5. syyskuuta 2015

Huippuhetkiä

Tässä ja alemmassa kuvassa näkyy jatkoletti, minkä tein C:n ylipitkään harjaan. :)



Ratsastin viime sunnuntaina pitkästä aikaa Carterilla kunnolla. Menin sillä edellisen kerran toissa viikolla ja silloin menimme vain kevyesti ilman satulaa pellolla. C oli silloin ihan tosi kiva ja vaikka taukoa kunnon treenistä onkin melkoisesti niin yllätyin vain positiivisesti sen kulkemisesta. Päätinkin silloin että seuraavan kerran laitan satulan selkään ja menen ihan kunnolla. Viime kertahan oli joskus huhtikuussa.. Odotin sunnuntaista ratsastusta niin paljon ja suurella innolla ettei ole tosikaan! Halusin kovasti taas takaisin Carterin selkään ja kokeilemaan mitä kunnolla menemisestä tulee. Mulla oli kova ikävä mun lempparin selkään ja ratsastus ei olisi kyllä oikeastaan paremmin voinut mennä. Ennen selkään menoa puunasin sen oikein kunnolla ja koska sen harja oli päässyt kasvamaan ihan ylimittoihin, niin kaverin innostamana väkersin sille letinkin!


Tämä taisi jäädä kesän viimeiseksi kerraksi järvessä.. Tuolloinkin oli jo aika viileää! Kuva otettu elokuun loppupuolella.

Otin tarkoituksella aika kevyesti, annoin hepan kulkea pidemmällä kaulalla, mikä on sille helpompaa ja en edes lähtenyt kokeilemaan mitään ihmeitä. Carter oli heti alussa oikeasti yllättävän kiva ja se kulki pyöreänä, pystyin pitämään käden lähes tekemättä mitään ja ratsastamaan enemmän jalalla. Toki siinä oli paljon korjattavaakin. Vasemmassa kierroksessa se punki kovin ulos päin lapa edellä ja siinä sen vaikeampi oikea puoli korostui, mutta sain korjattua sitäkin ihan kivasti. Teimme siirtymisiä, ympyröitä ja muutamia laukanvaihtoja, sillä ne ovat meille nykyään niin helppoja ja hauskaa kummankin mielestä! Ratsastuksen lopuksi lähdettiin hymyssä suin metsään loppukäynneille ja päätin osallistua Carterilla seuraavaan kouluvalmennukseen. Hepan selässä oli niin helppo ja mukava olla, niin kotoisaa ja turvallista. En olisi koskaan halunnut tulla selästä alas, niin ikävä sinne oli ollut.



Perjantaina oltiin sitten vihdoin yhdessä kouluvalmennuksessa. Carter oli aika kiva koko ajan, tietysti se oli aika jäykkä, vino varsinkin oikealle ja yritti toisinaan innostustaan juosta alta pois ravissa. Vasemmassa kierroksessa sen vinouden huomasi jälleen parhaiten, sillä kaarevilla linjoilla ja ympyröillä se punki oikea lapa edellä ulos, kuten sunnuntainakin. Sain kuitenkin korjattua asiaa paremmaksi, vaikkei siitä vieläkään mikään suora ja letkeä tullut. Tehtävänä meillä oli tulla pituushalkaisijaa ravissa, nostaa ennen puoltaväliä laukka ja tötteröiden välistä voltti laukan suuntaan. Voltin jälkeen takaisin pituushalkaisijalle ja laukassa viistosta kulmaa kohti ja lopuksi pääty vastalaukkaa. Ensimmäisellä kerralla laukka oli liian kiireistä ja hätäistä, laukka myös muuttui liikaa vastalaukka kaarelle toiseen suuntaan. Seuraavat kerrat menivät paljon paremmin ja sain korjattua kivasti. C toimi ihanan helposti ja kuunteli kuskiakin ja saimme lopettaa ensimmäisten joukossa. Vähän ruosteessahan me ollaan, kun treenailtua ei tosiaan juuri ole tullut, mutta tästä on hyvä jatkaa taas uudestaan eteen päin. :) Ratsastuksen sai jälleen päättää tyytyväisin mielin ja tästä eteen päin olisikin tarkoitus käydä taas kouluvalmennuksissa Carterin kanssa ihan aktiivisesti. Jos meno jatkuu kivana, niin eiköhän meidät nähdä syksyllä vielä kisoissakin. :)
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti