosti. Päätinkin, että jos mistään ei tule mitään niin en väkisin yritä vaan sitten vaikka vaan kävellään pitkin ohjin koko aika. Ei se ole hevosen vika jos itsellä on paha päivä, eikä omaa kiukkuaan saa purkaa hevoseen. Lopultahan kaikki meni parhain päin ja kumpikin pääsi tekemään kunnolla töitä. Maneesin päädyssä oli hieman ahdasta, eikö Vappu päässyt liikkumaan eteen päin aivan niinkuin olisin halunnut. Tai olisi se päässyt, mutta hitaasti syttyvää tammaa ei ennemminkin mahtunut ratsastamaan kunnolla eteen. Vappu oli myöskin taas kovin kiukkuinen muita hevosia kohtaan, joka toi omat ongelmansa.

Yksi mun päivieni piristäjä, Vappu. <3


Olen kuitenkin tyytyväinen ratsastukseen, sillä vaikka Vappu olisi saanut olla aktiivisempi, niin se kuitenkin kulki muuten kivasti. Se oli pehmeä ja rento ja liikkui rauhallista tasaista tahtiaan koko ajan, eikä sitä tarvinnut koko ajan pyytää jatkamaan. Saadessaan pidempää ohjaa loppuraveissa, se alkoi venyttämään sekä kaulaansa että askeltaan. Lopuksi halasin ja taputin hikistä hevosta ja sanoin sen olleen kyllä päivän piristys. Sitä se todella oli. Olin heti paremmalla tuulella onnistuneen ratsastuksen jälkeen. Eiköhän tästä taas siis nousta ylös ja kerätä se karkuteillä oleva motivaatio, jotta voidaan jälleen vajota takaisin alas ja nousta sitten taas ylös yrittämään parhaansa.
-Hanna
Ps. Blogiin on ilokseni tullut muutama uusi lukija. Tervetuloa ja toivottavasti viihdytte! Olisiko teillä lukijoilla kiinnostusta esimerkiksi kysymyspostauskeen tai toiveena joulukalenteria? Millaisia postauksia haluaisitte lukea, eli mitä toiveita teillä on?

11. marraskuuta 2015

Peltopäivä

Ratsastuskuvia ei valitettavasti ole, sillä olin kaksistaan Vapun kanssa liikkeellä.  Jotain materiaalia kuitenkin! Muokkailin kuvia hieman normaalista tyylistä poiketen "synkempään syystyyliin" ja ainakin omasta mielestä näistä tuli ihan kivoja. :)

Vaikka päivät venyvät pitkiksi ja tuntuvat välillä raskailta, nyt kun pimeä tulee koko ajan entistä aikaisemmin ja kotiin palaa iltamyöhään, niin tätä mä olen kaivannut. Päiviä jolloin saa nousta useamman hevosen selkään, edes kävelemään. Olen iloinen tästä mahdollisuudesta, vaikka omia hevosia seisoo tallissa nolla. Joskus enemmän kuin yhden hevosen ratsastus päivässä tai edes viikossa, oli kaukainen haave. Nyt se on arkea, mutta siitä pitää silti muistaa iloita. Olenkin kiitollinen kaikille niille, jotka mahdollistavat sen ja oikeasti onnellinen myös niistä pelkistä käyntimaastoista hevosystävän kanssa. Yksikään satulassa vietetty tunti ei ole turha.



Eilen vietin pari tuntia satulassa, ensin vanhan tutun Vapun ja sitten uudemman tuttavuuden Reinon. Vapun kanssa olin suunnitellut meneväni kentällä koulua pitkästä aikaa kanget päässä. Suitsivalinta pysyi samana, mutta kentälle tuotiin juuri suolalasti joten otimme suunnan maastoon. Tarkoituksena oli kävellä vain alkukäynnit pellolla ja mennä sitten maneesiin treenaamaan, mutta koska laukkarata oli yhtä kaarretta lukuun ottamatta hyvä, niin päätinkin molempien iloksi hylätä maneesin ja mennä pellolla. Vappuhan oli varsin tyytyväinen valintaan ja kulki koko ajan oikeasti kivasti, rennosti ja edeten. Pellolla oli kunnon syyssää ilman sadetta, sillä ilma oli harmaa ja sumua oli aika paljon. Tuo ei kuitenkaan ollenkaan haitannut tai masentanut mieltä kun oli ihana ja toimiva hevonen ratsuna. Oikeastaan ilma oli aika tunnelmallinen ja hieno.



Heti kerättyäni ohjat käteen Vappu oli lähdössä raviin. Kun aivan vierestä ohitsemme pyyhälsi juna, Vappu esitti sivuaskelia keskemmälle peltoa ja taisi sen etupääkin hieman keventyä. Nostaessani laukan ensi kerran, kentällä monesti paikoilleen jämähtävä hevonen lähti eteen päin isoa ja pyöreää laukkaa innosta puhisten. Laukkaradan suora oli hetkessä lopussa ja piti siirtyä käyntiin ennen mutakaarretta. Selässä sai vain istua ja pitää ohjat kädessä, hevonen oli niin hyvä. Itse vain hymyilin Vapun liikkumiselle, innolle ja menohaluille. Taas ei olisi uskonut tamman täyttävän ensi vuonna 20 vuotta. Ratsastuksen lopetimme isoon, pyöreään, eteen alas raviin ja lähdimme seikkailemaan vielä hämärtyvään metsään. Välillä sai edelleen hieman rauhoitella vauhtia, sillä Vappu puksutti polkuja ristiin rastiin melkoisella vauhdilla. Nähtiinhän me lopuksi metsän kettukin vilaukselta. Ihanaa ettei se ole kadonnut minnekään!



Pienen ABC vierailun jälkeen palasin illalla takaisin tallille hoitamaan edellisessä postauksessa mainitsemani Reinon. Jonkinlainen esittely ruunaherrasta on myöhemmin luvassa, mutta kerrottakoon nyt että kyseessä on tallimme yksityinen hevonen, jota aloin hoitamaan viime viikolla. Luvassa Repan kanssa on ihan tavallisia hoitajan hommia harjailuiden, varusteiden pesun ja rapsuttelujen merkeissä, sekä toisinaan kävelyä ja ihan kunnollakin menoa. Viime viikolla olin ensimmäistä kertaa kävelemässä Reinolla ja lauantaina ratsastin sen kevyesti kunnolla, toisiimme tutustuen. Eilen jatkoimme kävelyteemalla maneesissa, sillä seurailin samalla kaverin ratsastusta. Käppäilimme reilun tunnin verran ja ruunapoika oli oikein hienosti koko ajan. Eiköhän meistä vielä kavereita tule. :)
-Hanna

5. marraskuuta 2015

Muuttunut ulkoasua ja kuulumisia

Tällä kertaa kuvamateriaalina on pelkästään puhelimella napattuja kuvia. :)

Täysikuu ja tähtitaivas! Aika huippu maastoilusää. :)


Heips kaikille! Nyt eletään jo marraskuun ensimmäistä viikkoa. Huh, aika menee niin nopeasti ettei perässä pysy! Viime päivinä on ensimmäisiä kertoja alkanut tuntua hieman kylmältä kun on istunut kentän laidalla kuvaamassa tai pyöräillyt tallimatkoja. Lämmin syksy on sopinut ainakin itselleni oikein hyvin ja varmaan ensimmäistä kertaa ikinä minkäänlainen syysmasennus ei ole yllättänyt. Olen oikeasti tykännyt ruskasta, pimeästä (maastolenkit pimeällä on ihan parasta!), sekä siitä kun saa pukea lämpimiä vaatteita itselle ja heittää hepalle loimen päälle ratsastamaan mennessä. Tavallista lämpimämmän syksyn on tallilla huomannut muun muassa siitä, että pääsimme hyppäämään viimeistä kertaa maastossa lokakuussa, samassa kuussa kentällä pystyi yhä järjestämään estekilpailut ja edelleen varsinkin kesällä uusittu kentän uusi puoli on varsin kivassa ratsastuskunnossa, eikä maneesiin ole pakko mennä. Tänään käytin useamman tunnin uuden bannerin tekoon ja ulkoasun muokkaukseen. Nyt ulkoasu on yksinkertainen, mutta omasta mielestäni ihan kiva ja ainakaan tällä hetkellä en jaksa taas ihan heti tapella bloggerin kanssa.. Bannerin teossa en ole mikään expertti tai osaa käyttää hienoja muokkaussovelluksia. Vaikka itse sanonkin, niin sain bannerista kuitenkin yllättävän kivan! Se pysyköön ainakin lumen tuloon asti, ehkä sitten saan uusia talvisempia kuvia ja ulkoasu vaihtuu jälleen. :) Mitä mieltä te olette bannerista ja ulkoasusta?




Viime viikonloppu meni kokonaan tallilla, Perjantaina olimme taas Carterin kanssa kouluvalmennuksessa, jossa teimme avoa sekä ravissa että laukassa. Aika tuskallista se oli hetkittäin, kun C ei halunnut kuunnella pidätteitä saati asettua tai taipua rehellisesti varsinkaan oikealle. Saimme kuitenkin kivaakin pätkää esitettyä ja lauantaina pääsimme menemään pitkästä aikaa ihan perustyöskentelyä valvovan silmän alla. Oli aivan huippu valmennus, sain uutta ajateltavaa ja Carter kulki kivasti. Ennen tätä tuntia ratsastin lauantaina sekä Almalla että Bambilla. Alman kanssa menimme tunnilla pohkeenväistöjä ravissa ja vastalaukkaa, joista tämä laukkaosio sujui huomattavasti paremmin ja valitettavasti oli tietenkin pienemmässä osassa tehtävää. Tunnin jälkeen lähdimme Kitin kanssa maastoon noin tunniksi ja minä sain lainata ihanaa Bambia, jonka kanssa maastoilu oli juuri sitä, mitä tarvitsin turhauttavan tunnin jälkeen.



B:n kanssa maastossa


Sunnuntaina tallilla pidettiin harjoituskoulukilpailut, joista olen vieläkin vihainen itselleni. Ratsastin Carterilla ja Roopella molemmilla k.n. specialin, jonka olen mennyt monet kerrat ennenkin. Silti molemmat tervehdykset tulivat vääriin paikkoihin, myös jälkimmäisellä radalla, vaikka toinen kisailija kyseli multa verkassa, että teinkö nyt ihan oikeaan kohtaan. Luulin tehneeni, vaikka koko ajan tiesinkin kirjaimen I olevan keskellä, mutta pieleen meni siis jo alkutervehdyksestä asti. Nyt kun olen valittamaan päässyt, niin sanotaan vielä etten ehtinyt verkata Roopea mielestäni tarpeeksi, se hyytyi jälleen radalle ja vaikka lisätystä ravista ei ollut tietoakaan niin se nosti sentään laukat, Carter oli todella jäykkä ja niin, sen kanssa unohdin vielä toisen voltinkin radalla.. Olin vain niin vihainen ja ärsyyntynyt omaan suoritukseeni koko loppupäivän! Eiköhän tästä kuitenkin taas nousta ja voida poistua koulukisoista hymyssä suinkin. Prosentteja saimme näiltä radoilta Carterin kanssa 58.800 ja Roopen kanssa 58.200.

Roopen kanssa loppukäynneillä kisojen jälkeen.

Aika upea taivas viime maanantaina, kun istuin kentän laidalla kuvaamassa.




Tällä viikolla en ole ollut valmennuksissa opettajan sairastaessa ja ollessani itse töissä. Maanantaina olin kuitenkin tallilla hoitamassa ja kävelemässä Topin. Noin vuoden tauon jälkeen saimme Kitin kanssa idean lähteä aasi/hevosmaastoon. Mulla ratsuna Topi, joka on pariin kertaan aikaisemmin ollut yhdessä Ossin kanssa metsässä ja käyttäytynyt joka kerta moitteettomasti, vaikka Ossi on ollut vähintään alkumatkan lentäväaasi. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Alun sekoiluiden jälkeen myös Ossi rauhoittui ja maastolenkkimme oli oikein mukava. :) Tiistaina olen ollut tallilla viimeksi ja silloin kiipesin itselleni vieraan ratsu, Reinon, selkään ja suuntasimme kävelemään kentälle. Tästä ruunaherrasta tulette varmasti kuulemaan jatkossa lisää, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa. Iltakävelyiden jälkeen nappasin juuri tunnilta pois tulevan Vapun matkaani ja hölkkäsimme ensin hetken aikaa kentällä kunnes lähdimme tekemään pienen lenkin metsään. Kentällä Vappu liikkui yllättävän reippasti ja meillä olikin koko tila käytössämme. Lyhyen pelto/metsälenkkimme Vappu käveli kamalaa vauhtia, se ei selvästi oikein viihtynyt pimeässä, jossa ainoana valonamme oli vain pieni ja surkea otsalamppuni. Tai sitten se ei vain kestänyt kuunnella lauluani ja sillä oli nälkä. ;)


Miten teidän Marraskuu on lähtenyt liikkeelle? Onko teillä jotakin postaustoiveita yms?

-Hanna