Sivut

28. huhtikuuta 2015

Greetings from Saarenmaa

Päiväheinillä Rivendell (ehdottomasti mun lemppari hevosennimi täällä :p ), Kalle ja heppavalkea jonka nimeä en muista vielä..


Heippa täältä Saarenmaalta! Eilen aamulla heräsin Ontikalla taas siinä kasin aikoihin ja menin aamupalalle. Aamupäivä meni yleiseen oleiluun kavereiden kanssa ympäri majataloa, pakkaamiseen ja syömiseen. Yhdentoista aikoihin oli jälleen aika sanoa heipat ihanille kavereille, koiruuksille ja Ida-Virumaalle. En olisi todellakaan voinut uskoa silloin helmikuun lopulla kun ensimmäistä kertaa saavuin paikalle, miten ikävä sitä tuleekaan.. Saa nähdä tulenko enään koskaan käymään sielläpäinkään, mutta nyt oli aika jatkaa matkaa toisiin maisemiin. Tosiaan siinä yhdentoista aikoihin lähdettiin Marin ja cityboy Allun kanssa kohti Tallinnan bussiasemaa. Ajomatka meni tosi nopsaan ja oltiin hyvissä ajoin perillä, eikä edes eksytty matkalla! Kävin ostamassa lipun Kuressaaren bussiin ja hetki odoteltiin laiturilla ihanan pikkubussin saapumista. Kuski oli virolainen pappa, joka ei tainnut osata juurikaan englantia, mutta oli kovin iloinen kun osasin sanoa kiitos viroksi. :)



Myös bussimatka Tallinnasta Virstun satamaan, josta menimme lautalla Saarenmalle, meni ihmeellisen nopeasti. Koko matkahan kesti yhteensä sellaiset neljä tuntia. Kuressaaressa jäin pois bussista ja Jenni oli vastassa. Ajoimme Ratsukievariin, heitin tavarani ihanalle pikkumökille, joka on kotini täällä asuessani ja kiertelimme paikkoja jakaen samalla hevosille iltaheinät ja siirtäen muutaman pollen laitumelta toiselle. Kello taisi olla melkein yhdeksän kun illalla saavuin takaisin mökilleni. Purin vähän tavaroita, selasin nettiä ja kuuntelin musiikkia. Menin nukkumaan aika pian, sillä väsytti. Ensimmäisen yön nukuin melko katkonaisesti, sillä vettä tuli taivaalta aikalailla ja muutenkin en saa vieraassa paikassa ensimmäisinä öinä kunnolla unta. Tänne on ehkä tulossa jossakin vaiheessa toinen harjoittelija, jolloin jaan sitten mökin hänen kanssaan.

Mun pikkuinen hobitinkolo! 



Tänään on ensimmäinen kokonainen päivä ja aloitin työt kahdeksalta hevosten ruokinnalla ja vesien laitolla, jonka jälkeen me ihmiset söimme aamupalan. Loppupäivä tähän asti ollaan pesty ja siivottu kesäterassia. Vieläkään se ei ole valmis, sillä tavaroita pitää vielä nostella pihalta takaisin paikoilleen. Pidettiin kuitenkin ruokataukoa ja itse olen tauolla edelleen ja kirjoittelen tätä postausta. Kohta sitten jatkamaan töitä ja myöhemmin tänään pitäisi päästä jo hevosen selkään. Saas nähdä millaisen hobusen saan ratsukseni ja mitä teemme. :) Mitäs muuta.. Huomisen ohjelmasta en tiedä vielä yhtään. Torstaina on kuuleman mukaan jonkinlaista vapun viettoa luvassa ja Krista ja Heidi Ontikalta tulevat tänne vierailemaan. Pystyn luultavasti postailemaan aika hyvin, sillä täällä toimii netti paljon paremmin kuin mitä tuolla idässä. Kuvat ovat edelleen laatua puhelinkuvat, sillä kamerasta en tällä hetkellä saa kuvia pois. Koittakaa kestää, saatte silti jonkinlaista kuvamateriaalia! Postausideoita saa yhä laittaa, toteutan niitä mielelläni mahdollisuuksien mukaan. :)
-Hanna

26. huhtikuuta 2015

Viron taivaan alla

Herätys soitti perjantaina aika aikaisin. Taidan hieman huijata tuolla tekstissä ja sanoa nukkuneeni neljä tuntia, mutta nukuinkin lähes viisi! / Väsyneenä aamulla valmiina lähtemään uuteen seikkailuun uuden rinkan kanssa. / Helsingin check inissä odottelimme noin vartin verran ja sen jälkeen vielä about kymmenen minuuttia ennen laivaan pääsyä. 


Tere! Kyseessä ei suinkaan ole mikään alkuvuotisen reissun muistelupostaus, vaan olen todellakin jälleen Virossa. Ollessani reissussa ensimmäistä kertaa sain paikan yhdeltä tallilta Saarenmaalla ja päätin lähteä. Vietin kuukauden Suomessa, pakkasin laukut ja matkustin taas. Kuukausi meni yhdessä hujauksessa. Tällä hetkellä en ole vielä Saarenmaalla vaan jo tutuksi tulleessa Itä-Virossa Ontikalla. Saavuttiin tänne eilen päivällä Marin kanssa viettämään mukava viikonloppu kavereidemme kanssa vielä ennen kuin he palaavat Suomeen. Perjantai aamuna heräsin neljältä ja tunnin päästä Mari haki mut parkkipaikalta ja matka alkoi. Pysähdyimme Linnatuulessa nappaamassa aamupalaa mukaan ja jatkoimme Helsingin satamaan Eckerölinen terminaaliin, josta laivamme m/s Finlandia lähti Tallinnaan 8.30.

Kaikki kuvat laivan kannelta, jossa vietimme aikaa. Aivan ihana sää! Viimeisessä kuvassa Suomi jää taakse.

Vielä yksi kuva kannelta. / Ollaan juuri ajettu laivasta ulos. Mulle tuo oli ensimmäinen kerta kun olen autolla mennyt isompaan laivaan. Olen matkustanut kyllä bussilla Ruotsiin, mutta menimme laivaan kävellen. Olen myös mennyt Ruotsi-Tanska-Saksa välit laivoilla ja silloin saimme olla bussin kyydissä, mutta ne laivat olivat paljon pienempiä ja bussilla meno muutenkin erilaista. :) / Keväinen Tallinna.

Sää oli koko matkan upea, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Alku laivamatkan vietimmekin kannella ja löysimme paikan johon ei juuri edes tuullut. Kiertelimme muutenkin laivaa, kävimme karkkiostoksilla ja loppumatkan istuimme laivan perässä ikkunan vieressä. Autokannelle siirryimme hyvissä ajoin ja saimmekin odotella siellä noin puoli tuntia ennenkuin saimme ajaa ulos. Ajoimme suoraan parin tunnin matkan Ontikalle, jossa meitä vastaan tulivat heti iloiset koirat. Loppupäivä meni tehden kaikkia pikkujuttuja, vaihtaen kuulumisia, käyden kaupassa, syöden ja pelaten Aliasta. Nukkumaan mentiin jo aikaisin sillä olimme kaikki todella väsyneitä.

Jälleen Ontikalla! Kuvassa kenttä ja uusi talli. / Tällä kertaa majoittaudun majatalon puolella, mikä on ihan hauska kokemus. Ollaan kaikki porukalla samassa huoneessa. / Tällaiset maisemat huoneen ikkunasta aukeavat. Alhaalla näkyy majatalon terassa, takapihaa, hevosten tarha ja pellot.

Tänään nousin puoli yhdeksän aikoihin ja aamupalan jälkeen menimme ulos pesemään tallin lattioita. Sitten lähdimme syömään Valasteelle ja katsoimme samalla miltä vesiputous näyttää tällä hetkellä. Valasteelta ajoimme Sakalle, jossa myös kävimme kurkkaamassa vesiputousta, mutta tällä kertaa emme lähteneet alas rantaan. Sakalla kiipesimme taas myös näköalatorniin ja nyt ei onneksi ollut niin kylmä kuin edellisellä kerralla! Sakan jälkeen kävimme meille kaikille uudessa paikassa, nimittäin Kohtla Mining Parkissa Kohtla-Nõmmellä. Emme olisi paikkaa varmaan hoksanneet, ellei mun olisi tarvinnut käydä Sakalla vessassa, jolloin löysimme sisältä Ida-Virumaan turistikartan, johon paikka oli merkattu.

Lattioiden pesua kahdessa ensimmäisessä kuvassa. Mari innostui tekemään kakkataidetta.. Paras tiimi taas koossa! / Syömässä Valasteella. Ihanaa kun voi jo istua ulkona syömässä ilman että tulee kylmä.

Vähän ajoimme harhaan kun navigaattori ohjasi meidät pikkutielle omakotitalojen keskelle, mutta löysimme lopulta perille. Paikka yllätti hienoidellaan ja moderniudellaan. Ei vaan olla totuttu sellaiseen täälläpäin Viroa.. :D Paikka oli siis museo joka on rakennuttu vanhan kaivoksen kohdalle. Yläkerroksissa oli näyttely, mutta me ostimme liput jolla pääsimme ihan oikeaan kaivokseen. Retken hinta meinasi nousta turhan kalliiksi, sillä meillä ei ollut kymmenen hengen ryhmää ja olisimme tarvinneet englantia puhuvan oppaan. Myyjä tuli kuitenkin vielä kysymään haluammeko mennä eestinkielisen ryhmän mukana. Niin me sitten pääsimme alas kaivokseen ja aika hyvin ymmärrettiin oppaan selostukset. Hetki odoteltiin ja sitten laitoimme kypärät päähän ja takit päälle ja aloimme laskeutua. Kun pääsimme maan alle, menimme sisälle ahtaaseen junaan, joka rämisten ja huutaen kuljetti meidät perille. Käveltiin kaivoskäytäviä oppaan johdolla ja aina välillä pysähdyimme ja hän kertoi mitä paikalla oli joskus tehty yms. tietoa. Vierailemisen arvoinen paikka, jos joskus tuollapäin Viroa liikkuu! Ja taisimpa lukea että ihan ainutlaatuinen koko Euroopassa.

Tällaisen hampparin ja fantan tilasin Valasteella. Oli kyllä hyvää vaikka olikin kääritty A4-paperiin. :D / Sakan näköalatornissa. / Kohtla Mining Park

Nämä kolme kuvaa ovat tuolta Kohtla Mining Parkista. Keltaiset kypärät päähän ja vihreät takit päälle ja menoksi! / Pikkuinen junamme jolla aloitettiin tutustuminen kaivokseen. Oli kyllä aika kokemus.

Vietän täällä vielä sunnuntain ja maanantaina ajamme Marin kanssa takaisin Tallinnaan. Sieltä Mari jatkaa Suomeen ja minä otan bussin Saarenmaalle, jossa vietän alkukesän. Yritän postailla täältä niin usein kuin vain voin. Yksi maastoestepostaus Suomesta on vielä tulossa, kunhan saan sen kirjoitettua ja kuvat valittua. Onko teillä lukijoilla jotain toiveita postauksien suhteen? Toteutan niitä mielelläni ja niin paljon kuin pystyn. :)
-Hanna
Ps. Postaus on kirjoitettu lauantaina, mutta julkaistu vasta tänään (koska netti ei oikein toiminut la) ja siksi aikamuodot ovat hieman väärin!

21. huhtikuuta 2015

Kisakausi avattu, vihdoin!

Yleensä kisakausi on alkanut paljon aikaisemmin ja näin huhtikuun loppuun mennessä ollaan ehditty mennä jo useampikin rata. Ratsuttomuuden ja Viron matkani takia tänä vuonna ensimmäiset kilpailut pääsin menemään vasta viime sunnuntaina kun kotitallilla järjestettiin seuraestekilpailut. Päivä oli aika pitkä, tallilla vierähti sellaiset 12 tuntia. Menin nimittäin aamulla tallille jo seitsemäksi sillä mulla oli töitä, jotka jatkuivat neljään asti. Siinä välissä kävin kisoissa hyppäämässä. Työt saatiin tehtyä jo puoli kolmen aikaan ja menin sitten takaisin maneesille herkuttelemaan buffan antimilla ja tekemään talkoohommia equipessa kisojen loppuun saakka. Kisat loppuivat viideltä ja autettuani vielä radan purussa, lähdin laittamaan Topia kuntoon ja sen kanssa maastoilemaan.



Hyppäsimme Carterin kanssa 80cm ja olin luokan ja samalla myös koko kilpailuiden ensimmäinen. Joskus olisin ollut ihan kauhuissani asiasta mutta nyt sillä ei ollut mitään väliä. Rata oli aika simppeli ja kiva. Alkoi ihan normaalilla okserilla, josta kaareva linja pystylle. Kolmonen oli myös okseri ja sen perään tuli pysty-pysty suhteutettu. Sitten okseri-pysty sarja ja perusradan viimeisenä vielä yksi okseri. Uusinnassa olivat sitten ykköseste, sarja ja suorasuhteutettu. Carter oli jo verkassa aika kiva, liikkui hyvin eteen, mutta malttoi kuitenkin kuunnella pidätteitäkin ja hyppäsi verkkaesteet ongelmitta. Hieman se oli vino ja hakeutui oikeaan laitaan, mutta tauon takia se ei ole mikään ihme.



Ratakin sujui ilman sen suurempia ongelmia tai virheitä. Valmentaja totesikin lopuksi että taukoon nähden meni oikein hienosti, laukka pyöri koko ajan hyvin ja oikealta meno ja vinous on ymmärrettävää. Carter oli kuitenkin koko ajan parempi kuin uskalsin edes toivoa ja ei niin vino tai vahva kuin pelkäsin. Lopputuloskin oli oikein mieluinen kun meidät kutsuttiin palkintojenjakoon ja C sai suitsiinsa sinisen ruusukkeen. Toisesta sijasta olin kyllä enemmän kuin iloinen, on se vaan niin hieno hevonen. Ihan kuin taukoa ei olisikaan ollut, niin tuttua ja helppoa kaikki oli! Sellaiset kisat meillä, seuraava postaus kertookin vuoden ensimmäisestä kerrasta maastoesteillä.
-Hanna

16. huhtikuuta 2015

Hevoset messut 2015 ja kuulumisia

Heippa! Kuten moni muukin hevosbloggaaja on tällä viikolla postaillut hevosmessuista niin päätin myös minäkin tehdä. Viime viikonloppu tuli kokonaisuudessaan vietettyä Pirkkahallissa seuraten erilaisia näytöksiä ja kilpailuja, viettäen hauskaa aikaa kavereiden kanssa sekä tuhlatan rahoja niin pehmistiskillä kuin varustekojuillakin. Lauantaina kaverit hakivat mut siinä yhdeksän aikoihin ja messuille saavuimme noin puolen tunnin kuluttua. Jonotimme kahdenpäivän liput itsellemme ja lähdimme etsimään hyviä paikkoja katsomosta, sillä pian alkoi Elmo Jankarin ja Sanna Siltakorven kenttäklinikka joka oli pakko nähdä. Ainakin itse pidin klinikasta ja voi vitsit millainen kaipuu maastoesteille tuli! Klinikan lisäksi näin lähes kokonaan rotuesittelyn, vain pari alkupään rotua jäi näkemättä. Tämän jälkeen suuntasimme kiertelemään molempia halleja. Päivä jatkui syöden hot dogia ja pehmiksiä, ihaillen suloista alpakkavauvaa ja miettien mitä sitä oikein ostaisi. Mielestäni tuotteiden alennukset eivät olleet niin hyviä kuin edellisenä vuonna, mutta löysin silti ostettavaa. Lauantaina ostin Horzelta ruskean otsapannan ja sunnuntaina uudet valkoiset kisahousut ja pääasiassa kisoihin tarkoitetun mustan kypärän, jossa on blingikoristelu.



Lauantaina seurasimme myös molemmat esteluokat ja voi miten mua harmittikaan sen pienen ratsastajan puolesta, joka taitavasti teki ponillaan puhtaan perusradan, mutta valitettavasti putosi viimeisen esteen jälkeen! Illalla oli vielä yksi pakko nähdä näytös, nimittäin Rohanin turnajaisnäytös jota odotin innolla. Noh, sanotaanko että esitys oli ehkä pieni pettymys. Odotin jotakin hienompaa. Kaveri sanoikin esityksen olleen joskus parempi kuin nyt. Totta kai idea oli hieno, hevoset upeita ja ratsastajat taitavia. Esitys olisi kuitenkin tarvinnut vielä hieman hienosäätöä. Turnajaisesityksen jälkeen lähdimme pois messuilta ja itse menin kaverilleni yöksi.


Sunnuntaina olimme messuilla samoihin aikoihin aamusta. Ensimmäisenä seurasimme kouluklinikan, josta sai jälleen hyödyllisiä vinkkejä. Myös tähän päivään kuului ostosten tekoa, hodareita ja pehmistä. Tarkoituksena oli löytää messuilta uusi kypärä ja harmaat ratsastushousut. Housut täytyy käydä joku päivä hakemassa muualta, mutta kypärä tosiaan tarttui matkaan mukaan. Voin myös olla ylpeä itsestäni sillä vastustin kiusausta enkä ostanut yhtäkään satulahuopaa, raippaa tai mitään muutakaan mitä mulla on jo miljoona kappaletta. Hyvissä ajoin suuntasimme takaisin katsomoon saadaksemme hyvät paikat ennen esteluokkien alkua. Seurasimme molemmat luokat ja niitä ennen näimme myös Ypäjän hevosopiston katrillin. Viimeinen näytös jonka seurasimme oli Kari Vepsän lännenratsastus esitys. Sen jälkeen lähdimme kotiin rahapussi kevyempänä mutta hyvillä mielin.



Messujen jälkeen maanantaina kävin tallilla ratsastamassa Carterilla ja pääsimme kuivalle kentälle. Menimme ihan perusjuttuja ja heppa oli yllättävän kiva. Hevosmessujen jälkeen oli kyllä niin suuri into taas treenata! Ratsastuksen jälkeen nappasin kaveristani ja hänen ponistaan pari kuvaa, hoidin Topin ja lähdimme sitten Kitin ja Ossin kanssa maastoon. Tiistai aamuna teki mieli heti herättyään kömpiä takaisin peitin alle sillä ulkona satoi lunta.. Reippaasti kuitenkin nousin ylös ja lähdin tallia kohti. Käyvimme ensiksi Kitin kanssa liikuttamassa pari heppaa toisella tallilla (tai siis Kiti liikutti ja itse olin vain seurana). Ellan kanssa kävimme kävelyllä pellolla ja näimme kolme peuraa melko läheltä. Hetken ne meitä katselivat että pitäisikö juosta pakoon, mutta päättivät sitten ettei meistä ole vaaraa ja jatkoivat ateriaansa. Kun molemmat hevoset olivat liikkuneet, vaihdoimme tallia. Ihan ensiksi saimme talutettavaksi ähkyä potevan hevosparan. Tilanne muuttui aika huonoksi ja lopulta heppa kävi klinikalla pariin otteeseen. Tänään vihdoin se voi onneksi paljon paremmin! Vielä eilen illalla tilanne oli se että se joko selviää yöstä tai sitten ei. Onneksi pikkuheppa on kovin sitkeä! Tiistaina kävin vielä maastoilemassa Topin kanssa ihanassa kevätsäässä lumen tulon onneksi loputtua. Pitkästä aikaa saimme myös seuraa matkaan mukaan.



Eilen mulla oli illalla estevalmennus ja pitkästä pitkästä aikaa hyppäsin Carterilla. Kannoimme esteitä kentälle ja näin pääsimme aloittamaan ulkohyppykauden. Hyppäsimme aika perustehtäviä noin 80cm esteillä. Carter oli aivan intoa täynnä ja pidätteitä sai tehdä paljon ja jouduimme myös tekemään parit voltit ennen esteitä jotta heppa malttaisi kuunnella. C malttoi lopulta tulla esteille aika rauhassa mutta pari askelta ennen estettä se otti vauhdikkaampia askeleita ja ampaisi esteelle. Hyvä kun toisella on intoa, paljon on kuitenkin hakemista siinä kontrollissa ja säätelyvarassa mitä aikaisemmin oli! Kaikki esteet pääsimme kuitenki puhtaasti ylitse ja lopussa hyppäämämme ratakin sujui kivasti. Tunnin jälkeen ilmottauduin sunnuntain estekisoihin, jossa hyppäämme 80cm. Tavoitteena on että ratsu pysyy käsissä ja saisimme puhtaan radan. Tämä alkuvuosi on kohdallani ollut hiljaisempi kuin mitä viime vuosi oli ja nämä ovatkin kauden ensimmäiset kilpailut. Aluelupaakaan en ole vielä hankkinut ja esimerkiksi kevät Niksula jää multa harmillisesti väliin, syystä jonka kuulette pian.
-Hanna

9. huhtikuuta 2015

Maailman paras Vappu

1.


Tiistaina oli aivan ihana aurinkoinen ja keväinen ilma. Kenttäkin oli mukavasti kuivunut, joten pääsimme Vapun kanssa taas pitkästä aikaa talven jälkeen lumettomalle kentälle hölkkäilemään. Nimenomaan hölkkäilemään, sillä itse en olisi jaksanut tehdä mitään. Kaveri pari kertaa taisi huomauttaakin, että nyt heppa on aika pitkänä ja itse totesin lopussa että mm. sellaisia kuin puolipidätteitä voisi jaksaa käyttää. Niimpä vain menimme rennosti askellajit läpi ympyrällä ja ihan kivasti Vappu liikkui omaan ratsastukseeni nähden! Nyt onkin luvassa kuvia tapahtuneesta, iso kiitos Kitille joka istui kameransa kanssa kentän reunalla ja napsi meistä aika kivoja kuvia. Mitkäs on teidän lemppareita? :)
-Hanna

Ps. Mietin postauksen otsikkoa kauan ja kysyin apuakin, sillä halusin saada siitä kivan enkä vain esimerkiksi "Kentällä Vapun kanssa" tai "Kuvia Vapun kanssa". Pohdinnoista huolimatta mitään kovin kivaa en keksinyt,  joten otsikko on nyt mitä on. Joka tapauksessa, mun Vappu on maailman paras Vappu.

2. Tällaisia kuvia yritimme saada..

3. Ja mm. tällaisia tuli. :D

4. Vapun ilme kertoo kyllä niin paljon.. :D

5.

6.

7. Välillä on hyvä vain hölkätä rennosti!

8.

9.

10.

11. On se rakas. <3

5. huhtikuuta 2015

Mitä Suomeen kuuluu?

Moikka täältä Suomen puolelta! Huomen illalla tulee viikko täyteen kotona ja tuntuu kuin Virosta olisi aikaa vaikka kuinka kauan.. Täällä kotona on mennyt hyvin. Olen ollut jo kaikkien kolmen hepan selässä, eli tietenkin Carterin, Vapun ja Topin. Tallille menin tiistaina pidettyäni lepopäivän maanantaina. Lunta ja vettä tuli taivaalta, mutta lähdettiin silti Topin kanssa maastoilemaan. Onneksi retkemme aikana ei paljoa sadellut ja säilyimme suht kuivina. Kaveri varoitteli metsässä sinkoilevista peuroista juuri ennen lähtöämme tallin pihasta mutta yhteenkään peuraan emme kumma kyllä törmänneet. Ehkä ihan hyvä niin. Maastojen kunto oli aikas vaihteleva. Osa poluista oli vetisiä ja kuraisia, osa oli vielä lumen ja jään vallassa. Onneksi kevät alkaa kuitenkin voittaa ja suurimmat lumet ja jäät ovat sulaneet pois ja metsästä löytyi myös kuivaakin pohjaa. Myös laukkarata pellolla alkoi näyttämään aika kuivalta, vähän vielä aurinkoa ja lämmintä niin päästään sinne!


Maastoiltuani ja hoidettuani Topin pois, menin harjaamaan Vapun kuntoon. Normaalisti olisin kiivennyt selkään, mutta nyt oli luvassa vain taluttelua maastakäsin. Vappu oli nimittäin alkanut ontua edellisen viikon loppupuolella ja syypääksi selvisi ikävä kaviopaise. Tiistaina siis vain kävelimme maneesissa kääre jalassa vähän vajaan tunnin. Liikunnan lopuksi oli vielä luvassa kääreen vaihto ja onneksi Vappu otti asian rennosti ja rauhassa ja malttoi seistä paikoillaan pesarissa koko toimenpiteen ajan. Perjantaina pääsinkin jo selkään. Olisin päässyt ratsastamaan jo torstaina, mutta valitettavasti mulla oli silloin muuta menoa. Perjantaina kuitenkin nousin Vapun satulattomaan selkään ja siellä se vauhtimato mua kiikutti ympäri maneesia ja metsänpolkuja. Taas olisi voinut vähentää ainakin kymmenen vuotta iästä pois! Hyvä vaan että heppa liikkuu innoissaan ja puhtaasti.


Vapun jälkeen olikin samantien aika mennä laittamaan Carteria kuntoon kouluvalmennusta varten. Kun kävin moikkaamassa sitä kuukauden tauon jälkeen ensimmäistä kertaa tiistaina, se lopetti heinien syönnin ja vain jähmettyi paikoilleen kun taputtelin ja silittelin sitä ja katsoin miltä se näyttää. Se vilkuili minua koko ajan ja söi vain jos tarjosin sille itse heinää. Hupsu heppa! Syömään se alkoi vasta kun poistuin karsinasta. C onkin kuulemma ollut hieman huonotapainen karsinnassa viime aikoina ja kiusannut varsinkin lapsia. Ehkä se kauhistuikin että kuri on taas palannut.. ;) Valmennus meni kokonaisuudessaan paremmin kuin olin osannut odottaa. C ei ollutkaan niin jäykkä kuin olin pelännyt, se oli innoissaan kun sai tehdä laukanvaihdon ja pääsi töihin, tehtiin onnistuneita lisäyksiä ja parhaimpia pohkeenväistöjä mitä ollaan ikinä tehty. Ne tuntuivat ensimmäistä kertaa tämän hevosen kanssa helpoilta ja melko vaivattomilta. Vau, tunnin jäljeen oli niin kivat fiilikset ja olisi vaan halunnut treenata lisää ja hioa kaikkia pieniä yksityiskohtia kuntoon. Noustessani Carterin selkään taas pitkästä aikaa, kaikki tuntui niin tutulta ja turvalliselta. Kotoisalta. Ja ratsastaessani sillä muistin taas miksi rakastankaan sitä hevosta niin paljon, vaikka enhän sitä ollut koskaan unohtanutkaan.


Lauantaina (eli tänään, päivä tosin vaihtuu kohta sunnuntain puolelle) mun oli tarkoitus liikuttaa Vappu ja mennä tunnille. Kävikin niin että päädyin tunnille Vapulla. Lähes kaikki viime tuntimme joissa meillä on ollut satula selässä, ovat olleet enemmän tai vähemmän katastrofeja. Lähdin tunnille kuitenkin avoimin mielin ja yritin olla positiivinen. Olen ollut Vapun kanssa monilla oikein onnistuneilla tunneilla ja meillä on ollut satula. Satula vain tuntuu nykyään kamalan pahalta asialta jonka kanssa mikään ei voi onnistua, paitsi pellolla.. Vappu yllätti mut taas täysin. Ehkä se oli vain virkeä pidettyään lepopäiviä paiseen takia. Tai ehkä olin itse oppinut jotakin. Kaikki nimittäin sujui hyvin alkuverkasta loppukäynteihin. Ei se täydellistä ollut ja mokiakin tuli, mutta mitä sitten? Vappu ei kulkenut koko tuntia kauniin pyöreänä tai edennyt niin reippaasti joka askeleella kuin olisi ollut hyvä. Minä tein joitakin virheitä. Silti tunti oli onnistunut. Mulla oli kivaa selässä ja hevonenkin innostui tehtävästä, suoritti sen hyvin, pärskähdellen tyytyväisenä. Totesinkin tunnin jälkeen kaverilleni ja omistajalle, etten tiedä koska meillä olisi viimeksi ollut niin hauskaa yhdessä tunnilla. Varmaan viime kesänä maastoesteillä?


Huomenna, tai siis tänään, eli sunnuntaina menen tallille aamusta ja liikutan jälleen Vapun. Luulen että pidämme rennon sunnuntain ja käymme ainoastaan maastolenkillä. Kahdeltatoista alkaakin sitten työt, jotka jatkuvat neljään. Tällä hetkellä olen ihan intoa täynnä, kun pääsen pitkästä aikaa tekemään tallia kotona! Enhän toki tehnyt tallia Virossa paria poikkeus päivää lukuunottamatta joka päivä.. Töiden jälkeen nappaan tallista itselleni jonkun ratsun, joka selvinnee silloin ja suuntamme maneesiin hölköttelemään ja toivottavasti saamme nauttia hyvästä ilmasta niin pääsemme myös maastoon. Ensi viikosta tiedän sen verran että ratsastan vielä tuntemattoman määrän hevosia, maanantaina mennään kavereiden kanssa elokuviin ja viikonlopun vietän Hevoset messuilla. Katsotaan mitä muuta tapahtuu. Tulevaisuuden tapahtumista olisi taas vaikka mitä kerrottavaa, mutta niistä saatte kuulla jossakin seuraavista postauksista.
-Hanna

2. huhtikuuta 2015

When dreams come true

1. Matka Kohtla-Järveltä Tallinnaan sujui oikein mukavasti nukkuen ja nauttien Luxusbussin palveluista. Missä on Suomen vastaavat bussit ja edulliset hinnat?! 2. Lauantaina söimme kaverini kanssa vanhassa kaupungissa. Raatihuoneentorin laidalta löytyi mukava ravintola (jonne sen ja parin muun paikan omistaja ystävällisesti saattoi meidät), jossa herkuttelimme pizzoilla. 3. Kiipesimme yhteen muurin torneista. Tornissa oli museo, joka esitteli paikan historiaa ja myös hieman vanhoja ritarien asuja ja aseita. Parasta oli kun niitä pääsi vapaasti pukemaan päällensä..!


•Matkustin yksin laivalla, yksin uuteen maahan ja toteutin yhden unelmani
•Sain vetää pari viivaa mun "before i die" listaan
•Ratsastin haastavilla, mutta ihanilla hevosilla ja Viroon jäi yksi heppa jonka olisin voinut ottaa itselleni ja jolla ratsastusta tulee ikävä
•Menin koulua, hyppäsin esteitä, maastoilin ja juoksutin , enkä pudonnut kertaakaan
•Sain kullanarvoisia uusia kokemuksia ja opin uutta
•Vietin mahtavan viikonlopun kaverin kanssa Tallinnassa, kävin Narvassa ja näin Venäjän
•Sain uusia kavereita ja söin paljon pizzaa
•Pesin kuukauden aikana varmaan enemmän varusteita kuin koko viime vuonna, avustin eläinlääkäriä ja kengittäjää
•Sain uusia ideoita tulevaisuuteen, näin revontulia ja auringonpimennyksen
•Näin Virolaista elämää ja tapasin virolaisia
•Opin ajamaan ATV:tä (myös peräkärryn kanssa ja virheiden ja korjauksien jälkeen myös peruuttamaan tarkoituksen mukaisesti)
•Puhuin vieraita kieliä ja opin pari sanaa viroa
•Katsoin telkkarista kaikkia outoja ohjelmia ja talviurheilulajeja, mitä en yleensä koskaan tee

1. Kaunista vanhaa kaupunkia illan hämärtyessä. Pyörittiin koko lauantai siellä ja illalla suunnattiin sitten ruokakaupan kautta meidän hotellille. 2. Hotelliaamiaisella, nam! 3. Omakuva heti aamutuimaan ennen liikkeelle lähtöä.

1 ja 3. Sunnuntaina käytimme aamupäivän jatkaen seikkailua vanhassa kaupungissa ja päätimme kiivetä kaupungin muurille ihailemaan maisemia. 2. Puolen päivän jälkeen, kun olimme luovuttaneet hotellihuoneen, suuntasimme shoppailemaan Virukeskukseen. Samalla myös söimme ihanat mustikkamuffinsit Waynes Coffeessa.


•Valvoin liian myöhään ja nukuin päiväunia
•Ostin pussirahkaa, leivoin kaikenlaisia herkkuja ja kävin Hesburgerin autokaistalla, jossa asioimme sujuvasti maan omalla kielellä totta kai
•Laukkasin maastossa vailla huolia, antaen hevosen vain mennä ja nauttien vauhdista
•Otin yhteensä yli 1000 valokuvaa ja videota
•Kiipesin vuorelle, kävin ravintolassa, katselin leffoja ja Ruotsin euroviisukarsintoja
•Vietin parhaimman naistenpäivän tähän mennessä ja opin käyttämään kaasuliettä
•Pesin auton ja toinen auto työnnettiin liikkeelle
•Hevosten hoidon lisäksi tuli harjoiteltua myös kanien, koirien ja kissojen hoitoa
•Seikkailin pitkin Viron peltoja ja pusikoita hevosten selässä, rakensin tarhoja
•Näin peuralauman, ketun, pari haukkaa ja ison joukon etelästä palaavia muuttolintuja
•Tein aikamatkan Neuvostoliittoaikoihin, joten maiseman muutos oli kyllä aikamoinen
•Ihailin vanhoja rakennuksia ja tutkin raunioita, kiipeisin aika monet portaat kuukauden aikana
•Kaikki mikä tapahtui Virossa, jäi Viroon..
•..ja syyksi kaikkeen saattoi vain todeta, että ollaan Ida-Virumaalla
-Hanna

1 ja 3. Taas jää kakkos kuva hassusti välistä.. Mutta näissä ollaan laivan kanella sanomassa hyvästit Virolle. 2. Ja laivaruokaa jälleen. Syömisen lisäksi latasimme puhelimia, istumme keulassa katselemassa maisemia ja teimme ostoksia laivan kaupoissa.