26. maaliskuuta 2015

The road is now calling and I must away

1-3. Sakamõisin rantaan, jossa käytiin Marin ja Kristan kanssa keskiviikkona. Aika monet portaat saatiin mennä niin ylös kuin alaskin tolla reissulla! Vaikka kiipeäminen oli huh aika aika rankkaa niin kyllä kannatti kun pääsi näkemään tuon vesiputouksen alhaalta päin ja seikkailemaan ihanalla rannalla.

Alle viikko jäljelle Virossa, itseasiassa vain pari hassua päivää. En oikein tiedä mitä ajatella. Aika on mennyt niin nopeasti. Vastahan löysin paikan netistä, jännitin sähköposteja lähetellen, pakkasin epätoivoisesti istuen matkalaukkuni päällä niinkuin elokuvissa ja matkustin innoissani uudesta seikkailusta. Kun saavuin, kaikki oli uutta. Ihmiset, hevoset, paikat ja tavat. Oli vaikeaa muistaa kaikki uudet jutut ja nimet, mutta vähitellen kaikki muuttuikin tutuksi ja turvalliseksi. Tällä hetkellä tuntuu kuin olisin ollut täällä aina ja tuntenut nämä ihanat ihmiset ja hevoset paljon pidemmän aikaa.

1. Aivan super hyvää mango-meloni jäätelöä! 2. Meillä oli viikonloppuna ohjelmassa vähän syntymäpäivien juhlintaa ja ilmapalloja oli melkoinen määrä. 3. Ei tarvitse itse ajaa kun haukku hoitaa homman! :D

1-3. Sakan rantaa edelleen. Kiipesimme myös näköalatorniin, josta kyllä aukenivat upeat maisemat niin maalle kuin merellekin päin! Tuuli vaan oli aikamoinen ja oltiin ihan jäässä..

Toisaalta odotan kovasti sitä kun palaan takaisin Suomeen ja näen kaikki kaverit, perheen ja rakkaat hevoset. Odotan niin innolla parin päivän päästä olevaa mun ja Sinin viikonloppua Tallinnassa. Odotan sitä kun pääsen taas Carterin, Vapun, Topin selkään. Kun tehdään tallia Kitin kanssa tai maastoillaan Mäkkylän puskissa ja kaikkia meidän hulluja ja typeriä juttuja joita muut ei tajua. Odotan niitä kaikkia uusia juttuja joita tulee tapahtumaan Suomeen paluun jälkeen tänä keväänä, kesänä, koko vuonna. Samalla kun odotan kotiin paluuta, en haluaisi lähteä. Oikeasti en. Olen viihtynyt niin hyvin ja joka päivä on hauskaa. Päivät on raskaita, mutta sitäkin antoisempia ja hauskempia. Myös vapaa-aika on ollut täynnä uusia kokemuksia ja seikkailuja.

1. Mun unelmien pikkuponi! Jos vaan olis mahdollisuus niin tän ostaisin itselleni.. 2. Yritimme pestä kyseisen ponin. Juuri ja juuri vesi oli osunut poniin kun näky oli tämä. :D 3. Talvi tuli takaisin. Lunta tuli yksi päivä enemmänkin, edes mun tänne tullessa ei ollut lunta näin paljoa! Onneksi suli yhdessä yössä pois kokonaan.

Virosta jää paljon hyviä kokemuksia ja muistoja mukaan vietäväksi. Olen niin iloinen että toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin. Todella lähdin, enkä vain jäänyt junnaamaan vanhaan ja tuttuun unelmoiden asiasta ja miettien pitäisikö mennä vai ei. Lähtiessä en tiedä teinkö hyvän päätöksen ja miten tulisi käymään. Nyt tiedän että kyllä kannatti ja kaikki meni lopulta paremmin kuin hyvin. Olen viettänyt yhden elämäni parhaimmista kuukausista täällä Itä-Virossa, paikassa jonne en uskonut koskaan eksyväni. Monet muistot, kokemukset, opitut asiat, valokuvat, uudet kaverit.. Olen tällä hetkellä niin iloinen ja onnellinen monesta asiasta. Nykyisistä ja tulevista. Varmaan onnellisempi kuin vähään aikaan. Kaikki on just nyt niin hyvin.
-Hanna

2 kommenttia:

  1. Liityin blogiisi vasta lukijaksi ja luin kaikki Viro-postaukset :) On ollut todella mukava seurata reissuasi ja Ontikan paikka vaikuttaa hienolta! Ihmetelen miten siellä voi olla niin edulliset tallivuokrat :D Mukavia viimeisiä päiviä siellä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tämä on kyllä tosi kiva paikka ja yleisesti Virossa on halvemmat tallivuokrat paremmissakin paikoissa kuin mitä Suomessa on. :)

    VastaaPoista