19. toukokuuta 2015

23/53




Kaksikymmentäkolme päivää takana Saarenmaalla ja kolmekymmentä edessä (tai 29 riippuen vähän lähtöpäivästä). Yhdessä vaiheessa ajattelin ostaa itselleni suklaalevyjä ja ottaa aina yhden palan päivässä ja laskea näin montako päivää on jäljellä. Ainakaan vielä en ole sitä toteuttanut ja teinkin päätöksen aloittaa taas herkuton kuukausi, sillä täällä tulee helposti syötyä kaikkea hyvää kun on niin halpaakin. Itseasiassa mun ei ole edes tehnyt mieli mitään herkkuja paria poikkeusta lukuunottamatta, sillä niistä on tullut jotenkin inhottava ja paksu olo. Jäätelöä en tähän herkuttomaan laske ja jos tarjolla on jotakin hyvää niin silloin voin syödä, mutta pyrin siihen että itse en osta. Yritän siis olla loppuajan täällä lähes ilman herkkuja, ehkä saatan ostaa pussin Haribon ihania mansikkakarkkeja tai sen suklaalevyn jonka avulla näen päivien määrän, mutta siinä se. Sitten vielä toinen juttu, ennenkö mennään hevosasioihin. Perustin lauantaina uuden blogin. Tästä lähtien pyrin pitämään tämän blogin pelkästään hevosblogina ja siirtämään silloin tällöin olleet lifestylepostaukset toiseen blogiin. Kyseessä on pääasiassa matkailublogi, jonka löydät osoitteesta imgoingonanadventure.pallontallaajat.net. Sinne siis matkailujuttuja lukemaan!



Eilen ilalla käytiin tekemässä parin tunnin lenkki maastossa ja ratsuksi valitsin Pantterin, jolla olin jo kerran tehnyt ihanan maaston. Jälleen vaihtelevia maastoja, upeita maisemia, vauhdin hurmaa niin metsässä kuin niityllä merenrannallakin, eläimiä mm. kaikenmoisia lintuja ja meressä uiskenteleva pikkuinen peura. Aurinko paistoi ja meri aaltoili pienesti, hevoset olivat innokkaita. Toisin sanoen siis aivan super ihanaa! Teimme Lammassaaren lenkiksi kutsutun retken ja siitä tuli ehdottomasti mun suosikkini. Kahlasimme pitkän pätkän matalassa merenlahdessa avovettä kohti, pohja oli ihanan hienohiekkainen ja ympärillä parveili lintuja. Noustuamme kuivalle maalle laukkasimme niityllä ja meri kohosi vieressä. Laukkaosuuden jälkeen pääsimme jälleen kahlaamaan, nyt tosin lyhyemmän matkan, kunnes pääsimme pikkuiselta saarelta pois.



Nuo olivat taas niitä hetkiä kun olen niin onnellinen täällä olostani. Siitä että uskalsin taas lähteä. Olen niin onnellinen ja kiitollinen kun saan tällaisen mahdollisuuden, toteuttaa unelmiani, ratsastaa ihanilla hevosilla ilmaiseksi ja ihanissa maastoissa, joista olen ennen vain haaveillut. Saan tehdä sitä mitä rakastan. Ne asiat jotka joskus olivat vain kaukaisia unelmia, ovat nyt totta ja osa tavallista arkipäivää. Toivottavasti myös ne asiat joista unelmoin nyt ja jotka vielä tuntuvat kaukaisilta, ovat jonain päivänä totta. Aloittaessani ratsastuksen, yksi mun unelmia oli päästä maastoon. Ratsastaa kaverin kanssa meidän tallin pölyistä tietä metsään. Kuinkahan monta kertaa olen nyt sitä tietä mennytkään? Nyt tuo unelma on täyttä arkipäivää kotona. Aina kannattaa siis jaksaa uskoa unelmiinsa ja tehdä jotakin niiden toteutumisen eteen.
-Hanna

4 kommenttia:

  1. Et sä voi mitään herkutonta kuukautta aloittaa kun oon tulossa sinne, kenen kanssa mä sitten maistelen Virolaisia karkkeja?! :'( En kommentoi muuta ellet lupaa syödä mun kanssa jotain hyvää. :'D

    VastaaPoista
  2. Ootko/aijotko ratsastaa rokkarilla

    VastaaPoista