20. maaliskuuta 2015

Seikkailu Narvassa

Moikka! Taas on ehtinyt tapahtua kaikenlaista sitten viime postauksen. Sain mukavia uutisia sähköpostilla pari päivää sitten ja mun loppukevään/alkukesän suunnitelmat selvisivät ainakin osittain. Niistä lisää sitten myöhemmin! Kaikkea hauskaa ja uutta on jokatapauksessa tulossa. Mitäs olen nyt tehnyt.. Töitä, töitä aika normaalisti. Tosin liikutettavien hevosten määrä väheni viime viikolla, sillä yksi hevonen piikitettiin ja parilla on kenkäongelmia. Säät on olleet edelleen todella ihanat ja lämpimät. Nyt tosin pitäisi pariksi päiväksi vähän viiletä, mutta enköhän siitäkin selviä. Mulla on muuten vain yksi takki mukana täällä ja se on näihin keleihin ihan liian lämmin. Siis yksi jota voin tallilla käyttää kun ei laske sadetakkia.. Pakkaukset tais mennä hieman pieleen silloin nukuksissa ja jännityksissään kotona. Myöskin mulla on vain yhdet tallivillasukat mukana, joten niillä mennään reikä kantapäässä. Ehkä ensi kerralla pakkaan fiksummin! Ainiin, säästä kun puhutaan niin yhtenä iltana oli ihan mahtavat revontulet täällä. Suljettiin juuri tallia ja lähdettiin kävelemään pihan poikki toiseen kun katsottiin taivaalle ja nähtiin upeat monissa eri väreissä hehkuvat ja välkkyvät revontulet. Varmaan ainakin puolituntia kökötettiin pihassa ihaillen ja kuvaillen.


Nyt kuitenkin tämän postauksen aiheeseen eli mun ja Marin seikkailuun Narvassa. Lähdettiin aamusta kymmenen aikoihin ajamaan kohti Narvaa, jonne saavuimme noin tunnin kuluttua. Matka tehtiin auringonpaisteessa (koko päivänä oli kyllä ihana ilma!) ja lämmin oli. Ensimmäisenä ajettiin kaupungin läpi suoraan tullin viereen. Jätettiin auto parkkipaikalle ja lähdettiin käppäilemään kohti Narva Hermanni linnoitusta, johon oli muutama sata metriä. Siinä sitten ensin vähän kierreltiin pihaa ja katseltiin ympärillemme, otettiin kuvia. Piha-alue oli iso ja loppui jyrkänteeseen josta oli pudotus jokeen. Heti joen toisella puolella oli Venäjä ja mm. sille kuuluva vanha linnoitus. Mentiin sitten ovesta sisälle ja lähdettiin kiipeämään portaita ylös päin tarkoituksena kierrellä museota ja nousta torniin asti katselemaan maisemia. Kohta meidät pysäytettiin ja meille kerrottiin ensin venäjäksi ja sitten myös englanniksi, että tarvitsette tytöt liput. Niimpä palasimme alempaan kerrokseen ja ostimme liput sekä Narva-magneetit. Nyt pääsimme kiertämään paikkaa ihan laillisesti ja kaikkea kivaa ja hienoa nähtävää siellä olikin! Museon näyttelyt liittyivät Narvan ja linnoituksen historiaan ja mukana oli niin aseita, kuin kalastausvälineitäkin. Mun mielestä kiinnostavimpia olivat kaikki ne vanhat miekat, aseet ja haarniskat.



Viimeisimpänä oli paras osuus, eli kiipeäminen torniin. Matkalla ylös törmättiin suomalaiseen pariskuntaan, joka kuulemma oli bongannut meidät jo alhaalla. Oli kuulkaa hassua kun vastaan tuli suomea puhuvia ja hetken olin ihan että wait a moment mitä noi sanoi. :D Siinä he sitten sanoivat että ylhäällä kannattaa todella käydä ja toivotettiin sitten hyvät päivänjatkot. Myös ihan ylimmissä kerroksissa oli museon näyttelyitä mm. isoja vanhoja mustavalkoisia kuvia, jotka näyttivät aluksi epäselviltä. Pian näimme kuvat myös ihan selvinä kun tajusimme käyttää 3D-laseja. Pikkuisesta ovesta pääsimme tornia kiertävälle puutasanteelle, jossa oli seinät ja katto pään päällä. Ikkunoista saimme sitten ihailla alapuolella aukeavaa maisemaa niin Viron kuin Venäjänkin puolelle. Tähän väliin täytyy sanoa, että puulattiasta loisti parista kohtaa päivänvalo läpi ja lattia natisi. Näin korkeanpaikan kammoisena oli vähän jännät paikat välillä, varsinkin kun heti ovesta astuessa vastassa oli lappu joka kertoi kävelyn näköalapaikalla olevan turvallista.. Itse ainakin oletin että se on turvallista, jos sinne kerta pääsi! Kyllä siellä ylhäällä todella halusi uskoa sitä lappusta, sillä aika korkealla oltiin.



Oma Narva suosikkini oli ehdottomasti tämä linnoitus, sillä rakastan kaikkea vanhaa, historiaa, linnoja.. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, jos yhtään kiinnostaa! Poistuttuamme rakennuksesta ulos yritin vielä tunkeutua linnan sisäpihalle sillä portti oli kiinni mutta ei lukossa. Sieltä sitten huudeltiin taas venäjäksi että ai ai! Sinne ei siis saanut mennä, sen ymmärsin. Jatkoimme siis matkaamme muurien ulkopuolelle ja lähdimme kävelemään puistoa pitkin vasemmalle päin. Tämän puiston päässä, jyrkänteen reunalla, oli hopeinen puu, joka toimi jonkinlaisena rakkauspuuna ja ihmiset saivat laittaa siihen rakkauslukkojaan tai hopeisia lehtiä. Tosi hieno! Ja hieman tuli muuten mieleen Taru sormusten herrasta tuttu Gondorin valkoinen puu. Ihailtuamme ja kuvailtuamme tätä puuta tarpeeksi kauan, palasimme takaisin autolle ja lähdettiin ajamaan ympäriinsä Narvaa.




Eksyimme asuinalueelle ja löysimme Prisman, jossa oli tietysti pakko poiketa. Ostimme jäätelöt ja vähän syntymäpäivätarpeita sillä viikonloppuna vietetään Heidin synttäreitä. Kaupalta meidän piti ajaa ostoskeskukselle, mutta ajoimme ohi joten jatkoimme matkaa tietä eteen päin. Päädyimme junaradan toiselle puolelle huonokuntouselle tielle. Jätimme auton tien varteen ja lähdimme kävellen tutkimaan valtavaa rauniotaloa, jonka muinaisesta hienoudesta kertoivat mm. valtavat pylväät. Rakennus oli päästetty täysin rapistumaan ja sen seinästä löytyvän vuosiluvun perusteella päättelimme että se on neuvostoliittoajan rakennus, jota ei edes ole haluttu pitää enää kunnossa tai korjata. Tämän jälkeen menimme sinne ostoskeskukselle ja aloitimme kauppojen kiertelyn. Kiersimme vaatekauppoja ja muutamat ostoksetkin tuli tehtyä. Söimme pizzat päivälliseksi ja kävimme myös kirjakaupassa josta yritin etsiä viron kielistä Hobittia, mutta ei sitä löytynyt ja muutenkin lähes kaikki kirjallisuus oli venäjäksi. Suurin osa Narvan asukkaista onkin venäläisiä/venäjän kielisiä. Kaikissa kaupoissa meitä tervehdittiin aluksi venäjäksi ja kaikki eivät edes osanneet viroa. Meiltäkin kysyttiin puhummeko viroa, kun puhuimme suomea. Hyvin me siellä selviydyttiin vaikka yhteinen kieli ei ollutkaan aina kovin sujuvaa! Paluumatka Ontikalle sujui auringon laskiessa ja poikkesimme myös Toilassa meren rannalla. Aika hieno ja erilainen päivä takana, kannatti tehdä reissu!
-Hanna


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti