18. helmikuuta 2015

Adventure is calling

Heippa pitkästä aikaa! En ole ehtinyt parin viikon sisällä postailemaan niin usein kuin olisin halunnut, sillä on ollut paljon järjestettäviä asioita. (Tuntuu että selitän nykyään joka postauksessa kiireestä ja muusta, vaikka ei mulla oikeasti niin kiireinen elämä ole!) Yhdessä aikaisemmassa postauksessa kirjoitin pian mahdollisesti tapahtuvasta uudesta ja jännittävästä jutusta. En halunnut paljastaa enempää, sillä asiat eivät olleet vielä täysin selvillä. Nyt kuitenkin voin tämän aika ison muutoksen kertoa julki, sitä ei ehkä tiedä vielä kaikki tututkaan. Perjantaina nimittäin toteutuu yksi pitkäaikaisista unelmistani, kun jätän Suomen hetkeksi taakse ja lähden katsomaan elämää tuonne lahden toiselle puolelle, Viroon. Määränpäänä on yksityistalli Pohjois-Virossa, jossa vietän ainakin kuukauden. Seuraava postaus tulee siis Viron maankamaralta, jos nyt toivottavasti selviän perille asti.. :D

Uusien kuvien puutteessa julkaisen muutaman näitä joulukuussa otettuja peltoilukuvia Vapun kanssa. Kuvaajana oli Linda P.


Jollekin saattaa tulla yllätyksenä kun tällätailla lähden. Kyllä tämä mut itsenikin hieman yllätti. Olen kuitenkin jo vuosia haaveillut lähteväni ulkomaille hevoshommiin, joten päätös ei ollut vaikea. Toisaalta en kuitenkaan uskonut hetken koittavan näin alkuvuodesta. Kirjoitin vuoden ensimmäisessä postauksessa aiheesta ja mietin ajankohdaksi mm. alkusyksyä. Kirjoitin myös, että sopivan paikan tullessa vastaan voisin hyvin lähteä aikaisemminkin. Olen jo jonkin aikaa ollut hyvin kyllästynyt ja ärsyyntynyt muutamiin asioihin täällä kotona, mutta varsinkin tässä parin kuukauden aikana alkoi tuntua siltä että tarvitsen ainakin pienen loman ja maisemanvaihdoksen. En lomaa hevosista, vaan jotain vaihtelua ja aivan uutta. Kun kaiken lisäksi sillä hetkellä mulla ei oikein ollut valmennus- ja kisahevostakaan ja löysin kivalta kuulostavan paikan, laitoin viestiä menemään. Hetken selvittelin asioita ja tein sitten päätöksen lähteä.




Tarkoituksena on tosiaan olla kuukausi ja tulla sitten maaliskuun lopulla takaisin. (Paluu päivää tosin ei olla vielä päätetty ja taskussa on vain menolippu) Silloin on toivottavasti kevät hyvässä vauhdissa! Miksi sitten päätin lähteä juurikin Viroon? Viro on mulle itselle maana aika outo, en ole ikinä käynyt edes risteilyllä Tallinnassa. Lähin kontakti maahan on se kun olen lentänyt sen yli matkatessani etelään lomalle. Kun ensimmäisiä kertoja yläasteella sain päähäni idean lähteä hevostöihin ulkomaille, ajattelin suuntaavani esim. Ruotsiin, Keski-Eurooppaan tai Britteihin. Tutkin montaa eri maata ja vapaita työpaikkoja. Välillä selasin ilmoituksia myös Atlantin takaa tai pallon toiselta puolelta Australiasta ja Uudesta Seelannista, mutta lähinnä vaan vitsillä. Viimeisen vuoden aikana ajatus Uudesta Seelannista kohteena alkoi kuitenkin houkutella ihan oikeasti ja ennen vuoden vaihdetta aloin miettiä miksen tosiaan toteuttaisi sitä. Olenkin päättänyt lähteä tuohon upeaan maahan jotenkin muutenkin kuin unelmissani. Ja toivon sen toteutuvan vielä tänä vuonna! Nyt kyllä eksyttiin aiheesta, mutta ei se mitään. Jos olisi ollut mahdollista lähteä vuosi sitten, olisin saattanut saada työpaikan olikohan nyt Belgiasta? Silloin ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, toisin kuin nyt.

Hepalla oli ihan hieman virtaa.. :D Vaikka jarrut olivat hetkittäin hyvin hukassa, niin kivaa oli meillä molemmilla!



Viroon päätin lähteä, koska löysin kivalta kuulostavan paikan. Olin yhteydessä omistajaan ja kohta huomasinkin olevani oikeasti parin viikon päästä lähdössä. Viro on myös lähellä ja sinne on helppo lähteä. Kun kerroin äidille ensi kertaa harkitsevani lähtöä, hän oli hieman epäluuloinen. Yksinkö lähtisin ja miten pärjäisin? Millä muka menisin sinne? Niin, esimerkiksi laivojahan ei ole keksitty. Mieli muuttui pian ja suunniteltiinkin asiaa yhdessä. En ole itsekään tällä hetkellä täysin varma ja tietoinen siitä miten selviän kaikkien tavaroideni kanssa kaikista kulkuneuvoista ja osaan käyttää Viron busseja, mutta eiköhän se siitä! Ei se nyt niiin vaikeaa voi olla? Ja jos kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan, unohdan kotiin ne lemppari ratsihanskat, kuljen pari kadunväliä liikaa sinne tai tänne, myöhästyn bussista. Mitä sitten? Seikkailuunhan tässä ollaan menossa!
-Hanna

2 kommenttia: