27. elokuuta 2015

Minikenttäkilpailut

Kisojen jälkeen ratsastin pitkästä aikaa Carterilla. Oli kyllä niin ihanaa olla taas sen selässä! Mentiin ilman satulaa pellolla koulua ja heppa oli ihan tosi kiva ja hieno. Lopuksi mentiin vielä järveen polskimaan. :)


Minikenttikset kilpailtiin jo elokuun puolessa välissä joten postaus tulee hieman myöhässä. Halusin kuitenki vielä julkaista sen. Kyseessä olivat siis kenttäkisat pienemmässä muodossa, eli ilman rataesteitä. Aamulla menimme kouluradan ja pienen tauon jälkeen maastoradan. Kisat pidettiin kotitallilla ja samoissa karkeloissa olin myös viime vuonna, silloin molemmissa luokissa kun ratsuinani olivat Carter ja Vappu. Luokkia oli siis kaksi kappaletta, helpompi ja vaikeampi. (Ja nyt ei siis tarkoiteta helpolla ja vaikealla samoja luokkia kuin oikeissa kenttäkisoissa!) Osallistuin itse vaikeampaan luokkaan, jossa meillä oli kouluratana tutustumisluokan kouluohjelma 2009 ja maastoesteet tasoa 80-90cm. Koska itselläni ei tällä helkellä ole vakiratsua, niin osallistuin Roodoksella, jolla menin ennen kisoja muutaman este -ja kouluvalmennuksen. Roope on kilpaillut rataesteitä metriin asti, koulua seuratasolla (en nyt muista onko poni mennyt heA:han asti..) ja kenttää useamman ratsastajan kanssa harrasteen tasolla. Kunnon kisaponi siis kyseessä!


Kaverini tuli hakemaan minut aamulla tallille, jonne saavuimme hyvissä ajoin. Ensimmäisenä menin harjaamaan ja letittämään Roopen ja sain sen valmiiksi juuri sopivasti ennen ensimmäisen luokan alkua ja näin ehdin tekemään talkoohommia kuuluttajana. Vähän kiireellä ja kaverin avustamana menin laittamaan ratsuni sitten nopeasti kuntoon ja kentälle verkkaamaan. Roodos oli lyhyessä verkassa yllättävän hyvä. Jätin raipan pois verkan loppupuolella ja vauhti hidastui heti hieman, mutta ei vielä vaikeuttavasti. Iso muutos tapahtui välittömästi kun siirryimme ensimäisenä ratsukkona kouluaitojen sisälle. Poni jähmettyä, pää nousi ylös ja vauhti hidastui. Radalla sain kuitenkin ratsastettua sitä pyöreämmäksi ja se liikkuikin koko ajan aika tasaisesti. Varsinkin kuitenkin laukassa sain kannustaa ponia joka askeleella jatkamaan, jottei se olisi siirtynyt raviin. Huhhuh, raskain koulurata IKINÄ! Ainakin olimme kouluratsukon näköisiä, sillä itselläni oli asiaankuuluvasti valkoiset housut ja ponilla valkoinen huopa ja sykeröt.
Kritiikissä luki hymynaaman kera että melko tasainen, mutta hieman vaisu suoritus. Jaa että hieman.. Tuomarin ollessa kiltti saatiin reilu 59%. Roope tekikin kaiken muun ihan jees ja mentiin oikeat tiet, mutta se ei edennyt. Itse en ollut yhtään tyytyväinen rataan. Loppuverkkasin sen lyhyestä raippa kädessä, vain että saisin sen vielä eteen kunnolla eikä päällimmäiseksi ennen maastorataa jäisi hitaus. Pari pientä huomautusta raipalla ja jo poni liikkui taas hyvin eteen pyöreänä. Olisikin liikkunut radallakin niin mutta kaikeahan ei voi saada. Kävelyiden jälkeen vein Roopen hetkeksi talliin juomaan ja varusteiden vaihtoon ennen pellolle lähtöä.


Maastoradalla oli 14 estettä ja 22 hyppyä, kun mukaan lasketaan mm. kaikki portaat ja ylös -ja alashypyt haudalla ja banketilla. Melko pitkä rata siis ja kuumana päivänä aika raskas! Verkkasimme pellon keskellä ja meillä oli verkkaesteenä tynnyrit sekä liikennemerkki. Roope oli verkassa aika jees, teki yhden ilopukinkin josta olin minäkin vain iloinen. Se hyppäsi kivasti ja innokkaasti ja eteni ihan kivasti. Jäin kuitenkin hieman kaipaamaan sitä säpäkkyyttä ja virtaa, joka sillä oli maanantaina pellolla hypätessämme. Meillä oli ihan kunnon kenttälähtö ja vaikka Roope lähtikin ihan hyvin laukkamaan heti merkin saatuaan, niin jäin kaipaamaan siihenkin jotakin.

1. Mökki, joka kylläkin hypättiin toisesta suunnasta radalla. 2. Isot renkaat.

Kujalla olevat esteet 3. Arkku 4. Liikennemerkki ja 5. Tynnyrit

Kaikista esteistä on postauksessa kuvat, joten en ala niistä kertomaan hirveän tarkasti, näettehän kuvista. :) Ensimmäinen este oli mökki ja toinen rengaseste, jotka molemmat menivät hyvin. Laukkasimme laukkaradan kaarteen läpi kolmen esteen kujalle, jossa olivat arkku, liikennemerkki ja tynnyrit peräkkäin. Näiltä kaareva ja melko lyhyt tie kolmen esteen sarjalle, eli tukki-hauta-tukki. Tähän asti meni ihan hyvin, mutta sitten sain alkaa tosissani ratsastamaan eteenpäin ja auttaa ja kannustaa ponia hyppäämään. Se tuntui jotenkin hyytyvän pätkittäin. Seitsemäs este oli värikäs a-este, joka ylittyi hyvin ja sen jälkeen kaarros takaisin päin muiden luota pois. Hieman sai ponia taas kannustaa ja vaikka kuinka yritin ratsastaa niin seuraavalle lankkuseinälle tuli sitten kielto. Olin ihan ihmeissäni kiellosta ja samalla myös aivan kuollut. Teki mieli lopettaa siihen ja sanoa etten jaksa enää. Enhän mä oikeasti niin olisi tehnyt ja heittänyt kaikkea hukkaan. Koitin vähän saada hengitettyä ja eikun uudestaan yrittämään. Lyhyt tie, huolellinen ratsastus ja helposti ylitse.
 
6adc, eli kolmen esteen sarja, jonka tukkeja korotettiin meidän luokkaan. Ensin siis tukki, sitten hyppy alas hautaan ja sieltä ylös ja vielä viimeinen tukki.

7. A-este Pippurin pimaus 8. Meille harmia tuottanut lankkuseinä, jota korotettiin luokkaamme. 9. Neljä erikorkuista porrasta.


Kiellon jälkeen ratsastin jokaisen esteen entistä tarkemmin ja se jäikin onneksi ainoaksi. Stoppi vei arvokasta aikaa, joten tiesin että on ratsastettava reippaasti, jos haluaa päästä lähellekään ihanneaikaa. Kelloa en ehtinyt kauheasti vilkuilla, mutta portaiden jälkeen pitkässä alamäessä se piippasi minuutin merkiksi ja hypättyämme tynnyrit yritin ratsastaa Roopea kunnolla eteen kuusikujaa pitkin ennen hautaa pois metsästä. Se ei kuitenkaan vastannut eteen niin kuin olisin toivonut, varmasti kuuma sää teki tehtävänsä. Hautakin ylittyi helposti, samoin sen jälkeen tullut valotolppasarja. Sarjan jälkeen sain vihdoin Roopen kunnolla eteen kun pääsimme laukkamaan pidemmän suoran ennen venettä. Veneen jälkeen oli enää banketti jäljellä ennen maalia. Heppa sai taputukset ja pitkät loppukäynnit ja siirryimme katselemaan muiden ratoja.

10. Tynnyrit mäessä 11. Pikkuhauta (muut luokassa hyppäsivät isomman avohaudan, mutta me saimme Roopen kanssa luvan tähän pienempään ponin hautaongelman takia ja koska kyseessä olivat kuitenkin harjoituskilpailut) 12ab lyhtypylväät

13. Vene 14. Banketti ylös ja alas

Eihän sieltä tullut voittoa eikä edes sijoitusta. Eikä kisat menneet todellakaan toiveiden mukaan. Parin harmituspäivän jälkeen olin kuitenkin taas ihan hyvillä mielin asian suhteen ja ennen kaikkea iloinen ja tyytyväinen kun osallistuin, vaikkei ollakaan Roopen kanssa juuri treenattu. Kokemustahan nuokin kisat taas toivat ja hauskaa meillä kuitenkin oli, varsinkin maastoradalla! :) Harmillisesti kisat taisivat jäädä vuoden viimeisiksi kenttäkisoiksi, sillä syysniksula on ihan ovella ja vaikka saisinkin ratsun sinne niin kvaalit jäävät kyllä haaveeksi.. Toivottavasti kotona pääsee vielä hyppäämään maastareita kuitenkin!
-Hanna

24. elokuuta 2015

Liebster awards -blogihaaste



Sain tämän kivan haasteen Kitin Aasinpotkima -blogista ja halusin toteuttaa sen heti, kun vain mahdollista. Kiitos haasteesta siis! Vastausten miettiminen kysymyksiin vei hetken aikaa ja samoin uusien kysymyksien keksiminen, mutta nyt on valmista. Haasteen tarkoituksena on vastata haastajan yhteentoista kysymykseen, keksiä sitten itse uudet kysymykset ja haastaa alle 200-lukijan blogeja. Haasteita on mielestäni aina kiva tehdä ja näin myös pienemmillä blogeilla on mahdollisuus saada enemmän näkyvyyttä ja parhaassa tilanteessahan sitä löytää uutta mielenkiintoista luettavaa. :)

1 Mitä harrastaisit, jos et ratsastaisi?
-Mielenkiintoisia lajeja olisivat esim. kaikki vesiurheilu, miekkailu ja jousiammunta. Voisi myös olla etten harrastaisi mitään vaan matkustelisin paljon.

2. Kolme asiaa, jotka tekevät hyvän ratsukon?
-Ratsukon olemminpuolinen luottamus, ratsastaja ja hevonen viihtyvät yhdessä ja pitävät toisistaan ja sopivat toisilleen kaikinpuolin.


3. Lempihevosesi, ja kolme asiaa, jotka muuttaisit siitä jos voisit?
-Carter ja haluaisin muuttaa sen hieman helpommaksi ratsastaa koulua, muutaman vuoden nuoremmaksi, sekä kestämään aktiivista treeniä ja kilpailua.

4. Koulu-, este- vai kenttäratsastus? Perustelut?
-Kenttäratsastus. Se vaan on yksinkertaisesti huippua! Siinä yhdistyvät kaikki kolme lajia, joista maasto-osuus on paras. Kentässä sekä ratsastajan että hevosen on kyettävä menemään koulua, hypättävä rataesteet puomeja pudottamatta ja sitten oltava riittävän rohkeuta selvitäkseen maastoesteistä. Maastosta maaliin laukatessa fiilis on ihan mahtava!


5. Kaksi asiaa, joihin olet tyytyväinen omassa ratsastuksessasi?
-Kamalan vaikeaa! Ehkä se että nykyään näen yleensä aina hyvin paikan esteillä ja osaan mukautua hyppyihin, en enää nykyään siis juuri edellä tai ole jäljessä hypyissä. Olen myös päättäväinen ratsastaja, enkä menetä hermoja helposti.

6. Onko elämässäsi ollut hevosta, josta et ensimmäisellä ratsastuskerralla pitänyt, mutta josta tuli myöhemmin mukava kaveri? Kerro hevosesta lyhyesti, miksi se oli seuraavalla kerralla mukavampi?
-Tulee mieleen ainakin suomenhevostamma Tiinu, joka oli tuntiheppana ratsastuskoululla aloittaessani. Menin sillä ensimmäistä kertaa alkeiskurssilla ja sen jälkeen en halunnut ainakaan vuoteen ratsastaa sillä. Kun sitten päädyin sen selkään uudelleen, tykkäsinkin siitä ja toivoin sitä tunneille muutaman kerran ennen kuin Tiinu muutti muualle. Varmasti oma kehitys vaikutti asiaan ja osasin ratsastaa hevosta paremmin ja enemmän, jolloin se myös oli mukavampi.


7. Suosikkihevosleffasi?
-Spirit villi ja vapaa

8. Villi mustangi, laukkaratsu vai ravihevonen, jolla ei ole koskaan ratsastettu? Perustele.
-Villi mustangi. Olisi hienoa joskus adoptoida ja pelastaa tällainen hevonen ja kouluttaa siitä itelleen hyvä kaveri. Villihevoset ovat vain jotenkin niin upeita!

9. Täysin hevoskohtainen kysymys, mutta siitä huolimatta; suosikkikuolaimesi ja miksi?
-Varmaan ihan tavallinen kolmipala, koska se on perus kiva kuolain ja toimii aikalailla kaikilla hyvin.

10. Mistä aiheesta kirjoittaisit blogia, jos et pitäisi hevosblogia?
-Matkailublogi. Itseasiassa mulla on tällainen, mutta juuri nyt se viettää kesälomaa. Katsotaan jos syksyn tullen saisin heräteltyä sen henkiin ja linkattua tännekin.

11. Jos saisit ammattikuvaajan kuvaamaan sinusta ja hevosestasi (omasta tai jonkun muun hepasta) itse suunnitelemiasi kuvia, minkälaisia kuvia haluaisit?
-Varmaan jotakin kivoja ratsastuskuvia ja sitten kaverikuvia hepan kanssa jossakin hienossa ympäristössä.


Kysymykset haastetuille:
1. Oletko ajatellut hevosia ammattina ja jos olet, niin mitä hevosalan ammattia?
2. Suosikki hevosrotu ja miksi juuri se?
3. Pahin putoaminen ja jäikö siitä jotakin traumoja?
4. Oletko ollut hevostöissä ulkomailla tai haaveiletko sellasesta? Jos olet, niin missä?
5. Oletko varusteratsastaja ja suosikki hevostavaramerkkisi?
6. Suosikki hevonen ja mikä tekee juuri siitä sen erityisen?
7. Kilpailetko ja missä lajissa? Jos et, niin haluaisitko?
8. Unelmien hevonen parilla lauseella?
9. Paras hevosmuisto tältä vuodelta?
10. Missä asiassa olet eniten kehittynyt ratsastuksen suhteen viime vuosien aikana?
11. Suosikki tekeminen tallilla?

Haastetut blogit:
1. Tessa's horselife
2. Valkoisen matkassa
3. Unelmien toteuttamista
4. Hevosenhoitajana
5. Adaralla fiksumpaa
6. Goalcatchers
7. Green Eventer
8. The hardest thing is to let go

Haastoin itse tällä kertaa vain kahdeksan blogia bloggerin temppuillessa ja kun en jaksanut alkaa tappalemaan sen kanssa.. Tehkää ihmeessä kaikki muutkin innokkaat tämä haaste, vaikken olisi teitä haastanutkaan. Laittaakaa mulle linkkiä kun olette tehneet haasteen, niin käyn lukemassa ne. :)
-Hanna

12. elokuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä

Moikka! Viime viikonloppu oli hyvin hevospainoitteinen ja meni suurimmaksi osaksi tallilla sekä töitä tehden että ratsastaen. Perjantaina pääsin vihdoin kokeilemaan tallin toista uuttaa tulokasta, Dinoa, koulutunnin merkeissä. Vautsi mikä heppa! Kuski oli välillä aika hukassa, mutta hevonen oli aika mahtava ja itseasiassa juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Menen sillä hyvin mielelläni uudelleenkin ja kerroinkin asian tunnin jälkeen, mutta katsotaan mitä tässä nyt tapahtuu..
Topin kanssa maastoilemassa. On se ihana <3 Viime kerralla herra päätti tehdä ensimmäisen pukin mun kanssa, eikä muuten ollut mikään ihan pieni.. :D / Mutakakkua ja kavereita tallin jälkeen. / Vapun kanssa treenailemassa ensin pellolla ja sitten kävelyllä metsässä.


Dino, oikealta nimeltään Onyx, on 9-vuotias suloinen ruuna, joka myöskin tuli Virosta tänne Suomeen. Se on osaava ja hypännyt esteitä 120cm asti ja voittanut nuorten hevosten kenttämestaruuden parisen vuotta sitten. Se on siis nuori, todella kiltti, osaava, kivan näköinen, kenttähevonen. Aikalailla unelmien hevonen. Dinosta saatatte kuulla jossain vaiheessa lisää tai ainakin nähdä joitakin kuvia valmennuksesta, kunhan ne ensin saan. :) Valmennuksen jälkeen meidän piti lähteä Kitin kanssa hoitamaan Ella toiselle tallille, mutta koska oli ihan tajuttoman kuuma niin poni sai täyden vapaan ja me suuntasimme kahden muun kaverimme kanssa apsille syömään pitkästä aikaa heseruokaa, juoruamaan ja nauramaan paljon ja illan päätteeksi söimme vielä mutakakun parkkipaikan portailla. Ei huono päivä!

Rakas pussipää. / Carter tyytyväisenä laitumella. / Vappu laitumella. / Yhtenä päivänä syömässä kaupungilla.

Lauantai jatkui lämpimänä ja silloin mulla oli kahdeksan tunnin työpäivä tallilla Kitin kanssa. En valita lämmöstä nyt kun sitä on vihdoin hieman tullut tänne pohjolaankin, mutta kyllä tallityöt olivat päivän kuuminpaan aikaan aika tuskaa.. Kaikki kuitenkin sujui kivasti ja mitään kummallisuuksia ei töihin tullut. Ratsastustuntini menin toiveeni mukaan suomenhevosruuna Niilolla ja meillä oli mm. siirtymisiä, pohkeenväistöjä ja erilaisia puomitehtäviä sisältävä rata. Niilo oli oikein kiva pitkästä aikaa, viime kerrasta olikin jo vuoden verran. Selvitimme radan ihan kelvosti, vain pohkeenväistöt olivat jälleen ne hieman murhetta tuottavat liikkeet. Enköhän nekin vielä jonain päivänä opi, treeniä vaan! Tunnin jälkeen työt jatkuivat ja niistä vapauduttuamme lähdimme uittamaan Vappua ja Bambia. Pienen totuttelun jälkeen vesi oli lämmintä, mutta kuitenkin mukavan viilentävää. Kyllä hevosetkin tykkäsivät kun saivat uiskennella kuuman päivän päätteeksi. :)

Vohvelia, kermavaahtoja ja mansikoita <3 / Seitsemän päivän vanha ihana pieni Olavi! / Tyytyväisenä samalla laitumella. :) / Tallin metsästä kerättyjä marjoja ja niistä tehty pieni kakku.

Sunnuntai jatkui tallitöillä. Oltiin Sannan kanssa super nopeita ja jo pari tuntia ennen töiden loppumisaikaa valmiita! Loppupäivän seurailin ja auttelin sitten 30+ meeting kisoissa, toimien mm. liputtajana esteradalla. Kaikenkaikkiaan tallilla tuli oltua sellaiset kolmetoista tuntia, sillä kisojen loputtua lähdimme vielä maastoilemaan ja uittamaan pitkästä aikaa isommalla porukalla ja sen jälkeen kävimme syömässä kisoista jääneitä ruokia. Itse ratsastin Roodoksella. Olin ponilla hyppäämässä kahdessa edellisessä maanantain valmennuksessa ja tästä ihanasta ponista tulette kuulemaan lähiaikoina vielä lisää. Paljastetaan se, että osallistumme Roopen kanssa sunnuntaina järjestettäviin minikenttäkilpailuihin omalla tallilla. Kyseessä ovat siis samat kilpailut kuin missä olin viime vuonna Carterin ja Vapun kanssa. Peukut pystyyn että meillä sujuisi hyvin! :)
Kisoista tulossa oma postauksensa sitten kun ne ollaan kisailtu. Ajattelin myös kirjoitella hieman syksyn suunnitelmista, sen verran kuin niistä tiedän ja yksi haastekin mulle on tullut. Luvassa on luultavasti myös kuvapostauksia, sillä tällä viikolla pitäisi antaa kaverille muistitikku ja saada läjä kuvia. Jos teillä lukijoilla on joitakin toiveita blogin suhteen, postausideoita tai mitä tahansa kommentoitavaa, niin ei muuta kuin kirjoittelemaan tuonne boxin puolelle. ↓ Toivotaan että kesäsäät jatkuvat vielä jonkin aikaa. Hyvää loppukesää kaikille ja uutta kouluvuotta sen aloittaneille! :)
-Hanna

6. elokuuta 2015

Kaksi ihanaa tammaa



Palasin perjantaina taas takaisin valmennuksiin ja ratsutoiveenani oli jompi kumpi vähän aika sitten tallille muuttaneista uusista hevosista. Ratsukseni sain Dihannan, joka on blogissa joskus esiintyneen Siirin varsa. Siiristä saatte kuulla myös tämän postauksen loppupuolella, mutta nyt aluksi juttua Dihannasta. Tamma oli oikein kiltti ja ihana karsinassa kuntoon laittaessa. Toisen puolen kaviot eivät nousseet ylös ihan yhtä hienosti kuin useimmilla muilla hevosilla, mutta kyllä nekin saatiin lopulta putsattua. Dihanna on tosiaan 5-vuotias ja muutti tallille parisen viikkoa takaperin kasvettuaan Viron laitumilla. En ollut vielä ehtinyt nähdä hevosta liikkeessä, olin kuullut vain että sillä on hienot ja kivat liikkeet. Näyttävämmät kuin äidillänsä. Laukannoston olin kuullut voivan olla hieman haasteellinen, mutta eräältä toiselta ratsastajalta kuulin kuitenkin ihan muuta. Laukkaa nostettaessa selvisi sitten että myöskään mulle ei ollut sen isompia haasteita sen kanssa. Aivan normaalit laukka-avut ravissa ja D nosti laukan hienosti.



Alkuverryttely oli pääasiassa tutustumista uuteen hevoseen. Ensivaikutelma Dihannasta oli kiva ja kiltti hevonen, jolla on mukavasti eteenpäin pyrkimystä omasta takaa ja että sillä tosiaankin on mukavat liikkeet. Heppaa sai siis enemmänkin jarrutella ja etsiä hyvää ja rauhallista tahtia, kuin pyytää eteenpäin. Pidänkin yleisesti enemmän hevosista joilla asia on näin päin. Ravissa ja laukassa alhaalla istuessa sai kyllä käyttää vatsalihaksiaan, mutta siellä ei ollut lainkaan niin hankala istua kuin olin kuvitellut. Ravissa Dihannalla oli pahana tapana vetää toisiaan päänsä aivan liian alas ja kulkea kuolaimen alla. Sen sai kuitenkin helposti korjattua ratsastamalla hieman eteen ja nostamassa päätä ylös, jolloin D kulki taas oikein.



Meillä oli tunnilla kaksi tehtävää, joista ensimmäinen oli raviväistö keskihalkaisijalla. Me tosin teimme sen suurimmaksi osaksi käynnissä, sillä ravissa en meinannut saada Dihannaa väistämään sitten ollenkaan. Se on kyllä tehnyt väistöä jonkin verran elämänsä aikana, mutta ei kai hirveästi. Meidän oli myöskin tarkoitus väistää vain hieman takaosaa, kulkien koko ajan kuitenkin suoraan päätyä kohti. D lähti joko menemään reippaammin eteenpäin ilman väistöä tai sitten se väisti kokonaan sivulle, jolloin linja katosi. Saimme pari kertaa tehtyä tehtävän ravissa ihan ok, muuten teimme sitä käynnissä jolloin se onnistui hieman paremmin ja helpommin. Kun yhdistetään vielä melko osaamaton hevonen ja ratsastaja jolle kaikki väistöt ovat aina olleet hankalia, niin lopputulos ei voi olla kummoinen.



Laukkatehtävä menikin sitten paljon paremmin. Oikeastaan voin sanoa sen meneen hyvin. Tehtävänä oli vain yksinkertaisesti tehdä kaariura pitkänsivun rinnalle laukassa. Kaaren jyrkkyyden sai valita ihan oman ratsunsa mukaan ja meidänkin piti aloittaa loivasta kaaresta, mutta lopulta saatoin jyrkentää sitä sillä Dihanna teki niin hyvin. Loppufiilis tunnista oli oikein hyvä ja sen kruunasi vielä mukava maastolenkki ilta-auringossa. Dihanna oli oikein kiva nuori hevonen, jolla ratsastan mielelläni vielä uudelleenkin.



Parin päivän päästä sunnuntaina kiipesin tosiaan sen äidin, Siirin selkään. Olin valinnut sen ratsukseni muutamasta vaihtoehdosta itsenäiseen ratsastukseen, sillä Carterilla ei ollut tuolloin mahdollista mennä. Olin mennyt Siirillä viimeksi joskus alkuvuodesta ja silloin se oli mennyt ihan kivasti lopulta ja ollut ihana varsinkin laukassa. Nyt teimme koko ajan ihan perusjuttuja, eli esimerkiksi siirtymisiä ja erilaisia ympyröitä ja muita kiemuroita. Istuin alku- ja loppuverkkaa lukuun ottamatta ravissa koko ajan alhaalla ja ei tehnyt edes tiukkaa, vaikka edellisestä pidemmästä kerrasta onkin aikaa. Siiri yllätti herättyään liikkeelle! Alun painavuuden ja hitauden jälkeen se oli oikein ihana ja herkkä. Lopulta selässä tarvitsi vain istua ja ohjata hevonen sinne minne halusi mennä ja se hoiti loput kulkien nätisti. Tuolloin jäimme kävelemään loppukäynnit hieman tylsästi kentälle ja päätin hypätä alas taluttamaan, heppa oli sen ansainnut. :)
-Hanna
Ps. Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän melko tavallisen ratsastuspostauksen. Joa teillä on hyviä ideoita blogiin, niin niitä saa ehdotella! Dihanna kuvat on ottanut Kiti S ja Siirit Emmiina K.