26. maaliskuuta 2015

The road is now calling and I must away

1-3. Sakamõisin rantaan, jossa käytiin Marin ja Kristan kanssa keskiviikkona. Aika monet portaat saatiin mennä niin ylös kuin alaskin tolla reissulla! Vaikka kiipeäminen oli huh aika aika rankkaa niin kyllä kannatti kun pääsi näkemään tuon vesiputouksen alhaalta päin ja seikkailemaan ihanalla rannalla.

Alle viikko jäljelle Virossa, itseasiassa vain pari hassua päivää. En oikein tiedä mitä ajatella. Aika on mennyt niin nopeasti. Vastahan löysin paikan netistä, jännitin sähköposteja lähetellen, pakkasin epätoivoisesti istuen matkalaukkuni päällä niinkuin elokuvissa ja matkustin innoissani uudesta seikkailusta. Kun saavuin, kaikki oli uutta. Ihmiset, hevoset, paikat ja tavat. Oli vaikeaa muistaa kaikki uudet jutut ja nimet, mutta vähitellen kaikki muuttuikin tutuksi ja turvalliseksi. Tällä hetkellä tuntuu kuin olisin ollut täällä aina ja tuntenut nämä ihanat ihmiset ja hevoset paljon pidemmän aikaa.

1. Aivan super hyvää mango-meloni jäätelöä! 2. Meillä oli viikonloppuna ohjelmassa vähän syntymäpäivien juhlintaa ja ilmapalloja oli melkoinen määrä. 3. Ei tarvitse itse ajaa kun haukku hoitaa homman! :D

1-3. Sakan rantaa edelleen. Kiipesimme myös näköalatorniin, josta kyllä aukenivat upeat maisemat niin maalle kuin merellekin päin! Tuuli vaan oli aikamoinen ja oltiin ihan jäässä..

Toisaalta odotan kovasti sitä kun palaan takaisin Suomeen ja näen kaikki kaverit, perheen ja rakkaat hevoset. Odotan niin innolla parin päivän päästä olevaa mun ja Sinin viikonloppua Tallinnassa. Odotan sitä kun pääsen taas Carterin, Vapun, Topin selkään. Kun tehdään tallia Kitin kanssa tai maastoillaan Mäkkylän puskissa ja kaikkia meidän hulluja ja typeriä juttuja joita muut ei tajua. Odotan niitä kaikkia uusia juttuja joita tulee tapahtumaan Suomeen paluun jälkeen tänä keväänä, kesänä, koko vuonna. Samalla kun odotan kotiin paluuta, en haluaisi lähteä. Oikeasti en. Olen viihtynyt niin hyvin ja joka päivä on hauskaa. Päivät on raskaita, mutta sitäkin antoisempia ja hauskempia. Myös vapaa-aika on ollut täynnä uusia kokemuksia ja seikkailuja.

1. Mun unelmien pikkuponi! Jos vaan olis mahdollisuus niin tän ostaisin itselleni.. 2. Yritimme pestä kyseisen ponin. Juuri ja juuri vesi oli osunut poniin kun näky oli tämä. :D 3. Talvi tuli takaisin. Lunta tuli yksi päivä enemmänkin, edes mun tänne tullessa ei ollut lunta näin paljoa! Onneksi suli yhdessä yössä pois kokonaan.

Virosta jää paljon hyviä kokemuksia ja muistoja mukaan vietäväksi. Olen niin iloinen että toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin. Todella lähdin, enkä vain jäänyt junnaamaan vanhaan ja tuttuun unelmoiden asiasta ja miettien pitäisikö mennä vai ei. Lähtiessä en tiedä teinkö hyvän päätöksen ja miten tulisi käymään. Nyt tiedän että kyllä kannatti ja kaikki meni lopulta paremmin kuin hyvin. Olen viettänyt yhden elämäni parhaimmista kuukausista täällä Itä-Virossa, paikassa jonne en uskonut koskaan eksyväni. Monet muistot, kokemukset, opitut asiat, valokuvat, uudet kaverit.. Olen tällä hetkellä niin iloinen ja onnellinen monesta asiasta. Nykyisistä ja tulevista. Varmaan onnellisempi kuin vähään aikaan. Kaikki on just nyt niin hyvin.
-Hanna

20. maaliskuuta 2015

Seikkailu Narvassa

Moikka! Taas on ehtinyt tapahtua kaikenlaista sitten viime postauksen. Sain mukavia uutisia sähköpostilla pari päivää sitten ja mun loppukevään/alkukesän suunnitelmat selvisivät ainakin osittain. Niistä lisää sitten myöhemmin! Kaikkea hauskaa ja uutta on jokatapauksessa tulossa. Mitäs olen nyt tehnyt.. Töitä, töitä aika normaalisti. Tosin liikutettavien hevosten määrä väheni viime viikolla, sillä yksi hevonen piikitettiin ja parilla on kenkäongelmia. Säät on olleet edelleen todella ihanat ja lämpimät. Nyt tosin pitäisi pariksi päiväksi vähän viiletä, mutta enköhän siitäkin selviä. Mulla on muuten vain yksi takki mukana täällä ja se on näihin keleihin ihan liian lämmin. Siis yksi jota voin tallilla käyttää kun ei laske sadetakkia.. Pakkaukset tais mennä hieman pieleen silloin nukuksissa ja jännityksissään kotona. Myöskin mulla on vain yhdet tallivillasukat mukana, joten niillä mennään reikä kantapäässä. Ehkä ensi kerralla pakkaan fiksummin! Ainiin, säästä kun puhutaan niin yhtenä iltana oli ihan mahtavat revontulet täällä. Suljettiin juuri tallia ja lähdettiin kävelemään pihan poikki toiseen kun katsottiin taivaalle ja nähtiin upeat monissa eri väreissä hehkuvat ja välkkyvät revontulet. Varmaan ainakin puolituntia kökötettiin pihassa ihaillen ja kuvaillen.


Nyt kuitenkin tämän postauksen aiheeseen eli mun ja Marin seikkailuun Narvassa. Lähdettiin aamusta kymmenen aikoihin ajamaan kohti Narvaa, jonne saavuimme noin tunnin kuluttua. Matka tehtiin auringonpaisteessa (koko päivänä oli kyllä ihana ilma!) ja lämmin oli. Ensimmäisenä ajettiin kaupungin läpi suoraan tullin viereen. Jätettiin auto parkkipaikalle ja lähdettiin käppäilemään kohti Narva Hermanni linnoitusta, johon oli muutama sata metriä. Siinä sitten ensin vähän kierreltiin pihaa ja katseltiin ympärillemme, otettiin kuvia. Piha-alue oli iso ja loppui jyrkänteeseen josta oli pudotus jokeen. Heti joen toisella puolella oli Venäjä ja mm. sille kuuluva vanha linnoitus. Mentiin sitten ovesta sisälle ja lähdettiin kiipeämään portaita ylös päin tarkoituksena kierrellä museota ja nousta torniin asti katselemaan maisemia. Kohta meidät pysäytettiin ja meille kerrottiin ensin venäjäksi ja sitten myös englanniksi, että tarvitsette tytöt liput. Niimpä palasimme alempaan kerrokseen ja ostimme liput sekä Narva-magneetit. Nyt pääsimme kiertämään paikkaa ihan laillisesti ja kaikkea kivaa ja hienoa nähtävää siellä olikin! Museon näyttelyt liittyivät Narvan ja linnoituksen historiaan ja mukana oli niin aseita, kuin kalastausvälineitäkin. Mun mielestä kiinnostavimpia olivat kaikki ne vanhat miekat, aseet ja haarniskat.



Viimeisimpänä oli paras osuus, eli kiipeäminen torniin. Matkalla ylös törmättiin suomalaiseen pariskuntaan, joka kuulemma oli bongannut meidät jo alhaalla. Oli kuulkaa hassua kun vastaan tuli suomea puhuvia ja hetken olin ihan että wait a moment mitä noi sanoi. :D Siinä he sitten sanoivat että ylhäällä kannattaa todella käydä ja toivotettiin sitten hyvät päivänjatkot. Myös ihan ylimmissä kerroksissa oli museon näyttelyitä mm. isoja vanhoja mustavalkoisia kuvia, jotka näyttivät aluksi epäselviltä. Pian näimme kuvat myös ihan selvinä kun tajusimme käyttää 3D-laseja. Pikkuisesta ovesta pääsimme tornia kiertävälle puutasanteelle, jossa oli seinät ja katto pään päällä. Ikkunoista saimme sitten ihailla alapuolella aukeavaa maisemaa niin Viron kuin Venäjänkin puolelle. Tähän väliin täytyy sanoa, että puulattiasta loisti parista kohtaa päivänvalo läpi ja lattia natisi. Näin korkeanpaikan kammoisena oli vähän jännät paikat välillä, varsinkin kun heti ovesta astuessa vastassa oli lappu joka kertoi kävelyn näköalapaikalla olevan turvallista.. Itse ainakin oletin että se on turvallista, jos sinne kerta pääsi! Kyllä siellä ylhäällä todella halusi uskoa sitä lappusta, sillä aika korkealla oltiin.



Oma Narva suosikkini oli ehdottomasti tämä linnoitus, sillä rakastan kaikkea vanhaa, historiaa, linnoja.. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, jos yhtään kiinnostaa! Poistuttuamme rakennuksesta ulos yritin vielä tunkeutua linnan sisäpihalle sillä portti oli kiinni mutta ei lukossa. Sieltä sitten huudeltiin taas venäjäksi että ai ai! Sinne ei siis saanut mennä, sen ymmärsin. Jatkoimme siis matkaamme muurien ulkopuolelle ja lähdimme kävelemään puistoa pitkin vasemmalle päin. Tämän puiston päässä, jyrkänteen reunalla, oli hopeinen puu, joka toimi jonkinlaisena rakkauspuuna ja ihmiset saivat laittaa siihen rakkauslukkojaan tai hopeisia lehtiä. Tosi hieno! Ja hieman tuli muuten mieleen Taru sormusten herrasta tuttu Gondorin valkoinen puu. Ihailtuamme ja kuvailtuamme tätä puuta tarpeeksi kauan, palasimme takaisin autolle ja lähdettiin ajamaan ympäriinsä Narvaa.




Eksyimme asuinalueelle ja löysimme Prisman, jossa oli tietysti pakko poiketa. Ostimme jäätelöt ja vähän syntymäpäivätarpeita sillä viikonloppuna vietetään Heidin synttäreitä. Kaupalta meidän piti ajaa ostoskeskukselle, mutta ajoimme ohi joten jatkoimme matkaa tietä eteen päin. Päädyimme junaradan toiselle puolelle huonokuntouselle tielle. Jätimme auton tien varteen ja lähdimme kävellen tutkimaan valtavaa rauniotaloa, jonka muinaisesta hienoudesta kertoivat mm. valtavat pylväät. Rakennus oli päästetty täysin rapistumaan ja sen seinästä löytyvän vuosiluvun perusteella päättelimme että se on neuvostoliittoajan rakennus, jota ei edes ole haluttu pitää enää kunnossa tai korjata. Tämän jälkeen menimme sinne ostoskeskukselle ja aloitimme kauppojen kiertelyn. Kiersimme vaatekauppoja ja muutamat ostoksetkin tuli tehtyä. Söimme pizzat päivälliseksi ja kävimme myös kirjakaupassa josta yritin etsiä viron kielistä Hobittia, mutta ei sitä löytynyt ja muutenkin lähes kaikki kirjallisuus oli venäjäksi. Suurin osa Narvan asukkaista onkin venäläisiä/venäjän kielisiä. Kaikissa kaupoissa meitä tervehdittiin aluksi venäjäksi ja kaikki eivät edes osanneet viroa. Meiltäkin kysyttiin puhummeko viroa, kun puhuimme suomea. Hyvin me siellä selviydyttiin vaikka yhteinen kieli ei ollutkaan aina kovin sujuvaa! Paluumatka Ontikalle sujui auringon laskiessa ja poikkesimme myös Toilassa meren rannalla. Aika hieno ja erilainen päivä takana, kannatti tehdä reissu!
-Hanna


13. maaliskuuta 2015

Parasta just nyt

1. Heinäpyramiidi! 2. Yksi päivä käytiin katsomassa rannassa, jos päästäisiin alas merelle muttei löydetty polkua joten palattiin tallille. 3. Yhtä mun lempparijätskiä täällä, helposti menee purkki telkkaria katsellessa!


Heippa kaikki! Vihdoin taas ehdin ja jaksan kirjoitella tännekin. Päivät menee töissä lähes kellon ympäri. Aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan. Välissä pidetään toki pikku taukoja ja pyritään siihen että saadaan hommat tehtyä viiteen mennessä ja voidaan sitten huilia iltatalliin asti. Vakihommien, eli tallihommien ja hevosten hoidon ja liikutuksen lisäksi meille tulee aina kaikenlaista muutakin tehtävää, jotka pitkittävät päivää. Välillä tekisi vain mieli maata sohvalla loppupäivä, mutta hommat tehdään aina parhaalla mahdollisella tavalla ja loppuun asti. Tietysti jotkut jutut voi jakaa parille päivälle yms. Esimerkiksi eilen käytiin vain iskemässä tolpat maahan ja tänään sitten laitettiin lanka ja tehtiin portti, niin saatiin lisää laitumia. Kivaa täällä on edelleenkin ollut ja olen viihtynyt oikein hyvin. Tänään tuli jo kolme viikkoa täyteen ja kaksi siis jäljellä ennen Suomeen paluuta! Tuntuu kuin olisin ollut täällä paljon kauemmin, tuntenut nämä ihmiset ja hevoset jo yhtä kauan kuin kotonakin. Kaikki tuntuu niin normaalilta ja päivärutiinit on tutut. Aivan kuin olisin ollut täällä aina, tämä paikka tuntuu jo lähes toiselta kodilta.

1. Lisää syötävää! Tehtiin itse pizzaa ja browniseja, oli kyllä herkkua. :) 2. Nakkeja ja ranskiksia, kuten huomaatte. 3. Monena päivänä on ollut niin ihana ilma ja aurinko on oikeasti lämmittänyt. Näissä säissä kelpaa tehdä töitä! Kivoista pilvistä oli pakko saada kuva.

1. Haukku ottaa rennosti ja nauttii auringosta. :) 2. Ratsastusselfie. 3. Tilaa pelloilta päin ja pilvetön taivas!


Eilenkin oli huippu päivä. Aamulla herätessä väsytti, mutta ikkunasta huoneeseen loistava aurinko sai hymyn huulille ja nousemaan ylös hieman virkeämpänä. Aamupalalla oli niin selkeää ja kirkasta, että keittiön ikkunasta näkyin peltojen yli merelle. Päättettiin samantien että hepat vaan ulos ja ruuat ja me lähdetään maastoon! Taivas oli täysin pilvetön koko aamun ja päivälläkin taivaalle ilmestyi vain muutama kesäinen höttöpilvi. Saatuamme hepat ulkoilemaan lähdimme siis maastoon. Ravasimme aluksi pikkutietä peltojen välissä pois päin tallista ja matkalla saattoi vain ihailla keväistä maisemaa ja nauttia menosta. Jatkoimme sitten pellolle käyntiä ja ravia pajupuskille, josta nappasimme vähän pajunvarsia pupuille tuliaisiksi. Tämän jälkeen tuli lenkin paras osuus, eli laukkapätkä pellolla jossa oli vain tilaa. Meidän oli tarkoitus laukata vierekkäin, mutta eihän mun ratsuni Trudi pysynyt millään vauhdikkaamman Presjan vauhdissa ja Krista ja Presja menivätkin aika vauhtia edellä. Me tultiin T:n kanssa perässä se mitä päästiin ja nauroin vain koko matkan. Oli ihan parasta!

1. Hyvät naistenpäivät! 2. Vakkarikaupasta löytyi jopa vähän irtokarkkeja joita ottaa. 3. Koiraparat joutuivat karsinaan ja voi sitä valituksen määrää..

1. Vaniljajäätelöä ja mansikoita, nams! 2. Ihana sää ja laitumien rakennusta. 3. Ratsastusselfie #2.
Maaston jälkeen käytiin vielä maneesilla menemässä vähän puomeja ja taidettiin ottaa pari hyppyä pikku pystyllekin. Loppupäivä meni myös mukavasti ja upea sää sai hommat tuntumaan heti paljon mukavammilta. Ajelin taas atv:llä ja aika sujuvasti jo menee. Käytiin tosiaan laittamassa uudet tolpat tuonne yhdelle laitumelle ja ajellessamme siellä savannimaisella pellolla ja koirien juostessa vierellä todettiin vain että ihan kuin olisimme safarilla Afrikassa ja koirien ja hevosten sijaan siellä olisikin pari leijonaa ja kirahvia. :D Päivällä käytiin myös kaupungissa hakemassa Heidi bussiasemalta ja kaupassa, josta mukaan lähti jälleen mm. jäätelöä. Tämäkin päivä on jatkunut mukavissa merkeissä niin sään kuin kaiken muunkin kannalta, vaikka onkin perjantai 13. (Tosin yksi kaveri sai jo bensat päällensä..!) Katsotaan koska ehdin taas päivitellä kuulumisia. :) Mitä teille lukijoille kuuluu ja onko teillä jotakin toiveita blogin suhteen?
-Hanna
Ps. Olen tällä viikolla hieman saanut osumia, sillä olen törmäillyt johonkin ja molemmat jalat ovat nyt tämän seurauksena mustelmilla, myös yksi sormi on hieman turvonnut ja puoliksi musta ja vähän kantapään yläpuolelle sain haavan, joka vuosikin sitten kunnolla verta. Että näin!

5. maaliskuuta 2015

Don't forget to smile



Olen ollut Virossa nyt aikalailla kaksi viikkoa. Kaikkenmoista on ehtinyt tapahtua. Olen miettinyt paljon asioita ja pohtinut tulevaisuutta. Kesää ja loppuvuotta. Laittanut muutania hakemuksia ja selannut nettiä. Olen saanut paljon uusia kokemuksia ja oppinut uutta. Päässyt työskentelemään paljon hevosten kanssa ja viettänyt lähes koko päivät ulkona. Säät ovat vaihdelleet kovasta tuulesta ja vesisateesta kauniiseen keväiseen ja lämmittävään auringonpaisteeseen ja mukaan on mahtunut myös masentavan harmaita ja sumuisia päiviä.





Olen tavannut uusia ihmisiä ja saanut kavereita. Välillä on väsyttänyt, mutta suurimman osan ajasta olen ollut ihan virkeä ja innokas. Hassua sinänsä, sillä lähdettyäni Suomesta mun vuorokausirytmi meni aikalailla päälaelleen. Koti-ikävää ei oikeastaan ole ollut. Olen pitänyt yhteyttä kavereihin päivittäin ja kotiin soitellut muutaman kerran kuulumisia ja hoitanut asioita. Töitä tehdään aika tiiviisti se noin 12h päivässä taukoineen. Päivät kuluvat silti todella nopeasti. Olen päässyt jo päivärytmiin hyvin mukaan ja enää harvoin täytyy kysyä neuvoa tai varmistaa jokin asia. Tänään kävimme maastossa ja kerrankin oli aivan ihana sää ja aurinko paistoi. Ratsastimme pellon reunaa ja pikkutietä peltojen välissä, jonka ravasimme toiseen suuntaan ja takaisin tullessa laukkasimme. Olimme Presjan kanssa ensimmäisinä ja siinä kun kiidimme kohti aurinkoa, molemmat innoissamme vauhdista ja tuuli suhisi korvissa, se oli taas yksi niistä hetkistä, jolloin tiesi miksi tätä lajia harrastaa. Ihan parasta!




Kun lähdin tänne, mulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista tietoa paikasta tai mitä kaikkea työni tulee sisältämään. En voinut tietää millaiset työt, hevoset, ihmiset ja paikka mua oikein odottaa. Hevosten liikutusta on itseasiassa enemmän kuin uskoin, mikä on tietysti positiivista. Vaikka pääsinkin toteuttamaan yhtä unelmaani, tulin ulkomaille heppatöihin, ei elämä täälläkään ole kaiken aikaa pelkkää aurinkoa ja ruusuilla tanssimista. Innostus matkustaa ja nähdä maailmaa on vaan kasvanut täällä ollessa. Ja tietysti halu oppia lisää hevosista. Tähän asti olen viihtynyt oikein hyvin, eikä kadu että lähdin tänne.
-Hanna
Ps. Blogin nimi on nyt muuttunut, itse pidän enemmän tästä uudesta ja se kuvaa blogiani paremmin kuin edellinen. Nykyään luette siis "I'm going on an adventure" -blogia! Nimi muuttui, mutta osoite pysyy sama. Nimenvaihdoksen yhteydessä vaihdoin myös bannerin. Mitä tykkäätte?



1. maaliskuuta 2015

Hengissä edelleen

Pahoittelut pienoisesta tauosta täällä blogin puolella, mutta mun ja bloggerin yhteistyö ei ole oikein toiminut viime päivinä. En ole saanut yhtään avattua koko sivua, joten postausten teko on ollut mahdotonta. Ongelma ei ole vieläkään ratkennut, mutta latasin bloggersovelluksen jonka ansiosta pystyn nyt taas postailemaan. (Toivottavasti) Perjantaina tuli viikko täyteen täällä Ontikalla. Vähän vajaa neljä viikkoa vielä jäljellä kunnes pakkaan taas laukut ja suuntaan kotia kohti. Ollaan kaverin kanssa menossa Tallinnaan seikkailemaan pariksi päiväksi lähdettyäni täältä Itä-Virosta. Tulee kyllä varmasti super hauskaa! Jatkoa meidän viime kesän matkoille, nyt vaan kotimaan sijaan ulkomailla.

Joka päivä ollaan tehty paljon hommia ja liikutettavia hevosia mulla on ollut noin kaksi päivässä. Toinen on yleensä juoksutettu ja toisella sitten ratsastettu. Perjantai oli ensimmäinen päivä kun en itse liikuttanut yhtäkään hobusta. Tähän mennessä ollaan menty paljon maneesissa jäisten pohjien ja hevosten kenkäkadon takia. Kahtena päivänä ollaan käyty maastoilemassa pelloilla ja metsässä. Ensimmäisellä kerralla sää oli ihan harmaa ja sumuinen ja toisella kertaa, eli tänään satoi sitten vettä. (Myöhemmin päivällä paistoi tietysti aurinko) Toivotaan ensi kerralle parempaa säätä! Tänään mulla oli ratsuna ehdoton lempparini Vaavi, jolla olikin hieman virtaa ja heppanen innostui sitten laukassa tekemään vähän ilmavempiakin liikkeitä ja heitti parit pukit. Kaikesta huolimatta, oli hauskaa! Joku päivä yritetään varmaankin löytää polku jota pitkin pääsee meren rantaan ratsastamaan ja kahlailemaan.

Kaikki hevoset on täällä tosi kivoja. Tykkään jokaisesta omalla tavallaan, vaikka mulla onkin pari suosikkia valikoitinut joukosta. Olen nyt ratsastanut yhtä vaille kaikilla meidän liikutettavilla hevosilla, sekä juoksuttanut molemmat ponit. Tallityöt menee mukavasti ja aika reippaasti kun meitä on kolme tekemässä. Meillä on mukava porukka ja en olis varmaan voinut toivoa parempia työkavereita. Tallien tilat ja alue muutenkin on kiva. Päivät on pitkiä ja illalla yleensä vaan hengataan asunnolla, syödään ja katsellaan telkkaria. Mitään hirveän ihmeellistä kerrottavaa mulla ei nyt ole ja jotenkin tämä kirhoittaminenkaan ei meinaa onnistua, joten ehkä tämä oli tässä ja saatte katsella kuvia. :) Jos teillä on jotain kysymyksiä, postausideoita tms. niin laittakaa tuonne kommenttiboxiin. Yritän päästä taas aktiivisempaan postaustahtiin, mutta päivissä on ollut niin paljon muutakin etten ole kerennyt tai jaksanut.
-Hanna