Sivut

29. syyskuuta 2015

Kuvapostaus: Minikenttäkisat ja maastoestevalmennus

1. Tynnyrit ©Paula V.


Heippa! Mun piti jo viime viikon lopusta tulla postailemaan tänne ja julkaista mm. Niinisalon kenttäkisojen postaukset. Olen kuitenkin ollut torstaista asti kipeänä ja en ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoitella niitä valmiiksi ja katsoa kuvia. Eiköhän nekin kuitenkin saada pian tänne, ensimmäinen osa toivottavasti tällä viikolla. :) Tallille olen päässyt viimeksi keskiviikkona, kun olin estevalmennuksessa hyppäämässä Roopen kanssa ja joka kerta tuntuu alkavan sujua vaan paremmin ja paremmin. Tykkään ponista jo kovasti! Tämän typerän syysnuhan takia multa jäi ärsyttävästi välistä yökyläilyt ja valokuvailut kavereiden kanssa viikonloppuna, kaksi kouluvalmennusta ja maanantain estevalmennus, jonka pois jäännissä eniten ärsyttää se etten päässyt maastoon hyppäämään.. Niin mun tuuria olla kipeänä just nyt!

Nyt onkin tavoitteena parantua viimeistään perjantaille siihen kuntoon että pääsen heppailemaan koko viikonlopuksi. Perjantaina pitäisi mennä Roopen kanssa kouluvalmennukseen, lauantaina voisin toivoa tunnille jotakin muuta ratsua ja sunnuntaina olisi luvassa tallitöitä sekä vierailevan valmentajan maastoestevalmennus ponin kanssa. Silloin on pakko olla terve, sillä tuo saattaa hyvinkin jäädä viimeiseksi maastoestekerraksi tänä vuonna.. Viikonlopun hevoskuulumisia tulette toivottavasti kuulemaan sitten ensi viikolla, mutta nyt pääsette muistelemaan kesää ja katselemaan kuvia minikenttiksistä sekä tämän vuoden ensimmäisestä maastoestevalkusta Roopen kanssa. Kommentteja kuvista (tai mistä tahansa muustakin) ja postaustoiveita saa mielellään jättää tuonne kommenttiboxin puolelle. :)
-Hanna

2. Ensimmäisellä kerralla kun lähestyimme näitä renkaita, Roodos kompastui paria askelta ennen hyppyä jonka seurauksena horjahdin kaulalle. Kiltti poni yritti vielä päästä hyppäämään siinä onnistumatta ja niin tulin sitten pää edellä näihin renkaisiin.. Jotenkin kiepsahdin siinä vielä ympäri ja tulin kuitenkin jaloilleni maahan. Tästä ei harmi kyllä ole kuvia. :D ©Paula V.

3. Kaksi mattia, toinen tukkieste on tuolla mäessä ylempänä. ©Paula V.

4. A-este ©Paula V.

5. Mökki. Tästä alaspäin kuvat ovat minikenttiksistä.  ©Tomi J.

6. Jussin aamujumppa osa 3. ©Tomi J.

7. Seinä. Tälle esteelle tuli ensimmäisellä kerralla odottamaton ja harmillinen kielto. ©Tomi J

8. Valotolppasarja b-osa. ©Tomi J

9. Vene. ©Tomi J

23. syyskuuta 2015

Syksyinen metsäretki

1. Poistumassa tallipihasta ja aloittamassa metsälenkki.

2. Aurinkokin tuli ihanasti esiin pilvien takaa ja muutti metsän oikeaksi satumetsäksi!

Koska Vapusta ei ole kuultu aikoihin blogin puolella niin ajattelin eilen ottaa kameran mukaani tallille ja kertoilla hieman hepan kuulumisia. Osasyy siihen miksei siitä ole kuultu on se etten ole pariin viikkoon ehtinyt liikuttaa sitä ollenkaan työ- ja opiskelukiireiden takia. Tiistaina oli nätti syyspäivä ja otin tosiaan pienen digikamerani tallille ja metsään mukaan. Kävimme Vapun kanssa pellolla ja metsässä mukavan lämpimässä syysilmassa ja pääsettekin nyt nojatuolimatkalle meidän mukaan ja näkemään kotimetsäämme Vapun korvien välistä.

Hepalle kuuluu hyvää. Se kasvattaa pörröistä turkkia talven varalle ja herkuttelee syysompuilla. Parisen viikkoa sitten heppa piti viikon loman kaikesta kunnon treenistä ja ainoastaan laidunsi kavereidensa kanssa ja kävi maastolenkeillä. Itselläni ei ole Vapun kanssa tällä hetkellä mitään suuria suunnitelmia, tehdään kaikkea kivaa yhdessä ja treenaillaan iloisella mielellä. :)
-Hanna 

Mikä on suosikki kuvasi? :)


3. Kävimme katselemassa maisemia metsän korkeimmasta kohdasta.

4. Maisemien tähyilyä, Vappu malttoi seistä kivasti aina muutaman kuvan ajan kunnes tuli kiire jatkaa matkaa.. :D

5.

6. Lehtiä on maassa jo aika paljon!

7. Koivumetsässä näyttää vielä aika kesäiseltä. Keväällä tämä metsä on aivan ihanasti valkovuokkojen peitossa.

8. Kuollutpelto, jolla ainakin viime vuonna kasvoi retiisejä.

9. Lopuksi saavuimme omalle maastoestepellolle. Voi kun vielä pääsisi hyppäämään edes kerran!

10. Ja paluu tallille. Kuvia tuli otettua aika paljon ja valitsin postaukseen omia lemppareitani. Toivottavasti tekin tykkäätte! :)

11. Hoidettuani Vapun pois, lähdin vielä Kitin kanssa poniparatiisiin ja sain kuvaan tämän todella kirkkaan sateenkaaren.

12. Myös yksi hepaton kuva, kun taivas oli niin hieno! Saattaa tuollakin jossain tosin joku poni piileskellä. ;)

13. Lopuksi vielä iloinen ponityttö ja onnellinen poni uudella kivalla metsäpolulla.

21. syyskuuta 2015

Uusi heppakamuko?

Kaikki postauksen kuvat ©Linda P. Kiitos superisti! Osa kuvista muokattuja ja osa ei, en jaksanut alkaa tappelemaan muokkausohjelman kanssa vaan julkaisin ne nyt sitten erilaisina..



Kyllä vain. Nyt ovat asiat menneet niin että aktiivinen treenaaminen ja kilpailu Carterin kanssa jäävät syrjään ja kuvioihin tulee vakituisesti toinen ratsu. Edelleenkin ratsastelen Carterilla itsekseni ja silloin tällöin käyn varmasti kouluvalmennuksissa tai muilla tunneilla. Luultavasti tullaan myös starttaamaan joissakin tallin koulukisoissa. Pääasiallisena valmennuskaverina tulee jatkossa kuitenkin olemaan blogissa jo aikaisemminkin esillä ollut Roodos. Alunperin Roodoksen kanssa treenaaminen elokuussa lähti siitä kun tarvitsin estevalmennukseen jonkun ratsun. Valitsin Roodoksen kolmesta vaihtoehdosta. Kyselin pian tunnin jälkeen opettajalta löytyisikö mulle jokin hevonen minikenttäkilpailuihin ja jos löytyy niin pääsenkö sillä seuraavaa valmennukseen. Seuraavalla tunnilla menimme maastoon hyppäämään ja sainkin ratsukseni Roodoksen. Kivasti menneen tunnin jälkeen opettaja sitten kysyi haluaisinko osallistua sen kanssa kisoihin. Sehän sopi mulle oikein hyvin ja olin ajatellut asiaa itsekin niin.




Syyskuun alussa oli mahdollisuus lähteä harjoittelemaan maastoesteitä Niinisaloon ja olin taas ratsua vailla. Sain jälleen valita kolmesta vaihtoehdosta, mutta Roodos ei ollut heti varma valinta, vaan mietin muitakin vaihtoehtoja. Olisin halunnut isomman ratsun. Hevosen, en ponia. Roodoshan kyllä on juuri ja juuri ponirajan yläpuolella, mutta kokoansa lukuun ottamatta muuten täysin poni. Roodos oli myös mielestäni ehkä hieman.. tylsä? Se oli kuitenkin kaikkein järkevin vaihtoehto, varsinkin kun haaveilin syysniksulasta. Niinpä lähdin harjoittelemaan Roodoksella ja poni olikin aivan huippu! Ennen kotimatkaa kysäisin mahdollisuudestamme osallistua Niinisalon kenttiksiin ja lupa tuli. Kvaalitkin saatiin kasaan ja nyt ollaan jo palattu Niksulan kisoistakin takaisin.

Vaikka tämä kuva onkin harmillisesti epätarkka niin halusin silti julkaista sen täällä. :)



Itseasiassa samana iltana kun palasimme kisoista tallille ja kerroimme miten meillä oli mennyt, multa kysyttiin haluanko jatkaa Roodoksen kanssa. Sillä ei ole tällä hetkellä ketään joka treenaisi sen kanssa kunnolla ja tavoitteellisesti. Ei ketään joka kilpailisi sillä. Eikä mulla itselläni oli kunnon treeni/kisakaveria varsinkaan esteille ja kenttään. Eli mehän ollaan sitten täydellinen pari? Haha, katsotaan mitä tästä tulee, mutta ainakin olen nyt todella innoissani! Niinisalo viikonlopun aikana aloin pitämään ponista paljon enemmän kuin aikaisemmin, eikä se enää tunnu olevan vain poni muiden joukossa. Enää se ei todellakaan ole tylsä ja eiköhän meidänkin välille ala syntyä jonkinlainen ystävyyssuhde kun paljon tullaan olemaan yhdessä.





Nyt pitää siis opetella todenteolla ratsastamaan Roodoksella. Haluan oppia ratsastamaan sillä hyvin. Odotan jo oikeasti innolla kaikkia tulevia valmennuksia ja kisoja. Tällä viikolla onkin luvassa ainakin yksi yhteinen este- ja kouluvalmennus ja mahdollisesti myös yksi ylimääräinen kouluteho. Ensi viikolla käydään sitten ulkopuolisen estevalmentajan opissa. Nyt syksyllä on tulossa niin koulu kuin estekisojakin ja toivottavasti päästään oman tallin ulkopuolellekin vielä tämän vuoden puolella. Katseet suunnataan tietysti jo myös ensi kisakauteen, josta nyt pitäisi tulla aktiivisempi kuin tämän vuotisesta, tähtäämme ilman muuta ponin kanssa kenttäkilpailuihin.
-Hanna
ps. Kuvat ovat Niinisalon harjoituksista ja itse kisapostauksetkin ovat tuloillaan, jahka saan ne valmiiksi.

14. syyskuuta 2015

Kuvapostaus: ihana Dino





Moikka! Muutamassa aikaisemmassa postauksessa kerroin Dinosta, tallillemme tulleesta uudesta hevosesta. Nyt onkin luvassa kuvapostaus tästä mahtavasta kaverista, kun viimein sain kuvia itselleni. Kerrotaan nyt vielä lyhyesti, että kyseessä on 9-vuotias osaava ruuna, joka tuli Virosta elokuussa. Oikealta nimeltään herra D on Onyx ja se on kilpaillut ennen tänne tuloaan 120cm luokkiin asti ja kentässä voittanut nuorten hevosten Viron mestaruuden muutama vuosi takaperin. Dino on todella kiltti, fiksusti käyttäytyvä ja ihmisrakas. Itse rakastuin siihen heti ja tällä hetkellä se onkin yksi suosikeistani tallin hevosista. Olen mennyt sillä kaksi kertaa koulua ja kerran olin hyppäämässä maastossa. Tämän hevosen selkään pääsen toivottavasti monta kertaa uudestaankin vielä!
-Hanna

Kaikki kuvat ©Kiti Salo
                                                         Mikä on kuvista on suosikkisi?

1


2
3

4

5

6

7

8

9

10

11

12



12. syyskuuta 2015

Kvaaleja metsästämässä

Kuvat eivät ole kisoista, vaan yhdeltä aiemmalta estetunnilta Roopen kanssa. Kuvista kiitos Maria V. :)

Meillä oli keskiviikkona omalla tallilla pienet kilpailut, joista oli tarkoitus saada kvaaleja ensi viikon Niinisalon kenttäkisoihin. Olin mukana Roodoksella, (jonka kanssa muuten käytiin viime viikolla treenailemassa Niksulassa, siitä tulossa postausta myöhemmin) ja tarkoituksena oli hypätä ainakin luokat 80 ja 85-90cm kvaalien toivossa. Itse en ole laisinkaan tyytyväinen suoritukseemme, lähinnä siihen omaan osaani. Oli ihan alkeiskurssifiilis ja meno tuntui kamalalta räpellykseltä. Luokilla oli yhteinen verkka ja se meni kivasti ja radalle saattoi lähteä melko luottavaisin mielin. Ravissa Roodos oli varsinainen tahmatassu, mutta laukkasi hyvin ja hyppäsi sekä pystyn että okserin hienosti.



Ensimmäisenä hypätty 80cm meni yhtä pudotusta lukuunottamatta ihan hyvin. Roope liikkui eteenpäin ja hyppäsi aika kivasti kaikki esteet. Se oli kuitenkin ärsyttävän vino muutamille esteille ja aika tolppia hipoen mentiin. En ole myöskään tottunut niin paljon eteen päin ratsastettavaan ratsuun, sillä Carter liikkuu yleensä poikkeuksetta itse eteen. Nyt mun piti ratsastaa itse paljon vahvemmin samalla eteen ja ponin edetessä olla kuitenkaan ottamatta liikaa ohjalla vastaan. En myöskään ole tottunut ponin pieniin askeliin, sillä olen pääasiassa ratsastanut vain hevosilla. Vitsit miten vaikeaa! Maastossa Roopella hyppääminen on sata kertaa helpompaa, sillä siellä se on jopa vähän villi yleensä, etenee itse paremmin ja hyppää hyvin. Kyllä se nytkin oli hyvä pätkittäin, mutta jotain siitä jäi kaipaamaan ja oma ratsastus harmitti jälkeen päin.



80cm radalla kolmannen esteen muita kevyemmät puomit koituivat sitten kohtaloksi ja ylin puomi putosi. Se jäi onneksi ainoaksi virheeksi radalla. Tulokseksi tuli siis 4 virhepistettä, eli virheitä ei olisi enää varaa tehdä kuin yksi seuraavassa luokassa. 85-90cm olin ensimmäinen ja sain hypätä valitsemani esteen ennen radalle lähtöä. Valitsin radan viimeisen esteen, okserin jossa oli punainen portti. Se osoittautui juuri oikeaksi valinnaksi, sillä siihen otettiin sitten kaksi kieltoa. Ne tulivat mulle aika yllätyksenä ja jonkinlainen pieni paniikki hiipi mieleen. Sain pari neuvoa: ratsasta isoa laukkaa, ei yhtään kädellä taakse ja rohkaise vaikka äänellä. Pituusesteet eivät ole kaikista helpoimpia tälle ponille. Kolmannella kerralla yli ja radalle lähdin sellaisella taistelutahdolla, että nyt hitsi vie mehän saadaan ne kvaalit.





Ja kvaalithan sieltä tuli. Tosin juuri ja juuri, sillä myös tässä luokassa pudotettiin kolmoseste. Kevyet puomit ja hieman hankala tie koituivat kohtaloksi. Muuten rata meni taas ihan jees ja muita virheitä ei tehty. Löytyyhän siitä vaikka mitä parannettavaa, mutta nyt pitää olla tyytyväinen kun saimme tarvitut kvaalit ja pääsemme lähtemään kenttiksiin viikon päästä. Aika masentunein mielin poistuin tallilta kisojen jälkeen. Kirjoitin tämän postauksen alulle heti kisojen jälkeen ja nyt julkaistessa jouduin hieman muokkailemaan, sillä en ole enää niin murheissani asiasta. Aikamoisia ajatuksia silloin tuli purettua tekstiksi ja ei, en ole palaamassa alkeiskurssille (niin kuin uhkasin) vaikkei aina sujukaan. :D Yksi hevoseton päivä teki taas ihmeitä ja perjantaina olin taas iloisena ja valmiina uusiin haasteisiin ponin kanssa kouluvalkussa. Illalla sain kvaalit tulostettuna paperilla ja eihän me oltukaan Roopen kanssa niin huonoja ja hitaita kuin olin kuvitellut! Ensimmäisessä luokassa meillä oli nopein aika ja ilman virheitä olisimme voittaneet. Myös toisessa luokassa aikamme oli hyvä ja toisiksi nopein, emmekä hävinneet voittaneelle ratsukolle edes sekunnilla.
-Hanna

5. syyskuuta 2015

Huippuhetkiä

Tässä ja alemmassa kuvassa näkyy jatkoletti, minkä tein C:n ylipitkään harjaan. :)



Ratsastin viime sunnuntaina pitkästä aikaa Carterilla kunnolla. Menin sillä edellisen kerran toissa viikolla ja silloin menimme vain kevyesti ilman satulaa pellolla. C oli silloin ihan tosi kiva ja vaikka taukoa kunnon treenistä onkin melkoisesti niin yllätyin vain positiivisesti sen kulkemisesta. Päätinkin silloin että seuraavan kerran laitan satulan selkään ja menen ihan kunnolla. Viime kertahan oli joskus huhtikuussa.. Odotin sunnuntaista ratsastusta niin paljon ja suurella innolla ettei ole tosikaan! Halusin kovasti taas takaisin Carterin selkään ja kokeilemaan mitä kunnolla menemisestä tulee. Mulla oli kova ikävä mun lempparin selkään ja ratsastus ei olisi kyllä oikeastaan paremmin voinut mennä. Ennen selkään menoa puunasin sen oikein kunnolla ja koska sen harja oli päässyt kasvamaan ihan ylimittoihin, niin kaverin innostamana väkersin sille letinkin!


Tämä taisi jäädä kesän viimeiseksi kerraksi järvessä.. Tuolloinkin oli jo aika viileää! Kuva otettu elokuun loppupuolella.

Otin tarkoituksella aika kevyesti, annoin hepan kulkea pidemmällä kaulalla, mikä on sille helpompaa ja en edes lähtenyt kokeilemaan mitään ihmeitä. Carter oli heti alussa oikeasti yllättävän kiva ja se kulki pyöreänä, pystyin pitämään käden lähes tekemättä mitään ja ratsastamaan enemmän jalalla. Toki siinä oli paljon korjattavaakin. Vasemmassa kierroksessa se punki kovin ulos päin lapa edellä ja siinä sen vaikeampi oikea puoli korostui, mutta sain korjattua sitäkin ihan kivasti. Teimme siirtymisiä, ympyröitä ja muutamia laukanvaihtoja, sillä ne ovat meille nykyään niin helppoja ja hauskaa kummankin mielestä! Ratsastuksen lopuksi lähdettiin hymyssä suin metsään loppukäynneille ja päätin osallistua Carterilla seuraavaan kouluvalmennukseen. Hepan selässä oli niin helppo ja mukava olla, niin kotoisaa ja turvallista. En olisi koskaan halunnut tulla selästä alas, niin ikävä sinne oli ollut.



Perjantaina oltiin sitten vihdoin yhdessä kouluvalmennuksessa. Carter oli aika kiva koko ajan, tietysti se oli aika jäykkä, vino varsinkin oikealle ja yritti toisinaan innostustaan juosta alta pois ravissa. Vasemmassa kierroksessa sen vinouden huomasi jälleen parhaiten, sillä kaarevilla linjoilla ja ympyröillä se punki oikea lapa edellä ulos, kuten sunnuntainakin. Sain kuitenkin korjattua asiaa paremmaksi, vaikkei siitä vieläkään mikään suora ja letkeä tullut. Tehtävänä meillä oli tulla pituushalkaisijaa ravissa, nostaa ennen puoltaväliä laukka ja tötteröiden välistä voltti laukan suuntaan. Voltin jälkeen takaisin pituushalkaisijalle ja laukassa viistosta kulmaa kohti ja lopuksi pääty vastalaukkaa. Ensimmäisellä kerralla laukka oli liian kiireistä ja hätäistä, laukka myös muuttui liikaa vastalaukka kaarelle toiseen suuntaan. Seuraavat kerrat menivät paljon paremmin ja sain korjattua kivasti. C toimi ihanan helposti ja kuunteli kuskiakin ja saimme lopettaa ensimmäisten joukossa. Vähän ruosteessahan me ollaan, kun treenailtua ei tosiaan juuri ole tullut, mutta tästä on hyvä jatkaa taas uudestaan eteen päin. :) Ratsastuksen sai jälleen päättää tyytyväisin mielin ja tästä eteen päin olisikin tarkoitus käydä taas kouluvalmennuksissa Carterin kanssa ihan aktiivisesti. Jos meno jatkuu kivana, niin eiköhän meidät nähdä syksyllä vielä kisoissakin. :)
-Hanna