5. maaliskuuta 2015

Don't forget to smile



Olen ollut Virossa nyt aikalailla kaksi viikkoa. Kaikkenmoista on ehtinyt tapahtua. Olen miettinyt paljon asioita ja pohtinut tulevaisuutta. Kesää ja loppuvuotta. Laittanut muutania hakemuksia ja selannut nettiä. Olen saanut paljon uusia kokemuksia ja oppinut uutta. Päässyt työskentelemään paljon hevosten kanssa ja viettänyt lähes koko päivät ulkona. Säät ovat vaihdelleet kovasta tuulesta ja vesisateesta kauniiseen keväiseen ja lämmittävään auringonpaisteeseen ja mukaan on mahtunut myös masentavan harmaita ja sumuisia päiviä.





Olen tavannut uusia ihmisiä ja saanut kavereita. Välillä on väsyttänyt, mutta suurimman osan ajasta olen ollut ihan virkeä ja innokas. Hassua sinänsä, sillä lähdettyäni Suomesta mun vuorokausirytmi meni aikalailla päälaelleen. Koti-ikävää ei oikeastaan ole ollut. Olen pitänyt yhteyttä kavereihin päivittäin ja kotiin soitellut muutaman kerran kuulumisia ja hoitanut asioita. Töitä tehdään aika tiiviisti se noin 12h päivässä taukoineen. Päivät kuluvat silti todella nopeasti. Olen päässyt jo päivärytmiin hyvin mukaan ja enää harvoin täytyy kysyä neuvoa tai varmistaa jokin asia. Tänään kävimme maastossa ja kerrankin oli aivan ihana sää ja aurinko paistoi. Ratsastimme pellon reunaa ja pikkutietä peltojen välissä, jonka ravasimme toiseen suuntaan ja takaisin tullessa laukkasimme. Olimme Presjan kanssa ensimmäisinä ja siinä kun kiidimme kohti aurinkoa, molemmat innoissamme vauhdista ja tuuli suhisi korvissa, se oli taas yksi niistä hetkistä, jolloin tiesi miksi tätä lajia harrastaa. Ihan parasta!




Kun lähdin tänne, mulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista tietoa paikasta tai mitä kaikkea työni tulee sisältämään. En voinut tietää millaiset työt, hevoset, ihmiset ja paikka mua oikein odottaa. Hevosten liikutusta on itseasiassa enemmän kuin uskoin, mikä on tietysti positiivista. Vaikka pääsinkin toteuttamaan yhtä unelmaani, tulin ulkomaille heppatöihin, ei elämä täälläkään ole kaiken aikaa pelkkää aurinkoa ja ruusuilla tanssimista. Innostus matkustaa ja nähdä maailmaa on vaan kasvanut täällä ollessa. Ja tietysti halu oppia lisää hevosista. Tähän asti olen viihtynyt oikein hyvin, eikä kadu että lähdin tänne.
-Hanna
Ps. Blogin nimi on nyt muuttunut, itse pidän enemmän tästä uudesta ja se kuvaa blogiani paremmin kuin edellinen. Nykyään luette siis "I'm going on an adventure" -blogia! Nimi muuttui, mutta osoite pysyy sama. Nimenvaihdoksen yhteydessä vaihdoin myös bannerin. Mitä tykkäätte?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti