5. huhtikuuta 2015

Mitä Suomeen kuuluu?

Moikka täältä Suomen puolelta! Huomen illalla tulee viikko täyteen kotona ja tuntuu kuin Virosta olisi aikaa vaikka kuinka kauan.. Täällä kotona on mennyt hyvin. Olen ollut jo kaikkien kolmen hepan selässä, eli tietenkin Carterin, Vapun ja Topin. Tallille menin tiistaina pidettyäni lepopäivän maanantaina. Lunta ja vettä tuli taivaalta, mutta lähdettiin silti Topin kanssa maastoilemaan. Onneksi retkemme aikana ei paljoa sadellut ja säilyimme suht kuivina. Kaveri varoitteli metsässä sinkoilevista peuroista juuri ennen lähtöämme tallin pihasta mutta yhteenkään peuraan emme kumma kyllä törmänneet. Ehkä ihan hyvä niin. Maastojen kunto oli aikas vaihteleva. Osa poluista oli vetisiä ja kuraisia, osa oli vielä lumen ja jään vallassa. Onneksi kevät alkaa kuitenkin voittaa ja suurimmat lumet ja jäät ovat sulaneet pois ja metsästä löytyi myös kuivaakin pohjaa. Myös laukkarata pellolla alkoi näyttämään aika kuivalta, vähän vielä aurinkoa ja lämmintä niin päästään sinne!


Maastoiltuani ja hoidettuani Topin pois, menin harjaamaan Vapun kuntoon. Normaalisti olisin kiivennyt selkään, mutta nyt oli luvassa vain taluttelua maastakäsin. Vappu oli nimittäin alkanut ontua edellisen viikon loppupuolella ja syypääksi selvisi ikävä kaviopaise. Tiistaina siis vain kävelimme maneesissa kääre jalassa vähän vajaan tunnin. Liikunnan lopuksi oli vielä luvassa kääreen vaihto ja onneksi Vappu otti asian rennosti ja rauhassa ja malttoi seistä paikoillaan pesarissa koko toimenpiteen ajan. Perjantaina pääsinkin jo selkään. Olisin päässyt ratsastamaan jo torstaina, mutta valitettavasti mulla oli silloin muuta menoa. Perjantaina kuitenkin nousin Vapun satulattomaan selkään ja siellä se vauhtimato mua kiikutti ympäri maneesia ja metsänpolkuja. Taas olisi voinut vähentää ainakin kymmenen vuotta iästä pois! Hyvä vaan että heppa liikkuu innoissaan ja puhtaasti.


Vapun jälkeen olikin samantien aika mennä laittamaan Carteria kuntoon kouluvalmennusta varten. Kun kävin moikkaamassa sitä kuukauden tauon jälkeen ensimmäistä kertaa tiistaina, se lopetti heinien syönnin ja vain jähmettyi paikoilleen kun taputtelin ja silittelin sitä ja katsoin miltä se näyttää. Se vilkuili minua koko ajan ja söi vain jos tarjosin sille itse heinää. Hupsu heppa! Syömään se alkoi vasta kun poistuin karsinasta. C onkin kuulemma ollut hieman huonotapainen karsinnassa viime aikoina ja kiusannut varsinkin lapsia. Ehkä se kauhistuikin että kuri on taas palannut.. ;) Valmennus meni kokonaisuudessaan paremmin kuin olin osannut odottaa. C ei ollutkaan niin jäykkä kuin olin pelännyt, se oli innoissaan kun sai tehdä laukanvaihdon ja pääsi töihin, tehtiin onnistuneita lisäyksiä ja parhaimpia pohkeenväistöjä mitä ollaan ikinä tehty. Ne tuntuivat ensimmäistä kertaa tämän hevosen kanssa helpoilta ja melko vaivattomilta. Vau, tunnin jäljeen oli niin kivat fiilikset ja olisi vaan halunnut treenata lisää ja hioa kaikkia pieniä yksityiskohtia kuntoon. Noustessani Carterin selkään taas pitkästä aikaa, kaikki tuntui niin tutulta ja turvalliselta. Kotoisalta. Ja ratsastaessani sillä muistin taas miksi rakastankaan sitä hevosta niin paljon, vaikka enhän sitä ollut koskaan unohtanutkaan.


Lauantaina (eli tänään, päivä tosin vaihtuu kohta sunnuntain puolelle) mun oli tarkoitus liikuttaa Vappu ja mennä tunnille. Kävikin niin että päädyin tunnille Vapulla. Lähes kaikki viime tuntimme joissa meillä on ollut satula selässä, ovat olleet enemmän tai vähemmän katastrofeja. Lähdin tunnille kuitenkin avoimin mielin ja yritin olla positiivinen. Olen ollut Vapun kanssa monilla oikein onnistuneilla tunneilla ja meillä on ollut satula. Satula vain tuntuu nykyään kamalan pahalta asialta jonka kanssa mikään ei voi onnistua, paitsi pellolla.. Vappu yllätti mut taas täysin. Ehkä se oli vain virkeä pidettyään lepopäiviä paiseen takia. Tai ehkä olin itse oppinut jotakin. Kaikki nimittäin sujui hyvin alkuverkasta loppukäynteihin. Ei se täydellistä ollut ja mokiakin tuli, mutta mitä sitten? Vappu ei kulkenut koko tuntia kauniin pyöreänä tai edennyt niin reippaasti joka askeleella kuin olisi ollut hyvä. Minä tein joitakin virheitä. Silti tunti oli onnistunut. Mulla oli kivaa selässä ja hevonenkin innostui tehtävästä, suoritti sen hyvin, pärskähdellen tyytyväisenä. Totesinkin tunnin jälkeen kaverilleni ja omistajalle, etten tiedä koska meillä olisi viimeksi ollut niin hauskaa yhdessä tunnilla. Varmaan viime kesänä maastoesteillä?


Huomenna, tai siis tänään, eli sunnuntaina menen tallille aamusta ja liikutan jälleen Vapun. Luulen että pidämme rennon sunnuntain ja käymme ainoastaan maastolenkillä. Kahdeltatoista alkaakin sitten työt, jotka jatkuvat neljään. Tällä hetkellä olen ihan intoa täynnä, kun pääsen pitkästä aikaa tekemään tallia kotona! Enhän toki tehnyt tallia Virossa paria poikkeus päivää lukuunottamatta joka päivä.. Töiden jälkeen nappaan tallista itselleni jonkun ratsun, joka selvinnee silloin ja suuntamme maneesiin hölköttelemään ja toivottavasti saamme nauttia hyvästä ilmasta niin pääsemme myös maastoon. Ensi viikosta tiedän sen verran että ratsastan vielä tuntemattoman määrän hevosia, maanantaina mennään kavereiden kanssa elokuviin ja viikonlopun vietän Hevoset messuilla. Katsotaan mitä muuta tapahtuu. Tulevaisuuden tapahtumista olisi taas vaikka mitä kerrottavaa, mutta niistä saatte kuulla jossakin seuraavista postauksista.
-Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti