16. kesäkuuta 2015

In the end we only regret the chances we didn't take

Paras Martsunen! 

Luidor, Rokkar ja Sani lepäilevät. :)


Tuntuu että kirjoitan joka postauksessa miten nopeasti aika menee ja vaikka kuinka yritän niin postauksia tulee vain se yksi viikossa. Suunnittelen kirjoittavani niitä enemmän, mutta aika vaan hujahtaa ohitse kun on päivät täynnä tekemistä. Yhtäkkiä aina huomaankin että edellisestä postauksessa on jo viikon verran aikaa ja päätän tehdä asialle jotakin. Niin myös nyt. Mulla olisi vaikka mitä kerrottavaa ja sanottavaa kaikesta tapahtuneesta ja koitan pitää tämän sopivan pituisena. Kotiin lähtö lähenee pelottavan nopeasti ja pian Viro pitää jälleen jäättää haikein mielin taakse ja palata Suomeen. Ennen sitä yritän vielä ehtiä postailemaan täältä meren toiselta puoleltakin!


Evästauolla Iitan ja Kallen kanssa.

Ponimaastoja ei estä edes kurja ilma!


Viime viikolla tuli taas vedettyä asiakasmaastoja neljänä päivänä, korkattua kesän ensimmäinen uittokerta lämpimässä meressä ja käytyä hulluilla ponimaastoilla. Mun ottaessa Kalle maastoon pääsi myös Kiti vetämään maaston. Tehtiin vähän pidempi reissu ja pysähdyttiin meren rantaan evästauolle. Kaikki meni hyvin yhtä pientä Kallen omaa numeroa lukuunottamatta. Herrahan päätti nimittäin että on hyvä päivä uida ja kahlatessamme meressä se sitten madaltui aaltoihin kyljellensä.. Yli puolet matkasta kuski oli siis läpimärkä mahaan asti. :D Onneksi oli lämmin päivä. Enhän edes oikein osannut suuttua Kallelle, vähän ärähdin mutta muuten koko juttu vain huvitti! Kallen kanssa kaikki ratsastukset ovatkin olleet aina varsin hauskoja, niin mun kuin katsojienkin mielestä. Monesti olenkin todennut että jos tämä hevonen olisi Suomessa niin sillä ratsastaisin. Siinä on sitä jotain.

Iita, joka muutti käsitykseni lämppäreistä ja exravureista. Ihana pappa <3

Kahden uteliaan ja innokkaan varsan saaminen samaan kuvaan oli aika hankalaa, nimittäin niin etteivät ne liiku koko ajan.. :D


Mun piti päästä maanantaina hyppäämään maastoesteitä Kallella toista kertaa, mutta karsinassa huomattiin harmillisesti kengän lähteneen omille teilleen. Kalle siis takaisin ulos ja Martsu tilalle. Parempaan en olisi voinut vaihtaa! Martsu oli aivan mahtava, se hyppäsi kaiken kyselemättä ja innokkaasti. Nostimme paria estettä hieman ja lopuksi tulimme pienen radan. Myöhemmin saatte nähtäväksi muutamia kuvia tapahtuneesta. :) Jossain vaiheessa sanoin ettei mulla ole täällä vain yhtä lempparia sillä pidän oikeasti kaikista hevosista. Muutama on tietysti ollut hieman erityisemmässä asemassa, mutta nyt on kyllä niin että Martsu on noussut kirkkaasti yli muiden. Niin ihana poni se on ja ottaisin itselleni heti jos vain voisin. Onneksi pääsen sen selkään vielä kerran kun teemme keskiviikkona viimeisen ponimaastomme.. Voisin oikeastaan jossain vaiheessa tehdä Martsusta ihan oman postauksensa, niin rakas ponista on tullut pienellä aikaa.

Vetämässä viimeistä asiakasmaastoa Iitan kanssa.

Kesähattu-Vaavin kanssa käyntilenkillä, mukana olivat myös Rokkar ja orivarsat.


Lauantaina kiipesin pitkästä aikaa Luidorin selkään kun suuntasimme rantaan. Heitimme satulat pois ja kävimme polskimassa oikeasti lämpimässä merivedessä. Aika huippu ensimmäinen uittokerta täytyy sanoa! Luidor polski oikein innoissaan enkä pudonnut sen tynnyriselästä. Tänään (tiistaina) vedin Iitalla viimeisen asiakasmaastoni ja lisäksi kävimme Vaavin, Rokkarin ja orivarsojen kanssa pienellä lenkillä. Keskiviikkona on tosiaan sen viimeisen ponimaaston aika, katsotaan palataanko koskaan takaisin vain ratsastetaanko ponit Suomeen. ;)




Viimeiset kolme päivää lähtivät käyntiin maanantaina. Tiedossa on tosiaan ratsastusta ja meidän viimeiset asiakkaat. Torstai aamuna vähän ennen kuutta lähtee bussi Kuressaaresta kohti Tallinnaa, josta jatkamme laivalla Helsinkiin. Yksi seikkailu päättyy jälleen ja tuntuu että aivan liian pian. Toisaalta on kiva mennä kotiin viettämään kesää (vaikka täällä onkin taitanut olla tällä hetkellä paremmat säät..), nähdä kavereita ja rakkaat hevoset. Toisaalta taas tätä ihanaa paikkaa, näitä upeita maastoja ja hevosia tulee ikävä enkä haluaisi vielä jättää tätä taakse. Tämä ei tosin varmasti jää viimeiseksi kerraksi täällä sillä meillä on kavereiden kanssa suunnitteilla syksyllä reissu Viroon. Tältä erää tämä oli kuitenkin aikalailla tässä. Vielä otetaan kaikki irti viimeisistä päivistä, ratsastetaan, tehdään töitä ja herkutellaan viimeisten päivien kunniaksi ostamallamme isolla kakulla. Palaillaan taas Suomen puolelta! Sielläkin on onneksi luvassa kivoja juttuja. :)
-Hanna

2 kommenttia:

  1. Voi vitsit, oon kade! Olisi ihanaa päästä pitkästä aikaa uittamaan tuota omaakin heppasta, mutta lähin uittopaikka onkin yli 10 kilometrin päässä eikä sinnekään saa aina mennä (maanomistajan mieli vaihtelee aika reilusti :-D).. Kivoja kuvia!

    ♥ Milla / Waldgeistory

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uittaminen on kyllä tosi kivaa puuhaa heppojen kanssa, toivottavasti tekin pääsisitte vielä tänä kesänä. :)

      Poista