1. lokakuuta 2015

Niinisalon kenttäkisat osa 1



Ehkä viimeinkin on aika julkaista ensimmäinen postaus Niinisalon kenttäkilpailuista, joista kuitenkin on nyt aikaa se parisen viikkoa kohta. Kisoihin pääsystä aloin haaveilla heti elokuussa kun löysin Roodoksesta ratsun itselleni ja kävimme oman tallin minikenttiksissä, sekä valmennuksissa. Aika kuitenkin kului ja puhuin asiasta vain kavereilleni, vaikka fiksusti siitä olisi voinut ehkä mainita myös opettajallekin. Ajatukseni kisoihin lähdöstä vaihteli varmaan päivittäin. Olin yhtenä päivänä sitä mieltä että nyt menen kertomaan että haluan lähteä ja katselin kilpailuja joista saisin kvaalit. Ajattelin myös kysyä voitaisiinko tallilla pitää ns. kvaalikisat, jos muita sopivia kisoja ei löytyisi. Toisena päivänä vaivuin sitten epätoivoon ja hyväksyin asian ettei parin viikon varoitusajalla enää pääse lähtemään. Juurikin niiden kvaalien takia. Sopivia kisoja löytyi läheltä vain yhdet ja niissäkin vain yksi meille avoin luokka. En myöskään uskonut että omalla tallilla ehtisi enää kisoja olla, yksi viikonloppu jäljellä ennen Niinisaloa.



Ilmoittauduin Roodoksen kanssa kuitenkin Niksulan harjoituksiin, sillä olisihan se joka tapauksessa kiva päästä treenaamaan. Vähän ennen harjoituksia tuli kuitenkin tieto, että tallilla pidettäisiin kvaalikisat viikolla ennen varsinaisia kilpailuja. Kun treenit sujuivat hyvin, päätin vihdoin avata suuni ja kysyä voidaanko lähteä ponin kanssa kisoihin. Voidaan, jos saadaan kvaalit tulevissa kisoissa. Kahdeksalla virhepisteellä ilmottauduin Niksulaan ja vaikka olinkin ihan ärsyyntynyt tulokseen huonon ratsastukseni takia, niin mieltä paransi edes vähän se että kisoissa oli mukana muitakin samalla virhepistemäärällä. :D Ja sainhan olla tyytyväinen kun me kaikesta huolimatta pääsimme matkaan! Eihän meidän virheet toisaalta olleet muuta kuin pudotuksia, eivät onneksi kieltoja tai ohimenoja. Myöhemmin myös kuulin, että opettaja oli radan jälkeen todennut lähettävänsä meidät ihan luottavaisin mielin matkaan. Vaikka virheitä tulikin, saatiin me kvaalit ensimmäisiltä radoilta.



Aikaisemmista vuosista poiketen olimme päättäneet tehdä Niinisaloon päiväreissut ja säästää näin sekä ihmisten että hevosten majoituskuluissa. Molemmat hevoset kuitenkin matkustavat ongelmitta ja kisapaikalle ei ole ihan järjetön matka, joten ne saivat viettää yönsä mukavasti kotona. Lauantaiaamuna menin tallille kahdeksaksi hoitajaksi mukaan lupautuneen Paulan kanssa. Hevoset oli tarkoitus lastata kymmenen aikoihin, joten meillä oli hyvin aikaa laittaa poni edustuskuntoon ja pakata tavarat. Saatuani mukaan otettavat tavarat kasseihin, menin avustamaan Paulaa Roopen letityksessä ja ihan kivat sykeröt me sen harjaan saatiin yhdessä väkerrettyä vaikka poni olisikin kaivannut parturia ennen sitä. Ei ole muuten vieläkään siistitty harjaa.. Ehkä vihdoin tällä viikolla? Pian oli poni valmis ja kyyti saapui pihaan. Meidän kanssa kisoihin lähti kaverini Annu ratsunaan Dino. Molemmat hevoset saatiin lastattua ilman mitään ongelmia ja matka Niinisaloon saattoi alkaa.



Kisapaikalla jätimme hevosauton jabojen läheisyyteen ja lähdimme talsimaan varsinaista kisapaikkaa kohti. Ilmoittautumisen, hetken ratojen katselun ja vessassa käynnin jälkeen palasimme autolle laittamaan Roodokselle koulukokeen varusteita päälle. Ja mulle tietysti itsellenikin. Roodos alkoi näyttää ihan oikealta kisaponilta klippauksineen, sykeröineen ja valkoisinen huopineen! Se huusi koko matkan autolta kouluverkkaan ja antoi äänensä kuulua myös niin verkassa kuin radallakin. Vaikka se huusikin vähän turhan dramaattisesti niin se osasi sentään lähes joka kerta hoitaa homman nostamatta päätä pilviin.. :) Verkassa se olikin yllättävän kiva ja liikkui eteenpäin, myös jätettyäni raipan pois. Oma vuoro tuli yllättävän nopeasti ja pienen jännityksen saattelemana siirryttiin portille odottelemaan omaa vuoroamme. Edellinen ratsastaja hymyili iloisesti poistuessaan radalta ja sanoi meille vielä viimeiset tsempit. Aina vieläkin se yllättää miten kivaan porukkaan sitä törmää varsinkin kenttäkisoissa!

Kouluratana meillä oli Tutustumisluokan kouluohjelma, harrastetta kun mentiin. Rata on todella simppeli ja tuttu, eikä siinä ole erikoisen vaikeita kohtia meille. Oltiin menty rata jo kerran yhdessä Roopen kanssa minikenttiksissä kesällä, joten mulla oli jonkinlaista ennakkokäsitystä miten se saattaa mennä. Vaikka poni odotetusti jähmettyi radalla täysin ja liikkuminen oli lähempänä alkeiskurssivauhtia kuin kaunista liikettä kouluradalla, niin rata meni kokonaisuudessaan paremmin tällä kertaa. Tuomarin lähes kaikki kommentit koskivat eteenpäin pyrkimystä tai oikeastaan sen puutetta. Meidän prosentit olivat reilu 56, joka omasta mielestäni on tämän ponin kanssa toiselta kouluradalta ikinä ja ensimmäisistä ulkopuolisista ikinä ihan kelpo tulos. Itsehän odotin tahmean radan jälkeen huonompia prosentteja, joten kyllä nuo lopulta ihan mieltä lämmittivät. :) Jos tällä treenimäärällä saatiin tällainen tulos, niin odottakaapahan vaan kun koko talvi harjoitellaan niin mitä saadaankaan keväällä! Lopputuloskissa oltiin koulun jälkeen pitämässä peräpäätä sijalla 62/67.

Tästä näkyy harrasteen esterata, korkeutta tosiaan 80cm. 3-4 esteen linja ei ollut noin suora vaan enemmän kaareva ja 5 estekin oli radalla eri päin.


Radan jälkeen jätin ponin nopeasti Paulan hoivaan ja kipitin kävelemään esterataa. Nyt plussaa Niinisalolle, kun olivat muuttaneet esterataa huomattavasti aikaisemmista vuosista poiketen ja radassa oli nyt ihan tehtävääkin! Kävellessä rata vaikutti kivalta ja sopivan haastavalta kuitenkin. Sarjaa ei tällä kertaa ollut (asian tosin tajusin vasta ratsastettuani radan kun Paula siitä huomautti.. :D), mutta suhteutettuja senkin edestä sitten. Käveltyäni radan meillä taisi olla puolisen tuntia aikaa ehtiä hyppäämään, ellemme halunneet joutua odottelemaan paria tuntia. Päätin hypätä saman tien ja niinpä vain ponille suojat jalkoihin ja itselle turvaliivi sekä esteraippa. Hokkeja ei onneksi tarvinnut alkaa vääntämään sillä tämä poni menee kesät talvet naturellina ilman kenkiä.

©Anniina Gullans

Esteverkka sujui super hyvin, Roodos oli ihan huippu ja männyt vaan suurin piirtein vilahteli silmissä kun poni kuskasi mua! Verkassa oli ihanasti tilaa sillä siellä oli vain yksi ratsukko meidän lisäksi. Hyppäsin pystyn pari kertaa, ensin madallettuna ja sitten normaalissa korkeudessaan. Sen jälkeen okseri pariin kertaan. Ekalla kertaa tultiin aika vinoon, mutta toisella paremmin. Enempää en hyppyjä ottanutkaan sillä poni oli niin hyväntuntuinen. Radalla oli vapaata, joten pääsimme saman tien siirtymään hyppäämään yhden hypyn nurmelle ja sitten suoraan radalle. Hieman mua taisi kyllä jännittää kun naru sulkeutui meidän takana ja Paula huuteli viime hetken kannustukset, että pidä ohjat kädessä ja tee isot kaarteet. Tervehdys tuomarille, lähtölupa ja sitten täytyikin jo mennä. Ensimmäinen este meni jotenkin vähän hassusti, mutta kakkos okseri hyvin. Kaikki jännitys taisi kadota sen jälkeen, kun tajusin miten hienosti mun ratsuni toimikaan, miten hyvin se hyppäsi ja keskityin vain rataan ja ratsastamiseen. Kolmoselle meinasi tulla vähän hankala tie kun poni yritti oikoa ja nelonen tultiin vähän vinoon tämän seurauksena. Ehdin jo ajatella että ounou, nyt voi tulla ongelmia, mutta puhtaasti ja ongelmitta yli molemmat. Vitonen hyvin, kaarteessa kutoselle vähän kiinni ja sitten uudelleen eteen. Seiska oli jännä paikka, radan ensimmäinen ja ainoa erikoiseste ja vielä okseri. Ei mitään ongelmaa. Kasi ja ysi olivat pysty ja okseri suoralla suhteutetulla ja hienosti nekin.

Poni sai kyllä niin isot taputukset ja kehut radan jälkeen. Puhdasta rataa lähdettiin hakemaan, mutta silti se hieman yllätti ja teki mut kyllä maailman onnellisimmaksi ihmiseksi sillä hetkellä! Olin koko radan ihan ihmeissäni mitä oikein tapahtuu kun Roodos menee niin hyvin, itse sain vain tosiaankin pitää ohjat kädessä ja näyttää seuraavan esteen niin poni hoiti homman. Palatessamme takaisin verkka-alueelle totesin portilla että oli muuten meidän paras rata ikinä. Verkkavahti siihen sitten naurahti iloisesti että joskus ne yllättää. Eipä oltu portilla meinattu uskoa, että se radalla kiitävä raketti on "vain" tuntiponi. ;) Ei sillä, en olisi itsekään uskonut ulkopuolisena esimerkiksi kouluradan nähtyäni että tuo poni selviää yhdestäkään rataesteestä!

©Anniina Gullans

Eläinlääkärintarkastus meni ongelmitta läpi, joskaan Roope ei enää muka meinannut jaksaa juosta mun perässä.. Virtaa tuli poniin kuitenkin takaisin heti kun kiipesin uudestaan selkään ja meidän piti tehdä rauhalliset loppukäynnit metsän läpi autolle. Luulin ratsastavani ennemminkin jollain nuorella oripojalla, joka huutelee ohi meneville (tai näkymättömille) tammoille ja on koko ajan lentoon lähdössä. :D Roopesta oli taas kuoriutunut kunnon kisaponi. Rauhalliset loppukäynnitkin saatiin lopulta suoritettua sitten auton ympärillä ja pakattua poni autoon päiväruuille. Päivää oli hyvä lähteä jatkamaan buffan antimista nauttien ja esteratoja seuraillen. Vaikkemme esteiden jälkeen nousseet sen korkeammalle sijalle kuin 51/67, niin ei muuten haitannut yhtään niin huipun suorituksen jälkeen. Sitä paitsi, me päästiin maastoon.
-Hanna

ps. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea tämän kilometripostauksen läpi ja jättää vaikkapa jotakin mukavaa kommenttia tuonne komenttiboxin puolelle. Maastopäivän postaus ilmestyy mahdollisimman pian ja sen pitäisi olla lyhyempi. :)

2 kommenttia:

  1. Sullakin on tosi kivan olonen blogi, sait itelles uuden lukijan! :)

    VastaaPoista