31. heinäkuuta 2015

Vappu treenaa

Hei ja tervetuloa kaikki uudet lukijat mukaan! Teitä on jo yli 40, kiitos siitä. :) Olisiko teillä lukijoilla joitakin toiveita blogin suhteen, vaikkapa postaustoiveita? Esimerkiksi kysymyspostauksen voisin hyvin toteuttaa jos saisin tarpeeksi kysymyksiä. Niitä tai muita postaustoiveita voi laittaa tuonne alas kommenttiboxiin. ↓




Viime tiistaina kävin tallilla ensi kertaa palattuani takaisin Suomeen ja päivän ohjelmassa oli Vapun hoito ja liikutus. Päädyin ratsastamaan kentällä koulua, sillä sain Kitin seuraksi ja Rosakin tuli paikalle kuvailemaan meidän menoa. Kaikki kuvat ovat siis Rosan ottamia, kiitos hänelle! Tavalliseen tapaan menin ilman satulaa, mutta laitoin kanget päähän ja päätin ratsastaa kuitenkin ihan kunnolla. Menimme noin 40 minuutin tehokkaan treenin, jonka jälkeen lähdimme metsään loppukäynneille.



Alkukäynnit Vappu käveli reippaasti ja innokkaasti, mutta otettuani ohjat kunnolla käteen sen vauhti hidastui puolella. Pari kierrosta mentiinkin kenttää ympäri vain hakien sitä samaa reippautta käyntiin kuin alussa. Myös ravi lähti alussa liikkeelle melko hitaasti, eikä siitä juuri muuksi muuttunut ennen laukkaa. Otinkin laukan melko pian mukaan, sillä siinä Vappu vertyy huomattavasti paremmin ja nopeammin. Teimme sitten siirtymisiä ravin ja laukan sisällä ja näin myös ravi parani ja oli paljon reippaampaa laukan jälkeen.
Annoin Vapun kävellä ja hengähtää hetken alkuverkan jälkeen. Emme tehneet jatkossakaan mitään ihmeellisyyksiä, vaan paljon siirtymisiä, ympyrätyöskentelyä, pysähdyksiä, peruutuksia ja sieltä suoraan laukannostoja.



Vappu toimi lopulta oikein kivasti, oli reipas ja kuunteli hyvin. Ei paljon parempaa ratsastusta olisi voinut olla tauon jälkeen, vaikka ainahan sitä parannettavaa löytyisi. ;) Jälleen Vappu muistuttu miksi pidänkään siitä niin kovasti ja tykkään ratsastaa sillä. Loppukäynnit teimme tosiaan metsän kautta ja "omassa metsässä" oli kyllä kiva olla taas. Sain jälleen myös seurata takaa päin Kitin ratsun sekoiluja omani ollessa aivan normaali.. Olimme ylittämässä pientä vesilätäkköä, joka ei todellakaan ollut lenkkimme ensimmäinen, kun Nella loikkasi valtavan hypyn eteenpäin lähes pudottaen kuskinsa, muttei kuitenkaan onnistunut. Eihän se sitä tietenkää tarkoittanutkaan ja loikan jälkeen se seisoi taas normaalisti paikoillaan.. Ei noita hevosia aina ihan ymmärrä. :D



Eilen kävin Kitin seurana hoitamassa Ella-ponin poniparatiisissa, jossa sai ihailla reilun viikon ikäistä super suloista varsaa ja hirmuisesti kasvaneita tipuja. Tänään olin taas seuraksi ja kameran takana, jonka jälkeen suuntasimme vakitallille jossa mulla oli kouluvalmennus. Pääsin kokeilemaan tallin toista uutta hevosta, 5-vuotiasta Dihannaa. Siitä on tulossa postausta myöhemmin. :)
-Hanna

27. heinäkuuta 2015

Every end is a new beginning



Moikka! Olen jälleen palannut Suomeen ulkomaan heppailuista. Jo kolmatta kertaa tänä vuonna ja voin kertoa ettei tämä ole ollut yhtään helpompi kerta. Mulla jäi Viroon toinen paikka jonne ikävöidä, toiset hevoset jotka haluan nähdä taas uudestaan. Niistä kaikista tuli niin tärkeitä vajaassa kahdessa kuukaudessa, jotka ensimmäisellä kerralla vietin Saarenmaalla. Ne kaikki olikin aivan ihana nähdä nyt uudestaan ja erityisesti jäin kaipaamaan Martsua, Kallea ja Iitaa. Saarenmaasta tuli mulle kuin toinen koti, jonne on aina kiva palata ja jonne olen aina tervetullut. Nyt elämä jatkuu kuitenkin Suomessa, mutta toivottavasti syksyllä pääsemme tekemään kavereiden kanssa suunnitellun reissun Viroon ja saarelle!



Viimeinen viikko Saarenmaalla meni mukavasti. Meillä oli yhdet yöpyvät asiakkaat joille vedin maastoja Iitan ja Pantterin kanssa. Piknik-reissulla Iita onnistui pudottamaan kenkänsä ihan alkutaipaleella, mutta onneksi sain vaihdettua kesken matkaa Pantterin selkään ja Iita pääsi takaisin tallille. Koska yleensä käyttämämme ravintola oli täynnä jonkin leirin takia, niin leiriydyimme meren rantaan ja söimme siinä. Ei yhtään huono vaihtoehto sekään! Ainoastaan jättikokoiset paarmat meinasivat syödä meidän hengiltä..



Matkustin takaisin Suomeen perjantaina ja viimeisen ratsastuksen menin keskiviikkona ja pääsin vihdoin Martsun selkään. Meillä oli silloin vapaapäivä ja pitkään nukkumisen, aamupalan ja disney channelin katselun jälkeen lähdimme käymään Kuressaaressa vähän ostoksilla ja syömässä. Palattuamme sieltä laitoimme kaiken rauhassa kuntoon ja teimme omenapiirakankin valmiiksi uuniin laittoa varten. Pääsimme lähtemään ratsastamaan vasta melko myöhään, joten palasimme jo pimeän laskeuduttua. Tosin eihän näin kesällä vielä hirveän pimeä tullut. Matka oli varsin hauska ja omasta mielestäni reissun paras ratsastus, koska sain tehdä sen suosikkini selässä. Torstai olikin työn täyteinen päivä asiakkaiden kanssa, sillä vaikka meillä ei ollut majoittujia viikolla niin yksittäisiä ratsastuksia varanneita oli useampikin porukka. Päivän paras oli varmasti edellisenä päivänä synnyttäneen Laran ja sen ihanien pentujen vahtiminen. Voi miten mielelläni olisin tuonut pari pikkuista mukanani Suomeen! :)



Kotiinlähtö koitti tosiaan perjantaina ja Sonja heitti mut aamulla Kuressaaren lentoasemalle, josta lensin pikkukoneella Tallinnaan. Jatkoin matkaani kotiin muutamilla eri busseilla ja laivalla. Nyt olen kotona kolmatta päivää ja olen tehnyt kaikkea muuta kuin mitään hevosiin liittyvää. Pari päivää mulla ei ollut minkäänlaista kiinnostusta edes ajatella tallille menoa, se ehkä jopa ahdisti hieman. Eilen illalla sain kuitenkin jostain ihan uuden motivaation ja innostuksen alkaa taas treenaamaan kunnolla. Tällä viikolla olisikin tarkoitus mennä huomenna Vapulla, perjantaina kouluvalmennukseen ja lauantaina tunnille. Katsotaan sitten millä hevosilla, mutta joka tapauksella odotan niitä innolla ja aion ottaa niistä kaiken irti! Sunnuntaina haaveilen sitten pääseväni Carterin selkään ja ehkä menemään senkin kanssa kunnolla koulua. Postailua tulevista heppailuista tulossa toivottavasti tällä viikolla. :) Kommentit, kaikenmoiset ideat ja ehdotukset, sekä uudet lukijat ovat ehdottomasti tervetulleita. Niitä siis laittamaan tuonne kommettiboxiin. ↓
-Hanna

18. heinäkuuta 2015

Missä mennään?





Siinäpä hyvä kysymys. Blogi on viettänyt hiljaiseloa kesäkuulta asti ja nyt yritän herätellä sitä takaisin eloon kesäkoomasta. Viimeisin postaus tuli Saarenmaalta juuri vähän ennen kotiin lähtöä ja tarkoituksna oli kirjoitella paljon paljon enemmän ja aktiivisemmin. Kiinnostus ja innostus katosi kuitenki ensimmäistä kertaa kuin tuhka tuuleen ja päätin olla ottamatta sen suurempaa stressiä bloggaamisesta. Tämä on mulle kuitenkin vain mukava harrastus, enkä halua tehdä siitä itselleni pakkopullaa ja ikävää puuhaa. Niimpä päätin suosiolla blogin olla hetken suunnittelemattomalla tauolla määrittelemättömän ajan, kunnes kiinnostus taas mahdollisesti palaisi. En tiedä mistä kiinnostuksen yhtäkkinen loppuminen johtui, sillä kokonaan en sentään menettänyt intoani vaan luin koko ajan muiden blogeja. Myöskään kuvien tai tekstin puutteesta ei ollut kyse, päinvastoin. Saarenmaalta nimittäin juttua riittäisi vaikka kuinka ja toivottavasti saankin ne vielä julkaistua.



Ennenkuin siirryn hieman kertomaan kuluneiden viikkojen tapahtumista mahdollisimman ei-tylsästi ja lyhyesti, voisin kuitenkin vastata otsikon kysymykseen. Eli missä mennään? Noh, jälleen Saarenmaalla, jossa oloa on jo taas viikko takana. Näin lyhyesti kerrottuna palasin siis ennen juhannusta suunnitelmien mukaan Suomeen Kitin kanssa. Ärsyynnyin pian moneen asiaan ja olin melko hevoseton. Heitin vitsillä Jennille Viroon, että saatan ilmestyä pihaan jos alkaa liikaa ottaan päähän. Ei mennyt montakaan päivää, kun tuli kyselyä haluasinko oikeasti tulla takaisin töihin vähintään viikoksi heinäkuussa. Laitoin parit viestit saanko tallivuorolleni tekijän ja sitten pakkasinkin jo laukkuja ja matkustin takaisin. Olen ollut Saarenmaalla maanantaina taas jo kaksi viikkoa. Kotiin lähden ensi perjantaina.




Mulla on ollut täällä ihan normaaleja työpäiviä hevosten ja asiakkaiden kanssa. Pääsin heti tultuani vetämään maastoja ja niitä onkin tullut vedeltyä kivasti Iitan kanssa. Iitan lisäksi olen mennyt vanhoilla tutuilla eli Kallella, Hektorilla, Pantterilla ja Sanilla. Ainoa hevostoiveeni ennen kotiinlähtöä on päästä vielä Martsun selkään. Viime viikolla käytiin toisen harjoittelijan Sonjan ja Marian kanssa Saaremaa rannapiduissa tutustumassa vähän lisää virolaiseen elämänmenoon. Meille vanhoille tuli kylmä ja väsy muutama tunti ennen tapahtuman loppua ja niimpä sitten nukuimme autossa sen ajan. Tällä hetkellä vietän vapaata, täällä kävi juuri pari tuttua Suomesta moikkaamassa ja katsomassa paikkaa, ulkona satelee ja lähdetään mahdollisesti tänään Kuressaareen ja/tai Pangalle. Ihan hyvin siis menee ja on kiva olla taas täällä!



Parin viikon aikana Suomessa ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Tein muutamana päivänä töitä tallilla, maastoilin Topilla ja Carterilla ilman satulaa, uin Vapun kanssa ja menin koulua Almalla, joka meni parhaiten ikinä. Kävin myös kouluvalmennuksen Vapulla kangilla tarkoituksena osallistua koulukisoihin ja myös koska se on tällä hetkellä lähes ainoita hevosia joilla haluan ratsastaa yhtään enemmän tai vähemmän tavoitteelisesti. Kisoista ei kuitenkaan tullut mitään koska olen täällä, mutta eiköhän me vielä jotkut kivat kisat tänä vuonna startata jossakin lajissa. Katsotaan mikä tilanne on Suomeen paluun jälkeen, mutta voi olla että treenailen taas enemmän Vapun kanssa, jos Carter ei ala jalkojensa kanssa näyttää tarkoitukseen sopivalta. Toiveena on että pystyisin C:n kanssa edelleen treenaamaan ja kilpailemaan kunnolla koulua. Mutta pidetään peukut pystyssä ja katsotaan miten käy, ainakin me maastoillaan ja hölkätään rennosti ilman satulaa jatkossakin. Hevospuolen tulevaisuuden suunnitelmista voisin postailla enemmän sitten kun ne ovat ajankohtaisempia.



Nyt nautin viimeiset päivät elämästä täällä saarella ja toivon kadonneen motivaation löytyneen ja jaksavani kirjoitella postauksia ahkerammin. :) Blogin ulkoasu tulee muuttumaan toivottavasti parin viikon sisään ja yritän väkertää myös uuden bannerin. Kysymykset, kommentit ja kaikenlaiset ideat otetaan mielellään vastaan tuonne kommenttiboxiin. Jos muuten haluatte lueskella lisää elosta täällä Saaremaalla niin käykää kurkkaamassa täällä kanssani olleen kaverini blogi !
-Hanna