Sivut

28. lokakuuta 2015

Welcome to paradise



Pantterin kanssa kaksin lenkillä toukokuun lopulla.

Yksi mun kolmesta lempparista, ihanan vauhdikas Kalle!

Turistikierroksella ympäri saarta keväällä. Pysähdyttiin mm. Kaalin kraatterialueella, joista tämä on suurin.


Niin kuin täältä blogistakin on saanut lukea, niin olin eripituisia jaksoja Virossa hevostöissä tämän vuoden helmikuusta heinäkuuhun. Kahteen kertaan olin Saarenmaalla Ratsukievarissa harjoittelijana ja sieltä mulla onkin aivan valtavasti julkaisematonta materiaalia. Olen tekemässä mun ja Kitin parin viikon yhteisestä ajasta saarella videon, mutten ole vieläkään saanut sitä täysin valmiiksi julkaisua varten. Laitan tänne kyllä sitten linkkiä, kun saan sen tehtyä. :) Nyt tehdään pieni paluu kesään ja Viroon! Kuvamateriaalin lisäksi haluan sanoa pari sanaa tuosta paikasta, jossa vietin lähes kolme kuukautta.

Samalla kierroksella, nyt Pangassa. Aivan mahtavat merimaisemat!

Yksi niistä monista kuvista tältä retkeltä Kitin kanssa. Pyöräilimme monta kilometriä meren rantaan kauniin aurinkoisena vapaapäivänä ja kävelimme hienohiekkaista rantaa pitkin edestakaisin etsien kiviä, simpukoita ja fossiileja. Tuuli oli aika kylmä ja aallot suuret, mutta kyllä tuolla silti tarkeni hyppiä paljain varpain. ;)

Lemppari numero yksi, Martsu! Koitan jos vielä joku päivä saisin tästä ponista oman postauksen kirjoitettua..

Aikani Ratsukievarissa voidaan oikeastaan jakaa kolmeen ajanjaksoon: huhtikuun loppuun  ja toukokuuhun, jotka olin paikassa yksin, kesäkuun pariin viikkoon jotka vietin Kitin kanssa ja heinäkuuhun jolloin palasin paikkaan ja tapasin sitten uuden harjoittelijan. Ehdottomasti paras ajanjakso oli tuo kesäkuu. Meillä oli Kitin kanssa super hauskaa; teimme pyörä- ja kävelyretkiä lähiseuduille, pääsimme ratsastamaan paljon upeissa maisemissa (viihdyttävät maastoestehypyt, villit ponimaastot ja asiakasmaastojen veto), näimme paljon eläimiä ja keksimme ja puhuimme tuttuun tapaan kaikkia typeriä juttuja mitä muut eivät ymmärtäisi, vietimme vapaapäiviä Kuresaaressa, söimme halpoja kakkuja ja yritimme epätoivoisesti kokata, myös keskellä yötä. Kesäkuu oli ainakin kaikkea tätä. Poneja, ystäviä, uusia kokemuksia, hyvää ruokaa, hienoja maisemia, ikimuistoista asumista meren äärellä ja ulkomailla.

Kulissien takana: näin otat kuvan heppakaverin kanssa kun utelias varsa yrittää syödä kameralaukun. ;) Tässä Vaavi ja nuoriherra on Kelmi.


Tästä kuvasta tulee ihan sellainen autiosaari-fiilis!

Ihana Aicka keppinsä kanssa, kerrankin hetken aikaa rauhassa. :)

Taas pällit yhdellä pyöräseikkailulla. Tällä reissulla mm. "eksyttiin" lehmien laitumelle ja kun eräs auto pysähtyi aidan viereen, olin varma että nyt tulee huudot vihaiselta omistajalta. Oli se sitten omistaja tai ei, niin vihaisuudesta ei ollut tietoakaan, vaan mies ystävällisesti kysyi tarvitsemmeko apua jotta saamme pyörät sähkölangan toiselle puolelle. :D Saatiin myös taluttaa pyöriä hyvän matkaa, kun valitsimme merenrantareitin ja siinä ajamisesta ei tullut yhtään mitään..

Ratsukievari (ja koko Saarenmaa) oli varsinkin kesällä paratiisi. Itse pidin kaikista ihanista hevosista ja poneista, jotka olivat kaikki omalla tavallaan kivoja ratsastaa ja kilttejä käsitellä. Tietysti siitäkin porukasta nousi esille muutama nelijalkainen ystävä ylitse muiden, mutta kellään ratsastus ei ollut ikävää puuhaa vaan selkään nousi aina innolla. Porukka oli huippu, meillä oli kivaa töissä ja meistä tuntuikin enemmän kuin olisimme vain mukavalla lomalla maalla, kuten muutama tallikaverimme Suomesta kommentoi Facebook -päivityksiimme. Uusiin asiakkaisiin oli aina hauska tutustua ja kun maastojen vedon alkujännityksestä selvisi, niin se olikin ihan huippua puuhaa!

Hyvin tyypillinen maisema Saarenmaalla: kiviaitaa, kukkaniittyä ja vanha tuulimylly.

Hot-herra. Tässä ollaan tarkastamassa laitumien aitoja ja mentiin kyllä välillä sellaisessa pöpelikössä, että oli ihme kun meistä ei löytynyt yhtään punkkia. Ihan kiva vaan!

Kuressaaren Piispanlinna ja sitä kiertävä vallihauta, johon meidän piti mennä soutamaan, mutta aika loppui.

Ylämaankarjaa eräällä jalat kastelleella kävelyreissulla rantaan, meidän viimeisiltä päiviltä.

Yksi mun lemppari ratsastusreiteistä ja ratsuna kukas muu kuin Martsu. :)

Maastot olivatkin Saarenmaalla upeat ja eläimiä näki joka lenkillä. Yhden maaston aikana luonto vaihteli merenrannasta peltoteihin ja isompiin metsiin, joiden polkuja pitkin laukatessa saattoi vain hymyillä onnellisesti ilman huolta Suomessa odottavasta elämästä. Saarenmaalla elikin tavallaan ihanassa kuplassa, oli elämä siellä ja elämä Suomessa. Aika saarella oli aikalailla täydellinen irtautuminen kotimaan elämästä ja huolista, nautti vain täysillä siitä kesäparatiisista, johon oli päässyt. Haaveena on päästä käymään kievarissa ensi vuonna, edes viikon parin verran. Hetkeäkään en kadu että matkaan lähdin ja mitään en vaihtaisi pois. Jos joku on harkinnut lähtevänsä paikkaan joko lomalle tai sitten harjoittelijaksi, niin en voi kuin suositella! Jos teillä lukijoilla on kysymyksiä kyseisestä paikasta tai ylipäätänsä hevoshommista ulkomailla, niin laittakaa rohkeasti kommenttia tulemaan. :)
-Hanna

Nämä seuraavat kolme kuvaa on meidän ihan viimeisiltä päiviltä ja muistan niin sen haikeuden kun tiesi pian jättävänsä tämän taaksensa. Tämä hevonen on se viimeinen niistä kolmesta parhaasta, Iita. En ole ikinä ollut mikään suuri lämppäreiden ja ex-ravureiden ystävä, mutta niin tämä papparainen vaan ravasi vauhdikkaasti sydämeeni. :')

Tällä lenkillä ratsastimme Kitin kanssa puoliksi Vaavilla ja Rokkarilla, sillä molemmat halusimme päästä kerran käymään mm. Röllin isän, Rokkarin selässä. Nyt Rokkar laukkailee jo vihreämmillä niityillä. Mukana lenkillä olivat Kelmi ja Kevin.

Martsun varsa Rivendell ja Kalle. Näistä ei meinannut saada kuvaa sitten millään, kun kävelivät koko ajan ties minne. :D

23. lokakuuta 2015

Pitkästä aikaa Vapulla

Postauksen kuvat ©Veera S. Kaikki kuvat ovat kesä kouluvalmennuksesta, jossa olimme Vapun kanssa. :)

Tämän viikon tiistaina kiipesin pitkästä pitkästä aikaa Vapun satulattomaan selkään ja otimme suunnan kohti peltoa. Alunperin ideana oli ratsastaa kunnolla koulua rivieralla, toisin sanoen hiekkaympyrällä. Otettuani kuitenkin ohjat käteen ja ravattuamme kierroksen, tulin siihen tulokseen että mennäänkin kevyesti kaikki askellajit läpi ja lähdetään sitten seikkailemaan syksyiseen metsään. Vappu oli päätökseeni oikein tyytyväinen ja sen lyhyen ratsastuksen aikana se liikkui reippaasti ja iloisesti, korvat hörössä ja yritti tehdä myös luvattomia siirtymisiä reippaampiin askellajeihin, siinä myös onnistuen.




Vapun ratsastuksesta jäi lyhykäisyydestään huolimatta oikein hyvä fiilis ja se käyttäytyi myös metsäretken ajan moitteettomasti. Muutaman kerran piti tosin huomauttaa liian reippaaksi yltyvästä vauhdista, kun tamma meinasi kivisillä poluilla muksahtaa turvalleen.. Pystyssä kuitenkin pysyttiin tälläkin kertaa ja palattiin ehjinä takaisin tallille, jossa mua odotti vielä Topi. Ohjelmassa oli heppalapsen (kyllä, mulle se on aina heppalapsi vaikka ikää onkin jo 7 vuotta..) hoito ja maastoilu. Topi oli ihana itsensä, hoitaessa utelias ja olisi tullut syliin asti jos mahtuisi, maastossa rauhallinen, puskien syöntiä rakastava luotettava seuralainen. Kuski ei tosin niinkään rakasta hepan syönti-intoa ja tällä kertaa se olikin onneksi hyvin vähäistä, eikä asiasta tarvinnut juurikaan keskustella. Teimme kivan noin tunnin lenkin kierrellen ja kaarrellen tuttuja polkuja ja Topi käyttäytyi koko ajan kiltisti. Tällä kertaa ei tullut yhtäkään "hui toinen hevonen" tai "apua jalat upposivat mutaan" -juttua. :D


Roopen kanssa olin estevalmennuksessa poikkeuksellisesti torstaina ja poni oli tavalliseen tapaansa niin hieno ja ihana hypätä. Jälleen se yllätti mut liikkumalla maneesissa reippaammin kuin uskalsin toivoa ja hyppäämällä kaikki esteet sujuvasti ja isosti. Myös isompi ja harvemmin hypättävä muuri ylittyi ongelmitta. Muutamina päivinä on taas tullut mietittyä paljon Carteria ja tilannetta sen kanssa. Mulla on ollut ihan valtava ikävä sen selkään ja perjantaina korjasin tilanteen kun menimme yhdessä kouluvalmennukseen. C oli niin paljon parempi kuin uskalsin toivoa, vaikka edellisestä kerrasta on jo reilu kuukausi ja heppa on oikeastaan vain hölkännyt lasten tunteja. Tunnin jälkeen ilmottauduin ensi viikon koulurataharjoituksiin sekä Carterilla että Roopella, joiden molempien kanssa startataan K.N. Special. Saadaan siis Carterin kanssa ainakin toisetkin kisat tälle vuodelle! Kerroin myös jonkin aikaa mielessäni olleen ajatuksen opettajalle, toiveen siitä että saisin mennä kouluvalmennuksia molemmilla ratsuilla, koska Roopen kanssa täytyy treenata myös koulua jos aikoo hypätä ja varsinkin kilpailla kenttää ja koska Carterin kanssa en halua missään nimessä lopettaa kokonaan. Jatkossa käynkin vaihdellen molemmilla ratsuilla valmennuksissa. Yhteiset treenit C:n kanssa jatkuvat ja koulukilpailut odottavat. Nyt kaikki on taas Carterin kanssa aika hyvin, on jollain tapaa helpottunut olo.
-Hanna

21. lokakuuta 2015

Treenimuistoja viime talvelta

Ensimmäiset yhteiset kilpailut, luokkana 90cm. Postauksen kisoista voit lukea täältä. :) 

Viime talvena, Carterin ollessa poissa pelistä pidemmän aikaa, ratsastin sen velipojalla Ciaolla. Kävimme yhdessä niin koulu kuin estevalmennuksissakin vaihtelevalla menestyksellä, mutta yleensä meillä meni hyvin ja Ciaolla ratsastus oli mukavaa puuhaa. Ehdimme käydä yhdessä kahdet estekilpailutkin, ennen kuin palasin taas Carterin satulaan. Ensimmäiset hyvällä menestyksellä sijoittuen 90cm luokassa sijalle kaksi ja voittaen seuran seniorikultaa. Toisissa kisoissa hyppäsimme saman korkuisen luokan, mutta uusinta oli metrin. Toivoin koko perusradan ajan, ettemme pääse uusintaan asti, sillä lähes kaikki mahdollinen oli mennyt penkin alle verkasta lähtien. Vaikeasta radasta huolimatta pääsimme puhtaalla perusradalla uusintaan, joka nykyään enemmänkin huvittaa, mutta silloin olisin voinut vajota maan alle. Ciao oli kuitenkin mahtava, vaikka kuski mokaili varmaan kaikkien muidenkin kilpailijoiden edestä, niin hevonen hyppäsi. Ei kaikkea puhtaasti, mutta hyppäsi silti ja pelasti meidät niin monta kertaa.

Myös tämä on ekojen kisojen radalta, sarjan b-osa uusinnassa.

Sitten tulivat toiset kilpailut, joilloin ei ollut hyvä kisapäivä.. Tässä kaikki sujuu kuitenkin vielä hyvin.

Viimeksi olen ratsastanut Ciaolla joskus kesällä yhden koulutunnin. Se on edelleen yksi suosikeistani, vaikken sillä nyt aktiivisesti menekään. Se oli yksi vaihtoehto kun loppukesästä tarvitsin uuden esteratsun, mutta lopulta päädyin kuitenkin Roodokseen ja tällä hetkellä olen päätökseeni tyytyväinen. Yhteisiä treenejä Ciaon kanssa on toisinaan ikävä ja varsinkin kuvia katsellessa kaipuu sen satulaan kasvaa. Ehkä joku päivä lähitulevaisuudessa ratsastan sillä jonkin tunnin, en tiedä. Jokin aika sitten sain paljon Ciao kuvia viime talvelta ja halusin julkaista niitä täällä blogissakin, joten pidemmittä puheitta, tässä on pari kuvaa Ciaosta! Kisakuvat on ottanut Tomi J. ja muut Veera S.
-Hanna

Sitten tuli se uusinta, johon valitettavasti pääsimme sinne. Tässä se mitä kolmoissarjasta jäi jäljelle.. :D

Tässäkin sujuu perusrata vielä mallikkaasti..

..mutta jälleen mokaillaan uusinnassa. Tämä este oli jostain syystä koko ajan jotenkin vaikea meille, verkasta lähtien siihen tuli huonoja lähestymisiä ja hassuja hyppyjä. Okseri oli kolmoissarjan jälkeen ja radassa oli vielä yksi este, jolle meno oli hieman haastavaa kun tiellämme oli tuhoamamme sarja.. :D

Tämä ja alempi kuva estevalmennuksista, jotka kummatkin menivät hyvin. :)

Tämä taisi olla aikalailla viimeisiä kertoja kun hypättiin yhdessä.

Ja loppuun vielä parit koulukuvat, sillä kyllä me sitäkin treenattiin. :) Hieno Tahvo!


19. lokakuuta 2015

Niinisalon kenttäkisat osa 2



Vihdosta viimein sain tämänkin postauksen julkaistua! Jos et ole vielä lukenut kenttäkisojen lauantain kuulumisia, niin ne löydät täältä. Sunnuntaina oli paras päivä, eli maastokoe, jonne lähdettiin sijalta 51/67, virhepisteitä meillä oli 65,4. Aamulla sai nukkua pidempään, sillä lähtö Niinisaloon tapahtui vasta yhden aikoihin. Reilu tuntia ennen mentiin Paulan (iso kiitos vielä mukana olosta, Roopen hoidosta ja tsemppauksesta!) kanssa tallille laittamaan ponia kuntoon. Yritin moneen kertaan tehdä sille jatkolettiä, mutta vaikka harja olikin pitkä, niin ei tarpeeksi ja lopulta jouduin purkamaan sen kokonaan kisapaikalla. Roope oli aamupäivän tarhassa kavereiden kanssa, vaikka mietinkin edellisenä päivänä uskallanko laittaa sen sinne kun kisat on vielä kesken, jos se vaikka sattuisi rikkomaan itsensä.. Näin ei onneksi käynyt ja loimen ansiosta poni oli melko puhdaskin ja oltiin nopeasti lähtövalmiita. Saatiin hieman odotella kyytiä ja olisi jo tehnyt mieli lähteä matkaan, mutta hieman liian pitkä matka ratsastaa. ;)

Tässä kuvassa Roope on enemmän tämän hetkinen itsensä, pieni lentävä lihapulla ja kun katsoo alempana olevia kuvia samalta esteeltä, se onkin sporttinen kisaponi. Tällä hetkellä poni onkin pikku laihiksella, eiköhän vähän pienempi ruokamäärä ja kunnon treeni tee tehtävänsä. :)

Tämä on varmasti yksi lemppari kuvistani Roopen kanssa! Ihan hyvin se maastossa laukkasi.. ;)

Kisapaikalla mulla oli ihan hyvin aikaa ennen omaa maastolähtöä, joten ennätin hyvin kävellä, tehdä sopivat alkuverkat ja ottaa hyppyjä. Verkka sujui hyvin, emme törmäilleet puihin tai muihin ratsukoihin siellä villissä lännessä jossa kaikki tuntuvat toisinaan suihkivan minne sattuu. (Tältä ainakin tuntui ensimmäisellä kerralla kun olin kisaamassa ja ihan hukassa!) Harrasteessa oli kolme verkkaestettä, jotka pystyi hyppäämään peräkkäin hieman epämuodostuneella ympyrällä: sianselkä, aita ja vanteet. Esteitä itse harrasteen radalla oli 12 ja nopeus 400m/min. Roope teki verkassa kaikille esteille hyviä hyppyjä ja eteni kivasti, mutta kuitenkin jäin kaipaamaan poniin sitä villiä kipinää joka sillä oli lauantaina estekokeessa tai treenikerralla pari viikkoa takaperin. Voihan olla että edellinen päivä hieman painoi Roopen kavioissa, sillä se ei ole kuitenkaan pitkiin aikoihin tehnyt tällaisia kisarupeamia tai muutenkaan oikeastaan treenannut ja kilpaillut. Ei Roope kuitenkaan huono ollut ja radalle lähtö ei mitenkään kauhistuttanut!

1. Pikkumökki 2. Kärryt, joihin uutena tullet nuo pikkukuuset. 3. Lato 4. Risu, myös uusi este. Harjoitellessa tässä oli kuivuneet risut. Nämä kaikki esteet menivät ongelmitta.

5. Kivimuuri, tähän tuli yllättävä ja harmillinen kielto ensimmäisellä yrittämällä. 6. Sianselkä 7. Okseri. Näistä kolmesta esteessä oli jo tehtävääkin, kun ne oli asetettu vähän niin kuin hevosenkengän muotoon lähelle toisiaan. Kiva vaan! 8. Tynnyrit
Meidän maastostartti oli kello 15.28 ja Roope lähti ihan jees liikkeelle. Sain kuitenkin ratsastaa ihan kunnolla heti ensimmäiselle esteelle, joka oli tuttu pieni mökki. Myös mökin jälkeen ponia piti ratsastaa kunnolla eteen, sillä se tuntui aika tahmaiselta lähtemään muiden luota pois. Jos oikein muistan, niin tämä on ollut ennenkin jonkinasteisena ongelmana Roopella ja yksin muiden luota pois lähtemistä harjoiteltiinkin kotipellolla tässä yhdellä tunnilla. Kaikki seuraavat esteet aina numeroon viisi asti sujuivat hyvin. Sitten tuli vastaan se uusi "muurikulma", joka oli harjoituksissa mennyt kerrasta hienosti. No nytpä ei mennyt kannustuksesta huolimatta vaan otettiin siihen hyvin harmillinen kielto. En tiedä katsoiko Roope estettä tai kenties sen lähistöön kerääntynyttä isompaa katsojalaumaa vai mikä sille tuli. Loppu rata kuitenkin jatkuin hyvin ja ongelmitta.

9. Renkaat, uutena juttuna nuo säkit. 10. Pläjäys alas 11. Haapatukit 12. Rakovalkea

Tässä toinen kisapäivän lempparikuvista. (Ja muutenkin!)


Sain Roopen lähtemään oikeasti kunnolla eteen tynnyreiden ja renkaiden välisellä ihanalla laukkasuoralla. Alas hyppy tultiin rauhassa ravissa, mutta sen jälkeen matka jatkui taas sujuvasti laukaten maaliin. Vaikka matkaan tulikin se harmillinen ja odottamaton kielto, niin oli se vaan taas hieno tunne laukata maastosta maaliin! Sekä kuski että poni yhtä innoissaan. :) Kielto toi meille 20 virhepistettä ja siitä johtuen yliaikaa tuli 4,4. Meidän lopullinen tulos oli sija 37/66 ja virhepisteet 89,8. Ei niin upea lopputulos, mutta kokonaisuudessaan olen todella tyytyväinen. Kyseessä ensimmäiset yhteiset ulkopuoliset ja kunnon kenttäkilpailut ponilla, jonka kanssa olen vasta aloittanut. Tahmainen koulurata toi enemmän prosentteja kuin uskalsin toivoa ja rataesteillä poni yllätti täysin ja niihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Maaston kielto toki harmittaa, mutta tästä on suunta vain ylöspäin. ;) Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, niin kenttäkausi avataan ensi vuonna Niinisalossa ja luvassa on toivottavasti mahdollisimman paljon erilaisia kisoja ja uusia kokemuksia ponin kanssa.
-Hanna

14. lokakuuta 2015

Huippu poni estevalmennuksessa




Pitkästä aikaa taas vähän valmennuspostausta -ja kuulumisia. Lokakuun alussa oltiin Roopen kanssa ensimmäistä kertaa näyttäytymässä ulkopuoliselle valmentajalle, kun Jari kävi taas tallillamme pitämässä valmennuksia. Alun perin meidän piti mennä rataesteitä, mutta koska säät sallivat niin järjestettiin myös maastoesteryhmä ja meitä ei tarvinnut kahteen kertaan sinne kysyä! Kuten otsikkokin kertoo, niin poni oli aivan huippu koko tunnin ajan. Ehkä paras kaikista yhteisistä kerroista. Se oli jo alkuverkassa aika vinkeänä, mikä on omasta mielestäni aina vaan hauskaa ja positiivista. Roodoksen villeilyt eivät kuitenkaan mene kanssani ihan pelleilyksi ja yli, vaan kaikki tehtävät saadaan suoritettua. Sen into onkin puhdasta iloa ja mukavaa lisäenergiaa menoon. Eikä mua ollenkaan haittaa pari pukkia tai villimpää laukka-askelta. ;)





Alkuverkka saatiin suorittaa vanhaan tuttuun tapaan itsenäisesti laukkaradalla ja Jari ehti siinä samalla tarkkailla meitä ja pellon esteitä. Roodos oli oikein hyvä ja reipas radalla, eikä se ole ikinä mennyt mun kanssa niin lujaa kuin tuolloin viimeisellä suoralla, jossa annoin sen mennä niin kovaa kuin poni halusi. Tunnin aikana hypättiin kaikenmoisia tehtäviä ja mukaan mahtui meille myös uusia esteitä. Tultiin lyhyempiä tehtäviä, sekä ratoja. Mulla ei oikeastaan ole tähän mitään ihmeellistä sanottavaa, ei ollut valmentajallakaan, sillä kaikki tehtävät suoritettiin iloisesti, yhdessä ja kerrasta hyvin. Roodos oli vaan niin huippu! Vielä viimeisessäkin tehtävässä se jaksoi yrittää kuskata mua ja loppuravit se tosiaan kiikutti mua ihan 6-0. :D Ei ole muuten ikinä lähtenyt ponista sellaista ravia kuin tuolloin, sen ravin jos saisi kouluradalle niin ai että.. Kaiken kaikkiaan valmennuksesta jäi todella hyvät fiilikset, paljon paremmin ei olisi maastoestekautta voinut päättää (tosin käytiin vielä kerran hyppäämässä seuraavalla viikolla, muttei siinäkään moittimista ollut) ja Jari oli kyllä oikein mukava valmentaja jonka tunnille osallistutaan ponin kanssa uudestaan heti kun mahdollisuus tulee. :)






Mitäs teidän lukijoiden syksyyn kuuluu? Meillä oli Roodoksen kanssa viime sunnuntaina estekilpailut omalla tallilla, niistä tulossa postausta lähiaikoina kunhan saan kaikki kuvat itselleni. Maanantaina meillä oli kunnon private estetunti Kitin kanssa kun olimme siellä kaksistaan pelleilemässä. Roodos oli taas ihan huippu ja hyppäsi ongelmitta hieman isommankin trippelin kerrasta, vaikka pituusesteet eivät olekaan ponille helppoja. Vaikka hyvin on mennytkin niin ei olla silti vielä niin hyviä että voitaisiin lopettaa treenailut, niinpä mennään sunnuntaina esteteholle harjoittelemaan lisää. ;) Kaikki kuvat ©Kiti S.
-Hanna