16. kesäkuuta 2015

In the end we only regret the chances we didn't take

Paras Martsunen! 

Luidor, Rokkar ja Sani lepäilevät. :)


Tuntuu että kirjoitan joka postauksessa miten nopeasti aika menee ja vaikka kuinka yritän niin postauksia tulee vain se yksi viikossa. Suunnittelen kirjoittavani niitä enemmän, mutta aika vaan hujahtaa ohitse kun on päivät täynnä tekemistä. Yhtäkkiä aina huomaankin että edellisestä postauksessa on jo viikon verran aikaa ja päätän tehdä asialle jotakin. Niin myös nyt. Mulla olisi vaikka mitä kerrottavaa ja sanottavaa kaikesta tapahtuneesta ja koitan pitää tämän sopivan pituisena. Kotiin lähtö lähenee pelottavan nopeasti ja pian Viro pitää jälleen jäättää haikein mielin taakse ja palata Suomeen. Ennen sitä yritän vielä ehtiä postailemaan täältä meren toiselta puoleltakin!


Evästauolla Iitan ja Kallen kanssa.

Ponimaastoja ei estä edes kurja ilma!


Viime viikolla tuli taas vedettyä asiakasmaastoja neljänä päivänä, korkattua kesän ensimmäinen uittokerta lämpimässä meressä ja käytyä hulluilla ponimaastoilla. Mun ottaessa Kalle maastoon pääsi myös Kiti vetämään maaston. Tehtiin vähän pidempi reissu ja pysähdyttiin meren rantaan evästauolle. Kaikki meni hyvin yhtä pientä Kallen omaa numeroa lukuunottamatta. Herrahan päätti nimittäin että on hyvä päivä uida ja kahlatessamme meressä se sitten madaltui aaltoihin kyljellensä.. Yli puolet matkasta kuski oli siis läpimärkä mahaan asti. :D Onneksi oli lämmin päivä. Enhän edes oikein osannut suuttua Kallelle, vähän ärähdin mutta muuten koko juttu vain huvitti! Kallen kanssa kaikki ratsastukset ovatkin olleet aina varsin hauskoja, niin mun kuin katsojienkin mielestä. Monesti olenkin todennut että jos tämä hevonen olisi Suomessa niin sillä ratsastaisin. Siinä on sitä jotain.

Iita, joka muutti käsitykseni lämppäreistä ja exravureista. Ihana pappa <3

Kahden uteliaan ja innokkaan varsan saaminen samaan kuvaan oli aika hankalaa, nimittäin niin etteivät ne liiku koko ajan.. :D


Mun piti päästä maanantaina hyppäämään maastoesteitä Kallella toista kertaa, mutta karsinassa huomattiin harmillisesti kengän lähteneen omille teilleen. Kalle siis takaisin ulos ja Martsu tilalle. Parempaan en olisi voinut vaihtaa! Martsu oli aivan mahtava, se hyppäsi kaiken kyselemättä ja innokkaasti. Nostimme paria estettä hieman ja lopuksi tulimme pienen radan. Myöhemmin saatte nähtäväksi muutamia kuvia tapahtuneesta. :) Jossain vaiheessa sanoin ettei mulla ole täällä vain yhtä lempparia sillä pidän oikeasti kaikista hevosista. Muutama on tietysti ollut hieman erityisemmässä asemassa, mutta nyt on kyllä niin että Martsu on noussut kirkkaasti yli muiden. Niin ihana poni se on ja ottaisin itselleni heti jos vain voisin. Onneksi pääsen sen selkään vielä kerran kun teemme keskiviikkona viimeisen ponimaastomme.. Voisin oikeastaan jossain vaiheessa tehdä Martsusta ihan oman postauksensa, niin rakas ponista on tullut pienellä aikaa.

Vetämässä viimeistä asiakasmaastoa Iitan kanssa.

Kesähattu-Vaavin kanssa käyntilenkillä, mukana olivat myös Rokkar ja orivarsat.


Lauantaina kiipesin pitkästä aikaa Luidorin selkään kun suuntasimme rantaan. Heitimme satulat pois ja kävimme polskimassa oikeasti lämpimässä merivedessä. Aika huippu ensimmäinen uittokerta täytyy sanoa! Luidor polski oikein innoissaan enkä pudonnut sen tynnyriselästä. Tänään (tiistaina) vedin Iitalla viimeisen asiakasmaastoni ja lisäksi kävimme Vaavin, Rokkarin ja orivarsojen kanssa pienellä lenkillä. Keskiviikkona on tosiaan sen viimeisen ponimaaston aika, katsotaan palataanko koskaan takaisin vain ratsastetaanko ponit Suomeen. ;)




Viimeiset kolme päivää lähtivät käyntiin maanantaina. Tiedossa on tosiaan ratsastusta ja meidän viimeiset asiakkaat. Torstai aamuna vähän ennen kuutta lähtee bussi Kuressaaresta kohti Tallinnaa, josta jatkamme laivalla Helsinkiin. Yksi seikkailu päättyy jälleen ja tuntuu että aivan liian pian. Toisaalta on kiva mennä kotiin viettämään kesää (vaikka täällä onkin taitanut olla tällä hetkellä paremmat säät..), nähdä kavereita ja rakkaat hevoset. Toisaalta taas tätä ihanaa paikkaa, näitä upeita maastoja ja hevosia tulee ikävä enkä haluaisi vielä jättää tätä taakse. Tämä ei tosin varmasti jää viimeiseksi kerraksi täällä sillä meillä on kavereiden kanssa suunnitteilla syksyllä reissu Viroon. Tältä erää tämä oli kuitenkin aikalailla tässä. Vielä otetaan kaikki irti viimeisistä päivistä, ratsastetaan, tehdään töitä ja herkutellaan viimeisten päivien kunniaksi ostamallamme isolla kakulla. Palaillaan taas Suomen puolelta! Sielläkin on onneksi luvassa kivoja juttuja. :)
-Hanna

6. kesäkuuta 2015

It's a summertime




Nyt on virallisesti kesä! Ja täällä Virossa tuntuu ja näyttääkin kesältä, vaikka lämpötilat eivät nousekaan vielä kahteenkymmeneen asteeseen tai sen paremmalle puolelle. Yhtenä päivänä oltiin meren rannalla kuvailemassa ja keräämässä kiviä ja fossiileja ja itse vastustin kylmää ja hypin t-paidassa ja housut ylös käärittyinä. Ainakaan vielä en ole kipeä! Kiti löysi tiensä perille tänne sunnuntaina ja pizzalla käynnin jälkeen ajettiin kievarille ja lähdettiin mukavaan maastoon Sanin ja Pantterin kanssa. Tässä on takana oikein hauska viikko ja ollaan normi töiden lisäksi pidetty pari vapaata, käyty pyöräretkellä rannassa ja katseltu Harry Pottereita ja nyt päässä onkin soinut eräs tietty musiikki. Meidän yhteisasuminen pienessä mökissä sujuu hyvin, mitä nyt olemme eri mieltä lämpötilasta.. :D Meillä oli siellä muutaman päivän kaverina pikkuinen hiiri. Ei mökissä sisällä vaan jossakin katon ja seinien välissä jossa se veti aikamoista rallia varsinkin hämärän aikaan. Nyt ystävämme Martta on siirtynyt hiirien taivaaseen ja saamme nukkua yömme rauhassa.




Meillä oli asiakkaita koko viikon arkipäivät ja pääsin itsekin vetämään maastoja. Aluksi se oli mielestäni enemmän joutumista kuin pääsemistä, sillä vaikka olenkin maastoillut paljon ja tunnen reittejä jo hyvin niin en silti ollut varma mitä siitä tulee. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja tykkäsin ihan hommasta, huomasin osaavani sen ja selviäväni siitä. Keskiviikkona vedinkin pidemmän lounasmaaston hieman sovelletulla reitillä sillä tuulen takia aallot olivat merellä aikamoiset. Ratsastaessamme metsästä avoimeen meren rantaan meinasi pää lähteä irti. Maastojen ja hevosten huollon lisäksi hoidettiin Kitin kanssa aamupalat ja ei olla kyllä kumpikaan mitään huippukokkeja. Siihen nähden ruuasta tuli oikein hyvää ja syötävää. ;)




Käytiin parina päivänä hyppäämässä maastoesteitä ja itse hyppäsin ensimmäistä kertaa Martsulla ja Kallella. Martsun kanssa ei mennyt kuin oppikirjasta, mutta meidän sekä Kitin ja Sanin menon seuraaminen oli varmasti päivän viihdyttävin osuus. Hauskaa oli, vaikka vettä satoi ja tuuli. Kalle olikin sitten aivan ihana! Reipas ja innokas hevonen jonka kanssa oli hauskaa ja meno oli vauhdikasta. Vaikka Kallella olikin kunnon imu esteille ja niiden jälkeen jarruttelin ympyröiden avulla laukasta raviin, niin hypyt olivat fiksut ja selässä oli turvallinen olo. Saattekin nähdä muutaman ratsastuskuvan, sillä Kiti oli kuvaamassa. Laatu ei valitettavasti vastaa alkuperäistä sillä otin kuvat kameran näytöltä sen ollessa ainoa tapa saada kuvat puhelimeen jo täällä Virossa.




Ensimmäistä yhteistä vapaata vietettiin Kuressaaressa rahoja tuhlatan ja linnassa käyden. Ostin mm. uuden kassin niin saan ehkä kaiken tavaran mukanani Suomeen. Hups! Toisena vapaana, eli nyt lauantaina (tuntuu että kirjoitan tänne aina vapaalla!) käytiin maastoilemassa kaksi heppaa. Mulla oli ratsuina ensin parin tunnin lenkillä Martsu ja sitten lyhyemmällä reissulla Iita. Molemmat maastot oli hauskat ja hevoset käyttäytyivät. Nähtiin parit peuraeläimet ja jotakin hyvin suurta ja ruskeaa juoksi meidän edestä metsässä kesken laukan ja epäiltiin sitä koon takia hirveksi, mutta varmoja ei olla. Illalla kuvasin vielä Kitin ja Kallen menoa kentällä ja sitten lättyjä nassuun. Nyt istun mökissä juuri suihkusta tulleena ja huomenna odottaa taas työpäivä. Asiakkaita tulee maanantaina, joten tylsää ei tule olemaan. Tällä hetkellä tänne kuuluu vain pelkkää hyvää.
-Hanna



1. kesäkuuta 2015

Time goes so fast

Taas on jo sunnuntai! Kyllä se aika vaan menee niin nopeasti, kuten otsikkokin kertoo. Taas on tapahtunut kaikkea kivaa. Tiistaina kävimme Kallen ja Iitan kanssa tekemässä Leedrin lenkin. Itse menin Kallella. Takaisin tultaessa olimme päättäneet mennä vähän reippaampaa yhden kivan peltotien. Iita meni edellä ja me tultiin Kallen kanssa perässä. Jennillä on gps päällä, niin saimme tietää mm. lenkin pituuden, keskimääräisen nopeuden, kalorien kulutuksen ja tietysti sen meitä kiinnostavimman asian eli maksiminopeuden, joka oli tuolla reippaalla pätkällä 34.7km/h. Ei huono! Silloin tällöin erilaisia asioita hätkähtelevä ja säikähtelevä Kalle oli ihan mahtava. Kun pyysin sitä laukkamaan reippaammin, se selvästi unohti kaiken ympärillään ja lähti korvat hörössä menemään. Reipas ja toisinaan edestä aika vahvakin hevonen malttoi myös hyvin kuunnella pidätteen, sitten kun piti hidastaa vauhtia. Hieno Kalle! :)


Keskiviikkona hoidettiin hevoset ja koirat aamulla ja lähdettiin sitten Kuressaareen jakamaan kievarin esitteitä hotelleihin. Sen jälkeen käytiin syömässä herkulliset pasta bologneset sekä jälkkärit ja lähdettiin kiertelemään saarta katsastaen muutamat nähtävyydet. Jos on kiinnostusta lukea enemmän tuosta päivästä niin pidempi selostus löytyy täältä täältä . Torstaina olin vapaalla ja kävin vain ratsastamassa. Menin pitkästä aikaa Iitalla ja olinkin mennyt sillä vain kerran aikaisemmin heti samalla viikolla kun tulin tänne. Silloin en saanut oikein kunnon kuvaa hevosesta sillä pääsimme ravaamaan vain ehkä kymmenen metriä ja loppuajan kävelimme.. Nyt kuitenkin tehtiin ihan kunnon parin tunnin lenkki. Tehtiin Kipin-lenkki, jota en ollut ennen mennyt. Nyt olikin tarkoitus harjoitella se, sillä tulen vetämään ensi viikkolla lounasmaaston (apuaa..) jossa tämä lenkki tehdään. Jätimme alusta noin tunnin lenkin pois, sillä se on mulle tuttu. Reissuun kuului kiva pätkä meressä kahlausta joutsenien ympäröimänä, ravipätkiä metsässä ja reipasta laukkaa pelloilla. Me tosin Iitan kanssa vain ravasimme reippaasti, sillä vanhalla ravuritaustaisella hevosella ei laukata ollenkaan sen kuumumisen takia. Iitan kanssa oli kuitenkin super hauskaa päästellä menemään reipasta ravia!



Perjantai oli ensimmäinen päivä kun olin töissä ja koko paikassa yksin, vain hevoset ja koirat seuranani. Normitöiden lisäksi kävin illemmalla ratsastamassa Pantterilla tunnin maaston. Menimme merelle päin, mutta emme ihan rantaan asti kun käännyimme takaisin. Matkalla jouduimme suloisten lampaiden piirittämiksi, kun menimme niiden laitumen läpi. Lampaat olivat jakautuneet pariin laumaan ja ohitettuamme ensimmäinen lauma niin muutama yksilö lähti määkien kipittämään meidäm perään. :D Pantteri ei ollut asiasta moksiskaan ja katseli vain maisemia ja lampaita kiinnostuneena. Kahlasimme sitten pienen vesialueen poikki ja lampaat jäivät sen toiselle puolelle. Vastassa oli kuitenkin lisää lampaita, eivätkä nämäkään pelänneet meitä sen enempää vaan siirtyivät vain pari metriä niin että pääsimme kulkemaan niiden ohitse.


Lauantaina ratsastimme Marian kanssa Luidorin ja Martsun Lümandaan, jossa olimme mukana lapsille järjestetyssä tapahtumassa. Vastasimme talutusratsastuksesta ja siellä menikin hyvä tovi jäätelöpalkalla. Sää oli onneksi aurinkoinen ja lämmin, iltapäivällä kun alkoi sataa vettä. Matkat Lümandaan ja takaisin olivat kyllä niin jännittävät pienille hevosille että huhhuh. Ne hätkähtelivät ja katsoivat pari kertaa muka pelottavia asioita. Kerran ne hyppäsivät peltoon kesken ravin ja me ihmiset emme nähneet tai kuulleet mitään mikä ne olisi voinut pelästyttää. Meitä vastaan tuli myös pari outoa hevosta ja ne ne kuulkaa vasta pahoja olivatkin. No, kaikesta selvittiin ja varmasti hieman tuulinen sää ja varsinaisen johtohepan puuttuminen vaikutti asiaan. Luidor kun ei yleensä vedä maastoja. :) Töiden jälkeen olimme liian laiskoja käymään kaupassa valmistaaksemme ruokaa itsellemme (kävimme kyllä kaupassa jäätelö- ja kakkuostoksilla) joten ajoimme lyhyen matkan Kipille syömään kanaa ja perunoita. Tänään vietän vapaapäivää ja tästä nyt noustuani ja käytyäni aamupalalla pitäisi vähän siivoilla vihdoinkin täällä mökissä. En varmaan muuten sellaista jaksaisi tehdä, mutta yksi parhaista kavereistani tulee tänne tänään Suomesta toiseksi harjoittelijaksi. Tällä hetkellä hän taitaa olla seikkailemassa pitkin Tallinnan katuja kohti bussiasemaa! Olen niin innoissani kun hän tulee tänne ja meillä tulee varmasti olemaan ihan huiput 2,5 viikkoa ennen kuin palaamme yhdessä Suomeen. :)
-Hanna
Ps. Postaus on kirjoitettu aamulla (sunnuntaiaamuna, mutta koska blogger ei suostunut aukeamaan niin sain julkaistua sen vasta nyt..